Wien 2009: huumeeton maailma 2.0

Wien 2009: huumeeton maailma 2.0

Lähde: IDPC Proceedings document on the 2009 CND and High Level
Segment April 2009
http://www.idpc.info/php-bin/documents/IDPC_CND_Proceedings_
EN2009.pdf

The Political Declaration: A Missed Opportunity
http://www.idpc.info/php-bin/documents/IDPC_Advocacy_note_PD_
Mar09_EN.pdf

Reuters 12.3.2009
http://www.reuters.com/article/worldNews/idUSTRE52B78L20090312
Independent 12.3.2009
http://www.independent.co.uk/news/world/politics/war-on-drugs-has-
enriched-cartels-1643097.html

CND:n 52. istunnon kotisivut: 1 high level segment
http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/session/52-HLS.html
http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/session/52.html
YK:n uusin huumejulistus pdf:nä
http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Uploads/CND-52-RelatedFiles/CND-52-Documents/CND52-ECN72009-L2.pdf
YK:n huumetoimintasuunnitelma seuraavaksi 10:ksi vuodeksi
http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Uploads/CND-52-RelatedFiles/CND-52-Documents/CND52-ECN72009-L2Add1-E.pdf
UNODC lehdistötiedote12.3.2009, videomateriaalia kokouksista
http://www.unodc.org/unodc/en/press/releases/2009-12.03.html
Kokousmateriaalia:
http://www.unodc.org/unodc/cnd-live.html

Wienin korkean tason kokouksessa maaliskuussa hyväksytty YK:n uusi
huumeohjelma on melkein kopio vuoden 1998 julistuksesta ilman 'we can
do it' loppuhuipennusta. Edistyksellisten maiden ja
kansalaisjärjestöjen suurimpana voittona voi pitää vakuutusta siitä,
että huumepolitiikan kaikkien toimenpiteiden tulee perustua YK:n
ihmisoikeuksiin, jotka julistettiin 60 vuotta sitten. Tuskin mikään
päätös alleviivaa paremmin YK:n huumebyrokratian jäykkyyttä.

Kansainvälisen huumepolitiikan byrokratia on niin jäykkä, että
kokouksessa esille tulleista erimielisyyksistä huolimatta kokouksen
puheenjohtajan ja sihteeristön (sihteeristö = UNODC, United Nations
Office on Drugs and Crime) etukäteen laatima teksti hyväksyttiin
seuraavan kymmenen vuoden ohjelmaksi.

Huumepolitiikka jaetaan perinteisesti tarjonnan ja kysynnän
rajoittamiseen (supply and demand). Tarjonnan rajoittaminen tarkoittaa
perinteistä kriminaalipoliittista lähestymistapaa kasvattajia,
salakuljettajia ja myyjiä kohtaan. Kysynnän rajoittaminen tarkoittaa
käyttäjiin ja kokeilijoihin kohdistettuja, nekin etupäässä
kriminaalipoliittisia toimenpiteitä. Sihteeristön kokoukselle laatima
ohjelma sisälsi neljä tarjonnan rajoittamista ja yhden kysynnän
rajoittamista käsittelevää toimintasuunnitelmaa. Tämä perustui
kirjaimellisesti vuoden 1998 ohjelmaan.

Huumeiden käytön terveydellisille ja sosiaalisille vaikutuksille ei
ollut lainkaan omaa toimintasuunnitelmaansa. Huolimatta useiden maiden
ja kansalaisjärjestöjen painostuksesta kokousprosessin aikana sekä
huippukokouksessa ei haittoja vähentävää politiikkaa mainita
uudessakaan julistuksessa. Mm. Venäjän edustajan mukaan sen
sisällyttäminen olisi romuttanut kansainvälisen huumepolitiikan
perusteet, koska Venäjällä ei saa harjoittaa haittoja vähentävää
politiikkaa. Rehellisen ja avoimen arvioinnin sijaan diplomaatit ja
virkamiehet päättivät pienimmän yhteisen nimittäjän politiikkana
jatkaa vuoden 1998 UNGASS julistusta pyrkiä kohti huumeetonta
maailmaa.

Ongelmana isossa ja kansainvälisessä järjestelmässä on, kuinka pitää
pystyssä monitahoista eli multilateraalista järjestelmää mutta samalla
tunnustaa sen ongelmat ja heikkoudet. EU:n komission raportissa
korkean tason kokoukselle
(http://ec.europa.eu/justice_home/doc_centre/drugs/studies/doc/
report_10_03_09_en.pdf

) tuotiin hyvin selvästi esille se, että kuluneen kymmenen vuoden
tavoitetta ei saavutettu: raportin mukaan maailmassa ei ole
havaittavissa mitään merkkejä huumeiden tuotannon eikä kulutuksen
vähenemisestä. Tämä oli kuitenkin UNGASS 1998:n tärkein tavoite.

Kun yhtäkään vuonna 1998 asetettua tavoitetta ei saavutettu, lausui
UNODC:n johtaja Costa korkean tason kokouksessa mm. että ”world
drugproblem is contained” ja “humanity has made measurable progress"
eli ”huumeongelma on hallinnassa” ja ”inhimillisyys on edistynyt
mitattavalla tavalla”. Humaanisuutta mitataan ilmeisesti YK:ssa
samoilla mittareilla kuin huumeongelmaa eli takavarikoilla, tässä
tapauksessa ihmisten takavarikoilla, koska huumeiden takia
pidätettyjen ja vangittujen määrä maailmassa kasvaa jatkuvasti.

Kansainvälisessä huumepolitiikassa on jäänyt jäljelle pelkkä illuusio
yksimielisyydestä. Jyrkän linjan maista mm. Venäjä vaati ratkaisuna
omaan heroiiniongelmaansa Afganistaniin laajamittaista oopiumunikon
myrkytystä. Japanin edustajalla oli kokousprosessille tarjota
päätöslauselmaehdotus 'Cannabis Seeds as a Global Threat’. Kumpikin
ehdotus kaatui määrittely- ja toteutusongelmiin.

Maailman huumetilanne: vahvassa hallinnassa vai epäpätevästi tilastoitu?
Lähde:
World situation with regard to drug trafficking
Report of the Secretariat
http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/V08/589/70/PDF/V0858970.pdf?
OpenElement

World situation with regard to drug abuse
Report by the Secretariat
http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/V09/800/03/PDF/V0980003.pdf?
OpenElement


YK:n huumevalvontabyrokratian ongelmat kiteytyvät käytetyn
tilastoaineiston luotettavuudessa. CND:n sihteeristönä toimiva UNODC
tuotti korkean tason kokoukselle mm. kaksi raporttia maailman
huumeiden väärinkäytöstä ja maailman huumeiden salakuljetuksesta.
Niiden sisällön voisi tiivistää, että huumeiden tuotannolla on
taipumus keskittyä maailman kriisialueille, joissa ei yleensä ole
luotettavaa tilastointia eikä tilastokeskusta.

Huumeiden väärinkäyttöä käsittelevän raportin yhteenveto loppuu
lauseeseen: ”Pitkäjänteisen huumeita koskevan tiedon keruujärjestelmän
puuttuminen estää uusien epidemioiden havaitsemisen ja todenperäiseen
tietoon perustuvien toimenpiteiden käyttöönoton.”

Tämä on täysin päinvastainen Costan juhlapuheessa esittämälle
mielikuvalle YK:n huumepolitiikan perustumisesta ”vahvaan (robust)
tietopohjaan”.

Costan väite siitä, että maailman huumetilanne olisi ”contained” eli
hallinnassa ja vakiintunut, on myös täysin ristiriidassa Costan oman
toimiston tuottaman tuotantoa ja salakuljetusta käsittelevän raportin
kanssa. Sen yhteenvedossa todetaan, että ”kannabishartsin eli hasiksen
takavarikot lisääntyivät merkittävästi vuonna 2007 ja alustavien
tietojen mukaan myös kannabiskasvin eli marihuanan takavarikot
kasvoivat jossain määrin. Kannabiskasvin kasvatuspinta-alan
Afganistanissa arvioidaan vastaavan Marokon kasvatuspinta-alaa.”

Sivulla 24 UNODC esittää rehellisimmän lausunnon esittämänsä tiedon
laadusta ja syistä sen heikkoon tasoon: tilastoja ei yleensä kerätä
kriisialueilla, joihin kansainvälisen huumekaupan tuotanto kulloinkin
siirtyy! YK:n käyttämän tiedon tukijalka on takavarikkotiedot ja
vakavimmat aukot eli takavarikoinnin höltymistä tapahtuu nimenomaan
siellä missä huumetilanne kehittyy akuuteimmin eli tällä hetkellä
Lähi- ja Keski-idässä sekä läntisessä Afrikassa.

