Tulli sai kiinni suuren määrän huumausaineita Kolarissa

Tietoja

Julkaistu: 20.04.2007 20.04.2007

Osumat: 5966 5966

Hasiskaupoista 3,5 vuotta vankeutta

Tietoja

Julkaistu: 18.04.2007 18.04.2007

Osumat: 6142 6142

Virkamiesten kierrätys, asevelvollisuuslaki ja huumelaki raukeavat

Tietoja

Julkaistu: 04.04.2007 04.04.2007

Osumat: 6220 6220

Sensuroitu todellisuus.

Tietoja

Julkaistu: 22.02.2007 22.02.2007

Osumat: 8331 8331

Uutiset - kotimaa 2003

Tietoja

Julkaistu: 12.02.2007 12.02.2007

Osumat: 11700 11700

Uutiset - kotimaa 2003

Kannabiksen käyttö ja nuorten skitsofrenia
Lähde: British Medical Journal 2003; 327
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/eletters/327/7423/1070-c#42608

BMJ:ssä julkaistussa kirjeessä Oulun yliopiston tutkijat kertovat tutkimuksestaan kannabiksen käytöstä nuorten keskuudessa. 245 nuoren potilaan tietojen analyysissa ei voitu todentaa kannabiksen käytöllä ja psykoottisten oireiden puhkeamisella olevan yhteyttä.

Koska kannabiksen varhain aloitetulla käytöllä ja myöhemmin kehittyvällä skitsofrenialla on havaittu olevan yhteyttä keskenään, ehdottavat tutkijat, että kannabikselle altistumisen täytyy olla pitkäaikainen tai sitten skitsofrenia puhkeaa vasta latentin vaiheen jälkeen.
 

---

Apulaisoikeusasiamies: Rippikoululeirin huumeratsioille ei ollut perusteita
Helsingin Sanomat 27.12.2003

Kaikki lapset, ohjaajat ja tavarat tutkittiin koiran avulla

Turun poliisin huumeratsiat rippikoululeireille olivat eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Ilkka Raution mukaan perusteettomia. Rautio korostaa, että poliisin toiminnalle on aina oltava laissa nimenomainen toimivalta, eivätkä rikosten ennaltaehkäisyn nimissä tehdyt yleiset ratsiat ole hyväksyttäviä.

Raution tutkimassa tapauksessa poliisi oli tehnyt kesällä 2001 Turun seudulla eri rippikoululeireillä huumetarkastukset. Tullin huumekoirien avulla poliisi tutki sekä leiriläiset että ohjaajat sekä heidän majapaikkansa.

Asiasta kanteli yhden leirin ohjaaja. Hänen leiriltään ei löytynyt huumeita.

Poliisi puolusti ratsiaa vetoamalla poliisilain ensimmäiseen pykälään, jonka mukaan poliisin tehtävänä on muun muassa rikosten ennalta ehkäiseminen.

Rautio korostaa, että tämä poliisilain tehtävänmäärittely ei ole toimivaltasäännös eikä poliisilla ole sen perusteella oikeutta puuttua ihmisten lailla suojattuihin oikeuksiin.

"Se, että poliisilla on lainmukainen ja yhteiskunnallisesti toivottu motiivi menettelylleen, ei siis vielä sellaisenaan oikeuta poliisin toimenpidettä, vaan sille tulee löytyä toimivaltaperuste laista."

"Poliisi ei siten voi sattumanvaraisesti esimerkiksi tarkastaa, mitä vastaantulevalla henkilöllä on hallussaan, vaikka tällaisten yllätystarkastusten ehkä voitaisiin katsoa edistävän yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä tai (huumausaine)rikosten ennalta ehkäisemistä", Rautio teroittaa.

Hän muistuttaa, että viime kädessä on kyse oikeusvaltioperiaatteesta, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee aina perustua lakiin.

Tarkastuksella on Raution mukaan puututtu henkilön yksityisyyteen ja kotirauhaan, vaikka se sinänsä on ollut varsin rajattu.

Se on tehty vain koirien avulla eli tavaroita tai ihmisiä ei ole muuten tutkittu.

"Minun mielestäni ei kuitenkaan ole ratkaisevaa eroa siinä, käytetäänkö henkilön tai tilojen tarkastuksessa koiraa vai esimerkiksi jotain teknistä laitetta, jolla myös ´käsin koskematta´ voidaan tarkastaa, onko henkilöllä hallussaan jotain kiellettyä."

Rautio toteaa, että juuri tästä syystä esimerkiksi lentoasemien turvatarkastuksesta tai autoilijoiden puhallutuksista on aivan erikseen säädetty laissa.

Ratsiat oli tehty Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän pyynnöstä. Raution mukaan seurakuntayhtymällä ei ollut mitään oikeutta antaa ratsiaan suostumusta leiriläisten ja leirillä olleiden seurakunnan työntekijöiden puolesta. Riittävää ei liioin ollut se, että lasten vanhemmille ilmoitettiin yleisluontoisesti tarkastuksen mahdollisuudesta.

"Erityisesti korostan, että myös lapsien perusoikeuksilla on lähtökohtaisesti sama suoja kuin täysi-ikäisilläkin - tässä tapauksessa on sitä paitsi kysymys sen ikäisistä lapsista, että oikeusjärjestyksessämme yleisesti annetaan paljonkin merkitystä sille, mikä heidän oma tahtonsa on", Rautio painottaa ja jatkaa, etteivät lapset missään tapauksessa ole olleet minkään laitosvallan alaisia.

Rautio saattaa näkemyksensä poliisin tietoon.

---

Rikoksesta epäillyn asuntoa voi salakuunnella
Lähde: Turun Sanomat, 31.12.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,145064,2003-12-31

Vuoden alusta poliisi saa oikeuden salakuunnella rikoksesta epäiltyä myös tämän asunnosta. Aiemmin teknistä salakatselua saattoi harjoittaa vain silloin, kun epäilty oleskeli julkisissa tiloissa.

- Nyt salakuuntelu laajenee muuten pyhänä pidettyyn paikkaan eli kotiin, oikeusministeriön rikos- ja prosessioikeuden yksikön lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist sanoo.

Hän pitää 1. tammikuuta voimaan tulevia esitutkinta- ja pakkokeinolakien muutoksia periaatteellisesti merkittävinä uudistuksina, jotka tehostavat poliisin toimintaa.

Teknisen kuuntelun ulottaminen asuntoon loukkaa yksityisyyttä entistä lujemmin. Siksi sitä voidaan Törnqvistin mukaan käyttää vain, kun tutkittavana ovat törkeät rikokset, kuten törkeät huumausainerikokset.

Uuden keinon käyttöön poliisi tarvitsee vielä tuomioistuimen luvan. Kun hanketta käsitellään tuomioistuimessa, mukana on oltava tuomioistuimen määräämä julkinen asiamies. Tämä asianajaja tai julkinen oikeusavustaja valvoo rikoksesta epäillyn tai muiden kuuntelun kohteeksi joutuvien etuja.

Telekuuntelua voidaan käyttää nyt kymmenkunnan rikoksen tutkintaan. Lakiuudistus lisää listalle törkeät talousrikokset ja vahingonteot sekä törkeät lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt. Lupa kuunteluun heltiää tässäkin tuomioistuimelta.

- Puhelinkuunteluun on myönnetty vuosittain noin 400 lupaa, Törnqvist arvioi. Lukua nostaa se, että saman jutun tutkintaan joudutaan monesti pyytämään useita lupia.

---

Forssan poliisi paljasti viisi huumekauppiasta
Lähde: Turun Sanomat 31.12.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,145094,2003-12-31

Forssan poliisi on tutkimuksissaan paljastanut viisi huumekauppiasta. Se on kuulustellut huumeidenkäytöstä noin 30 nuorta, joista valtaosa on syntynyt 1980-luvun alkupuolella.

Poliisi pidätti marraskuussa forssalaisen pariskunnan, joka oli myynyt katukaupassa muutamia satoja grammoja hasista. Huumeen he olivat ostaneet pääkaupunkiseudulta. Hasiksen käytöstä poliisi on kuullut noin 25 nuorta. Se takavarikoi pariskunnalta 80 grammaa hasista.

Osan pariskunnan hankkimasta huumeestä välitti omille asiakkailleen forssalaismies, jonka arvioidaan myyneen kaikkiaan 200 grammaa. Myynti tapahtui viime kesän ja syksyn aikana.

Poliisi löysi tutkinnan yhteydessä forssalaisesta kerrostaloasunnosta kannabisviljelmän. 1960-luvun lopulla syntynyt forssalaismies kasvatti kannabista myyntiin ja omaan käyttöönsä. Hän oli kasvattanut marijuanaa 50 - 100 grammaa.

Asunnosta löytyi lisäksi katkaistu haulikko ja satoja panoksia sekä kannabiksen kasvatukseen tarvittavia välineitä.

Forssalainen 1983 syntynyt mies jäi kiinni hasis- ja Subutex-kaupasta. Hän oli myynyt 25 - 30 grammaa hasista ja muutamia Subutex-tabletteja. Häneltä takavarikoitiin 12 grammaa hasista ja 17 Subutex-tablettia.

---

Seitsemälle henkilölle vankeustuomiot huumeiden myynnistä
Lähde. Turun Sanomat 30.12.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,144969,2003-12-30

Turun käräjäoikeus on tuominnut kuusi miestä ja yhden naisen vankeusrangaistuksiin törkeistä huumausainerikoksista, jotka tehtiin pääosin vuonna 2003 eri puolilla Lounais-Suomea.

Virolais-venäläinen huumeliiga levitti huomattavia määriä amfetamiinia, heroiinia, ekstaasia, kokaiinia ja doping-aineita mm Turkuun, Tampereelle, Forssaan ja Hämeenlinnaan. Ilmeisesti vain pieni osa toiminnasta paljastui.

Kymmeniä huumevyyhdin jäseniä joutuu vielä oikeuden eteen Tampereella, Vantaalla ja Forssassa. Tähän mennessä paljastuneista huumemääristä olisi saatu katukauppaan kymmeniätuhansia käyttöannoksia.

Pisimmän tuomion sai venäläinen Sergei Ottsajannoi, 33, joka tuomittiin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen. Forssassa asuva irakilaissyntyinen Rasheed Hemen Ali, 26, sai kaksi vuotta ja neljä kuukautta, ja entisen Jugoslavian alueelta Suomeen turvapaikanhakijana muuttanut vantaalainen Roman Tuhas, 28, kaksi vuotta ja kaksi kuukautta vankeutta.

Turussa asuva 34-vuotias jugoslaavi tuomittiin vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja Gambiasta Forssaan muuttanut 23-vuotias mies vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Ehdollisella selvisi myös organisoijana toimineen venäläisen vaimo, joka sai vuoden vankeutta.

Huumausainerikoksesta kolmen kuukauden vankeuteen tuomittiin myös suomalaismies, jonka ehdonalainen vapaus samantien määrättiin menetetyksi.

Ottsajannoi tuomittiin maksamaan valtiolle taloudellisena hyötynä 9 000, Rasheed 5 760 euroa ja Tuhas 1 160 euroa.

Poliisin mukaan Ottsajannoi toimi ilmeisesti Virosta operoivan venäläisliigan organisaattorina Helsingissä. Hän käytti Suomeen muuttanutta 19-vuotiasta vaimoaan kuriiritehtävissä ja tämä välitti mm. kahvipaketiksi ja suolapurkiksi naamioituja huumepaketteja edelleen.

Viime helmi-maaliskuussa nainen luovutti 500 gramman amfetamiinipaketin ja 50 ekstaasitablettia Pasilan asemalla Tuhasille, joka vei huumeet edelleen Turkuun. Tuhas oli jo vuosina 2000-2002 myynyt Turkuun tuotuina mm. 34-vuotiaalle jugoslaaville 45 grammaa heroiinia, viisi grammaa kokaiinia ja ekstaasipillereitä. Heroiinin ostohinta oli grammalta 450-700 markkaa (75-115 euroa ) ja kokaiinin 90-100 euroa.

Eräälle afrikkalaiselle turvapaikansaajalle Tuhas myi alkuvuodesta 2002 ainakin 100 grammaa heroiinia 30 000 markalla ( 5 000 eurolla ). Ekstaaseja myytiin 8-10 euron kappalehinnalla.

