Suomalaisen sosiaalipolitiikan tärkeä keskustelija, vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara kritisoi blogissaan huumesotaa. Voiko tämä olla uuden ajattelun airut? Saako Suomessakin vihdoin kansanedustaja poiketa virallisesta linjasta? Vielä 2000-luvun puolivälissähän ei saanut, kuten muistamme erään toisen vihreiden kansanedustajan kohtalosta...
Jotain sanomista blogijutusta kuitenkin kai tuli, koska Hesari uutisoi aiheesta otsikolla Soininvaaran huumekommenteista nousi äläkkä.
Soininvaaran blogikirjoitus:
Kannattaako hävittyä sotaa jatkaa?
26.7.2010
Yhä jatkuvista sodista, johon Yhdysvallat osallistuu, verisin ei ole Afganistan vaan Meksikon huumesota, jossa on kuollut liki 30 000 ihmistä.
Nollatoleranssi on hyvää huumepolitiikkaa, jos se toimii kunnolla, mutta jos se ei toimi, se vain pahentaa tilannetta. Kun viranomaiset pitävät amatöörit poissa markkinoilta, kunnon ammattilaisten voitot kasvavat ja huumebisnes kukoistaa vain entistä enemmän. Tämä on nyt kokeiltu liki neljäkymmentä vuotta. Voisi uskoa vähemmälläkin. Ei toimi.
Yhä useampi esittääkin, että huumeet otettaisiin pois rikollisilta ja siirretään yhteiskunnalle. Mallikin on olemassa: Alko.
On erittäin iso moraalinen ongelma, jos yhteiskunta myy heroiinia sirkeäsilmäisille nuorukaisille, mutta terveydellisenä ongelmana se ei ole sen pahempi kuin että rikolliset myyvät. Ei ole aivan helppoa ennustaa, lisääntyisikö vai vähenisikö huumeiden käyttö, jos niitä voisi ostaa laillisesti.
Miksi joku alkaisi tietoisesti käyttää vaarallista ainetta, joka suurella todennäköisyydellä pilaa hänen elämänsä? Siksi, että joku maanittelee hänet siihen. Joku maanittelee, koska siitä on maanittelijalle suurta hyötyä. Kun huumekaupan voitot katoavat, ei ole intressiä houkutella ketään käyttäjäksi. Siksi laillistaminen voisi vähentää huumeiden käyttöä – varsinkin kun Huume-Alko voi jakaa terveystietoa ja jopa rekisteröidä asiakkaansa.
Suomessa kasvaa hyvin yleisenä huumekasvi, joka on kenen hyvänsä saatavilla. Luulisin huumeen vapaan ja ilmaisen saatavuuden olevan katastrofi, mutta miljoonat saavat mädäntyä metsiin, koska kyseisestä huumeesta kukaan ei voi saada suuria voittoja.
Hollannissa ja Portugalissa huumeiden osittainen vapauttaminen on heidän omien tilastojensa mukaan vähentänyt huumekuolemia ja ainakin Hollannissa väitetään kovien huumeiden käytön vähentyneen. Huumekuolemia on Hollannissa asukaslukuun suhteutettuna vähemmän kuin Suomessa, joskin Suomen tapa tilastoida huumekuolemat on yliampuva.
Kevyiden huumeiden laillistaminen toki voisi lisätä niiden käyttöä. Tosin Hollanti ei mitenkään johda Euroopan kannabistilastoja. Islannissa oli ainakin joskus olut kiellettyä, vaikka muut alkoholijuomat olivat sallittuja, koska oluen käyttökynnys oli heidän mukaansa niin matala. Tämä logiikan mukaan miedot huumeet pitäisi pitää edelleen kiellettyinä ja panna Huume-Alkoon vain ne vaarallisimmat. Kannabiksen osalta näyttää kyllä käyvän niin, että maa toisensa jälkeen laillistaa sen, seuraavaksi ehkä Kalifornia. Yhtenä argumenttina Kaliforniassa käytetään yhtenä argumenttina sitä, että kannabis on sisäänheittotuote, jolla vaaralliset huumerikolliset hankkivat asiakaskontakteja päämääränään myydä jotain tuottoisempaa.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että huumeiden vapauttaminen tuhoaisi huumerikollisuuden. Rikollisuus on tosiasiallinen syy siihen, että pidämme varsinaisia huumeita paljon suurempana ongelmana kuin imppaamista, vaikka liiman ja tinnerin haistelu on paljon epäterveellisempää. Huumekaupassa syntyvät järjettömän suuret voitot poikivat järjestäytynyttä rikollisuutta muillekin aloille.
========
Lisäys 28.7.2010 klo 16:
Koska tätä kirjoitusta on julkisuudessa käsitelty ikään kuin haluaisin vapauttaa huumekaupan Suomessa, kirjoitan tähän auki sen, mikä tekstiä lukiessa pitäisi kyllä ymmärtää muutenkin: kyse oli maailmanlaajuisesta huumepolitiikasta ja ennen kaikkea Yhdysvalloista. Jos maailma olisi kuin Suomi, nollatoleranssi voisi toimiakin.
Suomessa ei ole mitään syytä noudattaa muuta maailmaa liberaalimpaa huumepolitiikkaa. Meillä ei huumeiden vastaisessa sodassa ole ammuttu ketään, eikä huumakaupan taloudelliset mittasuhteet ole lähelläkään sitä, mitä ne ovat Yhdysvalloissa. Epäonnistunutta huumepolitiikka on nimenomaan USA:ssa, jossa kymmenien miljardien voitot myös syntyvät. Olen ennenkin kirjoittanut, että paras tapa luhistaa huumekasupan voitot on tarjota korvaushoitoa melko vapaamielisesti, jolloin huumekauppias ei pääse hyötymään koukkuun saamistaan asiakkaista.
