Tulevat tapahtumat

Syyskokous su 5.11.2017 klo 17.00

 

Suomen kannabisyhdistys ry:n syyskokous pidetään sunnuntaina 5.11.2017 Urbansaunassa klo 17.00 alkaen. Kokouksen alussa lakimies Lauri Louhio pitää esityksen ”Oikeusturva kannabiksen käyttö- ja kasvatusrikoksessa”. Käydään asiasta keskustelu ja myös käytännön juridisia neuvoja voi kysyä. Tämän jälkeen käsitellään syyskokouksen sääntömääräiset asiat: talousarvio ja toimintasuunnitelma vuodelle 2018 sekä valitaan puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle.

 

Tervetuloa!

 

Poliisi paljasti poikkeuksellisen ison huumejutun Helsingissä

Lähde: Helsingin Sanomat 27.9.2007

Poliisi laskee huumerahoja:

http://www.hs.fi/videot/1135230613556

Helsingin poliisi on paljastanut poikkeuksellisen suuren huumerikoksen.

Rikollisliiga toi Suomeen Hollannista yli 3000 kiloa hasista ja yli 20
kiloa kokaiinia. Hasiksen määrä tekee yhteensä 9 miljoonaa
käyttöannosta ja kokaiinimäärästä kertyy vähintään 400 000
kerta-annosta.

Salakuljetettujen huumeiden arvo on poliisin mukaan 20 miljoonaa euroa.

Huumeet salakuljetettiin Suomeen raskaan liikenteen mukana ja niiden
kertaerät olivat 300–500 kiloa. Huumeet toimitettiin lähinnä
pääkaupunkiseudulle.

Poliisi pidätti huumeliigan päätekijät huumekätköltä Vantaalla viime
toukokuussa. Maastopyörillä huumepoliisia karkuun yrittäneet tekijät
saatiin kiinni lyhyeksi jääneen takaa-ajon jälkeen.

Esitutkinnan aikana takavarikoitiin liigan jäljiltä yli 310000 euroa
käteistä rahaa, 23 kiloa hasista, 2 kiloa kokaiinia, autoja, aseita,
moottoripyöriä sekä koruja ja kelloja yli 100000 euron arvosta.

Helsingin käräjäoikeudessa vangitut ovat poikkeuksellisesti kaikki
suomalaisia. Liigan kolme päätekijää ovat helsinkiläisiä miehiä:
31-vuotias yrittäjä, vankilatuomiota liki neljä vuotta pakoillut
37-vuotias muusikko ja 40-vuotias yrittäjä. Yksi liigan
hollantilaisista salakuljettajista on vangittuna Ranskassa.

Poliisin mukaan kyseessä on Suomen oloissa harvinaisen mittava
huumeiden maahantuonti ja huumausaineisiin liittyvä toiminta, jossa on
mukana poikkeuksellista röyhkeyttä ja erilaista väkivallan käyttöä.

Tiedotustilaisuudessa olivat paikalla apulaispoliisipäällikkö Jouko
Salo, huumerikosyksikön johtaja, rikosylikomisario Jari Aarnio sekä
rikoskomisario Juha Piippo.



Näin huumeet päätyivät myyntiin

Rikosliiga kuljetti hasista ja kokaiinia Suomeen rekoilla 300–500 kilon
kertaerissä. Lastina rekoissa oli myös muuta tavaraa, eikä huumeita ei
ollut erikseen piilotettu niiden sekaan.

Vain yhdessä tapauksessa huumeet oli piilotettu rekan rakenteisiin.

Huumelastit purettiin rekoista yleensä keskellä päivää sellaisissa
paikoissa, joissa rekat tavallisesti pysähtyvät, esimerkiksi Kehä III:n
varrella huoltoasemilla, Sompasaaressa, Lauttasaaren teollisuusalueella
ja Tattarisuolla.

Rekoista huumelastit siirrettiin pakettiautoihin, jotka oli vuokrattu
käyttöön. Pakettiautoilla ajettiin lähelle lopullista kätköpaikkaa,
joka oli kaivettu metsään jo ennalta.

Yleensä neljän hengen seurue odotti pakettiautoa sovitulla paikalla
maastopyörien kanssa. He lastasivat selkäreppuihinsa parisenkymmentä
kiloa huumeita ja ajoivat kätkölle piilottamaan ne, jolloin
pakettiautot taas ajoivat uusille kohtauspaikoille purkamaan lastia.

Ainakin kerran huumeita kuljetettiin myös veneellä, kun lasti purettiin
pakettiautosta Lauttasaaren venesatamassa.

Kun jälleenmyyjät ostivat liigalta huumeita, he saivat rahaa vastaan
kartan, johon kätkö oli merkitty.

Kätköjä oli useita Helsingissä ja lähialueilla, esimerkiksi Sipoon,
Porvoon ja Nurmijärven metsissä, Vantaan Petikossa, Espoon
Lintuvaarassa ja Laajalahden venesataman läheisyydessä sekä Helsingissä
Vermossa ja Malminkartanossa.



Poliisi nappasi kymmenien miljoonien huumelastit maahantuoneen
rikosliigan


Lähde: Turun Sanomat 28.9.2007

Helsingin poliisin huumeyksikkö on paljastanut ainemääriltään suurimman
huumeliigan Suomessa. Kolme tonnia hasista ja 20 kiloa kokaiinia
Hollannista Suomeen tuoneen liigan aineet myytiin alihankkijoille
pääkaupunkiseudulla, mistä ne diilerien kautta päätyivät myös muualle
Suomeen. Liigan jäsenistä 21 on vangittu.

Hasiksesta olisi saatu katukauppaan yhdeksän miljoonaa kerta-annosta ja
kokaiinista 50 000-100 000. Salakuljetettujen huumeiden arvo on yli 20
miljoonaa euroa.

Helsingin käräjäoikeus on asettanut liigan jäsenten omaisuutta
vakuustakavarikkoon ja hukkaamiskieltoon noin 17 miljoonan euron
arvosta.

Huumeet tuotiin vuosina 2002-2006 hollantilaisrekoilla luvallisen
lastin sekaan lastattuina Suomeen ja ne luovutettiin jälleenmyyjille
käteistä vastaan. Pääosa myytiin pääkaupunkiseudulla, mutta diilerien
kautta aineita levisi joka puolelle Suomea.

Helsingin huumeyksikön päällikön, rikosylikomisario Jari Aarnion mukaan
huumeliigaa seurattiin ja jäljitettiin noin vuoden ajan ja ensimmäiset
vangitsemiset tehtiin viime toukokuussa salaisina pakkokeinopäätöksinä.

Paljastunut huumeliiga oli Aarnion mukaan sikäli erikoinen, että sen
jäsenet ovat 30-40-vuotiaita suomalaisia. Yleensä isommissa liigoissa
on mukana virolaisia ja venäläisiä. Vangittujen joukossa on myös
muutama nainen, joita epäillään lähinnä liigan tekemistä
rahanpesurikoksista.

Päätekijöinä on kuulusteltu 31- ja 37-vuotiaita veljeksiä ja
40-vuotiasta yrittäjää. Kaikilla on rikollinen tausta, koostuen yleensä
tavallisista huumausainerikoksista. Toinen veljeksistä on pakoillut
vuosia aiemmin saamaansa vankilatuomiota.

Poliisi takavarikoi liigan jäsenten hallusta 310 000 käteistä rahaa, 23
kiloa hasista, kaksi kiloa kokaiinia, aseita, moottoripyöriä,
henkilöautoja sekä koruja ja kelloja ainakin 100 000 euron arvosta.
Liiga käytti useita peiteyhtiöitä hyväkseen ja niiden tileiltä löytyi
vielä 50 000 euroa.



Kokaiinista tullut Suomessakin arkihuume

- Huumeet tulivat laillisten lastien seassa ja kuljettajat tiesivät
niistä, mutta selvitämme vielä tiesivätkö kuljetusliikkeet mitä heidän
kuskinsa tekivät. Kuljetukset Hollannista tapahtuivat
hollantilaisrekoilla ja ne tulivat paljastumatta Suomeen. Kahteentoista
kuljetukseen osallistuneet kuljettajat on tavoitettu ja jutun tutkinta
Hollannin päässä jatkuu, Aarnio kertoi.

Kokaiinista on Aarnion mukaan tullut Suomessakin arkihuume, jonka
käyttäjämäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Sen hinta grammalta on
Espanjassa noin 35 euroa, Norjassa jopa 180 euroa ja Suomessa 100-150
euroa.

Aarnion mukaan huumerikosten määrä on kasvussa ja huumekauppa
monipuolistuu. Lisääntynyt tarjonta on laskenut hintoja ja kokaiini on
syrjäyttänyt muita kovia huumeita. Kerta-annokset ovat suurentuneet.

Kokaiinin salakuljetus on hyvin organisoitua ja tapahtuu yleensä
Länsi-Euroopasta, mihin se päätyy Etelä-Amerikasta.