Kaupanteko huipentui kesäkuussa, kun Vantaalta tuotiin Turkuun kilo 7 000 eurolla ostettua amfetamiinia.

Rasheed välitti useita kertoja Helsingistä Hämeenlinnaan kymmenien grammojen amfetamiinieriä. Vantaalta hän osti viime keväänä 1 500 ekstaasia, 370 grammaa amfetamiinia ja lähes 200 ampullia dopingaineita, joita myi Turussa, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Forssassa.

---

Sota huumeita vastaan on oopiumia kansalle
Lähde: Aikalainen Nro 20/ 8.12.2003
http://www.uta.fi/lehdet/aikalainen/

Heikki Mäki-Kulmala kirjoittaa Tampereen yliopiston kulttuurilehti Aikalaisessa huumepolitiikastamme mm. seuraavaa:

1. Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten oli suomalainen huumekeskustelu kohtalaisen asiallista, mutta erityisesti eduskuntavaalien aikoihin sen taso suorastaan romahti. Vaalipäivän aattona farssi oli jo niin täydellistä, että puolueet vain toistelivat toistelemasta päästyään, miten ankarasti ja päättäväisesti he tuomitsevat huumeet. Kaikkien julmimpia tuomioita "huumehörhöille" oli vaatimassa muuan Tony Halme.

Joidenkin mukaan tässä olisi vielä se järjen hitunen. Näin yhteiskunta antoi aineiden kauppiaille, käyttäjille ja kokeilijoille niin jämerän signaalin, että säikähtävät mokomat ja jättävät turmiolliset puuhansa siihen paikkaan.

Vaan eivät ole jättäneet ... ja mahtoiko tuossa viestissä olla heille oikein mitään uutta? Brittiläinen sosiologi ja kriminologi Jock Young epäilee paljon keskustelua herättäneessä kirjassaan The exclusive society: social exclusion, crime and difference in the late modernity, että tällaisten viestien vaikutukset saattavat olla täysin päinvastaisia. Hänen mukaansa ongelma on pikemminkin se, että huumeiden käyttäjät tuntevat yhteiskunnan tuomion ja kirouksen niskassaan liiankin armottomana. He kokevat, ettei "normaalilla" yhteiskunnalla ole heille mitään muuta kuin rikostuomioita sekä kenkää koulusta, työstä ja kaikista muistakin yhteisöistä. Että vain huume- tai rikollinen maailma voi tarjota heille jonkinlaisen turvaverkoston.

4. USA:n sota Irakissa verottaa liittovaltion rahakirstua noin neljällä miljardilla dollarilla joka kuukausi. Tämä menoerä tulee siis jo ennestään korkealle hinatun sotilasbudjetin päälle. Kuvitelkaa mikä maailmanlopun hälinä maassa nousisi siitä, jos vastaava rahavirta kääntyisi ekstrana julkisen terveydenhoidon tai opetustoimen suuntaan!

Meiltä jotkut muistavat keskustelun huumetesteistä ja vauhdikkaimmat vaatimukset siitä, miten kaikki peruskoulun yläasteiden, lukioiden ja ammattikoulujen oppilaat pitäisi muka seuloa. Kun luotettavan testin hinta on 200 euroa (ja siitä ylöspäin), niin esimerkiksi 13 000 tamperelaiskoululaisen testaaminen (yhteen kertaan) maksaisi 2,6 miljoonaa euroa - eli mitään muuta terkkamäärärahoilla ei sitten pitkään aikaan tehtäisikään.

Päihdealan ihmiset tietävät kaiken lisäksi hyvin, ettei paikkoja ole aina niillekään, jotka omasta halusta olisivat hoitoon lähdössä. Mitä siis tehtäisiin kärähtäneille ja millä resursseilla? On väitetty, että testit yhdessä poissulkevan huumepolitiikan kanssa on ihanteellinen ratkaisu ainakin huumekaupalle. Uusia ja erittäin motivoituneita myyjiä ei sen jälkeen tulisi puuttumaan.

---

Huumekäryt kaksinkertaistuivat tänä vuonna Helsingin liikenteessä
Lähde: Helsingin Sanomat 5.12.2003

 Jalankulkijoiden loukkaantumiset vähentyivät erityisesti ydinkeskustassa.

Huumekäryt ovat kaksinkertaistuneet Helsingin liikenteessä.

Tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä huumetapauksia tavattiin ratin takaa yli 450 enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Rattijuoppojen osuus kasvoi samaan aikaan yli kuusi prosenttia.

Huumekuljettajien osuus kasvaa kohisten, klassisten rattijuoppojen määrä maltillisemmin.

Jalankulkijoiden loukkaantumiset sen sijaan vähenivät Helsingissä viime vuodesta peräti viidenneksen. Erityisesti ydinkeskustassa onnettomuudet harvenivat selvästi.

Marraskuun loppuun mennessä loukkaantuneita kirjattiin 151.

Normaalisti poliisin tilastoihin kertyy Helsingissä vähän alle kaksisataa liikenteen kolhimaa jalankulkijaa.

Liukastumisissa ja kompastumisissa itsensä loukanneita jalankulkijoita ei kirjata poliisin listoille.

Huumeiden vaikutuksen alaisena ajavien autoilijoiden määrä on koko ajan kasvanut.

Huumekäryjen äkillinen kaksinkertaistuminen johtuu poliisin keinojen tehostumisesta.

Kohonneet luvut heijastavat tämän vuoden alussa tehtyä lainmuutosta. Rattijuopumussäännöksiä muutettiin vastaamaan valtioneuvoston liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitettyä huumeiden nollatoleranssia: verestä löytyvät vähäisetkin huumejäljet täyttävät nyt rattijuopumuksen tunnusmerkistön.

Lainmuutos tuli voimaan tämän vuoden alusta. Seuraukset alkoivat näkyä pienellä viipeellä.

Ylikomisario Heikki Seppä Helsingin liikenne- ja erityispoliisista sanoo alkuvuoden vielä sujuneen vanhan kaavan mukaisesti. Kevään myötä tilanne muuttui olennaisesti.

"Toukokuu oli todellinen vedenjakajakuukausi. Tuolloin huumetapaukset ensimmäistä kertaa kaksinkertaistuivat viime vuoteen verrattuna", Seppä kiteyttää.

Toukokuun jälkeen luvut ovat kaksinkertaistuneet joka kuukausi.

Liikenteen huumevalvontaa helpottaa myös poliisin toimivaltuuksien kasvaminen. Aiemmin kuljettajan passituskynnys huumetestiin oli korkea.

Käytännössä näytöksi kelpasi holtiton ja liikenteen vaarantanut ajotapa. Nyt testeihin voidaan viedä, mikäli poliisi kuljettajasta tekemiensä havaintojen perusteella tekee päätöksen passittaa testiin.

Keskustassa kulkevien jalankulkijoiden turvallisuus kohentui selvästi. Viidenneksen vähentyneet loukkaantumiset yllättivät ylikomisario Sepän.

Onnettomuuksien äkilliseen laskuun ei oikein löydy yhtä hyvää syytä. Seppä arvelee kameravalvonnan mahdollisesti rauhoittavan liikenteen käytöstapoja.

Toiseksi tekijäksi hän nostaa Kampin alueen rakennustyöt: jalankulkuvirrat ovat kääntyneet onnettomuusalttiilta kulmilta toisaalle.

Munkkiniemessä Huopalahdentiellä sattunut koulutytön hengen vaatinut onnettomuus saattaisi Sepän arvion mukaan aiheuttaa jonkinlaisia heijastusvaikutuksia.

Tietokulma
Uhrit ja rikkeet

- Helsingin tämän vuoden liikenneonnettomuudet marraskuun loppuun mennessä: 5022 (-0,3 prosenttia)
- Kuolleita: 15 (+1)
- Loukkaantuneita: 756 (-2,6 prosenttia)
- Ajoneuvossa: 478 (+5,1 prosenttia)
- Jalankulkijoita: 151 (-20,5 prosenttia)
- Polkupyöräilijöitä: 127 (-4)
- Kärynneitä rattijuoppoja: 2005 (+6,3), joista huumetapauksia 454 (+98
prosenttia)
- Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen: 247 (+18,2 prosenttia)

---

Hallitus hyväksyi työntekijän huumetestauksen
Lähde: Helsingin Sanomat 5.12.2003

Työnantaja on saamassa oikeuden määrätä työntekijänsä huumausainetestiin, mutta vain tietyillä ehdoilla.

Hallitus hyväksyi torstaina lakiesityksen työntekijän tietosuojasta, joka huumausainetestauksen ohella sisältää säännökset myös kameravalvonnasta ja työnantajan oikeudesta lukea työntekijän sähköpostia.

Esitys annetaan eduskunnalle perjantaina.

Pitkään hierottu esitys hyväksyttiin hallituksessa nuijan kopautuksella, eikä pohjana olleeseen työryhmän muistioon tehty muutoksia. Työryhmässä olivat mukana myös työmarkkinajärjestöt.

Laissa erotellaan työnhakija ja työsuhteessa jo oleva.

Työnhakijalta työnantaja voi edellyttää huumetestiä vasta sitten, kun työntekijä on valittu tehtävään. Edellytyksenä testin vaatimiselle on myös, että työssä tarvitaan tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä.

Vastaavia edellytyksiä ovat, että työnteko huumausaineiden vaikutuksen alaisena voi vaarantaa hengen, terveyden, tieto- tai esimerkiksi liikenneturvallisuuden.

Jo työssä olevalta työnantaja voi vaatia huumetestiä, mutta edellytykset ovat tiukemmat kuin työnhakijan tapauksessa.

Kameravalvonnan tarkoituksena pitää olla työntekijöiden tai asiakkaiden turvallisuus tai tarve selvittää omaisuutta tai tuotantoprosessia vaarantava tilanne.

Vessaan, pukeutumistiloihin tai henkilökohtaiseen työhuoneeseen kameraa ei saisi asentaa.

Työntekijän sähköposteja puolestaan saisi avata vain, jos työntekijältä on kysytty lupa.

Jos lupaa ei tule, edellytyksenä on, että viestit koskevat työhön liittyvien neuvottelujen päättämistä, asiakkaiden palvelemista tai toimintojen turvaamista.

---

Työntekijän huumetesteihin ja kameravalvontaan pelisäännöt
Lähde: Metro 5.12.2003

Eduskunta saa perjantaina eteensä lakiehdotuksen, jossa työnhakija tai -tekijä voidaan tietyin ehdoin velvoittaa huumetestiin.

Työnantaja voisi tietyin ehdoin lukea poissa olevan työntekijän sähköpostia ja valvoa kameroilla työpaikka-aluetta.

Työsuhteessa olevan testaamiseen tarvittaisiin perusteltu epäilys päihtyneenä työskentelystä tai huumeriippuvuudesta. Lisäksi ehtona olisi, että työntekijä tarvitsee työssään mm. erityistä tarkkuutta tai harkintakykyä. Testaaminen edellyttäisi, että työn teko huumeiden vaikutuksen alaisena vakavasti vaarantaisi henkeä tai terveyttä tai voisi aiheuttaa muuta merkittävää vahinkoa.

Työnhakutilanteessa testiä ei saisi pyytää vain tehtävään valitulta henkilöltä.

Sähköpostia voitaisiin lukea, jos työntekijä ei olisi työpaikallaan ja olisi perusteltu syy olettaa, että sähköpostiin on tullut tärkeä viesti. Työnantajan olisi ensin otettava yhteys työntekijään.

Kameravalvonnan oltava avointa

- Työpaikkojen kameravalvonnan olisi lakiesityksen mukaan oltava mahdollisimman avointa.

- Kameraa ei saisi käyttää työntekijöiden wc-tilojen, pukuhuoneiden tai henkilökohtaisten huoneiden valvontaan.

---

Huumekuskien määrä on Helsingissä rajussa kasvussa
Lähde: Uutislehti 100, 3.12.2003

Huumaantuneena ajavien määrä on Helsingin liikenteessä yhä rajussa kasvussa. Marraskuun aikana tavattiin ratista 55 huumeiden vaikutuksen alaisena ollutta kuskia. Helsingin poliisista lukua luonnehditaan hyvin korkeaksi. Viime vuoden marraskuussa määrä oli 24, sitä edellisenä 19.

