Maastrichtin pormestarin Gerd Leers:
13 väärinkäsitystä (ja yksi johtopäätös) kannabiksesta

Gerd Leersin blogi:
http://www.maastricht.nl/maastricht/show/id=160045


1. Kannabiskahviloiden vähentäminen vähentää kannabiksen käyttöä.


Ei pidä paikkaansa. Hollannissa, mikä on ainut länsimaa, joka sallii
kannabiksen myynnin ”laillisesti” kannabiskahviloissa, 13% nuorista
käyttää kannabista. Niissä maissa, joissa kannabiksen käytöstä
rangaistaan, tämä luku on paljon korkeampi. Belgiassa, Irlannissa ja
USA:ssa 17%, Britanniassa 20% ja 22% Ranskassa.


2. Kannabis on ”portti” - sitä käyttävät ihmiset käyttävät muita
herkemmin kovempia aineita.


Tavallaan tämä on totta. Whiskyä juova aloitti oluella, kukaan ei
siirry suoraan virvoitusjuomista vahvoihin alkoholeihin. Siksi olisikin
tärkeää olla aloittamatta. Hollanti on ollut tässä menestyksekäs: vain
12% koko väestöstä on käyttänyt kannabista verrattuna 28%:iin USA:ssa
ja 40%:iin Australiassa. Tästä johtuen harvat ihmiset käyttävät kovia
huumeita Hollannissa ja hyvin harva kuolee huumeiden yliannoksiin.


3. Kannabiskahvilat ovat avoin kutsu kovien huumeiden ostamiseen.


Ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa kannabiskahvilat mahdollistavat
pehmeiden ja kovien huumeiden tiukan erottelun. Kannabiksen käyttäjät
arvostavat ystävällisen kannabiskahvilan turvallista ja laillista
ilmapiiriä eivätkä halua siirtyä kovien huumeiden väkivaltaiseen
rikollismaailmaan.


Niissä maissa, joissa kannabis ja kokaiini, hasis ja heroiini on
kielletty samalla tavalla, kannabiksen käyttäjät on pakotettu olemaan
tekemisissä rikollisten diilereiden kanssa. Koska he ovat tekemisissä
valmiiksi pahamaineisen maailman kanssa, on siirtyminen koviin
huumeisiin helppoa.


Tilastot puhuvat puolestaan. Hollannissa 15 - 64 vuotiaista 3
tuhannesta asukkaasta on riippuvainen kovista huumeista. Luxemburgissa,
Britanniassa, Italiassa, Portugalissa ja Hollannissa vastaava luku on 7
- 10 tuhannesta. Hollannissa yksi sadastatuhannesta asukkaasta kuolee
huumeiden yliannokseen. Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa vastaava luku
on 1 - 2, Tanskassa 5 ja Norjassa 8.


4. Kannabiskahvilat häiritsevät muuta yhteisöä.


Näin ei ole pakko olla. Kannabiskahviloiden pitäjät eivät voita mitään
häiriöistä tai siitä, että he ovat uhka julkiselle turvallisuudelle -
he voivat menettää tuottoisan lupansa - ja kannabiksen käyttäjät eivät
ylipäänsä häiritse julkista rauhaa. Maastrichtissa ilmenneet lukuisat
ongelmat tulevat kannabisturistien isosta määrästä, noin 1.5 miljoonaa
joka vuosi. Tämä itsessään aiheuttaa ongelmia.


Kannabiskahviloiden pitäjien kanssa on mahdollista tehdä järjestelyjä
siitä, kuinka hoitaa heidän asiakkaidensa aiheuttamat julkisen rauhan
häiriöt. Viranomaiset siirtävät niitä asuinalueilta kaupunkien
laitamille. Kannabiskahviloiden pitäjät ovat yhteistyöhaluisia, koska
he haluavat hoitaa kauppaansa ilman jatkuvia häiriöitä. Tällaista
yhteistyötä ei tietenkään synny laittomien kahviloiden kanssa.


5. Kannabiksen kasvatus on aina rikollisten käsissä.


Näin ei ole pakko olla. Asiat voidaan järjestää myös niin, että
lailliset kannabiskahvilat saavat varastonsa laillisilta kasvattajilta
ja jakelijoilta.