Kaikkien aikojen suurin huumeliiga kiinni


Lähde: YLE 27.09.2007

Helsingin huumepoliisi on paljastanut ennätyksellisen suuren
huumejutun. Suomalaisten veljesten johtama huumeliiga on tuonut vuosina
2002 - 2006 Alankomaista Suomeen yli 3 000 kiloa hasista ja 20 kiloa
kokaiinia. Huumetakavarikko on niin suuri, että se on hiljentänyt
pääkaupunkiseudun katukaupan.

Poliisi pitää liigan toimintaa hyvin organisoituna ja Suomen oloihin
poikkeuksellisena.

Huumausaineliiga salakuljetti Suomeen rekka-autojen avulla muutaman
vuoden aikana yli 3 000 kiloa hasista ja 20 kiloa kokaiinia. Poliisin
mukaan huumausainemäärä vastaa katukaupassa yli 9 miljoonaa
kerta-annosta ja sen arvo Suomessa on yli 20 miljoonaa euroa. Liigan
pääasiallinen markkina-alue on ollut pääkaupunkiseutu.

Liigan kiinnijäämisellä on ollut merkittävä vaikutus pääkaupunkiseudun
katukauppaan.

- Tämä hana katkesi tarkalleen toukokuun alkupuolella. Sen jälkeen
tilanne Helsingin ja pääkaupunkiseudun huumemarkkinoilla on ollut
sellainen, että täällä on ollut erittäin vaikeaa löytää hasista. Tällä
on ollut vaikutusta myös kokaiinimarkkinoihin, kertoo ylikomisario Jari
Aarnio YLE Uutisille.

Huumeet salakuljetettiin Alankomaista rekka-autojen avulla
pääkaupunkiseudulle ja aineet kätkettiin lähialueelle maastokätköihin.
Kätköjä oli mm. Porvoossa, Sipoossa, Vantaalla ja Espoossa.

Poliisi pääsi tänä keväänä tekijöiden jäljille ja yllätti heidät
yhdeltä maastokätköltään. Tekijät pakenivat poliisia autoihinsa
piilotettujen maastopyörien avulla. Lyhyen takaa-ajon jälkeen poliisi
suoritti pidätyksen ja löysi epäiltyjen repuista mm. hasista.

Liigaa johtanut toinen päätekijä oli aikaisemmista rikoksistaan jo
etsintäkuulutettu ja paennut viranomaisia yli 4 vuotta. Päätekijä oli
tuomittu aiemmin huumausainerikoksesta vankeuteen. Liigaan kuului muita
henkilöitä yhteensä 30, joista Helsingin käräjäoikeus on vanginnut
tähän mennessä 21. Kaikki huumeliigan vangitut jäsenet ovat
suomalaisia.



Poliisi iski Bandidoksen tiloihin Helsingissä

Lähde: Kaleva 27.9.2007 Poliisi ratsasi torstaina moottoripyöräjengi
Bandidoksen kerhotilat Helsingin Kyläsaaressa. Ratsia liittyi
tutkinnassa olevaan isoon huumejuttuun.

Rikoskomisario Ari Karvonen Espoon poliisista kertoi iltapäivällä, että
jutun yhteydessä oli otettu kiinni ihmisiä. Kiinniotettujen lukumäärää
rikoskomisario Karvonen ei kuitenkaan suostunut paljastamaan.

Tieto Bandidoksen tiloihin tehdystä ratsiasta levisi julkisuuteen alun
perin Ilta-Sanomien verkkosivujen kautta. Vielä viiden aikaan
iltapäivällä Bandidoksen kerhotilojen edessä oli muutamia poliisiautoja
ja sisätiloissa tehtiin tutkintaa. Puoli kuuden aikaan tekniset
tutkijat alkoivat vähitellen tulla tiloista ulos.

Ratsian ajaksi kerhotiloista oli ajettu ulos ihmisiä, jotka
suhtautuivat vihaisesti toimittajan ja kuvaajien läsnäoloon. Paikalla
olleet ihmiset eivät halunneet vastata mihinkään tapahtumaan liittyviin
kysymyksiin.



Ratsiassa kyse vahvoista huumeista

Rikoskomisario Karvonen oli huumejutun yksityiskohdista varsin
vaitonainen. Hänen mukaansa "huumejuttu on suuri, mutta ei kuitenkaan
ihan niin suuri kuin Helsingissä paljastunut". Helsingin huumepoliisi
kertoi torstaina paljastaneensa liigan, joka salakuljetti vuosina
2002--2006 Hollannista Suomeen 3 000 kiloa hasista ja 20 kiloa
kokaiinia.

Bandidos-ratsiaan liittyvässä huumejutussa on kyse vahvoista, erittäin
vaarallisiksi luokitelluista huumeista. Poliisi ei kuitenkaan
paljastanut aineiden tarkempaa laatua. Erittäin vaaralliseksi
luokiteltuja huumeita ovat muun muassa kokaiini sekä amfetamiini ja sen
johdannaiset.

Espoon huumepoliisin johtamaan kotietsintään osallistui lukuisia
poliiseja ja poliisiautoja. Paikalla oli myös ainakin yksi
poliisikoira.



Poliisi teki tänään ratsian moottoripyöräjengi Bandidos MC:n
kerhotiloihin Helsingin Kyläsaaressa


Lähde: Iltasanomat 27.9.2007

Huumeratsia Bandidos-taloon

Poliisi on tehnyt tänään ratsiaa moottoripyöräjengi Bandidos MC:n
kerhotiloihin Helsingin Kyläsaaressa.

Espoon huumepoliisin johdolla tehtävään kotietsintään on osallistunut
arviolta 20-30 poliisia.

Rikoskomisario Ari Karvosen mukaan Espoon poliisi tutkii erittäin
suurta huumejuttua, joka "on suuri, muuta ei ihan niin suuri kuin
Helsingissä paljastunut".

Jutussa on tehty kiinniottoja

Helsingin huumepoliisi kertoi tänään hajottaneensa huumeliigan, jonka
epäillään levittäneen kolme tonnia hasista ja 20 kiloa kokaiinia.

Karvosen mukaan Espoossa tutkittavan jutun yhteydessä on jo tehty
takavarikkoja, mutta hän ei halua puhua määristä tai laadusta
tarkemmin.

- Kyse on kuitenkin erittäin vaarallisiksi luokitelluista huumeista,
hän sanoi.

Oikeuskäytännössä erittäin vaarallisiksi on määritelty muun muassa
amfetamiini, ekstaasi ja kokaiini, mutta ei hasista.

Huumejengille ropisi tuomioita Kouvolan käräjillä

Lähde: Iltasanomat 27.9.2007

Kymmenkunta huumejengiläistä sai tuntuvia
tuomioita Kouvolan käräjäoikeudessa torstaina.

Useimmat syyksi luetut rikokset olivat törkeitä. Rikosnimikkeinä olivat
huumausainerikos, ryöstö, kotirauhan rikkominen, vapauden riisto ja
pahoinpitely.

Päätekijät määrättiin heti vangittaviksi. Janne Blomberg tuomittiin 4
vuoden ja 10 kuukauden ja Heidi Varanta 4 vuoden ja 2 kuukauden
vankeuteen. Yksi tekijä sai yli 3 vuoden tuomion, mutta häntä ei
määrätty vangittavaksi.

Muiden tuomiot vaihtelivat vuodesta muutamaan kuukauteen. Osalle tuomio
tuli ehdollisena tai yhdyskuntapalveluna. Oikeus otti huomioon sen,
että osa oli päässyt uuden elämän alkuun.Rikoshyötynä päätekijät
joutuvat maksamaan valtiolle noin 15 000 euroa.

Rikokset tapahtuivat vuoden 2005 alusta toukokuun 2006 loppuun. Asian
piti olla käräjillä jo vuosi sitten, mutta syytteen nostamisen
määräpäivä meni epähuomiossa umpeen ja syytetyt jouduttiin laskemaan
välillä vapaalle jalalle. Paristakymmenestä syytekohdasta oikeus joutui
työstämään yli 50 sivua.


Huumeita välittänyt portsarijengi tuomiolla

Oulun käräjäoikeudessa puitiin suurta huumejuttua myös viime vuoden
joulukuussa

Lähde: Kaleva 25.9.2007
Syyttäjä vaatii pitkiä ehdottomia
vankeustuomioita oululais-helsinkiläisen rikollisryhmän seitsemälle
jäsenelle tänään Oulun käräjäoikeudessa alkaneessa Pohjois-Suomen
suurimmassa huumeoikeudenkäynnissä.

Hyvin järjestäytynyt ryhmä toimitti runsaan vuoden aikana
katukauppa-arvoltaan yli 600 000:n euron arvosta amfetamiinia, hasista,
ekstaasia ja kokaiinia Ouluun. Toiminta alkoi vuoden 2006 alusta ja
päättyi Oulun ja Helsingin poliisin huumeryhmien yhteisiskuun kuluvan
vuoden huhtikuussa.

Pääkaupunkiseudulta Ouluun hankitut huume-erät koostuivat 27 kilosta
hasista, neljästä kilosta amfetamiinia, noin 6 000 kappaleesta
ekstaasitabletteja ja vähäisestä määrästä kokaiinia. Huumeita
kaupiteltiin Oulussa muun muassa koululaisille.