Tänä vuonna huumetapauksia on liikenteessä tavattu yhteensä 454, kun viime vuonna samaan aikaan luku oli 229.

Rattijuoppoja on Helsingissä saatu tänä vuonna kiinni yhteensä 1551. Viime vuoden tammi-marraskuussa 1658 kuskia kärähti ratista.
 

---

 
  "En ole huono esikuva"
Lähde: Ilta-Sanomat 22.11.2003

Hiphopin vientitoivo Paleface jäi kesällä kiinni kannabiksesta. Sitä hän ei aio pyydellä anteeksi.

Heinäkuussa Paleface jäi kiinni kannabiksen polttamisesta Pori Jazzeilla. Sitä mies ei pyytele anteeksi, nolostele tai yritä selitellä. Hän uskoo, ettei kärähtäminen vaikuta mitenkään hänen asemaansa teini-ikäisten idolina - eikä leimaa häntä huumeiden käyttäjäksi.

- Tällähän mä siihen leimaudun, kun sä kysyt multa tuon kysymyksen, hän hymähtää.

Karri Miettinen sanoo, että hän peräänkuuluttaa asiallista huumekeskustelua ilman minkäänlaista hysteriaa.

- Tämä asia on ollut pinnalla vuosikymmeniä. Monet ihmiset ovat tulleet julkisuuteen tämän asian kanssa. Mä edustan tuhansia ihmisiä tässä, hän uskoo.

Mies on vakuuttunut myös siitä, että huumeet ovat tämän ajan teini-ikäisille tuttuja. Kaikkiaan hän korostaa kannabiksen jokapäiväisyyttä.

- Skidit tietää nää hommat jo. Poliisit on käyneet jo niiden himassa, yläasteilla, kaivanut niiden taskuja ja jahdannut niitä ympäri puistoa jo vuosia ennen kuin mä hölmöilen omalla kohdallani. En ole mitenkään huolissani siitä, eikä se tee musta huonoa esikuvaa.

- Se on niin arkinen juttu, osa tätä yhteiskuntaa - ja pitäisi ottaa sellaisena.

- Toivottavasti kansanedustaja Halmeen myrkyttäjä saadaan kiinni, Miettinen heittää ja virnistää.

---

Vasemmistonuorilla kannabis kiistakysymyksenä
Lähde: Vasemmistonuorten päihdepoliittinen ohjelma
http://www.vasemmistonuoret.fi/asiakirjat/paihdepoliittinen/ohjelma.html

Vasemmistonuoret julkistavat päihdepoliittinen ohjelmansa 1.12. Ohjelman otsikko 'Päihdeongelma hoitoon: PAMPPUPOLITIIKASTA HAITTOJEN VÄHENTÄMISEEN' kertoo ohjelman sisällön. Vasemmistonuoret haluaisivat päihdepolitiikan käännöstä rankaisevasta hoitavampaan suuntaan.

Jälleen kerran suhtautuminen kannabikseen herättää ristiriitoja: käytyään läpi EU-maissa tapahtuvan kehityksen todetaan ohjelmassa, etteivät kannabiskahvilat välttämättä sovi suomalaiseen kulttuuriin.

Suomalaisen käytännön tarkastelu olisi varmaan avannut vasemmistonuorten silmätkin havaitsemaan sen, mihin ne 'huumetyön' miljoonat Suomessakin uppoavat. Keskeisin käytännön haittoja vähentävä toimenpide olisi kannabiksen kasvatuksen ja kaupan ottaminen yhteiskunnan valvontaan.

Huumekeskustelu on alkanut lähestyä enemmän henkilökohtaisia mieltymyksiä tuomiopäivän julistamisen sijaan. Sopisiko vasemmistonuorille kannabis keppanabaareihin?

---

Huumeiden käytön psykologinen ongelma unohdettu kokonaan
Lähde: Turun Sanomat 6.11.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,138470,2003-11-06

Nykyisen huumepolitiikan luomilla asenteilla ja hoitojärjestelmällä jopa lisätään huumeiden käyttöä, vaikka niiden tarkoitus olisi aivan toinen. Tätä mieltä on Turun lääketiedepäivillä esitelmöinyt psykoanalyytikko Juhani Salakari.

- Meillä ei osata ottaa huomioon sitä, että merkittävä osa huumeiden käytön ongelmista on seurausta siitä, että psyykkisistä syistä johtuva oire on kriminalisoitu.

Salakarin mielestä seurauksien sijaan pitäisi enemmän perehtyä ongelman taustoihin.

- Vaikeutena huumeongelman hoidossa ei ole vain vieroittaminen huumeista, vaan miten tullaan toimeen sen emotionaalisen tarpeen kanssa, joka on huumeiden käytön taustalla.

Salakarin mukaan pakonomaisessa, kroonisessa huumeidenkäytössä on taustalla kehityksellisesti varhaisia psyykkisiä ongelmia. Tunteita ei hallita kunnollisesti eikä niitä kyetä myöskään ilmaisemaan tyydyttävästi puhumalla tai ilman aineiden apua.

Salakarin mukaan myös monet huumeiden käyttäjien tekemät rikokset ovat suoraa seurausta huumepolitiikasta.

- EU-maista vain Kreikassa pääsy korvaushoitoihin on vaikeampaa kuin Suomessa. Meillä 10 prosenttia pääsee hoitoon, loput 90 prosenttia hakee lääkkeen tai huumeen katukaupasta.

Salakari ottaa esimerkiksi diabeetikot, jotka tarvitsevat säännöllistä insuliinihoitoa.

- Jos lääkärit sanoisivat potilailleen, että nyt et enää saa insuliinia, koska se on sinun oma syysi kun olet ylipainoinen. Sen jälkeen ainakin osa diabeetikoista hankkisi insuliininsa laittomasti, Salakari vertasi.

---

Teknobileistä takavarikoitiin huumeita Helsingissä
Lähde: Ilta-Sanomat 3.11.2003

Helsingin poliisi takavarikoi yli 30 grammaa hasista, toistakymmentä ekstaasipilleriä ja toista kymmentä grammaa amfetamiinia VR:n makasiineilla järjestettyihin teknobileisiin tehdyssä iskussa lauantai-iltana.

 - Löysimme myös ison määrän pulverimaista ainetta, joka lähtee laboratoriotutkimuksiin. Vielä emme tiedä, mitä se on, komisario Lasse Jortikka Keskustan poliisipiiristä kertoi.

Jortikka pitää takavarikoituja määriä suhteellisen suurina.

- Rikosilmoituksia kirjattiin neljä. Yhdelletoista kirjoitettiin sakot. Sakoissa on kyse huumausaineen käyttörikoksista. Löysimme myös muutaman etsintäkuulutetun henkilön. Heidät oli etsintäkuulutettu huumausainerikoksista, Jortikka sanoi.

Huumausainelöydöt johtivat myös kotietsintöihin eri puolilla kaupunkia.

Iskuun osallistui parisenkymmentä poliisimiestä pääosin siviiliasussa. Mukana oli myös huumekoiria.

---

Asennemuutos toi kannabiksen kaikkialle
Lähde: Suomen perushoitajainliiton lehti SuPer 09/2003
http://www.superliitto.fi/superlehti/lehti_9_2003/sivu8_kamaa.htm

Päihdetyöntekijät, poliisi ja kuluttajat elävät kannabiksen suhteen kahden todellisuuden välissä. Lain mukaan kannabis on kiellettyä, mutta asenteiden tasolla huume alkaa olla kevyttä kamaa.

Kuka tahansa voi hankkia internetistä tietoa cannabis sativan eli huumeeksi käytetyn hamppukasvin siemenkaupoista, kasvatuksesta ja
huumeeksi valmistamisesta. Käyttäjät jakavat verkossa kokemusia ja keräävät nimilistoja kannabiksen käytön laillistamisen puolesta.

Puolesta puhujat ovat tulleet esille myös kasvoillaan. Kannabiksen puolesta on marssittu esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella. Kouluilla ja nuorten tilaisuuksissa kiertävät entiset huumeiden käyttäjät antavat asialle vakavammat kasvot.

Laillistamisen kannattajat vertaavat kannabista mielellään alkoholiin tai tupakkaan. Käytetyimmät argumentit aineen puolesta ovat,  että tappavaa annosta ei tunneta, rippuvuus on hyvin yksilöllistä, krapulaa ei tule eikä päihtymys tee väkivaltaiseksi.

Huumetyön konsultti Marja Kaupin mielestä kannabiksesta ei pitäisi puhua mietona huumeena. Lyhytkin kannabishistoria voi olla psyykelle tuhoisa, ja laukaista jopa psykoosin.

Ei voi verrata alkoholiin

- Alkoholia ja kannabista ei pitäisi verrata keskenään. Eri aineet vaikuttavat eri tavalla, eikä riippuvuuden syntymistä voi kenenkään
kohdalla suoralta kädeltä ennustaa, Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiöllä työskentelevä Kauppi painottaa.

Kannabiksen käyttö, hallussapito ja myynti ovat Suomessa kiellettyjä. Lailla voi myös saivarrella, sillä cannabis sativan kasvattaminen
koristeeksi ei ole kiellettyä. Poliisin mukaan paljon valoa ja vettä vaativaa kasvia pidetään harvoin pelkkänä viherkasvina.

- Hamppua viljellään huumeeksi. Esimerkiksi Jyväskylän seudulla käytettävästä kannabiksesta suurin osa on seudulla viljeltyä, vanhempi konstaapeli Tuomas Korhonen Jyväskylän poliisilaitokselta sanoo.

Yhtä totuutta ei tule

Kauppi muistuttaa, että nautintoaineiden ja päihteiden historia on kieltoja ja sallimuksia täynnä. Päihteiden kohdalla poliittinen keskustelu, yleinen asenne, lainsäädäntö ja käytännön elämä ovat usein kaukana toisistaan. Esimerkiksi alkoholi on kielletty alle 18-vuotiailta, mutta kukas sitä nyt enää muistaa?

- Suomen virallinen huumepolitiikka on kontrolloivaa ja rankaisevaa. Rinnalle on nousemassa yksilöä, haittoja ja hoitojärjestelmiä tarkasteleva liberaalimpi ajattelu, yli 20 vuotta huumetyötä tehnyt Kauppi sanoo.

Perinteiselle huumevalistukselle on käynyt elämyksiä korostavassa ja tietoa tulvivassa kulttuurissa kalpaten. Avoin ja pohtiva keskustelu ovat Kaupin mukaan huomattavasti tehokkaampaa valistusta kuin ylhäältä valutettava tieto tai pelottelu. Tärkeintä on, että nuori alkaa ajatella omia valintojaan.

- Raitis elämäntapa tuntuu Suomessa unohtuneen kokonaan. Meillä ajatellaan, että kaikki ottavat. Jos et ota, saat selitellä. Nuori
sosiaalistuu myös päihteisiin, Kauppi ihmettelee.

Klassinen porttiteoria on konsultin mielestä aikansa elänyt. Kannabis ei vie automaattisesti koviin huumeisiin, mutta alttius niille kasvaa. Kannabiksen käyttäjä on vastannut jo yhdelle aineelle kyllä ja tuntee alan tavat. Mikäli kannabiksesta ei seurannut mitään pahaa, nuori saattaa kokeilla vahvempia aineita silkkaa uteliaisuuttaan.

Haetaan apua ahdistukseen ja jännitykseen

Huvittelun ja uteliaisuuden ohella nuoret hakevat kannabiksesta apua ahdistukseen, pelkotiloihin ja jännitykseen. Kannabis vaikuttaa
rauhoittavasti, minkä vuoksi siitä saattaa olla hetkellisesti apua.

Nuorella, joka hoitaa itseään kannabiksella, on Kaupin mielestä huomattavasti suurempi riski tulla ongelmakäyttäjäksi kuin hauskanpitoon aineen valinneella nuorella. Jos käytön taustalla on tunnistamaton mielenterveyden häiriö, itse häiriö ei kannabiksella katoa.

Kauppi arvioi, että kannabiksen osalta lainsäädäntöön tulee asteittaisia muutoksia kuten muuallakin Euroopassa. Toistaiseksi Suomen
päihdepolitiikka ei hänen mukaansa edes kestä kannabiksen laillistamista. Kuka vastaisi esimerkiksi jakelusta?