Hollanti on kuitenkin jättänyt kannabiksen kasvatuksen ja jakelun
järjestäytyneen rikollisuuden käsiin. Koska kannabista pitää tuottaa,
on rikolliset (ja ihmiset, jotka kasvattavat kannabista laittomasti
kodeissaan) ottaneet tämän työn. Pelkästään Maastrichtissa rikolliset
ansaitsevat 50 miljoonaa euroa kannabiksesta - mikä on suvaitsevan
politiikan venyttämistä äärimmilleen. Tämä on mukavaa mafialle mutta
Maastrichtin, Tilburgin, Rotterdamin ja Amsterdamin kaupungeille
haitallista.


6. Rikollisuus voidaan poistaa hävittämällä kannabiksen kasvatus ja
kauppa.


Se ei tule onnistumaan ikinä. Kuten jo on tullut esille, on paljon
hyödyllisempää valvoa etuovea kuin sulkea se kokonaan. Mutta jos valvot
etuovea, niin sinun tulisi valvoa myös takaovea, koska muuten toiminta
hyödyttää rikollisia.


Jos kannabiksen myynti sallitaan, pitää tavaran tulla jostakin. Jos
leipurin sallitaan myydä leipää, hänelle tulee sallia jauhojen
ostaminen. Eli jos aiotaan sallia leipuri, tulee sallia myös
maanviljelijä ja mylläri. Sama koskee kannabiskahviloita: jokainen
suljettu kasvattamo aiheuttaa uuden pystyttämisen muualle. Jos
hävitämme ne voimakeinoin Maastrichtista, ne siirtyvät ympäröiville
alueille - kuin puristaisi ilmapalloa.


Voimme päättää sulkea leipomot eli kannabiskahvilat. Tämä olisi ainakin
johdonmukaista. Jos Hollannin hallitus ei halua valvoa takaovea, on
Maastrichtin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja puhdistaa kaupunki.
Mutta aivan kuten leipurit ja maanviljelijät tekisivät,
kannabiskahvilat ja viljelijät pakkaisivat tavaransa ja muuttaisivat
liiketoimintansa muualle, kaupunginrajojen ulkopuolelle. Ihmiset
haluavat ostaa leipänsä aivan kuten he haluavat ostaa kannabiksensa. Jo
1. kohdassa tuli esille se, kuinka niissä maissa, joissa
kannabiskahvilat on kielletty, on enemmän kannabiksen käyttäjiä kuin
Hollannissa.


Tämän takia Maastricht ehdottaa kannabiksen kasvatuksen ja myynnin
asettamista tarkkaan valvontaan ja samalla kannabiskahviloiden
siirtämistä sellaisiin paikkoihin, missä ne eivät häiritse julkista
rauhaa. Tämä politiikka toimii vain, jos molemmat elementit otetaan
mukaan.


Me suosimme tätä lähestymistapaa, koska se auttaa vähentämään
kannabiksen käyttöä, kovien aineiden käyttöä, julkista häiriötä ja
rikollisuutta. Toinen vaihtoehto on käydä sotaa huumeita vastaan ja
puhdistaa kaupunki. Tässä vaihtoehdossa kaikki siirtyy vain kaupungin
rajojen ulkopuolelle.


7. Kasvatuksen ja jakelun valvonta houkuttelee turisteja.


Hölynpölyä. Ulkomaalaiset tulevat kannabiskahviloihin, koska he voivat
ostaa niistä kannabista - enintään 5 grammaa henkeä kohti - ilman
pidätyksen pelkoa. Heitä tuskin kiinnostaa, mistä se tulee kahviloihin.


8. Takaovea on mahdoton valvoa laillisesti.


Niin on etuoven valvontakin - mikä tarkoittaa kannabiksen myyntiä
yksityishenkilöille tarkoin valvotuissa olosuhteissa ja tarkan
seurannan alla. Täytyy muistaa, että Hollannin huumelain alaisuudessa
kannabiksen hallussapito on laitonta. Ja silti oikeusministerimme on
ohjeistanut syyttäjiä olemaan syyttämättä yksityishenkilöitä, joilla on
alle 5 grammaa, tai kannabiskahviloita, joilla on alle 500 grammaa
varastossaan.


Hän voisi tehdä samanlaista takaoven suhteen. Ei laillistaa sitä - sitä
me emme halua - vaan valvoa sitä.