Kuluneen vuoden aikana useat tahot ovat todenneet kansainvälisen huumesodan tulleen tiensä päähän: huumeongelma kärjistyy mutta ihmisoikeudet ovat jääneet huumesodan jalkoihin.
”Lyhyesti sanottuna raportin johtopäätös on se, että kieltolaki on aiheuttanut valtavasti vahinkoa, mutta vain vähän, jos lainkaan, hyvää”.
EU:n komission raportti YK:n huumekomissiolle vuonna 2009: Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007. (1)
”Huumesota on epäonnistunut, mutta siihen liittyy vielä pahempaa. Se vahingoittaa yhteiskuntaamme. Väkivaltarikollisuus rehottaa niissä nurkissa, joihin huumekauppa on ahdistettu. Hädässä olevat ihmiset eivät saa apua. Eivätkä myöskään ne ihmiset, jotka tarvitsisivat lääkekannabista vaikeiden sairauksiensa hoitamiseen. Tuhlaamme miljardeja täyttämällä vankilamme ei-väkivaltaisilla ihmisillä ja uhraamme vapautemme.”
Sting: Let's End the War on Drugs. Huffington Post 31.3.2010. (2)
”Liian usein lainvalvontaviranomaiset ja oikeuslaitos syyllistyvät ihmisoikeusrikoksiin, ja syrjäyttävät yhteiskunnasta niitä, jotka eniten tarvitsevat hoitoa ja koulutusta. YK:n ylin ihmisoikeusvalvoja on todennut, että huumelaeissa toistuvasti korostetaan kriminalisointia ja rankaisemista, ja samalla vaietaan hoidon tarjoamisesta ja ihmisoikeuksista."
YK:n huumevalvontatoimisto: ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective”. (3)
Sortopolitiikasta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen
Kannabiksen kieltolain kustannukset ovat korkeat: EU:n tasolla huumeiden kieltolain ylläpitämiseen käytetään varovaisen arvion mukaan 40 miljardia euroa vuodessa. Suomessa poliisi takavarikoi vuonna 2009 yli 12000 kannabiskasvia, paljasti 11268 käyttörikosta, jotka koskivat 5605 eri henkilöä, joista suurin osa pelkästä kannabiksen käytöstä (4). Kieltolaki ohjaa poliisin toimintaa pois paljon vakavammista ongelmista ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta.
Nykyinen politiikka lisää ja vahvistaa syrjäytymistä ja marginalisoitumista. Rankaiseminen kohdistuu usein ongelmattomiin ja lainkuuliaisiin käyttäjiin, jotka saavat kokea rankaisemisen sivuvaikutukset. Monelle rangaistulle pikasakko on pieni rangaistus sen rinnalla, että rankaiseminen johtaa moniin oheisseurauksiin, työpaikan tai opintopaikan menetykseen, ajokortin eväämiseen eli ongelmien lisääntymiseen ja syvenemiseen. Kieltolaki tekee itse aiheuttamistaan ongelmista kannabisongelman - ja näin ruokkii kielteisiä asenteita kannabista kohtaan.
Kun lainsäätäjä on korostanut puhuttelujen ja hoitoonohjauksen merkitystä lainvalvonnassa, on poliisi lisännyt pikasakotusta ja ajokorttien poisottamista. Rangaistus ei ole missään suhteessa tekoon ja on suomalaisen oikeuskäytännön vastaista rangaista ihmistä häntä itseään vahingoittavasta teosta. Tämä käytäntö on syntynyt lainsäätäjien tahdon vastaisesti viranomaiskäytäntönä.(5) Lakien tulee perustua kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja valtion perustuslakiin.
Ei enää lisätä haittoja!
Vuosien kuluessa olemme saaneet todistaa, kuinka myös hampun hyötykäyttö ruokana, teollisuuden raaka-aineena, öljynä ja lääkkeenä kärsii kannabiksen kieltolaista. Jopa kansalliseepostamme Kalevalaa on sensuroitu kieltolain nimissä (6). Kaikki kansalaiset kärsivät tästä kieltolaista tavalla tai toisella, ja tuon kieltolain oheisvahingot nousevat todella korkeiksi, korkeammiksi kuin sen väitetty hyöty.
Kannabiksen kieltolaki on luonut vääriä mielikuvia päihteiden ja lääkeaineiden turvallisuudesta. Kannabiksen kieltoa yritetään perustella psykoosipelottelulla vaikka kannabiksen käyttöön usein liittyvä tupakan käyttö on kansanterveyden kannalta paljon isompi haitta (7). Kannabiksen kieltolaki on aiheuttanut sen, että markkinoille tulee uusia synteettisiä aineita (ns. Spice-ilmiö), jotka ovat laillisia, mutta joiden vaikutukset ja haitat ovat tuntemattomia. Kannabiksen kohdalla Suomessa ei tunneta haittoja vähentävää vaan ainoastaan haittoja lisäävää politiikkaa. Haittoja vähentävän politiikan puuttuessa käyttäjien keskinäinen tieto on ollut arvokas resurssi käytöstä ja kriminaalivalvonnasta aiheutuvien haittojen ehkäisyssä.