- Hoitotyössä jokaisen pitäisi tuntea myös tätä kenttää. Hoitajien omat asenteet, ennakkoluulot ja kokemukset nousevat potilastyössä helposti esille. Ammatillisen otteen tulisi olla mahdollisimman neutraali, Kauppi pohtii.

Tilaisuus tulee varkain

Nuoruus on päihteille altis ikäkausi. Nuoren tunne-elämä on vielä vakiintumaton, ja kavereiden merkitys on suuri. Nuori elää hetkessä ja
miettii tekemisiään monta kertaa vasta jälkikäteen. Samasta syystä valtaosa kannabista kokeilleista nuorista jättää aineen kokeiluun tai
muutamaan käyttökertaan.

Kuraattori Margareta Saaren mukaan ensimmäinen kerta tulee usein yllättäen. Ollaan bileissä tai kaveriporukassa, kun joku pistää sätkän kiertämään. Kun vuoro tulee kohdalle, nuoren pitää ratkaista äkkiä kavereiden keskellä, ottaako vai ei.

- Jos nuorella on heikko itsetunto ja pelko kavereiden menettämisestä on suuri, houkutus on melkoinen, Saari sanoo.

Jyväskylän ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa työskentelevän Saaren mielestä kannabiksen käytön riskejä ei tulisi
vähätellä. Laillistamisen yksi riski on, että tarjonta luo kysyntää. Kuraattori mainitsee esimerkkinä Hollannin, jossa kannabiksen käyttö on moninkertaistunut aineen osittaisen laillistamisen jälkeen.

Laillistaminen lisää käyttöä

Mielenterveys- ja päihdetyön linjalla lähihoitajaksi opiskelevat Elina Kiviniemi ja Jukka Paanala eivät lämpene kannabiksen laillistamiselle. Molemmat ovat päihdetyössä nähneet, kuinka helposti kannabis avaa tietä vahvemmille huumeille.

- Ei ihan kaikkea tarvitse sallia, Paanala kysyy.

- Kannabiksen puoltajilla on vahvat rivit ja vetoavat argumentit. Kyllä nuoriin vaikuttaa, jos joka pylväässä lukee kannabis vapaaksi. Käyttäjät vähättelevät porttiteoriaa, vaikka kovien huumeiden käyttäjät ovvat hyvin usein aloittaneen polttamalla kannabista, Kiviniemi miettii.

- Puhutaan viihdekäytöstä ja ongelmakäytöstä. Koko viihdekäyttö-sana on ärsyttävä! Sana vie ajatusta harhaan. Sana viihdehän viittaa hauskaan ja asiaan kuuluvaan, Paanala sanoo.

- Koulussakin puhutaan, että eurooppalainen huumekulttuuri on tulossa Suomeen. Joskus kiukuttaa, onko pakko lannistua ja tulla perässä ihan kaikessa? Kiviniemi ihmettelee.

Yökyläily syyniin

Opiskelijoiden mielestä vanhempien kannattaisi tuntea jälkikasvunsa kaveripiiriä ja seurata yökyläilyjä ja muita menoja hieman tarkemmin. Jos nuori jää kiinni kannabiksen poltosta, huutamisen sijasta olisi hedelmällisempää kysyä, miksi kokeilit.

- Luottamus lapsia ja nuoria kohtaan on näin kännykkäaikana kovin suuri, Elina Kiviniemi sanoo.

Cannabis Sativa

Huumeena käytettävää kannabista saadaan intialaisesta hamppukasvista nimeltä Cannabis sativa. Kasvista saatavat kannabinolit ovat
rasvaliukoisia aineita, jotka imeytyvät hyvin keuhkoihin ja keskushermostoon. Merkittävin psyykkisiin toimintoihin vaikuttava yhdiste on tetrahydrokannabinoli.

Kannabis vaikuttaa yleensä rauhoittavasti, mutta saattaa aiheuttaa myös ahdistusta. Pitkään jatkuva käyttö heikentää muistia ja loogista
päättelykykyä. Paikan, ajan, nopeuden ja etäisyyden arviointikyky heikkenee. Tappavaa kannabisannosta ei tunneta. Säännöllinen kannabiksen käyttö voi johtaa psyykkiseen ja lievään fyysiseen riippuvuuteen. Vierotusoireina tavataan unettomuutta, ärtyisyttä, ripulia, vatsakipuja ja vapinaa.

Kannabiksen imelä, poltettua heinää muistuttava haju tarttuu pitkäksi aikaa hengitykseen, vaatteisiin ja hiuksiin. Hajun peittämiseksi
kannabista poltetaan muun tupakan joukossa sätkinä tai piipussa.
 

---

  30 annosta hasista riittää huumerikokseen
Lähde: Helsingin Sanomat 31.10.2003

Korkein oikeus (KKO) on ottanut alempia oikeusasteita tiukemman kannan siihen, minkä kokoista hasismäärää voi pitää vähäisenä.

Rajaus vaikuttaa siihen, tuomitaanko huumetta omaan käyttöönsä hankkinut huumerikoksesta vai lievemmin huumeen käyttörikoksesta.

KKO katsoo päätöksessään, että 16,5 grammaa eli vähintään 30 käyttöannosta hasista ei ole vähäinen määrä. Se tuomitsee erän omistaneen opiskelijan huumerikoksesta.

Hyvinkään käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus pitivät molemmat määrää vähäisenä ja katsoivat opiskelijan syyllistyneen käyttörikokseen.

Hasis ei ole erittäin vaarallinen huume, KKO toteaa. Vähäisenä määränä pidettävien hasiksen käyttöannosten lukumäärä voi siis olla jonkin verran suurempi kuin erittäin vaarallisten huumeiden kohdalla.

30:sta lähes 50 käyttöannokseen riittävä määrä on kuitenkin hasiksenkin osalta liikaa.

Asiaa oli ratkaisemassa viisi KKO:n jäsentä. Kaksi oikeusneuvosta oli eri mieltä muiden kanssa ja olisi tuominnut opiskelijan käyttörikoksesta.

Rangaistuksen kannalta määrittelyllä ei ole tässä tapauksessa merkitystä. Kaikki oikeusasteet pitivät sopivana rangaistuksena 30:tä päiväsakkoa. Maksettavaa opiskelijalle tuli 180 euroa.

---

Terveyskeskus teki huumetestin lukion oppilaille Pohjanmaalla
Lähde: Helsingin Sanomat 24.10.2003

Nuorisojärjestö ja lukiolaisliitto kantelivat oikeusasiamiehelle

Maalahden ja Korsnäsin kuntien yhteisen Petolahden lukion oppilaille tehtiin pari viikkoa sitten huumetesti Maalahden terveyskeskuksessa Pohjanmaalla. Kaikkiaan 135 oppilaasta yksitoista täysi-ikäistä kieltäytyi testistä, ja kolme antoi sen nimettömänä.

Testeissä etsittiin hasista ja merkkejä rauhoittavien lääkkeiden käytöstä.

Tulokset saatiin tällä viikolla, ja kaikki olivat negatiivisia.

Petolahden lukion testi on ensimmäinen koko koulua koskeva huumetesti Suomessa. Terveyskeskus testasi, tutki ja toimitti tulokset koululle sekä maksoi noin euron hintaiset testit. Laki estää koulua järjestämästä huumetestejä, mutta terveyskeskusta se ei estä.

Testejä edelsi puolen vuoden villi huhumylly nuorten huumeiden käytöstä, lukion rehtori Lars Varstala kertoo.

Terveyskeskuksen ylilääkärin Lauri Rantalan kanssa syntyi ajatus oppilaiden testaamisesta, koska huhumylly haluttiin tyrehdyttää. Rantala on ruotsinkielisen rannikon ainoan huumausaineiden ja alkoholin käyttäjiä hoitavan klinikan lääkäri.

"Koululla on yhteys nuoriin ja koteihin, terveyskeskuksella ammattitaito ja oikeus testeihin. Ketään ei ole pakotettu testiin, eikä koulu ole testannut ketään", rehtori Varstala painottaa.

Koulun huumeiden vastaiseen ohjelmaan liittyen alaikäisten oppilaiden vanhemmilta kysyttiin lupa testeihin. Kaikki suostuivat.

Testeistä on kuitenkin kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Rkp:n nuorisojärjestö Svensk ungdom ja lukiolaisten liitto Finlands svenska skolungdomsförbund haluavat oikeusasiamiehen tutkivan, ovatko testit laillisia.

Finlands svenska skolungdomsförbund pitää testiä laittomana. Yhdistyksen puheenjohtajan Georg Boldtin mukaan testaaminen ei kuulu kouluaikaan. Hän uskoo testin pilaavan koulun opiskeluilmapiirin ja synnyttävän pelkoa.

Svensk ungdom puolestaan on ohjelmavalmisteluissaan äänestänyt monta vuotta huumetesteistä. Kielteinen kanta on voittanut.

Järjestön sihteeri Kalle Haglund uskoo mielipiteiden testejä kohtaan muuttuvan, jos kiinni jääneille olisi selvä ja toimiva hoito-ohjelma. Hän korostaa, ettei kantelu kohdistu Petolahden lukion menettelyyn, vaan asiaan halutaan saada selkeä kanta.

Huumetesti on nostanut voimakkaan keskustelun muuallakin. Monet yhdistykset ja järjestöt ovat ottaneet Petolahden lukion rehtoriin yhteyttä. "Ruotsinkielisten koulujen rehtorien kokouksessa kyselijöitä ja ensimmäisen askeleen ottamisesta kiittelijöitä riitti. Nyt nähdään, miten oikeusasiamies asiaan suhtautuu", Varstala tuumii ja sanoo, että Petolahdessa testejä jatketaan, ellei oikeusasiamies niitä kiellä.

Vaikka ketään ei pakoteta testeihin, pienenä painostuksena voi pitää koulun vapaaehtoisprojektien päätösmatkoja, joille osallistuvilta vaaditaan puhdas huumetodistus.

Koulussa on meneillään 12 projektia, joista viisi päättyy ulkomaanmatkaan. Kuka tahansa voi osallistua projekteihin, mutta matkalle ei pääse ilman huumetestin todistusta.

"Emme halua vaarantaa matkan onnistumista huumeriskillä", Varstala sanoo.

"Oppilaskunnan kyselyn mukaan 89 lukiolaista 124 testatusta pitää huumetestiä osoituksena siitä, että koulu ja yhteiskunta välittävät heistä. Vain 26 testatuista vastusti testaamista", sanoo oppilaskunnan puheenjohtaja Pernilla Smulter.

Smulterin mukaan testi ei ole vaikuttanut koulun hyvään ilmapiiriin.

---

Premiär i dag med drogtest i skolan
Lähde: Vasabladet 7.10.2003

Delade meningar bland gymnasieeleverna‚ Ska få bukt med missbruket

Det är frivilligt och anonymt för eleverna i Gymnasiet i Petalax att låta sig drogtestas. Men faktum är att skolan den här veckan inför narkotikatest som en del av skolvardagen. Under tisdag och torsdag skall alla elever lämna ett urinprov för narkotikatest.

"Jag tror det här bara är början. Inte en engångsföreteelse," säger gymnasiets rektor Lars Varstala.Han tycker det är hög tid att ta narkotikaproblemet på allvar och göra något åt det. Han vill också se drogtestet som en tydlig signal om var skolan och samhället står i förhållande till droger: Droger är oacceptabla och skall motarbetas. Det tycker också många av gymnasiets elever. "Det finns en hel del droger bland skolans elever. Jag tycker att testen är helt bra. Via dem kan man ju hjälpa dem som har problem, säger Emma Dahl.

Somligamer liberala

Hon äter lunch tillsammans med skolkamraterna Sarah Antell och Emma Backman. Enligt dem finns det lite olika inställning till droger bland eleverna. "Somliga är väl liberalare än andra," säger Sarah Antell. Ingen av flickorna ser några direkta etiska eller moraliska problem med drogtestningen. Föräldrarna förhåller sig enligt flickorna också positivt till drogtesten. Fredrik Sten däremot är tveksam till drogtest i skolan. "På något sätt känns det nog kränkande. Fast föräldrarna vet ju förstås sedan att man är drogfri," säger han. Fredrik Sten säger det inte själv rakt ut, men frågan om föräldrars tillit till sina barn blir hängande i luften. "Tyvärr är det så att merparten av föräldrarna inte har någon aning om vad deras barn sysslar med," säger Lars Varstala. Själva drogtestningen går i sin enkelhet till så att Malax-Korsnäs hälsovårdscentral på tisdag och torsdag den här veckan skickar en sjukskötare till gymnasiet. Eleverna får en i taget sedan lämna ett urinprov på vilket det görs ett snabbt test.