Viime vuoden CND:n kokouksen alla UNODC julkaisi raportin ‘Making drug
control ‘fit for purpose’: Building on the UNGASS decade’
(http://www.unodc.org/documents/commissions/CND-Session51/CND-
UNGASS-CRPs/ECN72008CRP17E.pdf
).
Raportti paljastaa lisää YK:n huumepolitiikan harhoista. YK:n
huumebyrokratiassa kaikki laittomien huumeiden käyttö on ns.
väärinkäyttöä (abuse). Ko. raportissa sivulla 3 järjestelmää kehutaan
sillä, että se saanut rajoitettua (contained) huumeiden väärinkäytön
5%:iin maailman väestöstä. Mutta raportti jatkaa, että vain alle
kymmenesosa tästä on ongelmaista huumeiden käyttöä. Costa ja hänen
toimistonsa siis myöntävät epäsuorasti, että yli 90% huumeiden
käytöstä on ongelmatonta eli ei väärinkäyttöä.

Sivulla 10 raportti käy läpi huumesodan ei-aiottuja seurauksia:
rikolliset pimeät markkinat, huumeiden vastaiseen toimintaan
tarkoitettujen resurssien valuminen pelkästään kriminaalipolitiikan
toimijoille, huumekasvien kasvatuksen siirtyminen yhä uusille
kriisialueille, käytettyjen aineiden vaihtuminen politiikan
muuttumisen myötä sen sijaan että aineiden käyttö vähenisi ja lopuksi
käyttäjien syrjäytyminen yhteiskunnasta.

UNODC:n analyysissa ei tietenkään oteta kantaa siihen, kuinka paljon
YK:n oma huumepolitiikka kärjistää näitä kriisejä, jotka edelleen
pahentavat huumeongelmaa, jota YK:n politiikan pitäisi lievittää.

YK:n huumepolitiikan menestyksen arviointi 100 vuoden tai 10 vuoden
tarkastelujaksoilla on mahdotonta, koska YK:kin myöntää sen
tiedonkeruujärjestelmän olevan puutteellinen ja puolueellinen.
Hallitukset keräävät tietoa omasta toiminnastaan eikä annetuille
tiedoille ole puolueetonta tarkastajaa. Alle 50% YK:n jäsenmaista
ylipäänsä palauttaa tiedonkeruulomakkeensa ja tästä tiedosta vain
murto-osa on ns. kovaa faktaa. Robust ei tarkoita samaa kuin reliable
vaan on jälleen kerran osoitus Costan loistavasta byrokraattisesta
mielikuvituksesta muuttaa epäluotettava tieto uskottavan kuuloiseksi.
(http://www.idpc.info/php-bin/documents/IDPC_briefing_CostaSpeech_Mar09_EN.pdf)

Väite, että "World drugproblem is now contained" voi päteä muutamissa
kehittyneissä maissa, joissa 1990-luvulla tapahtunut voimakas kasvu on
tasaantunut 2000-luvulla eli markkinat ovat ns. kyllästyneet.
Afrikasta ja Aasiasta ei ole mitään selvää kehitystä tiedossa ja mm.
Venäjän ja Kiinan huumeiden käytön laajuudesta ei ole mitään
luotettavaa tietoa olemassa.

YK:n huumebyrokratian asenne kritiikkiä kohtaan tulee esille Costan
vähättelevästä luonnehdinnasta, että huumepolitiikan muutosta vaatii
"äänekäs vähemmistö". Tämä yhä kasvava joukko on kuitenkin eri maiden
nykyisiä ja entisiä päämiehiä, poliiseja, tuomareita, tutkijoita, eri
kirkkokuntien edustajia ja jopa YK:n huumevalvontakoneiston jäseniä.

Mm. EU:n komissio ja Beckley-säätiö
(http://www.beckleyfoundation.org/policy/cannabis_commission.html)
toivat kokoukselle raporttinsa maailman huumetilanteesta ja
kannabiksen asemasta siinä, ne nousivat esille käydyissä
keskusteluissa mutta julistustekstissä ei ole viitettäkään haittojen
vähentämiseen, huumeiden julkiseen valvontaan ottamiseen puhumattakaan
huumeiden laillistamisesta.

Kannabiksen asema on kansainvälisen huumevalvonnan suurin
kompastuskivi: YK:n tietojen mukaan jo 172 valtiota tai aluetta
tuottaa sitä, sen kasvatus ja kulutus ovat nousseet 50 vuoden eli
nykyaikaisen huumevalvonnan aikana aivan uusiin mittasuhteisiin ja sen
valvonta eri maissa on hyvin erilaista käytön ja kaupan
dekriminalisoinnista kuolemanrangaistuksiin. Huumesodan jatkaminen
perustuu UNODC:n johtajan muotoilemaan ’huumeongelma on hallinnassa
(contained)’ ajatteluun: jatketaan ajatusmallia, johon on
ehdollistuttu.

Evo Morales ja muutoksen vaatimukset
Kuvakooste korkean tason kokouksesta, Evo Morales hyvin esillä
http://www.flickr.com/photos/unodc/tags/cnd/show/

Muutoksen vaatimukset tiivistyivät kokouksessa Bolivian presidentin
Evo Moralesin esiintymisessä ja ehdotuksissa. Morales ehdotti korkean
tason kokoukselle koka-pensaan lehden poistamista sopimusten
huumeluettelosta ja sen korvaamista koka-pastalla, joka on kokaiinin
valmistuksen raaka-aine. Hän ilmoitti maansa alkaneen toteuttaa tätä
sopimusten uudelleen tulkintaa, koska lehden pureskelun ei ole todettu
olevan haitallista ihmisen terveydelle.

Hän toi kokoukseen koka-pensaan lehtiä, joita hän esitteli kokoukselle
ja pureskeli niitä vaihtoehtona kokouksen virallisille antimille.
(Kokoustilojen yhteyteen oli mm. järjestetty erillinen tila
tupakoinnille tupakoinnin haittojen vähentämiseksi!). Puheensa lopuksi
hän pyysi UNODC:n johtajaa Costaa pidättämään hänet ja sai kokoukselta
raikuvat suosionosoitukset.

Kansalaisjärjestöjen esitykset ja vaikuttaminen kilpistyy
päätöksentekokoneiston suojaksi pystytettyyn byrokratian,
sihteeristöjen, turvamiesten, järjestäjien jne muodostamaan
turvamuuriin. Edistyksestä kertoo Evo Moralesin omat muistot ajoilta,
jolloin hän Bolivian kokapensaan kasvattajien liiton puheenjohtajana
oli ollut CND:n kokouksessa ja köyhänä maanviljelijänä joutui
turvautumaan delegaattien aamiaisbuffeesta jäljelle jääneeseen
ruokaan. Nyt hänellä on oma pöytä.

Haittoja vähentävän politiikan käsittely kokousprosessissa toi
selvimmin esille sen, kuinka merkittävä UNODC CND:n sihteeristönä on
YK:n huumepolitiikan muotoilussa. UNODC:n eli YK:n huume- ja
rikostoimiston toimenkuvaan liitettiin 2000-luvun alun
terrorihysterian aikana myös kansainvälisen terrorismin torjunta. Yksi
kokoukseen osallistuneiden kansalaisjärjestöjen käytännön ehdotus
onkin jakaa UNODC niin, että huumeet erotettaisiin selvästi
rikollisuudesta.

Kansalaisjärjestöille Wienin kokous oli läpimurto
Lähde: Hungarian Civil Liberties Union 6 April 2009
Huumeeton maailma, reloaded, dokumentti CND:n 52. kokouksesta Wienissä
11. - 12.3.2009
http://www.drogriporter.hu/en/reloaded
http://www.youtube.com/watch?v=enjn8EWVxpk
Kansalaisaktivismia kokouksen aikana:
http://www.boingboing.net/2009/03/13/bb-video-united-nati.html
Video mielenosoituksesta CND:n kokouspaikan edessä:
http://drogriporter.hu/en/demovideo
http://www.youtube.com/watch?v=xkXX8M0pUzA
Video Costan yrityksistä selittää Hollannin kannabispolitiikkaa
http://drogriporter.hu/en/discussionpaper
http://www.youtube.com/watch?v=lExNjEhdSkY

Kansalaisjärjestöjen mukaan ottaminen perustuu YK:n ja sosiaali- ja
talousneuvoston ECOSOC:in ohjeisiin. Vaikka kansalaisjärjestöjen
osallistuminen YK:n huumepolitiikan muotoilussa törmääkin
byrokraattiseen jarrutukseen, voidaan vuoden 2009 kokousta pitää
läpimurtona: ihmisoikeudet, haittojen vähentämiseen tähtäävä
politiikka, tärkeiden lääkeaineiden saannin turvaaminen, laittomien
kasvien korvaaminen kehitysyhteistyön näkökulmasta ja
todistusaineistoon perustuva huumepolitiikka tulivat näkyvästi mukaan
ns. pyöreän pöydän neuvotteluihin. Vaikka lopullinen julistusteksti on
pettymys, saatiin neuvottelujen luonne muutettua.