Juttukokonaisuuteen liittyy päätekijöiden lisäksi 13 muuta epäiltyä.
Heidän osaltaan oikeutta käydään myöhemmin.

Ouluun toimitettujen huumeiden hankkijana, rahoittajana ja välittäjänä
toiminutta kiiminkiläismiestä ei ole tuomittu rikoksista aikaisemmin.
Myöskään hänen apunaan Oulussa toimineella miehellä ei ole aikaisempaa
rikollista taustaa. Molemmat miehet ovat ammatiltaan
ravintolavahtimestareita, ja he ovat työskennelleet samassa
työpaikassa.

Myös ryhmän kaksi helsinkiläisjäsentä ovat vahtimestareita. He olivat
työskennelleet aikaisemmin samassa työpaikassa Helsingissä
kiiminkiläismiehen kanssa.

Ryhmää johti jo aikaisemmin törkeästä huumausainerikoksesta tuomittu
helsinkiläsmies. Hän järjesti paikallisen apulaisensa avulla suurimman
osan Ouluun toimitetuista huume-eristä.

Helsinkiläistä porukan johtajaa ja hänen apulaistaan lukuunottamatta
kaikki viisi muuta ovat tunnustaneet esitutkinnassa osuutensa
rikoksiin.

Huumeiden lisäksi kiiminkiläismieheltä takavarikoitiin hänen
pidättämisensä yhteydessä muun muassa katkaistu haulikko ja käteistä
rahaa.

Juttuun liittyy myös väkivaltaista huumevelkojen perintää ja
kiristystä. Yksi oululaismiehistä pahoinpiteli erään huumekoukkuun
jääneen nuorukaisen ja uhkasi hänen vanhempiaan ja perhettään mikäli 10
000 euron huumevelkoja ei makseta.

Jutun käsittelylle on varattu aikaa neljä päivää.

Poliitikot ja päihdepolitiikan muutokset

Lähde: Peltonen Matti toim.; Kilpiö Kaarina toim.; Kuusi Hanna toim.
(2006) ALKOHOLIN VUOSISATA Suomalaisten alkoholiolojen käänteitä
1900-luvulla. Historiallinen arkisto 122. ISBN: 951-746-823-7
http://kirjat.finlit.fi/index .php?showitem=1735
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=13937

Alkoholin kieltolain loppuminen oli hyvä esimerkki siitä, kuinka
poliitikkojen on vaikeaa pyörtää tekemänsä päätös vaikka se olisi
osoittautunut kuinka tyhmäksi tai haitalliseksi. Suomen kansa oli
raitistumassa, kun kieltolaki-intoilijat saivat eduskunnassa läpi
täyskieltoon perustuvan järjestelmän vuonna 1917, ajatuksena pystyttää
nollatoleranssi alkoholille. Kieltolaki alkoi vuonna 1919
itsenäistyneessä Suomessa.

Erotuksena nykypäivän huumekieltolaista on se, että alkoholin
täyskieltoa ei kokeiltu kuin kolmessa maassa, joista ajatuksen
kotimaassa USA:ssa toteutettu yhteiskunnallinen kokeilu hyvin
dokumentoituine haittoineen on se kaikille tuttu.

Suomen kieltolaki on jäänyt kotimaassaan vähälle huomiolle verrattuna
muihin ajankohdan traumoihin, sotiin ja lamaan. Käytännössä kieltolaki
alkoi jo 1914 ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, Suomen eduskunta
äänesti siitä 1917 ja se jatkui vuoteen 1932. Kaksi ensimmäistä
itsenäistä vuosikymmentä Suomen kansaa yritettiin pakkoraitistaa.

Suomessa tapahtui kuitenkin sama kuin USA:ssa: kansa alkoi juomaan
väkevää viinaa, pirtua, ennen näkemättömissä määrissä ja rikollisen
toiminnan lisääntyessä myös väkivalta lisääntyi. Alkoholimyrkytykset ja
metanolin aiheuttamat kuolemat ja vakavat sairastumiset lisääntyivät
myös.

Kieltolain rasitukset kansalle saavuttivat kipupisteen 1930-luvun ja
laman alkaessa mutta yksikään poliitikko ei voinut arvostella
vallitsevaa järjestelmää vaalien pelossa. Niinpä kieltolain
lopettaminen jäi kansan tehtäväksi.

Vuoden 1931 keväällä kerättiin ns. naisten adressi, johon saatiin liki
120 000 nimeä valtakoneiston ulkopuolelta. Suomalainen lehdistö oli
tuolloin tiukasti puoluekoneiston hallussa ja se yritti halventaa ja
arvostella nimien keräystä. Tämä vähän tunnettu kansalaisliike taivutti
sitten Suomen hallituksen järjestämään kansanäänestyksen kieltolaista
joulukuussa ja äänestyksessä naisista 65.3% kannatti kieltolain
lopettamista.

Ensimmäisen kerran itsenäisessä Suomessa ALKO avasi ovensa 5.4.1932,
kun valtio alkoi yksinoikeudella myymään terveyshaittoja ja
riippuvuutta aiheuttavaa päihdettä kansalle.

Kieltolain tyhmyyttä lähelle päästiin kieltolain jälkeen ns.
ostajaintarkkailumenettelyssä, josta muistetaan vielä viinakortti.
Tämän oli tarkoitus jälleen kerran raitistaa kansaa mutta pätemättömän
henkilöstön ja kehnon suunnittelun ansiosta mm. kaupoissa omissa
lasikopeissaan istuvista ”tarkkailijoista” luovuttiin pikkuhiljaa, ja
jäljelle jäi korttien leimailu 1970-luvulle saakka.

Suomalaista alkoholipolitiikkaa on itsenäisyyden ajan leimannut
ylhäältä alas suuntautuva patriarkaalinen holhoaminen, jonka
tarkoituksena on kansalaisten valvonta eikä raitistaminen:

”Alkoholistihuolto oli ensisijaisesti yhteiskunnan keino hallinnoida
asosiaalisia aineksia ja toiseksi väline näiden ainesten
kasvattamiseksi”.

Kansanluonteesta alkoholistityyppiin



Kieltolain jälkeinen ankara käytäntö selitettiin tarvittavan
”kansanluonteen takia”. Valtiolla oli vakava moraalinen ongelma sen
myydessä ainetta, jonka käytöstä se toisaalta saarnasi kansalle eli
asiakkaille. Tältä kaudelta on jäänyt elämään lausahdukset ’viina on
viisasten juoma’ ja ’ainoastaan herrat osaavat juoda’.

Sairauskäsityksen tultua vallitsevaksi selitykseksi 1950-luvulla
näkyvää valvontaa voitiin vähentää myymälöissä, sillä alkoholistityypin
avulla vastuu siirrettiin myyjältä kuluttajalle. Näin alkoholi voitiin
vapauttaa ”kohtuukäyttävälle keskiluokalle”, johon poliitikot ja
virkamiehet itsensä mieluusti laskevat. Suomessa alkoholin käyttö
säilyi pitkään moraaliin ja järjestykseen liittyvänä ongelmana.

Sairausleimalla on vastineensa nykypäivän huumehoidossa ja
-valituksessa. Ihmisten ongelmien tyypittelyssä havaittiin jo
1950-luvulla, että mielenterveystyöntekijät havaitsivat jälkeenpäin
”selkeitä merkkejä sairaudesta” jo valmiiksi diagnosoitujen potilaiden
tapaushistorioista. Samoin huumeiden käyttäjien luonnehdinnoista tuli
itseään toteuttavia ennusteita, kun nuoriso- ja mielenterveystyössä
alettiin tehdä ns. huumetyötä.

Vinoutuneet käsitykset ihmisluonnosta siirtyivät huumepolitiikkaan, ja
vielä 1990-luvulla katsottiin ”suomalaisen alkoholikulttuurin suojaavan
nuoria huumeilta”. Ja hyvinhän siinä kävi: Suomen nuoret ovat EU:n
johtavia humalajuojia ja suomalainen alkoholin kulutus on jo EU:n
huippua perinteisten viinimaiden kulutuksen laskiessa jo useampia
vuosikymmeniä ilman kieltolakeja, viinakortteja, asiakastarkkailua ja
muuta viranomaisten pseudotekemistä.

Kansaa on välillä peloteltu viinan vaaroista ja välillä kehuttu
alkoholin terveyttä edistäviä vaikutuksia. Nyt alkoholipulloihin ollaan
asentamassa varoitustarroja, joiden toimivuuteen ei usko edes asioista
päättävä ministeri.

Huumepolitiikka pseudotekemistä

Alkoholipolitiikasta on suomalaiseen huumepolitiikkaan pesiytynyt
pseudotekemisen malli: koneisto tuottaa tutkimusta, mietintöä,
lausuntoa, asetusta, diskurssia, keskustelua ja ennen kaikkea
moralistista elämäntavan arvostelua aivan kuin kaikki kannabiksen
käyttäjät olisivat samaa kastia mutta se varsinainen ihmisen hoitaminen
on jatkuvassa kriisissä ja leikkausuhan alla.