Snabbtest och blodprov

"Testresultatet är färdigt inom tre minuter. Det finns en liten felmarginal. Därför skall de som testat positivt lämna ett blodprov för att säkerställa resultatet, säger Lasse Rantala som är överläkare på hälsovårdscentralen. Resultatet av snabbtestet meddelas direkt till eleven. Om uppföljande blodprov visar sig positivt kontaktar hälsovårdscentralens personal också vårdnadshavarna. De ämnen som snabbtestet i första hand är gjort för att avslöja är cannabisprodukter och olika läkemedel, till exempel diapam och andra receptmediciner. Cannabis och läkemedel lämnar spår i kroppen som syns flera veckor. "Fast det varierar ju från person till person hur länge giften finns kvar i kroppen, säger Lasse Rantala. Han är mycket mån om att poängtera att drogtesten kan ske anonymt om vårdnadshavare eller en myndig elev så vill. Hälsovårdscentralen lämnar heller inte ut uppgifter om de enskilda eleverna till skolan.

"Vår avsikt är på intet sätt att peka ut enskilda elever. Vi vill ta reda på hur vanlig förekomsten av narkotika är. Dessutom vill vi ge dem som missbrukar en möjlighet att få hjälp," säger Lasse Rantala. En av dem som inte tänker låta testa sig är Johannes Hamberg. Han är 18 år gammal och får själv bestämma hur han gör.

"Jag tycker det är ett fullständigt slöseri med resurser. Vill man satsa på drogförebyggande verksamhet i den här skolan skall det handla om alkohol. Vi har ett mycket större alkoholproblem än drogproblem. Dessutom borde insatserna göras redan i högstadiet," säger Johannes Hamberg.

Myndiga bestämmer själva

De gymnasister som råkat fylla 18 får alltså själva bestämma hur det gör med drogtestet. Deras klasskamrater som inte hunnit bli myndiga får däremot underordna sig sina föräldrars vilja.

"Nej, det är inte ett demokratiskt system. Men vi måste ju följa lagen," säger Lars Varstala. För att få så många som möjligt att testa sig har skolan dragit till med en speciell typ av repressalier för dem som inte testar sig. För att kunna delta i de frivilliga internationella projekten som skolan ordnar måste en elev uppvisa ett negativt resultat från drogtestet. Det betyder till exempel att alla de elever som är med i det frivilliga programmet som nu siktar på en resa till Island, måste uppvisa ett papper på att de testat negativt.

"Kan de inte det så blir det ingen resa för deras del. De elever som inte vill testa sig och inte längre får vara med i programmet hamnar onekligen i en gråzon," säger Lars Varstala.

---

Vihreä valopää
Lähde: Helsingin Sanomat Nyt-liite 24.10.-30.10.2003

Vihreän liiton nuori lupaus Rosa Meriläinen ottaa kantaa huumepolitiikkaan ja turkistarhaukseen, vaikka tietää, että siitä nousee haloo.

Meriläisen tekeillä olevan väitöskirjan aihe on narkomaanien kansalaisuus. Hän on Puhunut kiivaasti kontrolliin pohjaavaa huumepolitiikkaa vastaan.

Samoissa vaaleissa, joissa Markus Drake poltti kuuluisan kannabissätkänsä, Meriläinen puhui humaanin päihdepolitiikan puolesta.

"Se oli ihan uskomatonta", hän muistelee. "Ihmiset tulivat sylkemään päälle."

Meriläisen mukaan Drake teki karhunpalveluksen itselleen, puolueelleen ja koko kansalaistottelemattomuuden käsitteelle. Huumekeskustelua se ei edistänyt.

"Eduskunnassa havaitsin, miten fakkiutunutta huumekeskustelu oli, ja siksi halusin syventyä siihen. En arvannut, että siitä tulisi näin suuri painolasti. Nytkin varmaan tapetaan, jos puhun tästä aiheesta."

Puhutaan nyt kuitenkin. Mikä on pielessä?

"No hyvä on."

"Esimerkiksi, jos Suomessa sanoo vähänkin muuta kuin vain `ei huumeille`, saa heti leiman otsaansa. Kun olen sanonut, etten pidä kannabiksen kotikasvatusta rangaistavana tekona, se on tulkittu niin, että kannatan kannabiksen viljelyä."

Mitä Meriläinen sitten kannattaa?

"En usko, että huumeiden käytöstä rankaisemalla päästään haluttuun lopputulokseen."

Meriläinen haluaa lisää resursseja päihdehuoltoon ja vankeinhoitoon. Ja hoitoketjun tarkistamista niin, ettei ihminen putoa takaisin huumekierteeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen täytyisi saada asunto, jota ei ole. Huumeriippuvaisilla vangeilla taas pitäisi olla mahdollisuus suorittaa vankeusrangaistuksensa sopimushoidossa hoitolaitoksessa.

"Meillä istuu vankiloissa paljon huumeiden päivittäiskäyttäjiä, jotka myyvät sitä päihdettä, johon itse ovat koukussa. Vankila on paikka, jossa huumeita saa, eikä ole paljon muutakaan tekemistä kuin niitä käyttää - ja solmia hyviä kontakteja koko maahantuontiketjuun."

Tämä on Meriläisen mielestä hyvä esimerkki siitä, mikä kontrollipolitiikassa on pielessä.

"Vankila on ihmisten kontrolloimiseen erikoistunut paikka, jossa kontrollointiin koulutetut ihmiset kontrolloivat toisia ihmisiä. Jos sielläkin hihat vetää ja tuonti pelaa, niin ehkä se kertoo juuri siitä, että kontrolli ei ole ratkaisu."

Meriläinen pysähtyy sekunnin sadasosaksi ja haukkaa happea. Sitten mennään taas:

"Vakavan päihdeongelman taustalla on aina muita ongelmia. Heikoimmassa jamassa olevia narkomaaneja voisi auttaa se, että ihmiset oppisivat olemaan inhoamatta ja pelkäämättä heitä. Empatia pitäisi voida ulottaa myös muihin kuin itsensä kaltaisiin."

---

EU:ssa on yli miljoona huumeiden ongelmakäyttäjää
Lähde: Helsingin Sanomat 23.10.2003

Suomessa ja Ruotsissa ongelmana amfetamiini, muualla heroiini

Kannabis on muuttunut yhä voimakkaammaksi viime aikoina

Euroopassa on miljoona tai puolitoista huumeiden ongelmakäyttäjää. Jokaista tuhatta aikuista kohden heitä on kahdesta kymmeneen.

Ongelmakäyttäjistä yli puolet on piikittäjiä. He käyttävät huumeita, erityisesti heroiinia, jatkuvasti ja neulalla. Eniten ongelmakäyttöä on Italiassa, Luxemburgissa, Portugalissa ja Britanniassa.

Suomessa ja Ruotsissa tyypillistä on amfetamiinin runsas käyttö, kun muualla heroiini aiheuttaa suurimmat ongelmat.

Tiedot käyvät ilmi EU-huumeviraston (EMCDDA) vuosittaisesta raportista, jossa selvitellään muun muassa huumeidenkäytön määriä, ilmiöitä ja ehkäisyä jäsenmaissa.

Viraston mukaan ongelmakäytön arviointi ja tulosten analysointi on vaikeaa. Nähtävissä kuitenkin on, että puolessa maista ongelmakäyttö on kasvanut 1990-luvun puolivälistä lähtien. Suomi on yksi näistä maista.

Hasista on kokeillut jossakin elämänsä vaiheessa joka viides eurooppalainen aikuinen. Hasis onkin kiistatta EU:n yleisin huume.

Raportti kertoo mielenkiintoisen havainnon kannabiksen vaikuttavasta aineesta thc:stä. Näyttöä on, että EU:ssa kaupatun kannabiksen keskimääräinen voimakkuus on kasvanut viime aikoina 5-10 prosenttiin ja onpa tavattu jopa 30 prosentin voimakkuuksiakin. Tämä huolestuttaa virastoa kansanterveyden kannalta.

Kannabis on toiseksi yleisin syy hoitoon hakeutumiselle, ensimmäinen on heroiini.

Ekstaasin käyttö näyttää jääneen lähinnä suurten kaupunkien nuorille juhlijoille, ja sen aiheuttamat kuolemantapaukset ovat kaikesta saamastaan julkisuudesta huolimatta harvinaisia. Huumekuolemista alle kahdessa prosentissa mainitaan ekstaasi.

Vuosittain huumeisiin kuolee EU:ssa 7000-9000 käyttäjää.

Suomesta katsottuna voi pitää hieman yllättävänäkin tietoa siitä, miten moni nuorista aikuisista on kokeillut joskus kokaiinia. Raportin mukaan se on yhdestä jopa yhdeksään prosenttia.

Euroopan markkinoiden kokaiini on melko tasalaatuista, ja sen hinta on laskenut kaikkialla muualla paitsi Norjassa.

Tietokulma
Pilvenpoltto numeroina

Ainakin yksi viidestä aikuisesta eurooppalaisesta on kokeillut kannabista vähintään kerran elämässään.

Nuorten eli 15 - 34-vuotiaiden aikuisten kohdalla luvut ovat korkeammat: Tanska 44, Britannia 42, Ranska 40, Espanja 35 prosenttia.

Viimeisen vuoden aikana tapahtuneen käytön arviot samassa ikäryhmässä: Ranska 20, Britannia 19, Espanja 17, Irlanti 17, Ruotsi 1, Suomi 5, Portugali 6 ja Norja 8 prosenttia.

---

Nurmijärvellä poikkeuksellisen suuri huumetakavarikko
Lähde: Helsingin Sanomat 18.10.2003

Nurmijärvellä on tehty noin kuukausi sitten poikkeuksellisen suuri huumetakavarikko. Poliisi löysi Länsi-Euroopasta tulossa olleen rekan kontista peräti 120 kiloa hasista.

Kertatakavarikkona tapaus menee Suomen mittakaavassa neljän tai viiden suurimman joukkoon.

Vuositasolla meillä takavarikoidaan kaikkiaan noin 500-600 kiloa hasista, joten myös siihen nähden nyt löydetty määrä on merkittävä, rikoskomisario Ari Karvonen Espoon huumerikosyksiköstä toteaa.

Salakuljettajien jäljille päästiin Hyvinkään poliisin ja tullin tutkimusten perusteella. Karvosen mukaan huumeita kuljettanut rekka oli tullut laivalla Hankoon. Takavarikko tehtiin Nurmijärvellä sijaitsevalla varastoalueella.

Tapauksen vuoksi on ollut vangittuna kaksi suomalaismiestä, joista toinen on jo vapautettu. Edelleen tutkintavankeudessa on noin nelikymppinen mies, joka on huumeyhteyksistä poliisille entuudestaan tuttu. Häntä epäillään törkeästä huumausainerikoksesta.

"Tällaista määrää on tuskin tarkoitettu ihan kotikäyttöön, joten epäilemme tietysti, että juttuun liittyy isompikin joukko ihmisiä. Tutkimukset ovat kuitenkin toistaiseksi täysin kesken. Tällä hetkellä yritämme selvittää, mistä aine oli tulossa ja mihin se oli menossa", Karvonen kertoo.

Kaikkiaan poliisin haaviin jää hänen mukaansa korkeintaan noin 5-10 prosenttia maahan tuodusta hasiksesta.

"Voi vain kuvitella, kuinka paljon sitä tosiasiassa tuleekaan", Karvonen hymähtää.

---

Huumekuskeja
Lähde: Helsingin Sanomat 13.10.2003

Ennätysmäärä huumekuskeja jäänyt kiinni liikenteessä

Uusi nollaraja lisännyt kuljettajan riskiä narahtaa huumeiden käytöstä

Nyt myös entistä suurempi osa kiinni jääneistä saa tuomion

Poliisin haaviin jää liikenteessä tuntuvasti enemmän huumeiden vaikutuksen alaisia kuljettajia kuin aiempina vuosina. Nyt entistä useampi heistä saa myös tuomion.