Kannabiksen dekriminalisoimisessa on kyse ihmisten dekriminalisoinnista, so. lopetetaan ihmisten rankaiseminen pelkästä käytöstä. Kannabiskaupan ollessa laitonta ihmiset ovat vaarassa altistua pimeiden markkinoiden aiheuttamille riskeille. Ratkaisu tähän on kannabiksen kaupan vapauttaminen ja ottaminen yhteiskunnan valvontaan ja verotettavaksi. Kannabis tulisi asettaa verolle ja julkiseen valvontaan samalla tavalla kuin tupakka tai alkoholi. Yhteiskunnan tulisi pitää huolta ikärajoista ja laadun valvonnasta eikä syrjäyttää omia kansalaisiaan.
Kannabiksen verottamisessa ja julkisessa valvonnassa kyse on turvallisemmasta vaihtoehdosta päihteenä ja lääkkeenä. Viranomaisten ja kieltolakijärjestöjen levittämästä kontrollipuheesta (puhetapa, jolla kieltolaki oikeutetaan, propaganda) huolimatta kannabis on vähiten ongelmia aiheuttava laiton aine vaikka sitä käytetään eniten, se on ongelmattomampi kuin lailliset päihteet tai lääkkeet (8).
Lähteet:
(1) EU:n komission raportti YK:n huumekomissiolle vuonna 2009: Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007.
(2) Sting: Let's End the War on Drugs. Huffington Post 31.3.2010
(3) YK:n huumevalvontatoimisto: ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective”.
(4) Polstat, maaliskuu 2010 Huumetilastot 2005-2009.
(5)Heini Kainulainen (2009) HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN RIKOSOIKEUDELLINEN KONTROLLI. OPTL:n tutkimuksia 245,
- THL: Huumetilanne Suomessa 2009
(6) Suomen kannabisyhdistys 27.2.2010 Kalevalassa hamppu palauttaa tulen maailmaan
(7) John Macleod & Matthew Hickman: How ideology shapes the evidence and the policy: what do we know about cannabis use and what should we do? Addiction 9.2.2010.
(8) Lancet 24.3.2007 http://www.mapinc.org/drugnews/v07/n366/a01.html
(9) YLE 2.3.2010 http://yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekniikka/2010/03/luova_talous_tarvitsee_vapautta_ja_kapinaa_1498485.html
Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 11.4.2010
Tämä on lyhyehkö opas henkilön ja poliisiviranomaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin kotietsinnän aikana.
Lyhyt versio
-
Kotietsintää varten vaaditaan syy epäillä rikoksesta, josta voi saada rangaistukseksi vähintään 6 kk vankeutta, ja etsintämääräys (kirjallinen tai suullinen).
-
Kotietsintää ei saa suorittaa kello 21 ja 6:n välisenä aikana, paitsi jos siihen on erityistä aihetta.
-
Poliisin on pyynnöstä esitettävä virkamerkkinsä.
-
Kotietsintää aloittaessa kirjallinen määräys on pyytämättä esitettävä, tai jos kirjallista määräystä ei ole, etsinnän syy on kerrottava.
-
Kotietsinnän aikana asukkaan on annettava olla paikalla. Lisäksi on annettava mahdollisuus hankkia paikalle todistaja, jos todistajan paikalle saaminen ei viivästytä etsintää kohtuuttomasti.
-
Jos asukasta tai todistajaa ei saada paikalla, poliisin on siitä huolimatta ilmoitettava etsinnästä välittömästi sille, jonka kodissa etsintä suoritetaan.
-
Poliisia saa kuvata, mistä tahansa vastalauseita huolimatta ja vaikka heidän tietämättään.
-
Laki vaatii poliisia käyttäytymään asiallisesti ja olemaan aiheuttamatta enempää vahinkoa kuin on tarpeellista.
-
Takavarikoida saa vain tavaroita, joiden voidaan epäillä liittyvän rikokseen.
-
Jokainen takavarikoitu tavara on kirjattava ja takavarikosta on pyytämättä annettava todistus sille, jonka hallussa esineet ovat olleet.
-
Poliisi ei päätä esineiden tuhoamisesta tai menettämisestä, sen tekee tuomioistuin. Vaikeasti hoidettavat esineet (kuten vaikkapa kasvit) voidaan kuitenkin tuhota.
-
Takavarikko on kumottava heti kun sille ei ole syytä. Jos takavarikosta kuluu 4 kk, eikä asiasta ole nostettu syytettä tai tehty tuomioistuimelle hakemusta takavarikon pidentämiseksi, takavarikko on myös kumottava.
-
Esineiden omistaja voi vaatia tuomioistuinta päättämään takavarikon kumoamisesta. Vaatimus on käsiteltävä viikon kuluessa sen saapumisesta, jos syytettä ei ole vielä nostettu.
-
Itseään vastaan ei tarvitse antaa todisteita. Tämä koskee esimerkiksi tavaroiden olinpaikan kertomista ja tietokoneen salasanojen kertomista. Todisteita ei tarvitse antaa myöskään kihlattua, aviopuolisoa, suoria sukulaisia tai sukulaisten aviopuolisoita eikä sisaruksia tai sisarusten aviopuolisoita vastaan.
-
Esitutkinnan kohteena on velvollinen jäämään kuulusteltavaksi. Poliisi voi ottaa epäillyn kiinni, jos on olemassa perusteita pidättämiselle. Kiinniottamisen peruste on välittömästi ilmoitettava.
-
Kuulusteltavaksi vietyä, jota ei ole kiinniotettu, saa pitää kuulusteltavana enintään 12 tuntia. Kiinniotettua voidaan pitää 24 tuntia, minkä jälkeen epäilty on joko päästettävä menemään tai pidätettävä. Pois päästettyä ei saa ilman erityistä syytä velvoittaa palaamaan seuraavien 12 tunnin aikana.
-
Virheistä voi ja kannattaa ilmoittaa. Vaihtoehtoina ovat kantelu ylemmälle poliisiviranomaiselle, kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, kantelu oikeuskanslerille tai rikosilmoitus.