Lailla sanktioitu tietämättömyys sekä se, että valtio on delegoinut
huumekysymyksen opportunistisille poliitikoille ja uskonnollisille
ääriryhmille, on aiheuttanut huumeongelman kehittymisen saman
suuntaisena alkoholiongelman kanssa. Kyseessä on jälleen
yhteiskunnallinen kokeilu, jossa kansa saa opetella uuden päihteen
käyttöä mahdollisimman huonon neuvonnan varassa.

Vallanpitäjien kykenemättömyys inhimilliseen politiikkaan on johtanut
siihen, että virtsatestillä mitataan ihmisarvoa. Vaaleissa
kansanedustajaehdokkaat ovat oppineet hokemaan kannabiksesta
puhuttaessa, että ”ei enää lisätä haittoja”. Samalla heidän
päämäärätön, pelkkää valtion taloutta ajatteleva alkoholipolitiikka
tuottaa yhä enemmän ja suurempia haittoja. Ministeri on määräämässä
alkoholipulloihin varoituslappuja, joiden vaikutukseen edes hän itse ei
usko. Eihän niillä ole vaikutusta tupakka-askeissakaan.

Huumeopit kieltolain emämaasta

USA:n dollarivirrat auttoivat demareita sodan jälkeen

Lähde: Helsingin Sanomat 26.9.2007

Majander julkaisi tänä aamuna kirjan Demokratiaa dollareilla, joka on
perusteellinen selvitys Sdp:n 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa
Yhdysvalloista ja muualta lännestä saamasta raha-avusta.

Tukijat – muun muassa Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA – pystyivät
hankkimaan tavaroita halvalla lännestä, ja Sdp tuotti niitä Suomeen.
Täällä demarit myivät ylellisyystuotteita, kuten kahvia, tupakkaa ja
hedelmiä, kalliiseen hintaan suomalaisille kuluttajille.

Tällä tavalla dollarit ja kruunut pystyttiin kätevästi muuttamaan
markoiksi, joilla rahoitettiin varsinkin Sdp:n kenttätoimintaa
kommunisteja vastaan.

Kovaksikeitetty huumepolitiikka

Tällä uutisella ei ole suoraan mitään tekemistä huumekieltolain kanssa
mutta se kertoo, miten politiikkaa tehtiin Suomessa. USA ei anna mitään
tukea ilmaiseksi ja Ethan Nadelmannin kirja Cops Across Borders kertoo
siitä, miten USA on vienyt omia poliisioppejaan ja rikoskäsityksiään
ympäri maailmaa.
Ethan Nadelmann (1993) Cops Across Borders. The Internationalization of
U.S. Criminal Law Enforcement. ISBN-13: 978-0-271-02920-7
( http://www.psupress.psu.edu/books/titles/0-271-01094-0.html)

Entinen huumepoliisin päällikkö Torsti Koskinen on kirjassaan Helsingin
huumeet 1966 - 1996 (Poliisin oppikirjasarja 9/97. Helsinki.
http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9789517342872&Cust
ID=0669ff001047f8bb5565510e80d1f784 ) kertonut
siitä, kuinka DEA:n opit tuotiin Suomeen kouluttamalla huumepoliiseja
USA:ssa. Opit olivat usein huvittavia, mutta kun niiden takana oli
laki, ei se paljoa naurattanut kiinni jääneitä:

”Raportin julkistamistilaisuudessa (19.2.1970) Arkadian poliklinikan
konsultoiva lääkäri, lääket. lis. Pekka Sävy korosti, että tärkeimpiä
raportissa ilmenneitä seikkoja oli juuri päihdeaineiden sekakäyttö. Sen
vuoksi on vastuutonta puhua esimerkiksi marihuanan ja hasiksen
vapauttamisesta, koska niitä käytetään alkoholin kanssa. Hasis ja
alkoholi ovat vastavaikuttajia, jolloin alkoholi kumoaa hasiksen
mahdolliset positiiviset vaikutukset ja tuloksena on täysi
”alkoholitokkura”. (Torsti Koskinen (1997) Helsingin huumeet 1966 -
1996. Poliisin oppikirjasarja 9/97. Helsinki.)”

Nämä kriminaalivalvonnan maahan tuottamat opit levisivät sitten
”huumehoitoon”, -tutkimukseen ja -valistukseen. Varsinainen
huumepolitiikka eli käyttäjien moralisointi ja suuren yleisön pelottelu
delegoitiin edelleen uskonlahkoille, mm. hyvin vaikutusvaltaiselle
kansainväliselle helluntailiikkeelle, joka jatkaa huumepolitiikassa
alkoholipolitiikasta jo hävinnyttä Turmiolan Tommi linjaa.
(http://www.netmission.fi/srk/koulupalvelu/index.php?id=356)



Tupakkayhtiöltä rahaa saanutta professoria epäillään veropetoksesta

Lähde: Helsingin Sanomat 1.10.2007

Keskusrikospoliisi epäilee Kuopion yliopiston professorin syyllistyneen
törkeään veropetokseen. Professori on jättänyt ilmoittamatta
verottajalle ja työnantajalleen apurahoina tai palkkioina saamiaan
varoja.

Rahaa kertyi vuosien 1993–2004 välillä ainakin runsaat 200 000 euroa.
Rahaa tuli useista ulkomaisista lähteistä, huomattava rahoittaja oli
kansainvälinen tupakkajätti British American Tobacco (BAT).

Professori johti yliopistossa valtimonkovettumatautiin liittyvää
lääketieteellistä tutkimusta. Kuopion yliopisto sai tiedon
rahoituksesta syksyllä 2004 ilmestyneestä Heikki Hiilamon kirjasta,
joka käsittelee suomalaisten tutkijoiden tupakkateollisuudelta saamaa
rahoitusta.

Kuopion yliopisto pyysi tämän jälkeen keskusrikospoliisia tutkimaan,
onko professori syyllistynyt petokseen tai kavallukseen sekä
virka-aseman väärinkäyttöön jättäessään ilmoittamatta rahoituksesta
työnantajalleen.

Epäilty on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin. Hän on ollut
virkavapaalla vuodesta 2004.

Esitutkinta-aineisto siirtyy seuraavaksi syyteharkintaan.

Hampun henki

Lähde: Savon Sanomat 25.9.2007

Kannabis on arka aihe. Haastateltavan etsiminen nostaa myrskyn
kannabiksen käyttäjien keskustelupalstalla. Toimittajaa epäillään
poliisiksi, hänen taustojaan kaivellaan ja hänelle ennakoidaan potkuja.

Tuskin minkään muun huumeen käyttäjät puolustavat omaansa yhtä
äänekkäästi kuin kannabiksen käyttäjät. Hiljaa eivät ole
huumevalistusta antavat tahotkaan: ne puhuvat petollisen kannabiksen
vaaroista ja sen laittomuudesta.

Viisi vuotta kannabista käyttänyt Seppo, 20, suostuu kertomaan, miksi
käyttää huumetta. Koko nimellään hän ei uskalla esiintyä.

- Se voisi vaikuttaa esimerkiksi työmahdollisuuksiini ja aiheuttaa
kotietsinnän, hän kertoo.

Ensimmäinen kokeilu yläasteen alussa

Seppo irrottautuu stereotyyppisestä huumeidenkäyttäjästä. Hän on
ylioppilas ja suorittanut varusmiespalveluksen sotilaspoliisina.
Hänellä on vakituinen työpaikka, ja ensi keväänä hän aikoo hakea
opiskelemaan lääketiedettä. Hän harrastaa muun muassa lumilautailua ja
moottoripyöräilyä, kirjoittaa hyvää suomea - ja käyttää kannabista.

Seppo tutustui kannabikseen yläasteen alussa.

- Ystäväni ja minä olimme saaneet huumevalistustunneilla paljon
epäuskottavaa tietoa kannabiksesta. Päätimme ottaa asiasta itse selvää
ja saimme kannabista kokeiltavaksi vanhemmalta oppilaalta, Seppo
kertoo.

- Pidin kannabiksen vaikutuksista heti. Alkoholi jäi pois
humaltumistarkoituksessa.



Välillä kuukausien taukoja

Seppo polttaa kannabista päivittäin vapaa-ajalla. Ennen töitä tai
koulua hän ei polta. Hän käyttää kannabista, koska pitää sen
rentouttavista vaikutuksista. Hyvä olo merkitsee enemmän kuin se, että
kannabiksen käyttö on laitonta.

- Rinnastaisin kannabiksen lähinnä kylmään olueen pitkän työpäivän
jälkeen. Kannabis saa minut hyvälle tuulelle. Ajatuksenjuoksu vilkastuu
ja asiat saattavat naurattaa, Seppo kuvailee.

Yksin ja yhdessä ystäviensä kanssa kannabista käyttävä Seppo on pitänyt
toisinaan useiden kuukausien taukoa kannabiksesta. Hän kokee, että
kannabis ei aiheuta merkittävää fyysistä riippuvuutta. Vaikeampaa olisi
lopettaa kahvin juonti kuin kannabiksen poltto.