Hungarian Civil Liberty Unionin dokumentissa Wienin kokouksesta tulee
esille tämän byrokratian julkisuuspakoisuus: niin paljon kuin
huumeista kirjoitetaan ja tehdään elokuvia, on tämä tausta suurelta
osin tuntematon. Suomessa, kuten suurimmassa osassa maailman maita,
tämä konferenssi sivuutettiin uutisissa.

Wienin kokoukseen osallistui 200 kansalaisjärjestöjen edustajaa 65:sta
virallisesta järjestöstä. Lisäksi yhä useampien maiden delegaatioissa
on mukana kansalaisjärjestöjen ja tutkijayhteisön edustajia.
Kansalaisjärjestöt eivät saaneet puheenvuoroja korkean tason
kokouksessa mutta Ruotsin kuningatar Silvian ja Beyond 2008
kansalaisjärjestöfoorumin puheenjohtajan Michael Perronin viiden
minuutin esitykset foorumin työstä pääsivät hyvin esille.

Kansalaisjärjestöt saivat sanomansa julki kokouksen ulkopuolella
järjestetyissä tilaisuuksissa, kokouksen eri työryhmissä, Costan
järjestämässä keskustelutilaisuudessa ja kuningatar Silvian
tarjoamilla illallisilla. Lisäksi kokouksen yhteydessä oli
mielenosoituksia ja järjestöjen omia tiedotustilaisuuksia. USA:n
delegaatio on CND:n vaikutusvaltaisin delegaatio eikä Obaman uuden
hallinnon miehistövaihdokset kerinneet muuttamaan sen työskentelyä
mutta hän lähetti uusia ohjeita koskien mm. neulojen vaihtamisohjelmia
ja delegaatiolla oli peräti kaksi tapaamista USA:n
kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa - mitä ei ole tapahtunut
kahdeksaan vuoteen.

Kriitikot kiinnittävät huomion huumesodan suuriin kustannuksiin, mikä
on myös huumesodan jatkumisen syy: pelkästään Wienin kokoukseen
osallistui 1400 byrokraattia, diplomaattia ja poliitikkoa, joiden
leipä tulee huumeiden vastaisen asenteen ylläpitämisestä. Hyväksytty
uusi julistus tulee ohjaamaan resursseja poliiseille,
vanginvartijoille, turvayrityksille, huumetestejä valmistaville
yrityksille, huumeiden vastaisille järjestöille jne.

Yhden brasilialaisen kansalaisjärjestön edustaja tiivistää osuvasti:
miksi meillä on suuri ja paljon resursseja nielevä järjestelmä parin
kasvin valvontaan kun tämän järjestelmän pystyttäneiden länsimaiden
kemikaalitehtaat syytävät joka viikko uusia kemikaaleja markkinoille,
joilla mainostetaan olevan sitä ja tätä vaikutusta ihmisten elämään?

Seuraava arviointi 2019
Lähde: One Hundred Years of Drug Control -mediakooste
http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/one-hundred-years-of-
drug-control.html

Outcome of the round table on current and emerging challenges, new
trends and patterns of the world drug problem and possible
improvements to the evaluation system
http://www.unodc.org/unodc/en/commissions/CND/session/52-HLS.html
Guardian 16.3.2009
http://www.guardian.co.uk/world/2009/mar/16/drug-policy-obama-needle-exchange

Wienin kokousta 2009 pidettiin kieltolaki-ihmisten keskuudessa
merkittävänä koska he laskevat kuluneeksi sata vuotta kansainvälisen
huumepolitiikan aloittamisesta Shangain oopiumkonferenssissa vuonna
1909.

Nykyisen kaltainen huumesota perustuu käytännössä vuosien 1961, 1971
ja 1988 sopimuksiin. Kannabiksen kieltämisen kannalta oleelliset
sopimukset ovat vuoden 1961 YK:n huumausaineyleissopimus ja vuoden
1988 United Nations Convention Against Illicit Traffic In Narcotic
Drugs and Psychotropic Substances eli ns. Wienin sopimus. Vuoden 1961
sopimus rajoittaa sopijavaltioiden mahdollisuuksia harjoittaa omaa
politiikkaansa ja vuoden 1988 sopimus velvoittaa sopijavaltiot
tiukkaan kriminaalivalvontaan.

Vuoden 1988 sopimuksessa kiteytyi USA:n painostamana ns. Reagan
doktriini, jolla tehtiin USA:n presidentti Nixonin julistamasta
huumesodasta kansainvälinen normi, johon kaikkien maiden tulisi
pyrkiä. Tämä doktriini huipentui vuonna 1998 Drug free world - we can
do it! julistukseen, jota nyt sitten yritettiin puida Wienissä.

Vaikka kokouksen hyväksymä julistus jäi viime vuosisadan retoriikaksi,
antaa CND:n kokouspöytäkirjojen sisältö toivoa uuden politiikan esille
noususta: ensimmäisen korkean tason neuvottelupäivän pyöreän pöydän
keskustelujen loppuasiakirjassa yhdeksän tärkeimmän kohdan joukosta
löytyvät kehotukset huumepolitiikan muutokseen, ihmisoikeuksien
kunnioittamiseen ja haittoja vähentävään politiikkaan:

6. Addressing the world drug problem requires an integrated, balanced
approach. The dichotomy of production and consumption, which has
characterized the debate for so long, is no longer valid or helpful.
7. Respect for human rights, individual rights and the principle of
shared responsibility is fundamental to drug control policy and
programming. Working towards multilateral consensus on those issues is
important for coming to an effective response to current and emerging
challenges of the world drug problem.
8. Reducing the harm related to illicit drug use requires a
complementary approach among health, social welfare and criminal
justice service providers. The increase in injecting drug use and the
spread of HIV associated with drug use need to be addressed seriously,
and the efficacy of the related policies and programmes needs to be
evaluated.

USA:n useiden osavaltioiden itsenäiset ratkaisut ja Euroopassa mm.
Portugal, Hollanti ja Tsekin tasavalta ovat esimerkkeinä siitä, miten
huumepolitiikka tulee kehittymään tehtyjen sopimusten raameissa:
huumeiden käytön dekriminalisaatio, lääkekannabiksen salliminen,
hoitoonohjaus rankaisemisen sijaan ja haittoja vähentävä politiikka
lisääntyy.

Muualla maailmassa samojen sopimusten perusteella jatketaan räikeitä
ihmisoikeusrikoksia. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on vasta tekstiä
paperilla ja ne tulisi viedä kaikkien maiden huumelakeihin, kaikille
poliisilaitoksille, vieroitusklinikoille, päättäjille,
huumevirkamiehille jne.

”On traagista ironiaa, että YK, jota niin usein kiitetään
rauhantyöstä, sallii nimensä käyttämisen sodassa, joka aiheuttaa
suunnatonta hätää ja kärsimystä maailman syrjäytyneimmille ihmisille.
Meksikon jo yli 8000 murhaa, Kolumbian ja Afganistanin epävakaus,
jatkuva korruptio ja levottomuudet Karibian ja Länsi-Afrikan maissa
ovat todisteita maailmanlaajuiseen kieltolakiin perustuvan
huumevalvontajärjestelmän tuhovaikutuksesta,” kiteyttää brittiläisen
Transform kansalaisjärjestön johtaja Danny Kushlick
(http://transform-drugs.blogspot.com/2009/03/un-bodies-betray-principles-of-peace-by.html).
Transform julkisti Wienin kokouksen jälkeen ehdotuksensa huumeiden
hallituksi vapauttamiseksi ja niiden kaupan säätelemiseksi
Britanniassa (http://www.tdpf.org.uk/TransformCBApaper.pdf).

Atlantin toisella rannalla yhteiskuntatutkija ja filosofi Francis
Fukuyama, jota arvostettiin 1990-luvulla konservatiivipiireissä hänen
näkemyksestään liberaalin demokratian voitosta maailmassa, mutta joka
siirtyi varhain Barack Obaman kannattajiin, kehotti tuoreessa The
American Interest -lehdessä (23.3.2009
http://the-american-interest.com/contd/?p=711) Obaman hallintoa
laillistamaan huumeet yhtä ankaran valvonnan alaisuudessa kuin tupakka
ja alkoholi, minkä hän näkee parhaana ratkaisuna niiden käytön
vähentämiseksi. Hänen mielestään suurin ongelma laillistamisessa olisi
saada ehdotukselle tarpeeksi tukea USA:n kongressissa, koska se on
sitoutunut muiden maailman valtioiden tavoin kolmen kansainvälisen
huumesopimuksen noudattamiseen, joita se itse oli tekemässä ja
pakottamassa muille.