-
Pitkä versio Viimeksi päivitetty (tiistai, 13. huhtikuu 2010)
Lue lisää...
Lähde: Costan avajaispuhe CND:n 53. istunnossa
http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2010/March/commission-on-narcotic-drugs-opens-in-vienna.html
Transform 10.3.2010
http://transform-drugs.blogspot.com/2010/03/cnd-report-human-rights-and-unodc.html
UNODC:n johtajassa Antonio Costassa on viime vuosina henkilöitynyt
kansainvälinen huumesota. Hän on ylimielisesti käyttäytyvä
uradiplomaatti, joka on saanut tehdä huumehaukkojen likaisimman työn
eli selittää julkisuuteen huumesodan palvelevan muitakin kuin vain
kontrolliviranomaisia. Hänen saarnoissaan kieltolakiviranomaiset ovat
epäitsekkäinä taistelleet ylivoimaista huumevihollista vastaan, mitä
ilman maailmamme olisi jo sata vuotta sitten hukkunut huumeisiin ja
paheisiin. Costan maailmassa paha on kiteytynyt kannabiksen
vihermateriaaliin, kokaiinikiteisiin ja heroiinijauhoon.
Costan kausi maailman huumesodan johdossa loppuu toukokuussa ja hänen
puheensa CND:n 53. kokouksessa paaluttaa hänen perintöään.
1. ”Huumevalvonnan höllentämistä vaativat rikkaiden maiden ihmiset
ovat unohtaneet tämän asian (köyhien maiden huumevalvonnan köyhyyden).
Miksi niin monen tragedian raunioittamat kolmannen maailman maat pitää
vielä tuomita huumeriippuvuuden aiheuttamaan uuskolonialismiin?”
Costan edellinen työpaikka on yksi niistä instituutioista, jotka
levittävät länsimaista demokratiaa ja talousoppeja entisen
Neuvostoliiton alueelle eli European Bank of Reconstruction and
Development (http://www.unodc.org/unodc/en/about-unodc/costas-corner/london.html).
Costa hallitsee poliittisen propagandan: puheessaan hän kääntää
tosiasiat nurin ja syyttää huumevalvonnan kritisoijia huumevalvonnan
aiheuttamista ongelmista. Viimeksi päivitetty (tiistai, 13. huhtikuu 2010)
Lue lisää...
Lähde: CNDBlogi
http://www.cndblog.org/
CND:n päätösehdotus
http://www.incb.org/pdf/e/narcotics/questionnaires/CND_Resolution-English_52_5.pdf
http://www.unodc.org/unodc/en/frontpage/2010/March/ngos-to-make-a-strong-presence-at-the-fifty-third-session-of-the-commission-on-narcotic-drugs.html
CND:n 53. session asiakirjat
http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/session/53.html
Beyond 2008 -kansalaisfoorumi
http://www.unodc.org/unodc/en/ngos/beyond2008.html
CND, Commission on narcotic drugs, on YK:n huumevalvontabyrokratiassa
korkein huumepolitiikkaa tekevä elin. Tärkeästä asemasta huolimatta
sekin pyrkii toimimaan salassa: sen kokouksia ja kokouspöytäkirjoja ei
näytetä julkisuudessa ja lopulliset päätösasiakirjat ovat rajoitetun
jakelun alaisia. CND:ssä ei myöskään äänestetä päätöksistä, joten on
mahdotonta saada tietää edes oman valtionsa edustajan kantaa.
CND:n tämän vuoden istunto, 53. sessio 8. - 12.3, tulee olemaan
käänteen tekevä yhdessä suhteessa: koskaan aiemmin eivät
kansalaisjärjestöt, eivätkä varsinkaan ns. kehitysmaiden
kansalaisjärjestöt, ole päässeet yhtä hyvin mukaan sen kokoukseen.
Vuonna 2007 yhteistyössä kansalaisjärjestöjen muodostaman Wienin
komitean kanssa CND perusti projektin Beyond 2008, jossa arvioitiin
kansalaisjärjestöjen osallistumisen tuomia etuja. Viime vuoden istunto
oli tässä suhteessa läpimurto, mikä voi ennakoida uutta
huumepolitiikan muotoiluun.
Tämän vuoden CND:n kokoukseen kansalaisjärjestöt ovat tuoneet
CNDBlogin, jossa on tarkoitus valottaa tämän tärkeän foorumin
työskentelyä.
Vielä kerran: YK yrittää hampunsiemenkieltoa
Lähde: INCB:n raportti 2009
http://www.incb.org/incb/en/annual-report-2009.html
YK:n huumepolitiikan epäonnistumisesta ja suuren remontin tarpeesta
aletaan olla yksimielisiä yhä korkeammilla tasoilla. Tästä huolimatta
kansainvälisen huumesodan haukat yrittävät asettaa hampunsiemenet
erityiseen valvontaan ja kieltolain piiriin. Vuosi sitten
kansainvälisenä huumehaukkana tunnettu Japani yritti ajaa hampun
siementen kansainvälistä kieltoa CND:n kokouksessa mutta aloite
epäonnistui asian monimutkaisuuden vuoksi. Ajatus on näköjään jäänyt
kummittelemaan näiden haukkojen kabinetteihin.