- Taukoja olen pitänyt siksi, että minun eil ole tehnyt mieli käyttää
kannabista. Vieroitusoireita pitkän savullisen jakson jälkeen ovat pari
kolme päivää kestävä lievä ärtyneisyys, huono ruokahalu ja
nukahtamisvaikeudet.

- Jokaisesta päihteestä voi ihminen tehdä itselleen ongelman. Joko
lakattaisiin syyttämästä kasveja ihmisten ongelmista?

Haitat eivät pelota

Muita huumeita Seppo ei käytä. Puoli vuotta sitten hän lopetti
tupakanpolton kuuden vuoden sauhuttelun jälkeen. Alkoholia hän sanoo
käyttävänsä kohtuullisesti. Hän juo olutta pullon tai kaksi kerran tai
pari viikossa, satunnaisesti juhlissa enemmänkin.

Seppo kasvattaa kannabiksensa itse mutta ei myy sitä.

- Kasvattaminen on helpoin tapa saada kannabista. Kannabikseni maksaa
sen verran kuin sähkö- ja vesilaskuni ovat.

Seppo ei pelkää kannabiksen terveysvaikutuksia. Poltettuna se aiheuttaa
hänen mukaansa pääasiassa samoja haittoja kuin tupakanpoltto.

Kiinnijäämistäkään Seppo ei osaa pelätä.

- Poliisit vierailivat luonani äänekkäiden kotibileiden yhteydessä ja
halusivat tarkastaa asunnon. Kasvit löytyivät kaapista, mutta poliisit
eivät välittäneet niistä.

- Jos jään kiinni, sitten kannan mielestäni epäoikeudenmukaisten lakien
määräämän seurauksen teoistani.

"Kieltolaki tekee hyvistä ihmisistä rikollisia"

28-vuotiaan Pekon innostus hamppuun sai alkunsa Uudesta-Seelannista
kolmisen vuotta sitten. Jo aiemmin hän oli kokeillut kannabista
muutaman kerran. Nyt hän käyttää sitä päivittäin, yleensä polttamalla.
Toisinaan hän leipoo kannabiskakkuja.

- Myös höyrystäminen on varsin mukava ja terveellinen tapa nauttia
kannabista. Kannabiksen vaikuttavat ainesosat höyrystyvät, jolloin
palamisessa syntyviä haitallisia aineita ei päädy keuhkoihin, Pekko
kertoo.

Pekko kutsuu kannabista sekä nautintoaineeksi että lääkkeeksi.

- Monelle kannabis on luonnollinen vaihtoehto kipulääkkeeksi. Ruokahalu
palaa ja päänsärky seka selkäkolotus häviävät, kun polttaa jointin.

- Kannabis toimii luonnon omana Viagrana niin naisille kuin miehillekin.

"Laki luontoa vastaan"

Pekko puhuu voimakkaasti kannabiksen laillistamisen puolesta.

- Kaikkien päihteiden käyttöön liittyy ihmisen halu päihtyä, on kyse
sitten kannabiksen tai tupakan polttamisesta tai alkoholin tai kahvin
juomisesta. Toiset päihteet ovat hyväksyttyjä lain edessä ja toiset
eivät.

- Miten laki voi kieltää kasvin, joka on kasvitieteellisesti osa
maailman kehittyneintä kasvikuntaa? Hamppu on maapallon paras uusiutuva
luonnonvara. Se, että hampusta on tehty laitonta, on laki, joka on
luotu luontoa vastaan. Se ei voi toimia.

Pekon mukaan vallanpitäjienkin olisi jo korkea aika tunnustaa
kannabiksen harmittomuus verrattuna siihen, kuinka paljon se luo
käyttäjälle lain ja yhteiskunnan edessä ongelmia.

- Olisi aika tunnustaa myös, että kieltolaki ei toimi. Se tekee hyvistä
ihmisistä rikollisia. Moni kannabiksen käyttäjä ja kasvattaja olisi
jopa halukas maksamaan valtiolle kannabisveroa, että he saisivat
nauttia ja kasvattaa monta muuta päihdettä terveellisemmäksi
toteamaansa kannabista.

- Kuinka paljon valtiolle maksaa yhden kannabista kasvattavan ihmisen
metsästys lain eteen? Kun tuomio julistetaan, annetaan 80 euron sakko.
Poliisi ja koko yhteiskunta voisivat kohdentaa voimavaransa
hyödyllisemmin, Pekko miettii.

Kannabis valtakunnallisesti hallittu ongelma

Rikosylikomisario Jaakko Sonck keskusrikospoliisista kertoo kannabiksen
olevan yleisin huumausaine Suomessa amfetamiinin rinnalla.

- Suomessa on kannabiksen käyttäjiä; se on kuitenkin valtakunnallisesti
hallittu ongelma. Kannabiksen polttaminen on enemmän kaveripiirissä
tapahtuvaa pössyttelyä. Suonensisäiset huumeet aiheuttavat enemmän
ongelmia.

- Suomalaiset kannabiksen käyttäjät kasvattavat kannabista pääasiassa
omaan käyttöön.

Poliisin resurssit eivät riitä käyttäjien kotiviljelmien etsimiseen.
Sonck pitää kuitenkin kannabista vaarallisena aineena.

- Kannabis on hyvin myrkyllinen, rasvaliukoinen aine, joka varastoituu
aivoihin. Siksi se voi aiheuttaa käyttäjilleen hallusinaatioita vielä
käytön lopettamisen jälkeenkin.

Kannabiksen käyttäjät puolustavat usein aineen laillistamista sillä,
että se vähentäisi rikollisuutta.

- Poliisi ei missään tapauksessa kannata kannabiksen laillistamista.
Alkoholi aiheuttaa jo ihan tarpeeksi sosiaalisia ongelmia, Sonck
toteaa.

Imelä haju paljastaa käyttäjän

Kannabiksen käyttäjän tunnistaminen on vaikeaa, sillä tuntomerkkejä on
monia ja ne vaihtelevat eri käyttäjillä. Usein aktiivisen käyttäjän
tunnistaa imelänmakeasta hajusta, joka on erilainen kuin tupakan haju.
Heti polttamisen jälkeen käyttäjän silmät ovat punertavat ja vetiset.

Vaikka vastaantulijaa ei helposti tunnista kannabiksen käyttäjäksi,
tutun ihmisen kohdalla tilanne on toinen.

- Hän voi alkaa myöhästellä tai lipsua sovituista asioista.
Opiskelusuoritusten taso saattaa heiketä, mutta hän hyväksyy itselleen
aiempaa matalamman suoritustason. Ihminen on kaiken kaikkiaan
tavallista hidassoutuisempi, sosiaaliterapeutti Sirpa Kuosmanen
Joensuun A-klinikalta kuvailee.

- Aktiivikäyttö on enemmäkseen sitä, että istutaan nojatuolissa ja
fiilistellään. Tehdään paljon suunnitelmia, mutta ei koskaan toteuteta
niitä.

Riippuvuus jakaa mielipiteet

Kannabiksen käyttäjät kokevat usein, että he eivät ole riippuvaisia
kannabiksesta. 19 vuotta A-klinikalla työskennellyt Kuosmanen sanoo,
että suuri osa hoitoon hakeutuneista käyttäjistä on myöntänyt tulleensa
riippuvaiseksi kannabiksesta. Psyykkinen riippuvuus on fyysistä
riippuvuutta, esimerkiksi levottomuutta yleisempää.

- Monella menee kauan ennen riippuvuuden huomaamista. Jos ihminen saa
elää omien aikataulujensa mukaan eikä esimerkiksi käy töissä, hän ei
koe olevansa riippuvainen kannabiksesta, Kuosmanen kertoo.

Kannabispsykoosi ei ole Kuosmasen mukaan harvinainen. Kun sen kerran
saa, todennäköisyys on suuri saada se toistekin.

- Sitä ei haluta uskoa. Myöskään masennuksen ja ahdistuksen ei myönnetä
johtuvan kannabiksesta, vaan väitetään, että kannabis auttaa niihin.

- Hoitotyöntekijät ja entiset käyttäjät väittävät, että kannabikseen
tulee riippuvuus. Nykyiset käyttäjät, jotka eivät ole vielä joutuneet
pulaan, sanovat, että riippuvaiseksi ei voi tulla, Kuosmanen tietää.



Humalassa mukiloija on edelleen mies

Lähde: Mediuutiset 24.9.2007

Naisten ja miesten tasa-arvoistuminen ei näy väkivaltatilastoissa, käy
ilmi sosiaali- ja terveysministeriön vastikään julkaisemasta
selvityksestä.

Naiset joutuvat edelleen useammin lähisuhdeväkivallan kohteeksi kuin
miehet. Jopa 87 prosenttia lähisuhdeväkivallantekijöistä on miehiä.
Seitsemässä tapauksessa kymmenestä uhri on nainen.

Parisuhdeväkivalta on yleisintä nuorilla, opiskelijoilla, työttömillä
ja pienituloisilla.