Kiinni jääneiden kuljettajien määrä on helmikuun alusta kasvanut lähes kuukausi kuukaudelta verrattuna viime vuoteen. Syksyllä huumekuskeja on narahtanut 40 prosenttia viime syksyä enemmän.

Jos kasvu vakiintuu tälle tasolle, vuosittainen kiinni jääneiden määrä kasvaa viime vuoden noin 1850:stä yli 2500:aan. Vielä vuonna 2000 kiinni jääneitä oli 1074 ja vuonna 1995 vain 327.

Sisäministeriön poliisiylitarkastajan Pertti Luntialan mukaan tänä vuonna tapahtunut muutos ei johdu ainakaan merkittävästi siitä, että huumeiden vaikutuksen alaisia kuljettajia sekoilisi kaduilla ja teillä aiempaa enemmän. Helmikuussa tuli voimaan huumeiden nollaraja liikenteessä, minkä ansiosta huumekuskin narauttaminen ja tuomitseminen tuli helpommaksi.

Aiemmin lääkäri joutui tekemään verikokeen yhteydessä kliinisen kokeen ja arvioimaan, miten löydetty huumemäärä vaikutti kyseiseen kuljettajaan. Poliisi puolestaan joutui selostamaan, millaista kuljettajan ajo oli ja mitä sen jälkeisissä keskusteluissa havaittiin. Poliisin ja lääkärin antamien tietojen perusteella oikeus ratkaisi, oliko kuljettajan ajokyky huonontunut huumeiden takia.

Nyt tuomioon pitäisi riittää, että kuljettajan verestä löytyy huumausainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Huumeiden käytöstä johtuvaa ajovirhettä ei enää tarvitse osoittaa.

Helsingissä kiinni jääneiden määrä on kasvanut vielä muutakin maata enemmän.

"Tämän vuoden toukokuussa kiinni jääneiden määrä alkoi olla kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna ja elokuussa kolminkertainen", ylikomisario Heikki Seppä Helsingin poliisista kertoo.

Elokuussa Helsingissä kärähti 69 kuljettajaa, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Aiempi ennätys oli 43 kuskia yhden kuukauden aikana, ja sekin tältä vuodelta.

Kärähtäneet ovat Sepän mukaan yleensä 25-35-vuotiaita. He ovat yleensä päihdekierteessä. Lisäksi heillä on muunkinlaisia elämänongelmia.

Vielä 1990-luvun puolivälissä huumekuskit olivat yleensä alkoholin ja huumausaineiden sekakäyttäjiä, mutta nyt moni on käyttänyt pelkästään huumeita.

"Amfetamiinin käyttö on yleistä, kuten myös laittomasti hankittujen lääkkeiden käyttö. Hasiksen käyttäjät ovat kolmas suuri ryhmä", Seppä kuvailee.

Seppä arvelee, että kiinni jääneiden huumekuskien määrä on kasvanut voimakkaammin pääkaupungissa kuin muualla maassa, koska huumeidenkäyttäjiä on enemmän ja poliisipartioita liikkuu kaduilla varsin runsaasti.

Lisäksi poliiseja on koulutettu tunnistamaan huumeidenkäyttäjät. Tosin koulutusta on annettu muuallakin Suomessa.

"Huumeiden lisäksi kuljettajat syyllistyvät varsin usein myös ajokortitta ajoon. Autokin saattaa olla varastettu ja sisältää varastettua tavaraa. Turhan usein he lähtevät ajamaan poliisia pakoon", ylikomisario Heikki Seppä valittelee.

Ennen huumeiden nollarajaa oli ongelmana, että huumekuljettajista vain kolmannes sai tuomion, vaikka heidän elimistöstään löytyikin huumeita.

"Aiemmin vähäisissä huumemäärissä oli vaikea vetää raja, oliko ajokyky huonontunut vai ei. Nyt olen nostanut kaikissa tapauksissa syytteen, jos kuljettaja on käyttänyt vähänkin huumausaineita", kihlakunnansyyttäjä Kari Penttinen Helsingistä kertoo.
"Tuomiot lisääntyvät tuntuvasti Suomessa", hän arvioi.

Tausta
Huumetestaus ontuu tienvarsilla

Kokemus ja kouliintunut silmä ovat yhä poliisin tärkeimmät työkalut huumeita käyttäneen kuljettajan tunnistamisessa. Vain hyvin harva poliisipartio voi ottaa tienvarressa kuljettajalta sylkinäytteen huumetesterillä. Se kertoo, onko kuski käyttänyt jotain yleisimmistä huumeista.

Poliisilla on yhä vain noin 80 pikatestilaitetta, joista suurimman osan virkavalta on saanut lahjoituksina. Sisäministeriön poliisiylitarkastajan Pertti Luntialan mukaan testilaitteita pitäisi olla jopa 1500, jotta niitä olisi koko maan tarpeisiin.

Huumetestereiden määrä on kuitenkin kasvamassa. Marraskuun alussa käynnistyy EU:n Rosita-hankkeen toinen vaihe, jossa poliisi testaa uusia laitteita tienvarsilla.

Lähinnä pääkaupungin ja Tampereen seutujen poliisit saavat tuolloin lainaksi yhteensä toistakymmentä uutta testilaitetta. Niiden pitäisi olla nopeampia ja helpompia käyttää kuin nykyinen laite, joka antaa tuloksen varttitunnissa.

Nykyinen laite maksaa noin 4000-5000 euroa.

Pari vuotta kestävän kokeilun jälkeen Euroopan unioni analysoi tulokset ja päättää, millaiset laitteet soveltuvat parhaiten tienvarsille. Tuloksen perusteella Suomenkin poliisin on tarkoitus alkaa hankkia huumeiden pikatestilaitteita vuosikymmenen loppupuolella, jos vain rahat riittävät.

Vaikka uusia laitteita saataisiin tännekin runsaasti, niistä ei ole apua oikeudessa. "Ne ovat vain apukeino huumekuskin tunnistamisessa", Luntiala sanoo.

Tietokulma
Kuolemaan johtaneita huumeturmia viime vuosilta

Heinäkuussa 2001 Kärkölässä junan alle jääneen auton kuljettaja oli nauttinut amfetamiinia. Turmassa kuoli viisi ihmistä.

Tammikuussa 2001 kaksi ihmistä kuoli jäätyään poliisin takaa ajaman, heroiinia ja amfetamiinia nauttineen miehen auton alle Helsingin Arabiassa.

Maaliskuussa 2000 mies törmäsi autolla pyörätiellä kulkeneeseen naiseen ja hänen 4-vuotiaaseen poikaansa ja 1-vuotiaaseen tyttäreensä Vehkalahdella. Pikkutyttö kuoli vammoihinsa ja äiti loukkaantui vakavasti. Kuskin veressä oli merkkejä kannabistuotteiden, morfiinin ja rauhoittavien lääkeaineiden käytöstä.

Joulukuussa 2000 ajokortiton mies ajoi roimaa ylinopeutta suojatiet ylittäneen vanhuksen päälle Helsingin Kontulassa. Nainen kuoli törmäyksessä saamiinsa vammoihin. Päihdetutkimus paljasti miehen olleen ajon aikana muun muassa tukevassa buprenorfiinihumalassa. Buprenorfiini on voimakas huumaava särkylääke, jota käytetään esimerkiksi heroinistien vieroitushoidossa Subutex-nimisenä.

---

Vaikutuksen alaisena
Lähde: Vihreä Lanka 3.10.2003
http://www.vihrealanka.fi/2003/40/paakirj.html
Vihreän liiton päihdepoliittinen ohjelma
http://www.vihrealiitto.fi/paihde.shtml

Vihreiden viime viikonvaihteessa hyväksymä päihdepoliittinen ohjelma on johtopäätöksiltään selväjärkinen paperi, vaikka ohjelman huumepolitiikkaa koskevat vuolaat pohdiskelut saattavat asiayhteydestään irrotettuina edelleen kelvata poliittisten vastustajien lyömäaseiksi. Joka tapauksessa on hyvä, että vihreät ottivat tässä vaiheessa selkeästi kielteisen kannan mietojen huumeiden laillistamiseen. Esimerkiksi kannabiksen käytön yleistymistä vastaan kannattaa kamppailla siitä huolimatta, että tuon taistelun voittaminen näyttää eurooppalaisen kehityksen valossa vaikealta. Jos kannabiksen käyttö kiellosta huolimatta yleistyy merkittävästi ja kiellon tarkoituksenmukaisuus asettuu tulevaisuudessa kyseenalaiseksi, sen kumoamista pitää harkita nimenomaan haittojen minimoimisen näkökulmasta.

Mietoihin huumeisiin ei kannata suhtautua lepsusti sen vuoksi, että alkoholin ja tupakan aiheuttamat kansanterveydelliset haitat ovat paljon suuremmat. Tilanne ei kohene huumetoleranssia kasvattamalla, vaan siten, että alkoholin ja tupakan terveyshaitat otetaan entistä vakavammin.

Alkoholi aiheuttaa Suomessa vaikeimmat päihdeongelmat. Holtittomasta, humalahakuisesta alkoholinkäytöstä on tullut niin olennainen osa suomalaista juomakulttuuria, ettei jatkuvasti kasvavan alkoholinkulutuksen aiheuttamien ongelmien laajuutta välttämättä edes tunnisteta. Se, että kansanterveydelliset näkökohdat on sivuutettu olankohautuksella ensi vuodeksi kaavailtuja alkoholijuomien hinnanalennuksia koskevassa keskustelussa, on tästä oiva esimerkki.

Liian vähälle huomiolle on jäänyt myös se, kuinka alkoholin kulutuksesta ja markkinoinnista on tullut yhä läpitunkevampi osa arkea ja vapaa-ajanviettoa. Nukketeatteriesitykset, hengelliset juhlat ja yleisöluennot ovat nykyisin niitä harvoja julkisia tilaisuuksia, joiden luonteeseen alkoholijuomien myynti ei kuulu kiinteänä osana.

Alkoholin hallitsevasta roolista kannattaa olla huolissaan, vaikkei kannattaisi raivoraittiutta tai tiukkaa alkoholipoliittista sääntelyä. Pakkokeinojen sijaan kaivataan asennemuutosta, joka nostaisi myös alkoholilla sumentamattoman ajankäytön arvostusta.

Vihreiden päihdepoliittisessa ohjelmassa tunnustetaan alkoholin kohtuukäytön merkitys osana sosiaalista kanssakäymistä ja rentoutumista. Mutta toisaalta: "Olisi sinänsä suotavaa, että alkoholin merkitys vapaa-ajan vietossa ja alkoholin käyttöön liittyvä sosiaalinen paine vähenisivät. Päihteettömän elämäntavan tulee olla yleisesti hyväksyttyä ja luontevaa."

Vaihtoehtojen tarjoaminen ei ole helppoa. Päihdepoliittisen ohjelman hyväksyneen vihreän valtuuskunnan kokouksen illanviettopaikaksikin oli valittu SF-baari.

---

Vihreä liitto hyväksyi kokonaisvaltaisen päihdepoliittisen ohjelman
Lähde: Helsingin Sanomat 29.9. ja 30.9.2003,

Muita lähteitä:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/kotimaa.shtml?2003/09/187942
http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=0&d=15048

Vihreät eivät laillistaisi mitään huumetta

 Puoluevaltuutetut äänestivät kannabiksen kotikasvatuksesta

Vihreä liitto ei kannata minkään nykyisin kielletyn huumausaineen käytön tai myynnin laillistamista.

Puolue haluaa vähentää päihteiden käyttöä sekä niiden aiheuttamia haittoja. Vihreät vaativat myös lisää voimavaroja alkoholi- ja huumeongelmaisten hoitamiseen.

Puolue kehottaa Suomea erottamaan muiden EU-maiden tapaan kannabiksen ja muut huumeet toisistaan niin huumevalistuksessa kuin huumausainemarkkinoilla.

Useat nuoret tutustuvat kannabikseen ja voivat pahimmillaan luulla esimerkiksi heroiinia kannabiksen kaltaiseksi, huomauttaa vihreiden sunnuntaina hyväksymä päihdepoliittinen ohjelma.