INCB:n uusimmassa vuosiraportissa hampun eli kannabiksen siemeniä
käsitellään peräti kolmen jakeen verran (72-74). Taustaksi
kerrottakoon, että maailman oopiumtuotannosta vain 50% on laitonta ja
loput menevät huumesopimusten mukaisesti lääketuotantoon. Unikon
siementen kasvatus ja kauppa ovat vapaan kaupan piirissä niin, että
niitä saa sirotella myös leivonnaisten päälle ja käyttää
ruuanlaitossa. Hampun siemeniä ei säädellä myöskään kansainvälisillä
huumesopimuksilla vaikka melkein koko hamppukasvi onkin saatu
sisällytettyä niiden piiriin vuoden 1961 sopimuksessa. Sopimuksen
artiklan 1 kohdan 1 b mukaan kannabis tarkoittaa hampun kukkalatvoja.
Siemenet ja muut osat paitsi latvalehdet on rajattu sopimuksen
ulkopuolelle. Artikla 28 kohta 2 puolestaan sanoo selvästi, että
hampun viljely mm. teollisiin tarkoituksiin kuiduksi ja siemeniksi ei
kuulu sopimuksen piiriin.
(http://www.unodc.org/pdf/convention_1961_en.pdf)
YK:n huumevalvontakoneiston tähtäimessä on ”laittoman” kannabiksen
viljelyn kuriin saattaminen. INCB vetoaa tässä vuoden 1988
huumesopimuksen 3 artiklaan, sen 1 paragraafiin (C) (III), mikä INCB:n
mielestä velvoittaa osanottajavaltiot kriminalisoimaan kannabiksen
laittoman kasvatuksen eli kasvatuksen muihin kuin ruoka-, kuitu-,
lääke- tai tutkimustarkoituksiin
(http://www.unodc.org/unodc/en/treaties/illicit-trafficking.html). Nyt
INCB venyttäisi tämän koskemaan myös kannabiksen siementen laitonta
nettikauppaa.
YK:n huumevalvontakoneistossa ei ilmeisesti tiedetä, että nykyiset
lääkekannabislajikkeet ovat peräisin näistä laittomista lähteistä,
koska kieltolain soveltaminen on hävittänyt perinteisiä siemenkantoja.
Vuoden 1988 huumesopimus oli suunnattu järjestäytynyttä kansainvälistä
huumerikollisuutta vastaan ja kannabiksen käytön erilaiset
dekriminalisoinnit ja penalisoinnit ovat tämän sopimuksen mukaisia
ratkaisuja. YK:n ajatusmaailmaan ei mahdu se, että kansainvälisen
huumevalvonnan epäonnistuttua perustehtävässään eli tämän
kansainvälisen järjestäytyneen huumerikollisuuden torjunnassa,
kannabiksen kotiviljely on tehokkain tapa rajoittaa rikollisuuden
leviämistä. Hampun siementen rikosvalvonta ajaisi siemenkaupankin maan
alle järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.
Asiantuntijoiden mielestä INCB ylittää jälleen omat valtuutensa ja
tässä asiassa kullakin maalla on valtuus päättää kuten haluaa
perustuslakinsa puitteissa. Tätä asiaa pitää seurata ja tulisi olla
yhteydessä oman maan vastuulliseen virkamieheen. Mutta koska YK:n
huumepolitiikan tekeminen tapahtuu hämärissä puitteissa niin mistä
hänet tunnistaa? Kansalaisilla ei ole mitään keinoa valvoa, miten oman
maan edustaja käyttäytyy näissä kokouksissa. Nykyaikainen länsimainen
demokratia ei ole edustavimmillaan YK:n huumebyrokratian sokkeloissa.
Helmikuun 23. päivä järjestettiin EU parlamentissa julkinen kuulemistilaisuus EU:n huumepolitiikasta. Kreikan edustajan Michail Tremopoulosin ja ENCOD:n (European Coalition for Just and Effective Drug Policies) kutsumana noin 40 Euroopan kansalaisliikkeiden edustajaa 15 eri maasta saapui muotoilemaan suosituksia EU:n parlamentin edustajille, EU:n komissiolle ja Euroopan neuvostolle niistä tulevaisuuden lähestymistavoista, joita EU:n tulisi omaksua kriminalisoitujen huumeiden käsittelemisessä.
Tilaisuus järjestettiin kaksi viikkoa ennen YK:n huumekomission (CND) kokousta Wienissä, ja työjärjestyksen tärkein kohta oli "Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007" (pdf), jonka EU:n komissio rahoitti vuonna 2008. Tämän tutkimuksen teki ryhmä tunnettuja huumetutkijoita, jota johti professori Peter Reuter Rand Corporation ajatushautomosta USA:sta sekä Franz Trautmann Trimbos instituutista Hollannista. Raportti ilmestyi kansalaisjärjestöjen vaadittua monen vuoden ajan puolueetonta arviointia maailmanlaajuisen huumekieltolain vaikutuksista.
Raportin esitteli EU:n komission huumekoordinaatioyksikkö. Sen johtopäätökset osoittavat vääräksi huumekieltolain perustana olevan teorian - että huumekieltolaki vähentää valvonnassa olevien huumeiden tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Raportin mukaan valvontayrityksillä on vain vähän vaikutusta maailmanlaajuisiin huumemarkkinoihin, joiden arvoksi vuodessa arvioidaan 300 miljardia dollaria.
Tuotannon valvonnalla on paikallista vaikutusta mutta sillä ei vaikuteta huumeiden saatavuuteen maailman mittakaavassa; salakuljetuksen valvonta ei ole sen tuloksellisempaa. Hoito vähentää sekä riippuvaisen ihmisen että yhteiskunnan kokemia haittoja mutta se ei vähennä huumeiden käyttöä. Käytön ehkäisyn ponnistelut kilpistyvät sellaisten ohjelmien puutteeseen, joilla olisi todettua vaikutusta.