Humalajuominen lisää selvästi lähisuhdeväkivallan riskiä. Niillä
naisilla, joiden puolisot juovat humalaan asti useita kertoja viikossa,
väkivaltakokemukset ovat neljä kertaa niin yleisiä kuin naisilla,
joiden puolisot humaltuvat kerran pari kuukaudessa. Myös naisen oma
humalajuominen lisää väkivallan riskin kaksinkertaiseksi verrattuna
niihin, jotka eivät juo milloinkaan humalaan asti. Väkivallantekijä on
päihtynyt vajaassa puolessa lähisuhdeväkivaltatapauksista.

Alkoholin läsnäolo kaikissa väkivaltatilanteissa on monin verroin
yleisempää kuin huumeiden.

Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa julkaisussa hahmotetaan
alkoholisidonnaisen lähisuhdeväkivallan laajuutta ja luonnetta Suomessa
ja muissa Euroopan maissa. Koko perhe kierteessä -selvitys on
tarkoitettu palveluketjujen ja laaja-alaisen ehkäisytyön kehittämisen
tueksi, ja se soveltuu myös aineistoksi väkivalta- tai päihdetyön
koulutukseen.



Hampusta marihuanaa tehneelle ehdollista vankeutta ja oheissakkoa

Lähde: Turun Sanomat 22.9.2007 Kahden ja puolen vuoden ajan
hamppukasveja Turun Littoisten asunnossaan viljellyt 54-vuotias
turkulaismies tuomittiin perjantaina Turun käräjäoikeudessa
huumausainerikoksesta yhdentoista kuukauden ehdolliseen
vankeusrangaistukseen. Oheissakkona mies sai 80 päiväsakkoa eli 480
euroa maksettavaa. Rikoshyötynä mies menetti häneltä takavarikoidut 3
290 euroa käteistä ja muille levitetyistä aineista runsaat 3 000 euroa.

Syyttäjä vaati tuomiota törkeästä huumausainerikoksesta, koska
oikeuskäytännössä jo yhden kilon erän hallussapito on katsottu
määrältään törkeäksi teoksi. Käräjäoikeus arvioi teon tavalliseksi,
koska mies valmisti ainetta etupäässä omaan käyttöön eikä levittänyt
sitä laajemmalti.

Mies aloitti Cannabis sativa -kasvin viljelyn Kuuriankujan asunnossaan
saatuaan tuttavaltaan kasvin siemeniä ja tilattuaan niitä ja lamppuja
postitse lisää Hollannista.

Kasvitarhan hän varusti paitsi suurteholampuilla, myös ajastimilla ja
tuulettimilla. Mies perehtyi marihuanan valmistamiseen huolella ja piti
seikkaperäistä päiväkirjaa kasvien hoidosta. Hän valmisti kahdeksan
satoa makuuhuoneessaan olleista kasveista ja sai niistä runsaat kaksi
kiloa marihuanaa. Tästä määrästä hän käytti itse 700 grammaa
poltettuaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa kolme neljä piipullista
unettomuuden takia.

Kotietsinnässä asunnolta löytyi yhdeksän 1-1,5 metrin mittaista ja 14
kappaletta 10-60 sentin korkuista hamppukasvia ja valmista marihuanaa
460 grammaa. Kolmelle tutulleen mies myönsi antaneensa vähemmän kuin
syyttäjä oli laskenut, 850 grammaa. Myyntihintana oli ollut 7,5 euroa
grammalta. Rikoshyödyksi laskettiin lähes 6 400 euroa.

Poliisi koekasvatti poliisilaitoksella mieheltä löytyneitä hamppuja
voidakseen arvioida, paljonko kasvit tuottivat ja sai kasveista
kuivattamalla 557 grammaa satoa. Oikeudessa mies arvosteli poliisin
koetulosta ja katsoi, että nämä olivat laskeneet satotulokseen myös
lahdet, koska pelkästään kaikkien hyödynnettävien hamppukukkien
leikkaamiseen kului useita päiviä.

Risikko päätyi viinavaroituksissa kompromissin kannalle

Lähde: Turun Sanomat 22.9.2007

Alkoholijuomapakkauksiin tulee pienet varoitusmerkinnät.
Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) päätyi kannattamaan asiaa
pohtineen työryhmän kompromissiehdotusta. Varoitusmerkinnät tulevat
pulloihin vuoden 2009 alussa.

Asetus säätelisi sanan "VAROITUS" kokoa. Se pitäisi painaa pullon
kylkeen vähintään kolme milliä korkeilla tikkukirjaimilla. Muu teksti
eli "Alkoholi vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi" saisi olla
miten pienellä tahansa. Teksti tulee pulloihin sekä suomeksi että
ruotsiksi.

Pakkausmerkintöjä koskevien säännösten mukaisesti varoitusten pitää
sijaita pullossa tai pakkauksessa.

Tekstiä ei kuitenkaan saa sijoittaa pakkauksen pohjaan tai sulkijaan.
Asetuksessa ei puututa siihen, präntätäänkö varoitus esimerkiksi
mustilla kirjaimilla siniselle pohjalle.

Risikko on ollut alunperin varoitustarroja vastaan, eikä hän itse usko
niiden vähentävän alkoholin kulutusta. Hänen mielestään parempi keino
kulutuksen vähentämiseksi on alkoholiveron asteittainen korotus sekä
kohdennettu valistus.



Potkut koulusta eivät paranna nuorta

Lähde: Helsingin Sanomat, pääkirjoitus 23.9.2007

Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok) esittää hyvin järeän keinon
käyttöönottoa karsiakseen hoitoalalta sille soveltumattomat
työntekijät. Hänen mielestään koulujen pitäisi saada erottaa
opiskelijat, joilla on huume- tai päihdeongelma.

Oppilaitosten johtajat ovat jo ehättäneet tuomitsemaan Sarkomaan
hankkeet, jotka tähtäävät asetuksen muutokseen erottamisen
mahdollistamiseksi. Sarkomaan esitys asettaisi oppilaitokset sekä
tutkijan että tuomitsijan rooliin, eivätkä koulujen johtajat sitä
halua.

Hoitajan päihde- tai huumeriippuvuus on turvallisuusriski, mutta
potilasturvallisuuden valvonta kuuluu hoitolaitoksille, ei
ammattikorkeakouluille. Sairaaloiden valvonnassa olisikin parantamisen
varaa, sillä lääkkeitä katoaa niistä luvattoman paljon hoitajien omaan
käyttöön.

Opetusministeriön kannattaisi erottamissuunnitelmien sijasta kehitellä
yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ammattikorkeakoulua
käyvien nuorten terveydenhoitopalveluja.

He ovat olennaisesti huonommassa asemassa terveyspalveluiden käyttäjinä
kuin yliopistoissa opiskelevat. Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden
terveydenhoito on opiskelupaikkakunnan terveyskeskuksen vastuulla, ja
hoidon saatavuudessa on suuri vaihtelu eri paikkakuntien välillä.
Kaikkein heikoimmin on järjestetty mielenterveyspalvelut.

Opiskelijan päihteiden käyttö on yleensä oire muista ongelmista,
harvoin itsenäinen sairaus. Nuoren ihmisen päihdeongelmia voidaan
asiantuntijoiden mukaan hoitaa helpommin kuin iäkkäämpien, jos niihin
tartutaan ajoissa.

Opiskelupaikan menettäminen ei auta ketään vaan suistaa ongelmiin
ajautuneen nuoren entistä tiukempaan syöksykierteeseen.



Hoitoon vai ulos oppilaitoksesta

Lähde: Turun Sanomat, pääkirjoitus 23.9.2007

Sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksissa paljastuneet väärinkäytökset
ovat nostaneet näkösälle monia ennen tunnistamattomia epäkohtia.
Viimeksi huomiota on kiinnitetty alan opiskelijoiden päihdeongelmiin.

Alkoholista tai huumeista vakavasti riippuvainen nuori on ammattiin
valmistuttuaan riski. Opetusministeri Sari Sarkomaan mielestä
oppilaitoksen pitää voida erottaa opiskelija, joka päihteiden käytön
vuoksi saattaa vaarantaa potilaiden turvallisuuden.

Nykyisen lain mukaan opiskelija voi menettää opinto-oikeutensa, jos
hänellä ei ole edellytyksiä työskennellä ammatissa. Sosiaali- ja
terveysalalla pykälää ei ole kuitenkaan sovellettu. Käytännön
laajentaminen vaatii asetuksen muutosta, jota ministeri Sarkomaa
suunnittelee (HS 21.9.).

Hoitajiksi opiskelevia ministerin suunnitelmat pöyristyttävät. Heidän
mielestään päihdenuorten opintien katkaiseminen on ongelmien
lakaisemista maton alle. Sitä se epäilemättä onkin, ellei asianomaisia
yritetä ensin auttaa ohjaamalle heitä hoitoon ja päihteettömään
elämään.

Tuskin Sarkomaakaan tarkoittaa, että erottamisesta tulisi ongelmien
ensimmäinen ratkaisu. Viimeisenä keinona siihen tulisi kuitenkin voida
turvautua, jos mikään muu ei auta.

Ensi töikseen opetusministerin kannattaisi selvityttää, kuinka yleisiä
opiskelijoiden päihdeongelmat sosiaali- ja terveysalalla ovat. Tähän
asti huolestunutta keskustelua on käyty lähinnä median esittelemien
yksittäistapausten herättämänä.