Huumeiden myynnistä määrättävät rangaistukset vihreät porrastaisivat aineen vaarallisuuden mukaan.

Ohjelma perustelee, että "jos heroiinin ja kannabiksen myynnistä saa saman rangaistuksen, samalta huumekauppiaalta voi ostaa molempia, jolloin siirtyminen aineesta toiseen helpottuu".

Valtuuskunta äänesti puoluehallituksen linjaamasta ohjelmasta eilen useita kertoja ennen sen hyväksymistä. Suurin osa äänestyksistä koski kohtia, joissa verrataan kannabista ns. koviin huumeisiin.

Valtuutetut äänestivät muun muassa kohdasta, jossa kerrotaan huumekuolemien määrän olevan kannabiksen laillistaneessa Hollannissa puolet pienempi kuin Suomessa, vaikka hollantilaisia on neljä kertaa enemmän. Suomessa ongelmana ovat ns. kovat huumeet. Lause jäi ohjelmaan.

Muutama valtuutettu pelkäsi, että jos paperissa puhutaan kannabiksesta vähänkin "myönteisesti", ohjelmaa luetaan iltapäivälehtien toimituksissa kuin piru Raamattua. Puolueella on traumoja eduskuntavaaleista, jolloin se joutui myrskyn silmään parin ehdokkaansa huumelausunnoista.

Yksi valtuutettu ehdotti sunnuntaina, etteivät vihreät vaatisi rangaistusta kannabiksen kotikasvatuksesta. Hän sai puolelleen neljä valtuutettua, mutta loput 28 äänestivät ehdotuksen kanveesiin.

Osa ei halunnut puolueen hirttäytyvän mielipiteeseen, joka vastustaa viinien myynnin vapauttamista ruokakauppoihin. Puolueen linjauksena kuitenkin on, ettei viinien vapauttamista pidetä järkevänä.

Huumeiden käytön rankaisemisessa puolue tyytyy nykytilaan. Vihreät eivät pidä järkevänä, että huumeiden käytöstä ja erittäin pienten erien hallussapidosta syytettäisiin ja tuomittaisiin tai annettaisiin rikosrangaistuksia.

"On kohtuutonta rangaista huumeiden käyttäjää, koska se lisää syrjäytymisriskiä ja saattaa estää hoitoon hakeutumista", ohjelma toteaa.

Puheenjohtaja Osmo Soininvaara oli tyytyväinen ohjelmaan.

"Vihreät eivät ole sallimassa huumeiden käyttöä eivätkä tuomassa yhtään uutta päihdettä Suomessa lailliseksi. Haluamme valita selkeän haittojen minimointitien ja ottaa oppia niistä maista, joissa on ollut suuria ongelmia, ja välttää niiden tekemät virheet."

Soininvaaran mielestä Suomessa ei voi käydä päihdepolitiikasta minkäänlaista analyyttista keskustelua, koska aihe on "niin latautunut".

"Voi vähän hirtehisesti sanoa, että suomalaisen huumepolitiikan ideattomuudesta ja jyrkkyydestä ovat lähinnä hyötyneet huumekauppiaat", totesi entinen huumepolitiikasta vastannut ministeri.

Tietokulma
Vihreiden päihdelinjauksia

Tupakan myynnistä tultava luvanvaraista, ja EU:n minimiveroa tupakkatuotteille nostettava. Nuuskan myynti lopetettava Ahvenanmaalla ja maakunnan laivoilla.

Viinien vapauttaminen ruokakauppoihin ei ole järkevää. Alkoholiveroalessa tulisi painottaa väkevien viinojen sijasta mietoja juomia.

Poliisin voimavarat keskitettävä järjestäytyneen huumerikollisuuden torjuntaan.

Huumevalistuksessa mm. kannabiksen ja heroiinin niputtaminen yhteen on vaarallista, koska useat nuoret tutustuvat kannabikseen ja voivat kuvitella heroiinia kannabiksen kaltaiseksi.

Kannabiksen ja muiden huumeiden markkinat on erotettava toisistaan esimerkiksi porrastamalla huumeiden myynnistä määrättävät rangaistukset aineen vaarallisuuden mukaan.

Mitään nykyisin kielletyistä huumeista ei ole syytä laillistaa. Tilanne voi muuttua, jos muu Eurooppa valitsee toisin.

Huumeiden käytön rankaisemattomuuden perusteista tärkein on kysymys hoitoon ohjautumisesta. Rangaistuksen pelko muun muassa usuttaa salaamaan huumeongelman.

Huumeiden myyntiä ei tule laillistaa, ei edes kannabiksen.

On keskityttävä alkoholistien avohoitopalveluiden resurssointiin ja laatuun.

Huumehoitojen voimavaroja sekä korvaushoitoa on lisättävä, ja lääkehoitoon
on päästävä jonottamatta.

Myös terveyskeskuksista saatava puhtaita neuloja ja ruiskuja, koska käyttäjistä suurella osalla on C-hepatiitti.

---

Uusi avaus huumekeskusteluun
Lähde: Helsingin Sanomat 30.9.2003, Pääkirjoitus

Kun Helsingin Sanomat selvitytti viime eduskuntavaalien alla kansalaisten listaa tärkeistä asioista, huumeet nousivat aivan kärkipäähän. Huumeiden leviäminen nuorten keskuuteen, jopa kouluihin, koetaan niin vakavaksi huolenaiheeksi, että puolueilla ei ole ollut halua lähteä kiistelemään huumepolitiikan mahdollisesta liberalisoinnista. Yhden vihreän ehdokkaan puheenvuoro kannabiksen vapauttamisen puolesta sai jyrkän tuomion kaikilta puolueilta vihreitä myöten.

Vaalien mentyä vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara, joka lyhyenä ministerikautenaan Paavo Lipposen toisessa hallituksessa vastasi myös huumepolitiikasta, on halukas käynnistämään keskustelun huumepolitiikasta ja sen mahdollisista muutostarpeista. Ei ole salaisuus, että juuri vihreiden keskuudessa sellaiseen keskusteluun on laajempaakin painetta kuin Soininvaaran oma kiinnostus ministerikautensa jäljiltä.

Vihreät julkistivat viikonvaihteessa ensimmäisenä puolueena päihdepoliittisen ohjelman, jossa huumepolitiikalla on merkittävä osa. Ohjelman ajatukset ovat tuttuja Soininvaaran aikaisemmista puheenvuoroista. EU:n ministerikokouksissa hän havaitsi, että Suomen huumepolitiikka on Ruotsin ja Kreikan ohella tiukempaa kuin muissa maissa.

Soininvaara samoin kuin nyt vihreiden ohjelma kyseenalaistavat nykyisen huumepolitiikan tiukkuuden, mutta eivät rohkene sanoa sitä aivan suoraan. Ohjelmassa huomautetaan, miten EU:n valtavirran maissa huumeen käyttäjää ei rangaista huumeen käytöstä. Liberaalin huumepolitiikan maa Hollanti nähdään vähintäänkin mielenkiintoisena esimerkkinä. Tosin ohjelma päätyy siihen, että huumeiden myyntiä ei tule laillistaa; "edes kannabiksen laillistaminen ei ole ajankohtaista".

Vihreiden ohjelma on tervetullut päänavaus asialliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun tähänastisesta huumepolitiikasta ja sen järkevyydestä. Muidenkin puolueiden velvollisuus on lähteä siihen mukaan.

---

Vihreät äänestivät kannabiksen viljelystä
Lähde: Turun Sanomat 29.9.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,134968,2003-09-29

Vihreä liitto ei kannata yhdenkään huumeen myynnin laillistamista, mutta ei pidä järkevänä syyttää ja rangaista huumeiden käytöstä. Vihreän liiton valtuuskunta hyväksyi puolueen päihdepoliittisen ohjelman sunnuntaina.

Ohjelman useat yksityiskohdat päätettiin vasta äänestysten jälkeen. Puoluevaltuuskunta torjui selvästi esimerkiksi ehdotuksen, jonka mukaan kannabiksen kotikasvatus omaan käyttöön olisi sallittua. Koeäänestyksessä ehdotusta puolsi viisi noin 30:stä valtuuskunnan jäsenestä.

Valtuuskunnan enemmistö myötäili muutenkin pääosin puoluehallituksen ehdottamia linjauksia. Kannabikselle myötämielisempien vastapainoksi joukossa oli muutamia, joiden mielestä ohjelmasta olisi pitänyt jättää pois viittauksetkin kannabista ymmärtävään suuntaan.

Ohjelmaan on kirjattu pitkähkö pohdiskelu kannabiksen laillistamisesta. Johtopäätös kuitenkin on, että Suomessa, "jossa kannabis vielä on selvästi vähemmistön käytössä", laillistamisen hyöty voi olla haittoja pienempi. Äänestyksen jälkeen ohjelman jäi toteamus, että "tilanne voi kuitenkin muuttua, jos esimerkiksi muu Eurooppa valitsee toisen tien".

Kysymys huumeiden käytön rankaisemisesta jäi ilman yksiselitteistä vastausta. Ohjelmassa tarjotaan pitkällinen pohdiskelu asiasta ja lopputuloksena kaksi vaihtoehtoa: rankaisemisesta joko luovutaan tai jatketaan nykykäytäntöä, jossa käyttö on
rangaistavaa, mutta syytettä ei välttämättä nosteta.

Vihreiden mielestä on kohtuutonta rangaista huumeiden käyttäjää, koska se lisää syrjäytymisen riskiä ja saattaa estää hakeutumista hoitoon.

Olutteltat väärässä paikassa

Vihreät haluaisivat kohdistaa alkoholiverojen alennukset ennen muuta mietoihin juomiin. Lisäys tuli ohjelmaan loppusuoran käsittelyssä äänin 18-13, mikä olikin tiukin äänestys. Puoluejohdon perustelu, että veronalennukset on jo asiallisesti ratkaistu, ei vakuuttanut kokousväen enemmistöä.

Vihreät eivät pidä järkevänä viininmyynnin sallimista myös elintarvikekaupoissa. Osa valtuuskunnan jäsenistä oli eri mieltä. Puoluejohdon linjan voitto varmistui jo koeäänestyksessä.

Vihreillä on myös haluja jarruttaa oluttelttojen tuloa kesä- ja urheilutapahtumiin. Ohjelmassa ehdotetaan, että valtio ja kunnat antaisivat tapahtumalle vähemmän tukea, jos paikalla on olutteltta.

Keskustelu ravintoloiden yöaukiolon lyhentämisestä ei innosta vihreitä. Sen sijaan anniskelun aloittamista aamuisin nykyistä myöhempään kannattaisi heidän mielestään harkita.

---

Vihreä ruoho on omituinen ilmiö
Lähde: Itä-Savon pääkirjoitus 29.9.2003

Vihreä liitto punnitsi suhtautumistaan huumeisiin viikonvaihteessa. Vaikka kannabiksen kotiviljelyn laillistaminen sentään kaatui äänestyksessä, vihreiden linjaukseen jäi selkeitä huumemyönteisiä viitteitä.

Kevään eduskuntavaalien alla roihahtanut "vihreiden huumeongelma" sai nyt jatkohoitoa, kun puoluevaltuuskunta hyväksyi vihreiden pohdiskelevan päihdeohjelman.

Vihreä liitto ei kannata huumeiden myynnin laillistamista. Vihreiden mielestä mietojen huumeiden käytöstä ei pitäisi kuitenkaan nostaa syytteitä eikä rangaista.

Huumeiden käyttäjiä paapovaa suhtautumistaan vihreät perustelevat sillä, että rangaistukset lisäävät syrjäytymisen riskiä ja estävät hakeutumasta hoitoon. Eikö huumeiden käytöstä luulisi koituvan muutakin haittaa kuin rangaistusten seuraamukset käyttäjälle?

Jos käytön rankaisemisesta ja syyttämisestä luovuttaisiin vihreiden esittämällä tavalla, kannabiksen käyttö muuttuisi siis vapaasti suomennettuna lailliseksi. Mitä hyvää kansalaisille ja yhteiskunnalle mahtaisi koitua huumeiden vapauttamisesta?