Haittojen vähentämiseen tähtäävät ohjelmat ovat auttaneet tilannetta monissa maissa mutta ne kohdistuvat vain kapeaan huumeongelman osaan.
Rikoslain täytäntöönpano ei estä huumeiden saatavuutta yhä halvemmin hinnoin. Se myös aiheuttaa paljon haittoja, jotka jakaantuvat epätasaisesti eri maiden kesken. Huumeiden kieltolaki aiheuttaa väkivaltaa ja lahjontaa sekä vahingoittaa ympäristöä ja terveyttä. Nämä ongelmat aiheuttavat kuolemantapauksia ja sairauksia sekä miljoonien ihmisten, kuluttajien, heidän ympäristönsä ja muun yhteiskunnan elämänlaadun vakavaa heikkenemistä.
Raportin tulokset kertovat lyhyesti sanottuna, että kieltolakiin perustuva huumepolitiikka on aiheuttanut paljon haittaa ja vain vähän, jos lainkaan, hyvää. Euroopan Unionia tulisi onnitella siitä, että se on tukenut tällaista tutkimusta. Nyt tulisi toimia tämän tiedon pohjalta. Sen hylkääminen vastaa rikoslain tarkoittamaa laiminlyöntiä.
Siksi tämä kuulemistilaisuus pyytää Euroopan Unionia tarttumaan seuraaviin aloitteisiin:
- Tulisi mahdollisimman nopeasti kutsua koolle eurooppalainen kokous tulevaisuuden huumepolitiikan malleista, mihin kutsuttaisiin kansalliset ja paikallisviranomaiset, parlamentaarikot sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat kaikista 27:stä jäsenvaltiosta. Kokouksen tavoite olisi tutkia uusia huumepolitiikan muotoja, jotka eivät perustu kieltolakiin vaan edellä mainitun raportin antamiin opetuksiin sekä paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kokemuksiin.
- Tulisi julkaista yleinen suositus jäsenvaltioille, jotta nämä asettaisivat huumepolitiikkansa arvioinnin poliittisesti tärkeälle sijalle. EU:n tulisi sallia kunkin jäsenvaltion valita itselleen sopiva huumepolitiikka, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, yksilönvapauksia ja yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja joka aiheuttaa vähiten oheisvahinkoja.
- Tulisi käyttää tilaisuutta seuraavassa CND:n kokouksessa Wienissä haittojen vähentämiseen tähtäävän politiikan tärkeyden korostamiseksi sekä aloittaa keskustelu YK:n sopimusten arvioinnista, jotta sellaiset vaihtoehdot huumemarkkinoiden säätelemiseksi, jotka eivät perustu kieltolaille, tulisivat mahdollisiksi.
- Tulisi tutkia mahdollisuuksia EU:n kansalaisten aloitteiden hyväksymiseksi, jotka tähtäävät kannabiksen tuotannon ja jakelun luomiseen henkilökohtaista kulutusta varten yrityksenä vähentää laittomien markkinoiden aiheuttamia haittoja sekä riippuvuutta niistä.
Toimittanut Risto Mikkonen.
Lähteet:
Maaliskuun 8. - 12. YK:n huumekomissio (CND) pitää vuosikokouksensa Wienissä arvioidakseen nykyisen huumestrategian tuloksia. Tämän strategian julkisena tavoitteena on laittomien huumeiden tuotannon, kaupan ja kysynnän vähentäminen. Totuus on se, että tällä strategialla ei ole myönteisiä tuloksia.
Helmikuun 23. päivä EU:n huumepolitiikan julkisessa kuulemistilaisuudessa, jota ENCOD oli myös järjestämässä, EU:n komission huumekoordinaatioyksikön johtaja Carel Edwards sanoi: "Sorto ei auta. Me tiedämme nyt tarpeeksi, jotta voimme vetää tämän johtopäätöksen."
Maaliskuusta 2009 saakka EU:n komissiolla on ollut käytössään raportti huumepolitiikan vaikutuksista laittomien huumeiden maailmanmarkkinoihin 1998 - 2007 (ns. Reuter-Trautmannin raportti eli Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007 (pdf)). Tässä raportissa tehdään seuraava johtopäätös: tämän hetkiset huumepolitiikan muodot, jotka perustuvat kieltolakiin, eivät vähennä huumeiden tarjontaa eikä kysyntää, ja ne aiheuttavat yksilöille ja koko yhteiskunnalle haittoja.
ENCOD:n delegaatio on läsnä Wienin kokouksessa muistuttamassa hallitusten edustajia siitä, että heidän tulisi suojella kansalaisia vaaroilta eikä altistaa heitä niille. Maaliskuun 4. päivänä ENCOD:n jäsenet järjestävät mielenosoituksia Malesian suurlähetystöillä Pariisissa ja Lontoossa. Samana päivänä Malesian sanomalehdissä julkaistaan avoin kirje Malesian hallitukselle, jossa vaaditaan huumerikollisten kuolemanrangaistuksen välitöntä poistamista.
Olemme väittäneet jo vuosia, että kieltolaki on yhteiskunnan todellinen vihollinen ja tämä totuus on tulossa yhä ilmeisemmäksi. Huumeiden kieltolaki aiheuttaa valtavat laittomat taloudelliset voitot, sekoittaa toimivan talousjärjestelmän, korruptoi virkamiehiä ja rahoittaa aseistautuneita joukkioita. Se aiheuttaa ja lisää yhteiskunnasta vieraantumista ja yksilöiden kokemaa rasitusta.