Kontrollin tiukentamisessa on syytä varautua käytännön ongelmiin.
Oppilaitoksesta erottaminen edellyttää pitäviä todisteita. Entä kun
niiden saamiseksi ainoa keino on huumetesti, johon kenenkään ei
tarvitse vasten tahtoaan myöntyä.



Asiantuntija puolustaa huumeongelmaisen oikeutta opiskella

Lähde: Iltalehti 20.9.2007

Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri Antti Holopainen kummeksuu
ehdotusta opiskeluoikeuden poistamisesta huumeongelmaisilta.

Sarkomaa poistaisi opiskeluoikeuden huumeongelmaisilta

-Ei huumeongelmaiselta minusta voi kansalaisoikeuksia poistaa. Kyllä
jokaisella suomalaisella on oikeus opiskeluun ja työhön.

Holopainen muistuttaa, että syrjintä on kielletty perustuslaissa. Hän
tähdentää myös, että huumeongelma on ihmisen elämässä tilapäinen vaihe,
joka tosin helposti kroonistuu.

-Yhteiskunta laiminlyö perustehtävänsä, jos se jättää huumeongelmaiset
heitteille ja yrittää syrjäyttää heidät kaikesta yhteiskunnan
toiminnasta.

Jos opiskelijalla todetaan huumeongelma, hänet olisi ylilääkärin
mielestä syytä ohjata hoitoon. Edelleen opiskelija tulisi yrittää
kuntouttaa niin, että hän paranee huumeongelmastaan.

-Ja sen jälkeen kun toipuminen on riittävän pitkälle edennyt,
mietitään oikeutta opiskeluun ja työelämään.

Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) haluaisi ottaa opiskeluoikeuden
pois huumeongelmaisilta hoitoalan opiskelijoilta. Sarkomaa sanoo
Ilta-Sanomien haastattelussa, että hän aikoo ajaa muutoksen läpi
pikaisella aikataululla.



Hoitamattomat päihdehäiriöt yhä suurempi ongelma

Lähde: Turun Sanomat 14.9.2007

Päihdelääkäri nostaisi alkoholin hintaa

Yhteiskunta voisi ottaa vastuuta alkoholin aiheuttamista haitoista ja
nostaa alkoholin hintaa. Näin ehdottaa ylilääkäri Antti Holopainen.
Holopaisen mukaan päihdehäiriöt ovat jo niin suuria, että ne ovat
nousseet yhteiskunnan ykkösongelmaksi. Holopaisen mielestä
yhteiskunnalla olisi muutenkin varaa terästäytyä.

- Alkoholin käyttöä voi rajoittaa. Esimerkiksi alaikäiset eivät saisi
juoda lainkaan alkoholia, mutta kuka tällä hetkellä heitä valvoo?
Holopainen kyseli. Hän osallistui Päihdepäiville Helsingissä torstaina.
Holopainen on A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalan
ylilääkäri.

Osa jaksaa töissä viinan voimalla

Alkoholiperäisiä kuolemia on vuosittain jo kolmisentuhatta, ja
epäsuorasti alkoholi tappaa toisen mokoman.

Hoitamattomat päihdehäiriöt ovat yhä suurempi ongelma. Holopaisen
mukaan työyhteisöissä on paljon alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden
liikakäyttöä. Hoitamattomana ongelmat aiheuttavat poissaoloja ja voivat
viedä työkyvyn.

- Työpaikoilla on runsaasti piilevää päihdeongelmaa. Mitä aikaisemmin
päihdeongelmaan puututaan, sen parempi, Holopainen kuvaili.

Holopainen on tehnyt päihdetyötä pitkään ja nähnyt ongelmien
pahenemisen. Kun apua ei ole saanut alkuvaiheessa, ongelmat kasautuvat.
Monella ihmisellä on nykyisin sekä mielenterveys- että päihdeongelma ja
asiat sekaisin.

- Järjestelmä ei pysty vastaamaan näiden ihmisten tarpeisiin. Sekä
terveyskeskukset että mielenterveystoimistot ovat ylikuormitettuja.
Asioita täytyy muuttaa, jotta ihmiset saavat apua, Holopainen sanoo.

Joillakin paikkakunnilla jonot jopa katkaisuhoitoon ovat viikkojen
mittaiset. Holopainen haluaisi lainmuutoksen siitä, mitkä ovat
päihdeongelmaisten oikeudet saada hoitoa. Nykylain mukaan hoitoa tulisi
antaa tarpeen mukaan, mutta hoidotta jättämisestä ei tule seurauksia.

- Varsinkaan jatkohoitoon ei aina pääse tarpeen mukaan. Kysymys tulee
heti siitä, mikä taho maksaa ja saako maksusitoumuksen, Holopainen
miettii.

Moni lapsi kasvaa päihdeperheessä

Päihteiden käyttö kuormittaa kohtuuttomasti myös perheitä. Noin 200 000
lasta elää perheissä, missä heidän kasvunsa ja kehityksensä voivat
häiriintyä.

- Hallitsematon puolison päihdeongelma vie voimat läheisiltä. Lisäksi
ilman hoitoa jääneet päihdeongelmat siirtyvät helposti seuraavalle
sukupolvelle, Holopainen sanoo.

Yhä useampi syrjäytyy tai sairastuu alkoholista

Liiallisen alkoholin käytön aiheuttama syrjäytyminen ja sairastaminen
ovat yhä suurempia ongelmia, arvioidaan uudessa Päihdebarometrissa. Sen
mukaan syrjäytymisvaarassa ovat erityisesti nuoret.

Alkoholinkäytön ongelmat ovat kasvaneet vuoden aikana, ja kasvu jatkuu.
Myös alkoholikuolemien määrän arvioidaan lisääntyvän. Suunnittelija
Päivi Oparin mukaan myönteistä käännettä ei ole näköpiirissä. Terveyden
edistämisen keskuksen julkistamaan Päihdebarometri 2007:ään vastasi
yhteensä 136 kunta- ja järjestöjohtajaa.

Päihdebarometrin mukaan alkoholinkäyttö lisää myös lastensuojelun
kustannuksia entisestään.

Ongelmat ovat kasvaneet niin näkyviksi, että kunta- ja järjestöjohtajat
ovat heränneet vaatimaan pontevasti ennaltaehkäisevää päihdetyötä.



HS: Kirkkoherrat sallivat kohtuuttomien lakien rikkomisen

Lähde: YLE 16.09.2007 Enemmistö kirkkoherroista sallii seurakuntien
rikkovan lakeja, mikäli ne pitävät niitä kohtuuttomina, selviää
Helsingin Sanomien tekemästä kyselystä.

Kyselyyn vastasi 30 kirkkoherraa. Heistä 17 sallii seurakunnalle
asettumisen maallisen esivallan lakeja vastaan, kun kymmenen vastustaa
tätä. Kolme vastaajista ei ottanut selvää kantaa.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneista kirkkoherroista on lisäksi valmis
ottamaan turvapaikanhakijan seurakuntansa suojelukseen, jos tämän saama
käännytyspäätös tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Turun Mikaelin seurakunta on aiemmin antanut turvapaikan Iranin kurdi
Naze Aghaille. Kuopiossa seurakunnat taas ovat avustaneet sudanilaista
Anna Ladoa. 28 kirkkoherraa oli valmis toimimaan Mikaelin ja Kuopion
seurakuntien tavoin.

Iltapäivä päihdepiknikillä

Lähde: Helsingin Sanomat 9.9.2007

Milla Jaakkola valvoo, etteivät Päihdelinkin keskustelut mene
asiattomiksi.

Onpas lauantai-iltapäivän auringossa kylpevä Alppipuisto idyllinen!

Vaikka taivaanrannassa on tummia pilviä, kesä on päättänyt viivähtää
vielä hetken. Takki on liikaa.

Sen sijaan tapaaminen takkuilee. Neljäksi sovitut treffit puuroutuvat,
kun kenelläkään ei tunnu olevan tietoa, missä mennään. Kaikki paikalle
ilmoittautuneet eivät tunne toisiaan, puhelinnumeroita on harvoilla, ja
monella on saldot finaalissa.

Päihdelinkin keskustelupalstan Sauna-ryhmän tapaamisen eli miitin
järjestäminen ei ole läpihuutojuttu.

Kun suurin yhdistävä tekijä on kiinnostus laittomiin päihteisiin eli
huumeisiin, omaa henkilöllisyyttä varjellaan tarkasti. Eivätkä kaikki
ole järin innostuneita toimittajan läsnäolosta.

Puolen tunnin odottelun jälkeen nimimerkit Facsimile, 26, Resukka, 24,
ja Miffy eli Milla Jaakkola, 24, saapuvat sovittuun paikkaan.

Tavallisen oloisia, katsovat silmiin, sanovat käsipäivää.
Pahoittelevat, kun kaupassa kesti vähän.

Korjataan mahdolliset väärinkäsitykset heti.