Portugal: huumeiden käyttäjien dekriminalisointi menestys, Ruotsi: hamppua Ikean kaapissa

Portugal - huumeiden käyttäjien dekriminalisointi menestys
Lähde: Cato instituutti 2.4.2009
http://www.cato.org/pubs/wtpapers/greenwald_whitepaper.pdf

Vuoden 2001 heinäkuun 1. päivänä Portugalissa astui voimaan kaikkien
huumeiden käytön dekriminalisoinut laki. Lain mukaan huumeiden käyttö
ja hallussapito omaa käyttöä varten ovat lain mukaan kielletty mutta
lain rikkomisesta seuraa hallinnollisia rangaistuksia eikä siitä
seuraa rikosrekisterimerkintää. Huumeiden salakuljetus on edelleen
lain mukaan rangaistava teko.

Maassa vallitseva poliittinen yksimielisyys dekriminalisoinnin
puolesta ei ole yllättävää tutkitun tiedon valossa. Se osoittaa, ettei
lain muutoksella ole ollut haitallisia vaikutuksia huumeiden käytön
tasoon Portugalissa, mikä monissa kategorioissa on alhaisimpia EU:ssa
varsinkin kun sitä vertaa ankaran rikosvalvonnan maiden vastaaviin
lukuihin. Vaikka dekriminalisoinnin jälkeiset käyttöluvut ovat
pysyneet samoina tai vähentyneet hieman muihin EU maihin verrattuna,
ovat huumeiden käyttöön liittyvät haitat - sukupuolitaudit ja
huumekuolemat - vähentyneet merkittävästi. Huumepolitiikan
asiantuntijat ovat sitä mieltä, että nämä positiiviset kehityslinjat
ovat seurausta siitä, että Portugalin hallitus kykenee tarjoamaan
erilaisia hoito-ohjelmia kansalaisilleen - minkä puolestaan
dekriminalisointi teki mahdolliseksi.

Lainmuutoksen suurimmat voitot ovat olleet huumeiden käytön kokeilun
väheneminen nuorissa ikäluokissa, hoitoonohjausten suuri lisääntyminen
ja siitä seurannut kovien huumeiden käytön aiheuttamien haittojen
väheneminen. Toisaalta lainmuutos ei ole aiheuttanut huumeturismin
suuntautumista Portugaliin, mitä lainmuutoksen vastustajat ennustivat.

Kannabiksen käyttäjien asemaan muutoksella on ollut suuri vaikutus.
Ennen lainmuutosta noin tuhat kannabiksen käyttäjää sai
vankeusrangaistuksen vuosittain. Lainmuutoksen jälkeen viranomaisten
toimenpiteiden kohteeksi joutuneiden määrä on kasvanut merkittävästi
ja tämä kasvu on suurimmaksi osaksi kannabiksen käyttäjiä: lautakunnan
eteen joutuneista 90% on kannabiksen käyttäjiä, mikä heijastaa
huumeiden yleisiä käyttäjämääriä.

Itse asiassa Portugal on ainut EU-maa, jossa huumeiden käyttö on
dekriminalisoitu, kun se on depenalisoitu monessa maassa ja
Hollannissa lisäksi sallitaan kannabiksen valvottu myynti.

Lainmuutosta aikoinaan pohtinut komitea päätteli, ettei laillistaminen
ole käyttökelpoinen vaihtoehto dekriminalisointiin verrattuna, koska
kansainväliset huumesopimukset "pakottavat pitämään yllä kansallista
kieltolakia" huumeiden käyttöä vastaan. Dekriminalisointi on
sopusoinnussa tämän pakon kanssa, koska Portugalin laki edelleen
kieltää käytön mutta sitä ei enää käsitellä rikosoikeudellisena
tekona.

EU:ssa vallitseva kehityssuuntaus on hidas siirtyminen pois
kannabiksen pienten erien hallussapidon kriminalisoinnista sekä
lisääntyvä "haittoja vähentävän politiikan" hyväksyminen. EU:n
huumeseurantakeskuksen tekemien havaintojen mukaan monessa EU maassa
on omaksuttu de facto dekriminalisaatio vaikka niissä ei ollakaan
selväsanaisesti julistettu huumeiden käyttöä dekriminalisoiduksi.

Esimerkiksi Espanjassa huumeiden käyttäjä voidaan yhä tuomita
rikosoikeudellisesti vaikka ketään ei enää lähetetä vankilaan pelkästä
huumeiden käytöstä. Espanjan huumelaissa on edelleen jako, jonka
mukaan huumeiden julkinen käyttö on kielletty kun taas yksityistä
käyttöä ei ole kielletty, ja Espanjan lainsäätäjät ovat antaneet tämän
jaon pysyä lakikirjassa.

Saksassa on vallalla toisen tyyppinen de facto dekriminalisaatio, kun
pienten huumemäärien hallussapidosta vangitsemisen katsottiin oikeuden
päätöksellä rikkovan perustuslakia. Luxemburgissa kannabiksen käytöstä
voidaan langettaa korkeintaan sakkotuomio.

Portugal on siten ainut EU maa, jossa on toteutettu kirjaimellinen
dekriminalisaatio, kun muissa EU maissa vallitsee kriminalisoinnin
viitekehys. Voisi luulla, että tällaista politiikan muutosta harkitaan
maassa, jossa on laaja huumeongelma. Huumeiden käyttäjien määrällä
koko väestöstä mitattuna Portugal on ollut kuitenkin selvästi alle
EU:n keskitason.

USA:n virkamiehet kieltäytyvät vertailusta

Sivuilla 29 - 30 löytyy mielenkiintoinen tähän tutkimukseen liittyvä
tarina: raportin laatijat olivat jättäneet tuloksensa USA:n
huumepoliisin DEA:n toimistoon Madridissa muutamien siihen liittyvien
kysymysten kanssa. Niissä pyydettiin USA:n viranomaisilta selvitystä
maan huumepolitiikasta, koska kaikkien tilastojen mukaan huumeiden
käyttö ja siihen liittyvät ongelmat ovat USA:ssa muita maita pahempia
ja USA:ssa harjoitettu tiukka huumepolitiikka on siten osoittautunut
huumeongelmaa pahentavaksi verrattuna Portugalin dekriminalisaation
seurauksiin. Kysymyksiin ei saatu vastauksia.

EU:n huumevirkamiesten mukaan USA on ollut äärimmäisen vähän
kiinnostunut Euroopan huumetrendien ymmärtämisestä, jotka ovat
kehittyneet parempaan suuntaan huumeiden käytön liberalisoinnin ja
dekriminalisoinnin ilmapiirissä. Päinvastoin USA on viimeisten kahden
vuosikymmenen aikana yksisilmäisesti kiihottanut muita maita
kriminalisoimaan huumepolitiikkaansa yhä ankarammin ja vaikuttaa
kiinnostuneen ainoastaan kriminaalipoliittisista toimenpiteistä eikä
empiirisesti todennetuista politiikan muutoksista käyttäjätasolla,
joilla voidaan vaikuttaa käyttäjämääriin ja lievittää huumeisiin
liittyviä haittoja.

Maailmalla saatujen kokemusten valossa on selvää, että tiukan
kriminaalipolitiikan keinoilla ei saavuteta alhaisia käyttäjätasoja
vaan päädytään päinvastaisiin tuloksiin. USA:n tiukan kontrollin
aiheuttamat korkeat käyttäjäluvut ja sen jatkuva kasvu verrattuna
Portugalin dekriminalisoinnin kautta saavutettuihin kehitysmalleihin
antavat selvää tukea näille kokemuksille.

Vapauttamalla kansalaisensa huumeiden käytön aiheuttamista syyttämisen
ja vangitsemisen peloista on Portugal rohkaissut huumeista
riippuvaisia hakeutumaan hoitoon. Portugalilaiset ovat kokeneet
dekriminalisoinnin hyödyt eikä tällä hetkellä Portugalissa ole
vakavasti otettavaa poliittista painetta palata kriminalisaatioon.
Muiden maiden lainsäätäjien tulisi vakavasti harkita Portugalin
mallia.


Portugalissa huumeiden dekriminalisointi saavuttanut hyviä tuloksia
Lähde: YLE 9.4.2009
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/04/portugalissa_huumeiden_
dekriminalisointi_saavuttanut_hyvia_tuloksia_672622.html


Portugalissa huumeiden dekriminalisointi on johtanut huumeiden
aiheuttamien terveysongelmien voimakkaaseen laskuun. Tiedot käyvät
ilmi Yhdysvaltalaisen Cato Instituutin tutkimuksesta.

Portugalissa heinäkuussa 2001 voimaan astunut laki dekriminalisoi
kaikki huumeet, mukaan lukien kokaiinin ja heroiinin. Lain myötä
huumeiden hallussapito ja -käyttö pysyivät kiellettyinä, mutta ne
eivät johtaneet rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin. Huumeiden myynti
ja välittäminen pysyi kuitenkin tiukasti laittomina.