9. Euroopan Unioni vastustaa takaoven valvontaa.


Toukokuussa EU:n komissaari Franco Frattini (johtaa huumeisiin
liittyvien asioiden yksikköä) kertoi yhdessä kansallisista
sanomalehdistä, että Hollanti tekee asiassa oman päätöksensä. Tämä on
kansallinen asia edellyttäen, etteivät naapurimaat häiriinny siitä.
Mutta nämä ovat itse asiassa hyvin huolissaan Hollannin tämän hetken
tiukasta politiikasta kannabiksen kasvatusta kohtaan, ja he ovat aivan
oikeutetusti valittaneet. Jos me käymme sotaa kannabiksen kasvatusta
vastaan - ja sitä me teemme - kannabiksen tuotanto siirtyy Belgiaan tai
Saksaan. Näissä maissa on suljettu runsaasti kannabiskasvattamoja viime
aikoina, mutta kasvattajat siirtyvät muualle. Markkinat eivät suinkaan
kutistu ja niinpä kannabiksen on tultava jostakin.


10. Maastrichtin pormestari Leers ihannoi kannabiksen käyttöä.


Silkkaa pötyä. Pormestarilla ei ole mitään tekemistä kannabiksen
kanssa, hän ei ole käyttänyt sitä ja hän toivoo nuorison pysyvän siitä
erossa. Maastrichtissa halutaan estää nuorten kannabiskokeilut.
Hollanti on ollut menestyksekäs tässä asiassa, ja niinpä Maastricht
tukee kansallista politiikkaa.


Mutta pormestari Leersin esittämiä väitteitä kannabiksesta ei voida
kumota saarnaamalla. Muuten kannabiskahvilat täytyy sulkea. Tämä
puolestaan johtaa yhä useamman lapsen käyttämään kannabista, lisää
kovien huumeiden käyttäjiä ja lisää rikollisuutta.


11. Ei ole mitään järkeä valvoa kannabiksen kasvatusta ja jakelua
(”takaovea”). Silti tulee olemaan rikollista toimintaa.


Tällä hetkellä kolmasosa poliisien resursseista kuluu sellaisen asian
kanssa tappelemiseen, mitä ei voida kitkeä, koska olemme antaneet sille
tilaa yhteiskunnassamme: kannabiksen kasvatus. Minkä olemme kitkeneet
yhdessä paikassa, versoo jo toisessa. Mutta jos saamme väännettyä
kannabiskahviloiden kannabiksen tuotannon mafialta laillisille
viljelijöille, iso osa ongelmasta on jo voitettu. Poliisimme
pystyisivät keskittymään loppujen rikolliselementtien kitkemiseen. Tämä
on paljon tehokkaampi lähestymistapa.


12. Kannabiksen kasvatuksen ja jakelun valvonta nostaa hintoja niin,
että laiton kannabis pysyy houkuttelevana.


Tämä ei tuskin toteudu. Hinnat laskevat, koska ei tarvitse varautua
maksamaan riskeistä. Toisaalta hinta nousee, koska lailliset
kasvattajat joutuvat maksamaan veroja ja työntekijämaksuja.
Kannabiskahviloiden mukaan nämä kaksi tekijää tasoittavat toisiaan.
Hollantilaiset ministerit vertaavavat asiaa joskus lääkekannabikseen
(laillista ja hyvin tarkkaan valvottua kannabiksen kasvatusta mm.
reumapotilaille), mutta tämä on erhe: määrät ovat paljon pienempiä ja
suuri joukko professoreita valvoo jokaista kasvia.


13. Valvotusti kasvatetun kannabiksen THC-pitoisuus laskee, joten
tiukimmat kannabiksen käyttäjät jatkavat laittoman kannabiksen
ostamista.


THC pitoisuus (vastaa alkoholipitoisuutta viinassa) laskee jo tällä
hetkellä noustuaan monen vuoden ajan. Käyttäjät haluavat MIETOJA
huumeita - he sekoilevat käytettyään vahvempaa kannabista, jota on
ajoittain markkinoilla ja sitä he eivät ole hakemassa. Aivan kuten
baareissa myydään enemmän olutta kuin whiskyä. Markkinat ovat itseään
sääteleviä.


Tekopyhä?