Kaikki saunalaiset eivät ole narkomaaneja. Osa heistä on satunnaisia ja
osa säännöllisiä käyttäjiä. Jotkut seuraavat keskustelupalstaa
ymmärtääkseen koukussa olevaa lähimmäistään, joitakin miellyttää
palstan konstailematon suorapuheisuus.

Facsimile, Resukka ja Jaakkola ovat seuranneet palstaa 2000-luvun
alusta saakka. Kukin heistä on ajautunut sivustolle omaa tietään.
Esimerkiksi Facsimile löysi aikoinaan Päihdelinkkiin etsiessään tietoa
psykedeeleistä kuten sienistä ja LSD:stä.

"Olen saanut plinkissä neuvoja, joita en olisi saanut keneltäkään alan
erikoislääkäriltä. Palstan avulla olen oppinut käyttämään tiettyjä
aineita niin, ettei niistä ole oleellista haittaa terveydelle",
Facsimile kertoo.

Resukka löysi aikoinaan palstan 16–17-vuotiaana, kun hän halusi
katkaista sekakäyttökierteensä. Nimimerkkinsä hän muistaa napanneensa
sumuisissa tunnelmissa.

"Olin kamalan itsesäälin vallassa ja halusin ottaa nimimerkikseni
Ressukan. Olin kuitenkin niin ryynikänneissä, että kirjoitin sen
yhdellä ässällä", Resukka hekottaa.

Erisorttiset mielenterveysongelmat eivät ole palstalla harvinaisia.
Jaakkola on huomannut, että monella saunan keskustelijalla on
adhd-diagnoosi, repaleinen lapsuus tai muuten vain rankkoja
elämänkokemuksia.

Hän aloitti Päihdelinkin seuraamisen vuonna 2001, mutta nykyisin se on
hänelle jo osa-aikatyö. Hän toimii palstan vertaismoderaattorina.
Palstan toimintaa valvovat pääasiassa Päihdelinkin toimituksen
ammattilaiset.

"Palstalla roikkumista voi vähentää tekemällä siitä duunin", Jaakkola
virnistää.

Päihdelinkin takana on jo yli viisikymmentä vuotta päihdetyötä tehnyt
A-klinikkasäätiö.

Vuonna 1996 perustettu palvelu oli ensisijaisesti auttava puhelin,
mutta tietoa jaettiin myös faksin ja sähköpostin välityksellä. Nyt
Päihdelinkistä on kasvanut verkossa laaja kokonaisuus, joka tarjoaa
faktatiedon lisäksi ammattiapua, eväitä itsehoitoon ja vertaistukea.

Sivustolta löytyy useita keskusteluryhmiä, joista suurin, tunnetuin ja
kiistellyin on Sauna.

Monet vahingossa sivustolle eksyneet ovat lukeneet silmät renkaina
palstan pillerintunnistuskeskusteluja, vinkkejä siitä, kuinka
piikitetään oikein, ja pohdintoja siitä, kuinka loiventaa
amfetamiinilaskuja.

"Kun perustimme Päihdelinkin, emme tienneet, mitä odottaa. Ajatuksemme
oli, että Saunassa olisi käyty keskustelua alkoholipolitiikasta, mutta
yllätykseksemme siellä alettiin puhua huumeista. Se kertoi, että pinnan
alla oli paineita, jotka eivät aikaisemmin olleet päässeet
purkautumaan", A-klinikkasäätiön viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi
kertoo.

Alkuaikoina suora puhe huumeista hämmensi palstalle eksyneet niin
sanotut kunnialliset kansalaiset. A-klinikkasäätiö sai yhteydenottoja,
joissa palstaa vaadittiin lopetettavaksi. Sen katsottiin yllyttävän
ihmisiä huumeidenkäyttöön.

"Paheksujien lähtöoletuksena tuntui olevan, että pelkkä huumeista
puhuminen edistää niiden käyttöä", Peltoniemi huokaa.

Reaktiot kertoivat siihenastisen päihdepolitiikan ja muuttuneen
päihdekulttuurin yhteentörmäyksestä. Vaikka huumeet olivat yleistyneet
Suomessa 1990-luvulta lähtien, virallisessa päihdepolitiikassa ajettiin
yhä täyskieltoa.

Murros näkyi – ja näkyy yhä – suhtautumisessa vaikkapa puhtaiden
ruiskujen jakeluun.

Nykyisin A-klinikkasäätiön suhteet viranomaisiin ovat hyvät, ja
Päihdelinkki on vakiinnuttanut asemansa. Kansainvälisessäkin
mittapuussa ainutlaatuinen konsepti vetää kuukaudessa jopa 40000
yksittäistä kävijää.

"Päihdelinkin kautta voimme jakaa tietoa huumeiden käytön haittojen
minimoimisesta. Palstan kiva yllätys on ollut toimiva vertaistuki:
parhaimmillaan ihmiset hoitavat toisiaan", Peltoniemi kertoo.

Sivusto on myös hyvä peili heijastamaan kehitystrendejä. Palstan kautta
säätiö saa ensimmäisenä tietoa uusista aineista, jotka eivät vielä ole
mukana hoitojärjestelmässä.

Esimerkiksi sivustolla oli tietopaketti gammahydroksibutyraatista eli
gammasta jo vuosia ennen kuin siitä kirjoitettiin ensimmäiset suuret
lehtijutut.

Epäreilua. Alppipuistossa alkaa sataa.

Samaan aikaan tulee viesti, että osa miitin ihmisistä on lähtenyt
oma-aloitteisesti lähibaariin. Seuraamme perässä.

Miittejä palstalaiset ovat järjestäneet kolmisen vuotta. Tällä kertaa
mukaan on ilmoittautunut kaksikymmentä ihmistä, joista puolet tulee
paikalle. Resukan mukaan tämä on normaali hukkaprosentti.

Plinkkiläiset eivät pidä Saunaa sen kummempana keskustelupalstana kuin
muitakaan. Miiteissä keskustellaan toki paljon päihteistä, mutta
näkemyksissä on hajontaa. Esimerkiksi Facsimile on tiukan
päihdepolitiikan kannalla.

"Olen ehdottomasti kannabiksen laillistamista vastaan. Se antaisi
väärän signaalin, ja sen myötä tulisi enemmän nuoria käyttäjiä. Suomeen
ei tarvita yhtään enempää päihteitä."

Jaakkola on eri linjoilla.

"Eihän laki nytkään toimi! Käytön rankaiseminen pitäisi lopettaa ja
kannabis saada lailliseksi. Sitä kautta laatua voitaisiin valvoa ja
saataisiin lisää verotuloja."

Jaakkola ei kuitenkaan haluaisi nähdä päihteitä ruokakaupoissa.
Tupakkaakin pitäisi myydä vain erillisistä tupakkakaupoista.

"Alkoholi muuttaa ihmiset tyhmiksi. Olen kauhuissani kaupungilla
kännäävistä 12-vuotiaista teinitytöistä, jotka riehuvat ja kusevat
porttikonkeihin."

Palstalaisia yhdistää kiinnostus laittomiin päihteisiin, mutta muuten
heidän taustansa ovat hyvin erilaisia.

Facsimile lukee yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä.
Opintoviikkoja on sen verran takana, että pian pitäisi alkaa miettiä
gradun aihetta. Hänen tavoitteenaan on valmistua opettajaksi.

Nyt opinnot ovat kuitenkin jäissä subutexin päivittäiskäytön vuoksi.
Opiskelu vaatisi päihteetöntä elämää, ja tahto lopettamiseen on kova.
Syksyllä on tarkoitus aloittaa avohoito A-klinikalla.

Resukalla on aikuislukio kesken ja tulevaisuudensuunnitelmat vielä
vähän hämärän peitossa.

Jaakkola opiskelee parhaillaan oppisopimuksella merkonomiksi. Hän on
myös yhdistysaktiivi ja kiinnostunut politiikasta. Viime
eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton ehdokas sai 299 ääntä.

Palstalaiset myöntävät, että keskustelujen ahkerassa seuraamisessa on
myös riskinsä.

Jos puheenvuoroissa hehkutetaan yltiöpäisesti kaman käyttöä,
vastaanottavaisessa elämäntilanteessa oleva nuori voi hakeutua
aktiivisesti aineiden pariin.

Myös tilanteessa, jossa halutaan aineista eroon, palstan jatkuva
seuraaminen ei välttämättä vie ajatuksia muualle.

Peltoniemi muistuttaa, että on kuitenkin parempi että samalla
sivustolla on tarjolla myös faktaa huumeista.

"Haluamme välttää opettavaista ja moralisoivaa hyssyttelylinjaa. Kyllä
huumeista pitää pystyä puhumaan", Peltoniemi sanoo.

Hänen mukaansa ideaalitilanne olisi, että ihmiset käyttäisivät kaikkia
päihteitä vähemmän.

"Yhteiskunta on kuitenkin päättänyt, että alkoholia saa valmistaa ja
myydä. Samoin osa ihmisistä on päättänyt, että huumeet tarjoavat heille
jotain, jota muut aineet eivät tarjoa. Vaihtoehdot eivät ole silloin,
että käytä ja kuole tai et käytä ja olet kunnon ihminen. Ihmisarvon
vuoksi jokaista pitää auttaa."