Viisi vuotta lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 2006 huumekuolemat
putosivat Portugalissa 400 vuosittaisesta tapauksesta 290 tapaukseen.
Lisäksi uusien HIV-tartuntojen määrät romahtivat 1400 tapauksesta 400
tapaukseen. Laki siis vähensi huomattavasti huumeiden aiheuttamia
terveysongelmia, eikä se lisännyt maan pääkaupungin Lissabonin
suosiota huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Dekriminalisoinnin myötä
huumeiden käyttäjät ohjataan vankilan sijasta hoitoon.

Tutkimuksen mukaan laki ei lisännyt huumeiden käyttöä, joka oli jo
ennestään alhaisempaa kuin useissa muissa Euroopan maissa. Portugalin
liberaali huumepolitiikka on lisännyt suosiota maassa, ja sen tuloksia
pidetään kaiken kaikkiaan positiivisina.
YLE Uutiset


Ruotsi: hamppua Ikean kaapissa
Lähde: Expressen 13.4.2009
http://www.expressen.se/Nyheter/avslojar/1.1531671/han-odlar-knark-i-sin-gar

Ruotsin luetuin iltapäivälehti Expressen julkaisi pääsiäisenä laajan
artikkelin Ruotsissa virinneestä kannabiksen kotikasvatusbuumista.
Lehden haastattelemien kasvattajien mukaan kyseessä on jo koko väestön
läpileikkaava uusi harrastus, joka on tehnyt Ruotsista omavarainen
marihuanan suhteen. Ruotsihan on ollut maailman johtavia
kieltolakimaita, jossa rikosoikeudellisten rangaistusten lisäksi
jaetaan runsaasti sosiaalisia rangaistuksia: kiinnijääneitä uhkaa
työpaikan menetys, asunto-ongelmat, lasten huostaanotto, pakkohoito,
sosiaaliavustusten evääminen ja toistuvat huumetestit.

Ohessa Expressenin artikkelin teksti:

Så länge barnen mår bra och det finns mat i kylskåpet förstår jag inte
problemet.

Vi har blivit ett narkotikaproducerande land i dag, vilket vi inte har
varit tidigare. Cannabisplantorna växer så att det knakar på
villatomter och i svenska hem. Polisen gör rekordbeslag - men
hemmaodlarna blir bara fler.

I dag rullar småbarnsmammor jointar i tvättstugan. Pundaren bär
cykelhjälm. Din granne kan vara en knarkkung - och langaren en
respekterad kulturarbetare.

Enligt lagen är de missbrukare och kriminella, riskerar att få
fängelsestraff, förlora familj, vänner och karriär. Men det hindrar
inte svenska folket från att röka på.

- Jag är ju ingen pundare, säger trebarnspappan Niklas i Dalarna, som
odlar gräs hemma i radhuset.

Sverige är numera självförsörjande på marijuana. Här är historien om
hur våra ikeagarderober blev de nya knarkförråden.

Det är i princip som att ladda ner recept på en maträtt.

Trebarnspappan Niklas, 35, öppnar dörren till klädkammaren i hallen.

Det starka ljuset från lamporna bländar först. Sen vänjer man sig och
ser marijuanaplantorna som prunkar i plasthinkar på golvet. Några har
klumpar längst ut, som klibbiga bölder längs med grenarna. En frän
doft sticker i näsan.

- Jag har "gröna fingrar", säger Niklas stolt.

Han är en av alla de svenskar som köpt ett par bordsfläktar på Clas
Ohlson, släpat hem påsar med kravmärkt blomjord och byggt en liten
knarkfabrik hemma i radhuset.

Den torkade marijuanan förvaras i genomskinliga tupperwarelådor i
frysen. Barnen vet att de inte får säga ett knyst om "pappas blommor"
på dagis.

Inget problem

Niklas ger krukväxterna en dusch med sprejflaskan och plockar
omsorgsfullt med bladen.

- En del tycker att man är missbrukare om man röker varje dag. Men så
länge barnen mår bra och det finns mat i kylskåpet förstår jag inte
problemet. Vad gör det om jag tar en joint ibland? säger han.

Jag har alltid förknippat cannabis med hippies, amerikanska
collegestudenter och i stort sett alla människor med sandaler och
dreads.

Min enda egna erfarenhet av så kallad braja begränsar sig till några
bloss på en torftig joint (samt nojan som följde därefter) för många
år sedan, på en grusparkering i Örebro. Därför blir jag lite paff när
en medelålders bekant berättar om en prudentlig parmiddag han nyligen
bjudits in till - som slutat med att några av landets mest
sofistikerade och intellektuella kulturpersoner fnittrande ramlat ihop
i en hög på golvet.

Höga som hus.

Gräseliten puffar på

"Det är så enkelt att odla - det är därför det är så vanligt, Vi
snackar 2- 3 månader, sen har du 50- 100 gram per planta", säger en
odlare. Foto: Hasse Eriksson

- När vi hade ätit klart langade värden fram en hel påse med gräs,
berättade min bekant, som själv gett ut flera böcker.

Fenomenet inte är ovanligt, visar det sig. Det omtalade
kokainmissbruket bland mediekändisar på Stureplan känns plötsligt som
ett marginellt problem när sanningen om gräseliten rullas upp.

Dramatenskådisar, romanförfattare, medieproducenter, bokförläggare,
musiker, akademiker och liberala kulturjournalister - alla erkänner
att de "puffar". Det bolmas hejvilt på den kända skådespelerskans
60-årsfest, runt matsalsbordet i den ståtliga läkarvillan och framför
frilansjournalistens dator.

Flera beskriver sin drogkonsumtion som ett intellektuellt alternativ
till det fördummande underklassupandet:

- Jag tror att det var poeten Raymond Carver som sa att marijuana fick
honom att se saker ur ett annat perspektiv. Vi som röker på är
tänkande människor, som gillar att diskutera och analysera. Alkohol
blir man bara korkad av, säger en forskare på Stockholms universitet.

En socialantropolog berättar att han måste röka på för att inte dö av
uttråkning över sina böcker och tjocka avhandlingar. En poet erkänner
att han försökt skriva en hel diktsamling med jointen i mungipan:

- Fast det blev tyvärr bara skit, alldeles för långa resonemang.

Langar till flera

Ola, 47, är en etablerad kulturjournalist som skrivit i flera av
landets största dagstidningar och jobbat för Sveriges Radio.

Han är även kulturelitens egen knarklangare. Odlingen i rabatten bakom
sommarstugan förser flera av hans vänner i branschen.

- En gång fick jag panik när jag kom dit. Plantorna hade växt i
rekordfart och såg ut som julgranar på tomten, säger han.

På 80- och 90-talet var det kokain som romantiserades i kulturkretsar.
Alla ville vara som den iskalle, kolastinne författaren Bret Easton
Ellis.

Nu har de vita linorna ersatts av nya gröna vågen.

I dag äter man organiska böngroddar, tänker på klimatet och tankar biobränsle.

"Kan man tänka sig en nyöppnad krog på Söder som erbjuder
icke-ekologiska rätter?" som DN På stan skrev nyligen, apropå de
miljömedvetna storstadsidealen.

Det kravodlade gräset betraktas helt enkelt som en del i denna
jordnära livsstil.

Garderobsodlingen ger ju inte bara "närproducerat" en ny innebörd,
utan är också ett sätt för kulturklicken att förverkliga sina
lantbrukardrömmar - utan att ens behöva resa utanför tullarna.

- Jag tar en pilsner och röker framför "Så ska det låta" på
fredagskvällen, säger Ola.

Marijuanan gömmer han i kryddskåpet, bredvid oreganon. Eftersom han
alltid blir vrålhungrig efter en joint brukar han ställa fram en skål
äpplen på bordet. Nyttigare än att vräka i sig chips och godis,
förklarar han.

- I dag är röka gräs ungefär som att ta ett glas rödvin. Man slappnar
av och kan prata om relationen till sin fru eller om vad man ska göra
av sitt liv. Det kommer fram känslor som sitter långt inne.

Hittar mer marijuana

Redan för ett par år sedan märkte Rikskriminalpolisen att något höll
på att hända med svenskarnas knarkvanor.

Plötsligt hittade man mer och mer marijuana i landet.

2007 beslagtogs 106 kilo. Ett år senare hade det ökat explosionsartat,
med flera hundra procent - till 448 kilo. Men det konstigaste av allt
var att det verkade röra sig om 100 procent ganja made in Sweden.

"Underrättelser gör gällande att svenskar är mycket skickliga på
marijuanaodlingar och att vi är i det närmaste självförsörjande på
marijuana" skrev Rikskrim sedan i sin cannabisrapport.

Det gick inte att ta miste på vad som hade skett: Sverige hade för
första gången blivit medlem i knarkklubben.

- Vi har blivit ett narkotikaproducerande land i dag, vilket vi inte
har varit tidigare. Det som oroar oss är den organiserade
produktionen. Det är en ett nytt fenomen för Sverige, konstaterar
Steve Alm på Rikskriminalens narkotikaenhet.