Kieltolain ylläpitämiseen tarvittava julkinen kulutus pelkästään EU:ssa on arvioitu olevan (varovaisesti) 40 miljardia euroa eli 80 euroa asukasta kohti vuodessa. Talouskriisin aikana emme voi enää sallia tällaisen summan heittämistä hukkaan sellaiseen politiikkaan, joka ei selvästikään hyödytä ketään mutta aiheuttaa ongelmia ja vahinkoa miljoonille ihmisille.
Reuter-Trautmannin raportti paljastaa tämän totuuden. Tieteellisen todistusaineiston hyväksyvät eivät voi enää kiistää sitä, että kieltolaki perustuu väärään teoriaan. Huumeiksi luokiteltujen aineiden laillinen tuotanto ja jakelu on ainut järkevä ja tehokas tapa vähentää huumeisiin liittyviä ongelmia, vähentää järjestäytynyttä rikollisuutta ja kerätä veroja terveydenhoitoa, koulutusta ja yhteiskunnallisia ohjelmia varten.
Kysymys ei enää kuulu jos vaan milloin. Jouduttaaksemme kieltolain loppua meidän tulee päättäväisesti toteuttaa kaksi tavoitetta: viedä kieltolakihallinnolta sen uskottavuus varmistaen, ettei se koskaan voimistu, ja rohkaista ihmisiä, jotka haluavat uudenlaista politiikkaa, nostamaan äänensä ja vaatimaan muutosta.
Milloin selvä järki alkaa hallita huumepolitiikan maailmaa, ja yleensä maailmaa?
Toimittanut Risto Mikkonen.
Lähteet:
Marraskuun 20. päivänä ENCOD:n johtoryhmä lähetti seuraavan kirjeen Euroopan parlamentin kansalaisvapaus, oikeus- ja sisäasiat -komitean (LIBE) jäsenille. Pyydämme teitä tekemään samoin. Sähköpostiosoitteet löytyvät komitean sivuilta.
Komission huumeraportti CND:lle maaliskuussa 2009
http://ec.europa.eu/justice_home/doc_centre/drugs/studies/doc/report_10_03_09_en.pdf
Kansalaisfoorum
http://ec.europa.eu/justice_home/fsj/drugs/forum/fsj_drugs_forum_en.htm
SKY:n palaute EU:n kansalaisfoorumille
http://ec.europa.eu/justice_home/news/consulting_public/drugs_forum/contributions/others/contribution_finnish_cannabis_association_finland_en.pdf
Kansalaisvapaudet sekä oikeus- ja sisäasiat, LIBE
http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/homeCom.do?language=FI&body=LIBE
Pyyntö Euroopan parlamentin kansalaisvapauskomitean jäsenille
Bryssel 20. marraskuuta 2009
Hyvä Euroopan parlamentin jäsen
Me ENCOD:n (European Coalition for Just and Effective Drug Policies,
eurooppalainen kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten yhteenliittymä
oikeudenmukaisen ja tehokkaan huumepolitiikan puolesta) jäsenet
pyydämme teitä kiinnittämään huomionne tärkeään asiaan, joka vaatii
teiltä toimenpiteitä.
Uskomme Euroopan komission manipuloivan ja heikentävän
keskustelumekanismeja kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja käyttävän
väärin Euroopan parlamentin tätä tarkoitusta varten myöntämiä varoja
ylhäältä käsin saneltuihin aloitteisiin, joita kukaan EU:n komission
ulkopuolinen taho ei ollut pyytänyt.
Tämä asia koskee sitä tapaa, jolla oikeuteen, vapauteen ja
turvallisuuteen liittyvien asioiden pääosaston (Directorate for
Justice, Freedom and Security) alainen huumekoordinaatioyksikkö (Drugs
Coordination Unit, DCU) on kohdellut EU:n huumepolitiikan
kansalaisfoorumia (Civil Society Forum on Drug Policy in the EU, CSF).
Vuosia kestäneen kehityksen tuloksena Eurooppa-neuvosto ja komissio
perustivat joulukuussa 2007 kansalaisfoorumin luomaan dialogia
huumepolitiikan alalla toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa. Tähän
foorumiin valittiin 26 järjestöä komission hieman epämääräisellä
valintajärjestelmällä.
Tämän foorumin tarkoitus on komission omien kotisivujen mukaan ”lisätä
kansalaisyhteiskunnan vaikutusta huumeisiin liittyvissä asioissa,
politiikan luomisessa, toimenpiteiden soveltamisessa sekä EU:n
huumestrategian ja toimintasuunnitelman toteuttamisessa”.
Euroopan parlamentti painotti raportissaan kansalaisfoorumille
maaliskuussa 2008, että kansalaisfoorumin merkitys on ”vahvistaa
kansalaisyhteiskunnan osaa eurooppalaisen huumepolitiikan
kehittämiseksi, mikä on vuosien 2005 - 2012 huumestrategian
päätavoite”. Parlamentin raportissa painotettiin ”Huumepolitiikan
perustamista vahvalle tieteelliselle näytölle yhteistyössä
huumetutkimuksen kentällä toimivan kansalaisyhteiskunnan kanssa,
tosiasioihin perustuville politiikan muodoille sekä todistetulle
näytölle perustuville toimenpiteille mukaan lukien sellaiset, joiden
tarkoitus on ehkäistä ja vähentää terveyshaittoja”.
Kansalaisfoorum on kutsuttu koolle kolme kertaa, jokaisen kokouksen
kestettyä puolitoista päivää Brysselissä (joulukuussa 2007,
toukokuussa 2008 ja maaliskuussa 2009). Yhdessäkään kokouksessa ei ole
ollut mahdollista keskustella EU:n huumepolitiikasta. DCU:n edustajat
ovat estäneet tämän, koska heillä on kokouksen asialistan
valmistelemisen ja kokouksen johtamisen yksinoikeus. Osallistujien
pyynnöt asettaa nykyisen huumepolitiikan vaikutukset sekä mahdolliset
vaihtoehdot asialistalle on kielletty. Kokoukset ovat olleet
jäsentelemätöntä tiedon jakamista ilman selvää asialistaa ja
seurantaa, mikä on turhauttanut osanottajia.