Hollannin vuosittaiset kuolinluvut keskimäärin:


Ylipainoisuus: 40 000
Tupakka 18 000
Alkoholi 3 500
Kovat huumeet 60
Taikasienet 0.1
Kannabis 0


Johtopäätös


Hollannin politiikka on hyvää kansanterveydelle, koska se johtaa vain
harvan ihmisen kannabiksen käyttöön ja vain pieneen kovien huumeiden
käyttäjien määrään. Kokonaisuutena se on haitaksi yhteiskunnalle, koska
kannabiksen tuotanto ja jakelu ovat järjestäyneen rikollisuuden
käsissä.


Me voimme vaikuttaa tähän valvomalla kannabiksen myynnin ja kulutuksen
lisäksi kasvatusta ja jakelua, jotka alistettaisiin tiukan valvonnan
alle.


Paikallisella tasolla ja varsinkin rajakaupungeissa pitää harkita vielä
yhtä asiaa: ulkomailta tulevien kannabisturistien aiheuttamaa julkista
häiriötä. Yksi ratkaisu olisi siirtää kannabiskahvilat sisääntuloteiden
varsille harvaan asutuille alueille.


Tällainen politiikka vaatisi niiden naapurikuntien yhteistyötä, joilla
ei vielä ole kannabiskahviloita alueellaan (kaikki kannabiskahvilat
sijaitsevat ydinalueilla, kuten Maastrichtissa). He eivät ole kovin
innostuneita ottamaan kannabiskahviloita naapurustoonsa.


Tämä on ymmärrettävää mutta vaihtoehdot ovat vielä huonompia:


1. Jos naapurikunnat eivät suostu yhteistyöhön, joutuu Maastrichtin
kaltainen kaupunki rajoittamaan kannabiskahviloiden lukumäärää juuri
sille tasolle, että kaupungin asukkaat saavat osansa. Markkinat eivät
kutistu ja siksi ne tulevat siirtymään ympäröiviin kuntiin.


2. Jos Haag ei suostu yhteistyöhön takaoven valvonnassa (kasvatus ja
kauppa), Maastrichtin tulee löytää joku muu tapa politiikan
johdonmukaisuuden palauttamiseksi. Tämä löytyy ainoastaan sulkemalla
kaikki kannabiskahvilat. Jos takaovi pysyy lukossa, pitää etuovikin
jossain vaiheessa sulkea.


Naapurikunnat saavat vielä isompia ongelmia. Emme saa tuudittautua
siihen uskoon, että kannabiksen kysyntä tippuisi.


Todelliset uhrit ovat meidän nuorisomme. Heidän täytyy hankkia
kannabista  oikeilta rikollisilta, jotka eivät epäröi kovien aineiden
myymistä. Tätä tapahtuu parhaillaan Ranskassa, Britanniassa, USA:ssa ja
monissa Länsi-Euroopan maissa, joissa paljon useampi nuori käyttää
kannabista ja kovia huumeita kuin Hollannissa.


Etu- ja takaoven tarkka valvonta sekä kannabiskahviloiden järkevä
sjoittaminen ovat parhaita tapoja taata niiden ihmisten turvallisuus,
jotka haluavat ja jotka eivät halua käyttää kannabista.


Mutta se on kokonainen ratkaisu, kuten aikaisemmin osoitettiin. Etuovi,
takaovi ja kahviloiden sijoittelu ovat kaikki yhtä yhtenäistä
politiikkaa. Muuten meidän tulee palata toiseen vaihtoehtoon, nykyiseen
eurooppalaiseen malliin, mikä tarkoittaa lisää käyttäjiä, lisää koviin
aineisiin siirtyviä, lisää rikollisuutta ja lisää vahinkoja
yhteiskunnalle.


”Vuonna 1998 hyvin tunnetut San Josen poliisipäällikkö ja myöhemmin
Hoover-instituutin kriminologian tutkija Joseph D. McNamara ja Reaganin
hallituksen ulkoministeri George Schultz toivat avoimessa kirjeessään
YK:n silloiselle pääsihteerille Kofi Annanille esille tekemänsä
johtopäätöksen. Heidän johtopäätöksensä me olisimme kaikki voineet
tehdä jo vuosia aikaisemmin, jos olisimme tarkastelleet huumeongelmaa
rationaalisesti eikä moralistisesta näkökulmasta. Kirje, jonka
allekirjoitti myös Hollannin entinen pääministeri Andreas van Agt,
toteaa: ”Kansainvälinen huumeiden vastainen sota aiheuttaa enemmän
ongelmia kuin itse huumeiden väärinkäyttö”.”