Tydlig trend

Enligt en ny rapport från Europeiska centrumet för kontroll av
narkotika och narkotikamissbruk, ECNN, är trenden tydlig i flera
länder.

Traditionellt sett produceras all cannabis i Marocko eller
Afghanistan, och smugglas hit via Holland och Spanien. Men nu växer
den inhemska produktionen av marijuana i alla europeiska länder.

Och hemmaodlarna blir allt fler.

- Vi ser en klar ökning. Det är allt från de som har en-två
cannabisplantor i garderoben eller i badrummet till storskalig
produktion, säger Johnny Gyllensjö på Skånepolisens narkotikarotel.

Enligt honom är garderobsodlingen en ekonomisk fråga - do it
yourself-knark är billigare och mindre riskfyllt.

Dessutom är det tätt förknippat med utvecklingen på internet.

Det är ingen slump att odlingsvågen har vuxit fram i takt med
fildelning, Facebook och bloggosfär. Nu kan man köpa så kallade
"lyxfågelfrön" på postorder och få haschpolare online.

- Du kan få beskrivet precis hur du ska gå till väga, det är i princip
som att ladda ner recept på en maträtt. Det bidrar också till att fler
vill testa på, säger Johnny Gyllensjö.

Frågan om legalisering

I Danmark diskuteras just nu om laglig försäljning av cannabis på
apoteket - då skulle man bli av med de våldsamma gängkrigen, som ofta
handlar om kontrollen över haschhandeln, menar förespråkarna. Även i
Kalifornien kom nyligen ett förslag om avkriminalisering från
demokraten Tom Ammiano. Enligt en webbundersökning i LA Times hade han
94 procent av läsarna med sig.

När Expressen.se nyligen ställde frågan om cannabis borde vara
tillåtet i Sverige svarade 46 procent av 3 500 röstande ja.

Fast när det kommer till kritan verkar det inte direkt vara knökfullt
där upp på haschbarrikaderna.

Klonar sticklingar

Stämningen på Svenska Cannabisorganisationens välbesökta nätforum
Swecan kan snarare jämföras med glöden hos en grupp passionerade
Bonzaiträds-entusiaster.

Här borrar man inte sig djupare i liberala teorier och frihetliga
principer - utan diskuterar trädgårdstips.

Hur man klonar sticklingar, konstruerar hydrosystem med sprinklers i
gillestugan eller ställer in plantornas pH-mätare.

Medlemmarna lägger stolt ut bilder på sina cannabisprojekt och ger
varandra uppmuntrande kommentarer. Någon tipsar om recept på
marijuanabröd och haschtryfflar.

70-talets flumhippies, som glatt petade ner roliga frön i
trädgårdslandet och rökte upp själva bladen var totala amatörer i
jämförelse med dagens pålästa potheads.

En 25-årig odlare som jag får kontakt med via Swecan jämför till
exempel sin hobby med vinprovning. Själva rökandet är inte ens
huvudsaken, menar han:

- Det är så jäkla kul att se plantorna växa, att följa det vegetativa stadiet.

Bloggaren Henrik Alexandersson är talesperson för drogliberala
Frihetsfronten, och tycker att hemodlarkulturen avdramatiserat
narkotikafrågan.

- Debattläget har ofta varit hysteriskt tidigare. Man har alltid
blivit inbjuden till tv och radio för att spela driftkucku. Nu är det
lugnare och sakligare.

En enkel bonde

En sen decemberkväll grips Daniel, 31, på en tunnelbaneperrong i
utkanten av Stockholm. Han är helt väck.

Ögonen är blanka och blodsprängda. Han babblar osammanhängande, och
kläderna stinker av marijuana.

- Jag är bara en enkel bonde, säger han i polisförhöret.

På sätt och vis stämmer det - Daniel vistas ofta i lantliga miljöer.
Närmare bestämt på familjens tjusiga slottsägor i mellansverige.

Han kommer från en fin överklassfamilj och har aldrig haft ett riktigt
jobb, utan lever på arvet efter en förmögen släkting. Dagarna ägnar
han åt att klinka på sin gitarr, festa och filosofera.

Och åt att pyssla med sin knarkplantage.

Vid husrannsakan hittar man en rejäl skörd hemma hos bonde-Daniel.

I sovrummet står ett uppspänt tält med prunkande marijuanaplantor i
vita plasthinkar. Garderober och klädkammare är fullproppade med
växter. Till och med på toaletten står några blomkrukor. Och överallt
hänger doftgranar som ska dölja den fräna lukten.

Här har godsägarens son alltså producerat kilovis med cannabis - på
gränsen till grovt narkotikabrott. Trots att han själv hävdar att
brottet han anklagas för inte är straffbart utan enbart "ekologiskt"
döms Daniel till 3 månaders fängelse.

Till polisen säger denne noble pundare att odlingen inte har något med
hans drogmissbruk att göra.

- Syftet är att få frisk luft, få plats att andas.

Han älskar att "se hur plantorna växer och utvecklas", förklarar han.
Ibland tänder han lite marijuana och tillber en jordgud vid namn
Patcha Mama. Enligt Daniel borde alla svenskar ha en egen liten
hampodling hemma:

- Det skulle lösa många problem.

Fler anmäls

Brå:s statistik visar att antalet personer som anmäls för
framställning av narkotika har ökat med nästan 40 procent det senaste
året. Överklassknarkaren Daniel är bara en av alla frilansodlare som
polisen hittat, ofta efter tips från grannar som har känt en konstig
lukt i trapphuset.

2008 anmäldes 461 personer för narkotikaframställning i Sverige -
nästan alla marijuanaodlare.

Och på flera håll i landet verkar hemmaodlat ha blivit det nya hembränt.

Bara under de senaste månaderna har man till exempel gripit en 42-årig
Gävlebo som odlat cannabis i sin kolonistuga, dömt en 54-årig kvinna
med ett par plantor i sin lägenhet i Kalmar till skyddstillsyn och
avslöjat en 30-årig stockholmare med en marijuanaodling hemma i
badkaret.

Den sistnämnde hävdade i förhöret att han endast röker cannabis som
medicin, för att lindra sina ryggsmärtor.

Används av utbildade

Att känna igen en haschtomte är dock svårare än man tror - såväl
George W Bush som Anders Borg har ju erkänt att de rökt gräs.

Cannabis är inte bara den överlägset populäraste drogen i världen, med
över 160 miljoner användare - jämfört med exempelvis futtiga 16
miljoner kokainister.

I sin senaste årsrapport konstaterar FN:s organ mot brott och
narkotika, UNODC, att cannabisknarkarna globalt sett spänner över ett
extremt brett fält av befolkningen i fråga om ålder, inkomst,
livsstil, nationalitet och etnicitet.

Även svenska Folkhälsoinstitutets livsstilsundersökningar visar att
cannabis - till skillnad mot exempelvis arbetsklass-amfetaminet, som
är populärast bland lågutbildade och kriminella - främst används av
män med mellanlång eller lång utbildning.

- Vi från medelklassen är inte skyddade. Hasch finns i alla delar av
samhället, säger Per Johansson, generalsekreterare för
antidrogorganisationen Riksförbundet Narkotikafritt Samhälle, RNS.

I kommunrapporterna till Centralförbundet för alkohol- och
narkotikaupplysning, CAN, har sociala myndigheter på flera håll i
landet varnat för att cannabis verkar ha fått en nyrenässans bland
ungdomar. Men än så länge har varken Folkhälsoinstitutet eller CAN
märkt någon statistiskt mätbar ökning av missbruket.

Enligt deras siffror har ungefär en miljon svenskar rökt på någon gång
i livet - cirka två procent av männen och en procent av kvinnorna
under det senaste året.

Så har det sett ut sen 2004, och det är lägre siffror än i nästan hela
övriga Europa.

Enligt Per Johansson på RNS skulle en legalisering av cannabis få
katastrofala följder i Sverige.

- Ungdomarnas skolresultat skulle bli sämre, utanförskapet skulle öka
och vi skulle krocka mer i trafiken. Men framförallt skulle vi bli
dummare, säger han.

I ett högteknologiskt samhälle funkar det inte att röka en joint varje
kväll innan man går och lägger sig, menar han. Man skulle helt enkelt
inte klara av att följa med i den snabba utvecklingen med datorer,
twittring och nanobloggar.

- Man kan fråga sig vilken typ av jobb marijuanarökarna skulle ha?,
säger Per Johansson.

- Knarket blir inte gulligare eller mer oskyldigt bara för att du
meckar ihop det själv hemma i en garderob. En del trillar ner i
gropen, blir paranoida och kommer aldrig ur det. Man blir knäpp. Kolla
bara på Whitney Houston.

Motstånd mot samhället

Trebarnspappan Niklas i Dalarna, han med knarkförrådet i garderoben,
sätter sig ner med en kopp örtte vid köksbordet.

Diskmaskinen brummar i bakgrunden.

Han berättar att han lever sunt, äter hälsokost och tränar regelbundet
på gymmet.