ENCOD:n johtoryhmä kysyi syyskuussa 2009 DCU:n edustajilta, miksi
keskustelua huumepolitiikasta ei voida käydä kansalaisfoorumin
keskuudessa. Komission edustajat vastasivat, että ”heillä on rajattu
mandaatti käsitellä huumepolitiikkaa, koska jäsenvaltiolla on
itsemääräämisoikeus oman politiikkansa tekemisessä”. Missään
aikaisemmassa kansalaisfoorumin luomisen vaiheessa (konferensseja,
Vihreän paperin julkistaminen, tammikuussa 2006 alkanut
valintaprosessi) ei tätä ehtoa ole esitetty.
Mielestämme käyttäessään tätä ehtoa keskustelun välttämiseksi EU:n
julkishallinnon tärkeällä alueella rikkoo komissio hyvän hallinnon
periaatteita. Luomalla mielikuvan siitä, että EU on kiinnostunut
vastavuoroiseen keskusteluun huumepolitiikasta kansalaistensa kanssa,
ja jälkeenpäin alentamalla tämä keskustelu Brysseliin valittujen
edustajien kalliiksi ”juttutuvaksi”, komissio tietoisesti heikentää
keskustelun merkitystä.
Lisäksi tapaamisessamme komission kanssa tuli esille, ettei DCU kykene
täysin selvittämään kansalaisfooorumille osoitettujen rahojen käyttöä.
Rahat on Euroopan parlamentin vuonna 2007 hyväksymästä huumeista
tiedottamisen ja ehkäisyn budjetista (Drugs Information and Prevention
Budget). Kansalaisfoorumin kolmannessa kokouksessa maaliskuussa 2009
DCU:n edustajat kertoivat, että kansalaisfoorumin vuosibudjetti on
noin 100 000 €, mikä riittäisi kahden kokouksen pitämiseen vuosittain.
Samalla kerrottiin, että seuraava kansalaisfoorumin kokous olisi vasta
vuonna 2010.
Yrittäessämme saada selvitystä asiaan vastasi DCU:n edustaja
sähköpostilla, että loput kansalaisfoorumin rahat vuodelle 2009
käytettäisiin European Action on Drugs Campaign -kampanjaan, mikä on
Ranskan puheenjohtajakaudella luotu huumeiden vaarojen vastainen
propagandakampanja ja jonka Euroopan komissio on luonut kysymättä
neuvoa kansalaisfoorumin järjestöiltä. Kun tätä kampanjaa ehdotettiin
kansalaisfoorumin edellisessä kokouksessa maaliskuussa 2009,
osallistujat hylkäsivät sen melkein yksimielisesti suunnittelun
ammattimaisuuden puutteen takia.
Maaliskuussa 2009, vain yksi päivä ennen YK:n huumekomission kokouksen
alkua Wienissä, julkaisi EU:n komissio “Report on Global Illicit Drug
Markets 1998 – 2007" (the Reuter-Trautmann report). Raportti on tärkeä
tietolähde ja sen johtopäätökset vahvistavat niitä huumepolitiikan
arviointiraportteja, joita huumepolitiikasta on tehty viime vuosina.
Nämä johtopäätökset ovat, että nykyiset politiikan muodot eivät täytä
tavoitteitaan vähentää laittomien huumeiden tarjontaa eikä kysyntää,
ja mahdollisesti ne ratkaisevasti luovat ja lisäävät huumeiden
käyttäjien, heidän ympäristönsä ja muun yhteiskunnan kokemia ongelmia.
Raportin tekijöitä ei pyydetty esittämään toimenpide-ehdotuksia. DCU:n
edustajan mukaan raportti ”ei sisällä tarpeeksi tietopohjaa, jolla
voitaisiin suorittaa arviointeja”. Siten näyttää mahdolliselta, että
tämä raportti, joka on yhden vuoden aikana tehty tieteellinen tutkimus
kaikesta EU:n huumetilannetta koskevasta aineistosta, unohdetaan pian.
Mielestämme kansalaisfoorumin tulisi saada keskustella tästä
raportista. Siksi me muodollisesti pyydämme tukeanne vetoomuksellemme
EU:n komissiolle, että se asettaisi raportista käytävän keskustelun
seuraavan tammikuussa 2010 pidettävän kokouksen asialistalle. Lisäksi
uskomme, että Euroopan parlamentin kansalaisvapauskomitean tulisi
keskustella raportissa esitetyistä johtopäätöksistä.
Pyydämme teitä ottamaan asia käsittelyyn seuraavassa
kansalaisvapauskomitean kokouksessa tiistaina ja keskiviikkona
joulukuun 1 - 2.
Kunnioittavasti
Marisa Felicissimo, Belgium
Antonio Escobar, Spain
Fredrick Polak, The Netherlands
Jorge Roque, Portugal
ENCOD:n johtoryhmä
--
EUROPEAN COALITION FOR JUST AND EFFECTIVE DRUG POLICIES
Lange Lozanastraat 14 – 2018 Antwerpen - Belgium
Tel. + 32 (0)3 293 0886 / Mob. + 32 (0)495 122644
E-mail:
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. / www.encod.org Viimeksi päivitetty (perjantai, 19. helmikuu 2010)
|
|
Politiikka ja kannanotot