- Jag är ju ingen stenad pundare som sitter hela dagarna framför
datorn med en bong och blir dum i huvudet, säger han.

Ibland säljer Niklas knark till vänner och bekanta för att dryga ut
hushållskassan, så att familjen kan åka på semester några veckor till
Medelhavet. Hans fru röker också på när hon har mensvärk.

- Ibland blir jag orolig för att brevbäraren ska känna lukten. Men
risken att åka fast skulle vara större om jag försökte få tag på
droger på andra sätt. Jag vill inte beblanda mig med kriminella och
köpa haschkakor av Bandidos, säger han.

Jag påpekar att han faktiskt är kriminell själv. Hur motiverar han
det? Och vad händer med barnen om han åker dit? Den minsta är bara två
år.

Niklas funderar en stund.

- Inget sånt skulle få mig att sluta. Om socialen skulle ta ifrån mig
barnen skulle jag ta med familjen och flytta utomlands.

Odlingen i klädkammaren är en form av motstånd, förklarar han. Mot
svenssonlivet. I radhuspappans tysta revolt är marijuanan det hemliga
liket i garderoben.

- Det är det sista uttrycket för rebelliskhet, för att man inte gått
med på samhällets alla normer och regler. Man visar att man trots allt
inte har gett upp.



Meksikon kongressi ottaa kannabiksen laillistamisen uudelleen esille
Lähde: Ottawa Citizen 13.4.2009, Arizona Daily Star 14.4.2009
http://www.ottawacitizen.com/news/Mexico+begins+legal+debate+
cannabis+legalization/1492101/story.html

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n424/a07.html

Meksikon lainsäätäjät ja asiantuntijat aloittivat maanantaina kolme
päivää kestävän keskustelun marihuanan laillistamisesta osana
suunnitelmaa saada maan vaikutusvaltaiset huumekartellit kuriin.

Keskustelut keskittyvät kannabiksen laillistamisen vaikutuksiin
väkivaltaan, kansanterveyteen ja huumeiden kulutukseen, kertoo
oppositiopuolue sosiaalidemokraattinen puolue julkilausumassaan.

Meksikon kongressi laati kolme vuotta sitten lain, jolla
dekriminalisoitiin pienten huumemäärien hallussapito mutta USA:n
painostuksen jälkeen silloinen presidentti Vicente Fox hylkäsi lain.

Nykyisen presidentti Calderonin hallitus on ilmoittanut haluavansa
dekriminalisoida pienten huumemäärien hallussapidon.

Vaikka presidentti Calderon vastustaa laillistamisajatusta, tämä
keskustelufoorumi osoittaa, kuinka kannabiksen laillistamisella on
koko ajan lisää kannatusta Meksikon huumeväkivallan keskellä.

Tällainen laki voisi huonontaa suhteita USA:n kanssa ajakohtana,
jolloin kaksi maata ovat lisäämässä yhteistyötä huumeiden vastaisessa
sodassa. Kongressin keskustelutilaisuus, joka on avoin tutkijoille,
asiantuntijoille ja virkamiehille, loppuu päivää ennen kuin
presidentti Obama saapuu neuvottelemaan huumesodasta.

Lakialoitteen laatijat saivat lisäpotkua helmikuussa, jolloin kolme
entistä presidenttiä, Kolumbian Cesar Gaviria, Meksikon Ernesto
Zedillo ja Brasilian Fernando Cardoso, kehottivat latinalaisen
Amerikan maita laillistamaan kannabis, jotta huumekartellien tärkein
tulonlähde poistettaisiin,

Kongressin keskustelu ottaa aiheeksi kielletyn puheenaiheen maassamme,
kertoo opposition edustaja Javier Gonzales, joka lisää Democratic
Revolution Party -puolueensa kannattavan marihuanan henkilökohtaisen
käytön laillistamista.

"Me emme halua kriminalisoida nuorisoa marihuanan käyttämisestä tai
hallussapidosta".

Presidentti Calderon, jonka virkakausi loppuu vuonna 2012, on
ehdottanut lakia, joka tarjoaisi käyttäjille hoitoa vankeuden sijaan
mutta ei laillistaisi eikä dekriminalisoisi hallussapitoa.

"On käynyt selväksi, että täyskieltolaki ei ole ratkaisu kaikkiin
ongelmiin", sanoo sisäministeriön edustaja Blanca Heredia. "Samalla on
kuvittelua, että marihuanan täyslaillistaminen olisi ihmelääke."

Lainsäätäjät eivät keskustele tietystä aloitteesta eikä keskustelun
odoteta johtavan käytännön toimenpiteisiin. Lainsäätäjät ovat
kertoneet haluavansa kuulla eri näkökannat ennen kuin he alkavat
käsitellä kannabiksen laillistamista koskevaa lakialoitetta.


USA:n hallinto ja Meksikon huumesota
Lähde: Meksikon suurlähettliään kanta CBS:n haastattelussa
http://www.youtube.com/watch?v=gr1p1wq7mHI

CBS:n Face the Nation ohjelmassa Meksikon suurlähettiläälle Arturo
Sarukhanille esitettiin kysymys, että voisiko kannabiksen
laillistaminen vähentää väkivaltaa, mikä liittyy meksikolaisten
huumejengien kannabiksen salakuljetukseen. Kunnioitettavasti
suurlähettiläs vastasi ilman pienintäkään hihittelyn makua. Tässä ote
suurlähettilään vastauksesta (videolla kohdasta 2.22 eteenpäin):

"Ne, jotka esittävät kyseisiä toimenpiteitä (laillistamista),
ymmärtävät huumekaupan lainalaisuuksia. Tämä keskustelu tulisi ottaa
vakavasti - ja meidän tulisi aloittaa toimenpiteet rajan molemmin
puolin .... Tähän keskusteluun tulisi suhtautua kaikella
vakavuudella."


Espanja: Mallorca aloittaa lääkekannabiskokeilun
Lähde: IACM-Bulletin 12.4.2009
http://www.acmed.org/english/home.htm

Mallorcan lääkärit saavat oikeuden kirjoittaa potilailleen
kannabisreseptejä hoitotarkoituksiin. Saaren oma eduskunta äänesti
selvällä enemmistöllä asian puolesta 7.4.. Tämän pilottiprojektin
tarkoituksena on seurata tuloksia, minkä jälkeen käytäntö
sallittaisiin Espanjan muilla alueilla. Tämä paikallishallinnon päätös
on mahdollinen, koska vastuu terveyskysymyksissä on annettu
keskushallinnolta paikallishallinnolle.


USA: jo 80 fytokannabinoidia
Lähde: Journal of Natural Products. The American Chemical Society and
American Society of Pharmacognosy 3.4.2009
http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/np900067k

Jo 80 erilaista fyto- eli kasviperäistä kannabinoidia on löydetty kun
tutkijat USA:ssa uutisoivat löytäneensä yhdeksän uutta kannabinoidia
vahvasta cannabis sativa lajikkeesta.

Economist YK:lle: laillistakaa huumekauppa

Lähde: Economist 7.3.2009
Pääkirjoitus:
http://www.economist.com/printedition/displayStory.cfm?Story_ID=13237193
Muut artikkelit
http://www.economist.com/displaystory.cfm?story_id=13234157
http://www.economist.com/displaystory.cfm?story_id=13234124
http://www.economist.com/displaystory.cfm?story_id=13234134
http://www.economist.com/displaystory.cfm?story_id=13234144

Harkittu uhkapeli vai vielä yksi vuosisata epäonnistumista ?

Englantilainen talouslehti Economist on jo kahdenkymmenen vuoden ajan kehottanut maailman valtioita ja YK:ta laillistamaan huumekaupan. Nyt YK:n huumepolitiikan tarkistuskokouksen alla lehti julkaisi teemanumeron aiheesta, koska todistusaineiston läpikäyminen tällä hetkellä saa kieltolain vaikuttamaan yhä haitallisemmalta varsinkin maailman köyhille ja huono-osaisille. Neljässä artikkelissa sekä pääkirjoituksessa lehden toimitus toistaa kantansa: huumekaupan laillistaminen muuttaisi huumeongelman julkisen terveydenhoidon ongelmaksi nykyisen rikoslaillisen ongelman sijaan.

Economist myöntää laillistamisen olevan epätäydellinen ratkaisu mutta sata vuotta jatkunut epäonnistunut huumesota vaatii ainakin sen kokeilemista.

Suurin pelko laillistamista kohtaan on se, että huumeiden käyttö lisääntyisi. Mutta huumelakien ankaruuden ja huumeiden käytön yleisyyden välillä ei ole yhteyttä: ankarassa Ruotsissa ja liberaalissa Norjassa likipitäen samanlaiset väestönosat käyttävät huumeita, ja ankarien huumelakien leimaamissa Britanniassa ja USA:ssa huumeiden käyttö on keskimääräistä paljon yleisempää.

Kieltolain kumoamiselle on kaksi perustetta. Ensimmäinen on liberaali periaate. Vaikka jotkin laittomista huumeista ovat erittäin haitallisia joillekin ihmisille, suurin osa niistä ei ole erityisen haitallisia. (Tupakka aiheuttaa enemmän riippuvuutta kuin suurin osa laittomista huumeista.) Laittomien huumeiden käyttäjien suurin osa, mukaan lukien kokaiinin ja heroiinin käyttäjät, käyttävät niitä vain toisinaan. He käyttävät niitä saadakseen nautintoa (kuten wiskistä tai kevyt marlborosta). Valtion tehtäviin ei kuulu heidän estämisensä.

Entä riippuvuus? Ensimmäinen peruste kelpaa osittain myös tähän, koska haitta koskee etupäässä käyttäjää. Mutta riippuvuus aiheuttaa kärsimystä myös riippuvaisen ihmisen perheelle ja varsinkin lapsille sekä aiheuttaa yhteiskunnallisia kuluja. Siksi riippuvuuden hoitaminen ja ehkäisy tulisi olla huumepolitiikan ensisijainen tavoite. Tästä seuraa toinen perustelu: huumeiden laillistaminen antaa oikean mahdollisuuden hoitaa riippuvuutta.

Tarjoamalla rehellistä tietoa eri aineiden terveyshaitoista ja hinnoittelemalla ne haittojen mukaan voisivat hallitukset ohjata käyttäjiä käyttämään vähiten haitallisia. Kieltolaki on epäonnistunut estämään ns. designer huumeiden lisääntymisen, joita keksitään laboratorioissa. Laillistaminen voisi edesauttaa laillisia yrityksiä kehittämään ihmisten käyttämiä aineita paremmiksi. Laillistamisen tuottamilla verotuloilla ja kieltolain toteuttamisesta säästyneillä rahoilla hallitukset voisivat taata riippuvaisten hoidon - mikä saa laillistamisen kuulostamaan poliittisesti vielä hyväksyttävämmältä. Kehittyneissä maissa onnistunut ihmisten tupakoinnin vähentäminen, mitä myös verotetaan ja säädellään, antaa aihetta toivoon.

Laillistaminen ei kerralla aja rikollisia pois huumeiden parista; aina tulee olemaan veroja ja lakeja kierrettäviksi kuten tupakan ja alkoholin kohdalla. Laillistaminen ei myöskään ratkaise Afganistanin kaltaisten epäonnistuneiden valtioiden ongelmaa automaattisesti. Tässä esitetty ratkaisu voi olla sekava mutta vuosisadan selvääkin selvempi epäonnistuminen vaatii sen kokeilemista.

Voi vaikuttaa oudolta, että kampanjointi tupakkaa vastaan, mikä on laillinen huume, on aiheuttanut paljon enemmän innostusta kuin sota laittomia huumeita vastaan. Tämä on kuitenkin luonnollista. Tekemällä jokin huume laittomaksi voi estää joitakin ihmisiä nauttimasta sitä mutta se ehkäisee myös rehellisen keskustelun ja selvän ajattelun. On paljon helpompaa taistella sellaista vastaan mikä on saatettu päivän valoon.

EU komission raportti YK:n huumekokoukselle

EU komission raportti YK:n huumekokoukselle
Lähde: A report on Global Illicit Drugs Markets 1998-2007, 10.3.2009
http://www.europa-eu-un.org/articles/en/article_8548_en.htm
raportti pdf:nä:
http://ec.europa.eu/justice_home/doc_centre/drugs/studies/doc/report_10_03_09_en.pdf

YK:n huumekokouksen alla EU:n komissio julkaisi raporttinsa kansainvälisestä huumetilanteesta. Kun YK:n yleiskokous, UNGASS, vuonna 1998 asetti tavoitteeksi maailman huumeiden käytön ja kasvatuksen radikaalin vähentämisen, on YK:n huumetoimisto joutunut  käyttämään sanakikkailua epäonnistumisen peittämiseksi. Niinpä YK:n huumetoimisto UNODC ja sen johtaja Antonio Costa puhuvatkin uuskielellä ongelman hallitsemisesta, containment, vaikka huumeongelmaa mittaavat tilastot osoittavat ongelman olevan hallitsematon eikä lainkaan vähenemässä.

Tähän problematiikkaan pureutuu myös EU komission raportti: jo raportin alkusanoissa valotetaan sitä, kuinka ongelman käsittely on vaikeaa, jollei mahdotonta, koska YK:lla ei ole käytössään pätevää EU:n huumeseurantakeskuksen, EMCDDA:n, kaltaista tiedonkeruujärjestelmää, jolla voitaisiin todentaa YK:n väitteet tosiksi tai epätosiksi. Niinpä kun YK:n yleiskokouksen juhlallisessa julistuksessa vaadittiin 'an objective, scientific, balanced and transparent assessment', ei tällaista voida käytännössä suorittaa ja tällöin uradiplomaattien ja -byrokraattien uuskieli syrjäyttää objektiivisen ja puolueettoman arvioinnin.

Raportin pääsisältö löytyy tiivistelmästä: ei löydy minkäänlaista todistusaineistoa sille, että maailman huumeongelma olisi pienentynyt tai vähentynyt vuoden 1998 YK:n yleiskokouksen jälkeen. Kokaiinin ja heroiinin käyttäjien lukumäärä on kasvanut tänä ajanjaksona. Kannabiksen käytöstä on tullut osa nuorison kehitystä monissa läntisissä hyvinvointivaltioissa: monissa maissa puolet vuoden 1980 jälkeen syntyneistä on kokeillut sitä 21. ikävuoteen mennessä.

Huumeiden vähittäismyyntihinnat ovat pääsääntöisesti laskeneet jopa niissä maissa, joissa huumepolitiikkaa on kiristetty kyseisenä ajanjaksona. Raportin mukaan hintojen lasku on tosin aiheuttanut huumeiden kansainvälisen kaupan arvon laskemista mutta mikään ei viittaa siihen, että huumeista olisi tullut vaikeammin saatavia.

Huumeiden täyskiellon soveltaminen on aiheuttanut paljon oheishaittoja, joista merkittävin on järjestäytyneen rikollisuuden varallisuuden ja vallan kasvu, mikä järkyttää kokonaisten valtioiden perustuksia mm. Meksikossa, Afganistanissa ja köyhissä Afrikan valtioissa. Raportti tuo esille myös tartuntatautiepidemiat, joista huolestuttavin on HIV tartuntojen leviäminen. Kun huumehaukat käyttävät lapsia hyväkseen oman politiikkansa puolustamisessa, tuo EU komission raportti esille sen, kuinka monissa maissa lapsia jää heitteille heidän vanhempiensa joutuessa vankilaan huumelakien takia.

Yhteenvetona raportti esittää, ettei huumeongelma ole parantunut UNGASS:in asettamana ajanjaksona mutta tehdyistä virheistä tulisi oppia seuraavan kymmenen vuoden politiikkaa suunniteltaessa.

Tsekin tasavallan johtokaudella EU:lle neuvotellaan uutta huumepolitiikkaa
Lähde: ENCOD
http://www.encod.org/info/CZECH-EU-PRESIDENCY-CALLS-FOR-A.html
Rational Anti-Drug Policy -raportti:
http://www.encod.org/info/IMG/pdf/czech_document.pdf

Tsekin tasavalta on vuoden 2009 ensimmäisen jakson (6 kk) puheenjohtajamaana ja tammikuun alussa Prahassa pidetyssä sisäministereiden kokouksessa julkistettiin raportti EU:n uudeksi huumepolitiikaksi vuosille 2009 - 2012.

Raportin mukaan Tsekin puheenjohtajakaudella keskitytään kahteen ongelmakokonaisuuteen: huumeiden tarjontaan kohdistuvien toimenpiteiden tehokkuuden arvioimiseen käytettyjen mittavälineiden tuottaminen ja kehittäminen sekä huumeongelman tarkasteleminen EU:n sisällä tapahtuvan ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkumisen näkökulmasta.

Tällä hetkellä huumeongelmaa tarkastellaan pidätysten, huumetakavarikkojen, huumeiden hintojen ja takavarikoitujen huumeiden huumeainepitoisuuksien valossa eikä näillä voida luotettavasti arvioida politiikan vaikutuksia.

Ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuminen EU:n alueella on sen menestyksen avain. Huumeiden käyttäjien liikkuminen korkean käytön ja tartuntatautiepidemioiden alueilta muille EU alueille on yksi tämän vapaan liikkumisen aiheuttama ongelma. Tämän vuoksi Tsekin puheenjohtajakaudella kehotetaan kaikkia EU maita soveltamaan monipuolista ja tasapainotettua huumepolitiikkaa.

Tsekki käyttää myös tilaisuutensa tuoda esille EU:ssa hyviksi koettuja menetelmiä YK:n neuvotteluissa Wienissä.