On turhaa hurskastelua yrittää rajata ongelmia pienemmiksi huumeiden mietouden perusteella. Huumebisneksen taustalla on kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, jolle yhteiskunnan ei pidä antaa pienintäkään myönnytystä. Jakeluketju on pitkä, ja siksi huumeita ei voi pitää itsellisenä ilmiönä, joka kulminoituisi vain käyttäjään.

Samalla tavalla on vihreän lapsellista kuvitella, että huumeiden käyttö rajautuisi vain mietoihin huumeisiin. Hollannin vapaan huumepolitiikan seuraukset voi jopa tavallinen kadunmies nähdä omin silmin Amsterdamin kaduilla: narkkarit tuskin ovat aloittaneet elämänsä tuhoavan uran suoraan kovilla huumeilla.

Puolueen "huumeongelma" nousi esiin viime keväänä, kun kansanedustajaehdokkaana ollut puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja Markus Drake vaati vaalikeskustelussa mietojen huumeiden laillistamista.

Puheenjohtaja Osmo Soininvaara joutui tuolloin myöntämään, että huumekohu oli ehdokasasettelun takia täysin itse aiheutettua. Soininvaara arvioi vaalien jälkeen, että kiusallinen kohu saattoi syödä puolueelta jopa muutaman eduskuntapaikan.

Keväistä huumekohua vasten on ymmärrettävää, että puolue ryhtyi pohdiskelemaan suhtautumistaan huumeisiin muiden päihteiden ohella.

Olisi voinut kuvitella, että puntaroinnin lopputuloksena olisi haluttu tehdä selkeä pesäero huumeisiin, mutta näin ei tapahtunut. Vihreiden myötäsukaista huumeajattelua on vaikea mieltää edes äänestäjäkunnan kosiskeluksi.

---

Rkp ehti ennen Vihreää liittoa
Lähde: Helsingin Sanomat 1.10.2003, Mielipide

Pääkirjoituksessa sanotaan (HS 30.9.) virheellisesti, että Vihreä liitto on ollut ensimmäisenä liikkeellä, kun se viime viikonloppuna hyväksyi päihdepoliittisen ohjelman.

Rkp hyväksyi oman seikkaperäisen ohjelmansa jo maaliskuussa 2002. Ohjelma on siitä lähtien ollut luettavissa puolueen internet-sivuilla (ruotsiksi).

Se muodosti puolueen päihdepoliittisen lähtökohdan maaliskuussa käydyissä eduskuntavaaleissa.

Mainittakoon myös, että Rkp hyväksyi ensimmäisen ympäristöpoliittisen ohjelmansa ennen kuin Vihreää liittoa oli perustettu.

Stefan Johansson
Helsinki

Rkp:n päihdepoliittisen linjauksen voi tarkistaa osoitteesta
http://www.sfp.fi/extra/document/?id=19&instance=1&lang=se

---

Joka 50. kiinni armeijan huumeseulonnoissa
Lähde: YLE 4.10.2003

Armeijan huumeseulonnassa on jäänyt kiinni joka viideskymmenes testatuista. Kaikki positiiviset tulokset on saatu varusmiehiltä; henkilökunnan tulokset ovat tähän asti olleet puhtaita.

Puolustusvoimat on tehnyt huumetestejä viime vuoden lokakuusta lähtien. Elokuun loppuun mennessä testejä oli tehty runsaat 2100 ja positiivisia tuloksia oli tullut 42.

Testeistä 36 paljasti kannabiksen ja kuusi amfetamiinin käytön.

Sotilaslakimies Risto Lerssin mukaan kärynneiden määrää ei voida pitää erityisen suurena. Hän uskoo valtaosan käyttäjistä seuloutuvan jo ennen palvelukseen astumista.

Suurin osa positiivisen tuloksen antaneista on keskeyttänyt palveluksensa. Joissakin tapauksissa alokkaalle on kuitenkin annettu mahdollisuus jatkaa, jos tämä on sitoutunut tarkkaan seurantaan.

Puolustusvoimissa on noin 4 000 työntekijää ja vuosittain palvelukseen astuu noin 30 000 varusmistä. Huumetestiin joutuvat valitaan satunnaisesti tai työtehtävän luonteen
perusteella.

Tavoitteena oli tehdä vuosittain 4 000 - 5 000 testiä, mutta testaaminen on sujunut hieman odotettua hitaammin. Tavoitemääriin päästään luultavasti ensi vuonna.

---

Eduskunnan huumeseminaari toi esille inhimillisyyden

Eduskunnan auditoriossa 25.9.2003 järjestetty seminaari 'Huumeet ja kriminaalipolitiikka' toi esille Suomen huumepolitiikassa tiedotusvälineiden kohkaamisen alla tapahtuneen ratkaisevan muutoksen suuren yleisön suosimasta amerikkalaistyylisestä paukuttelupolitiikasta kohti ns. eurooppalaista ihmisarvoja kunnioittavaa hoitopolitiikkaa.

Tunnetun norjalaisen professorin Nils Christien lisäksi esitelmöijät edustivat suomalaisen huumepolitiikan tekemisen terävää kärkeä. Hallitusneuvos Jussi Pajuoja oikeusministeriön kriminaalipoliittiselta osastolta kertoi Suomen vankilukujen ja vankipopulaation kehityksestä. Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto valtakunnansyyttäjänvirastosta vastuualueenaan huumerikollisuus kertoi huumeiden käyttäjistä ja kauppiaista ja kuinka seuraamusjärjestelmää pitäisi kehittää. Professori ja entinen syyttäjä Matti Tolvanen Joensuun yliopistosta tarkasteli mahdollisia vaihtoehtoja vankimäärän kasvulle.

Yleisönä oli suomalaisen huumepolitiikan "raskasta sarjaa" ja tilaisuus kiinnosti aiheellisesti tiedotusvälineitä:

Professori Nils Christie ennusti Suomelle ongelmia alkoholin vapautuessa
Lähde: Helsingin Sanomat 26.9.2003

Huumeiden vastaista sotaa ei voi voittaa, joten on parempi keskittyä huumeiden haittojen torjuntaan. Näin voisi tiivistää maailmankuulun norjalaisen emeritusprofessorin Nils Christien sanoman salintäydelle yleisölle eduskunnan auditoriossa torstaina.

Christien viesti ei tullut kuulijoille yllätyksenä. Hän esitti saman ajatuksen pari vuosikymmentä sitten Kettil Bruunin kanssa kirjoittamassaan, nyt jo klassikoksi nousseessa kirjassa Hyvä vihollinen.

Torstaina Christie arvioi, että Suomen päihdepolitiikka on hyvää vauhtia menossa kohti ongelmia - ei suinkaan huumeiden, vaan alkoholin takia.

Hän kauhisteli alkoholiveron alentamista tilanteessa, jossa alkoholi aiheuttaa jatkuvasti suuria ongelmia. Hän muistutti, että Suomessa noin 3500 ihmistä kuolee vuosittain alkoholinkäyttöön.

Norjalaisprofessori kannusti keskittymään huumehaittojen vähentämiseen täyskiellon sijasta

Christie kertoi vastustavansa kaikkien huumeiden, myös kannabiksen, käyttöä. Hän suositteli niiden tilalle vaikkapa kävelyä vuoristossa, sillä siinä on elämystä kylliksi.

Christien mukaan täytyy kuitenkin hyväksyä, etteivät kaikki ihmiset pysty lopettamaan huumeiden käyttöä. Sen vuoksi on keskityttävä näiden ihmisten auttamiseen.

"Emme voi voittaa sotaa huumeita vastaan. Huumeita on aina, ja ne on nähtävä enemmän sosiaalipoliittisena kuin rikosoikeudellisena ongelmana. Meidän on arvioitava eri vaihtoehtojen aiheuttamat vahingot ja valittava se tie, jossa vahingot ovat pienimmät", Christie korosti.

Christie on huolestunut länsimaiden kohoavista vankiluvuista, jotka johtuvat hänen mukaansa pitkälti huumesodasta.

Ongelma koskee erityisesti Yhdysvaltoja, sillä siellä vankeja on noin 730 sataatuhatta asukasta kohti. Luku on huippukorkea, noin kymmenkertainen esimerkiksi Pohjoismaiden vankilukuihin nähden.

Christie muistutti, että vankilukuun voi vaikuttaa kriminaalipoliittisilla valinnoilla. Esimerkkinä tästä on Suomi. Vielä 1960-luvulla Suomi oli vankien määrässä Itä-Euroopan tasolla, mutta tietoisella päätöksellä kurssi muutettiin vastaamaan pohjoismaista linjaa.

Christie kummeksuu Ruotsin käymää sotaa huumeita vastaan

Christie oudoksui sitä, että huumeiden vastaisessa sodassa Yhdysvaltojen rinnalle on liittoutunut Ruotsi, jossain määrin Norjakin. Hänen mielestään "hyvinvointiparatiisin ilmentymänä" tunnettu Ruotsi antaa sodalle oikeutuksen. Yhdysvallat valtaa.

Christien mukaan ei ole realistista ajaa huumeiden täyskieltoa, vaan on parempi keskittyä haittojen vähentämiseen.

Esimerkkinä haittojen vähentämisestä Christie mainitsee hygieeniset käyttöolot - siis esimerkiksi puhtaat ruiskut - ja helpon korvaushoidon. Hän korosti, että heroinisti tarvitsee annoksensa vaikka vankilassa.

Vaarallisten aineiden käytön täytyy kuitenkin pysyä viranomaisten valvonnassa, mahdollisesti reseptilääkkeinä.

"Eihän räjähteitäkään myydä kioskista."

Huumeista ei Christien mukaan saa tehdä sellaista demonia tai tabua, että se estää järkevän keskustelun ongelmasta. Hän muisteli parinkymmenen vuoden takaista tilannetta, jolloin Hyvä vihollinen -kirja aiheutti Norjassa valtavan skandaalin. Silloin oli Christien mukaan aivan mahdotonta ajaa virallisesta täyskieltopolitiikasta poikkeavaa kantaa, sillä huumeidenkäyttäjiä verrattiin murhaajiin.

Nyt tilanne on Christien mukaan rauhoittunut, mutta edelleenkin hän kertoo saavansa happamia kommentteja.

"Viimeksi eräs kuulija sanoi olevansa iloinen siitä, että olen niin vanha. En nimittäin voi enää kovin kauaa esittää mielipiteitäni."

Neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti sosiaali- ja terveysministeriöstä huomautti, että Suomen huumepolitiikka eroaa kiinnostavalla tavalla Ruotsin linjasta.

Suomi on hänen mukaansa tehnyt viime vuosina "elegantin" suunnanmuutoksen, eli nykyinen politiikka ei enää lähde täyskiellosta, vaan haittojen minimoinnista.

Irti hyvästä vihollisesta
Lähde: Turun Sanomat 26.9.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,134747,2003-09-26

Heidi Hautalan kolumni

Oslon yliopiston oikeussosiologian professori Nils Christie ja hänen edesmennyt suomalainen kollegansa Kettil Bruun kirjoittivat huumepolitiikasta 1980-luvun alussa klassikon nimeltä Hyvä vihollinen.

Torstaiaamuna kaivoin kyseisen opuksen hyllystäni, koska Christie oli pääpuhujana eduskunnassa järjestetyssä päihdepolitiikan seminaarissa. Liikuttuneena pyysin kuluneeseen kirjaani tervehdyksen tekijältä, jonka ajatuksiin olen hätätilanteissa usein voinut turvautua.

Christien ja Bruunin mukaan huumeiden vaarallisin käyttötapa on nimittäin poliittinen. Huumeidenkäyttö ja siihen liittyvä rikollisuus eristetään niistä yhteiskunnallisista ongelmista, jotka sitä tuottavat. Huumeet demonisoidaan ja ongelman uskotellaan poistuvan rangaistuksia tiukentamalla.

Toisin ajattelevat saadaan näyttämään "huumemyönteisiltä". Leimaaminen on niin tehokasta, että keskustelu päihdepolitiikan vaihtoehdoista tyrehtyy alkuunsa.

Nils Christie totesi, että 20 vuodessa on sentään tapahtunut muutos. Rationaalinen keskustelu huumepolitiikasta on kaikesta huolimatta jo mahdollista. Siitä todisti myös tilaisuus, jossa tämä toteamus lausuttiin.

Suomen voitiin todeta siirtyneen aimo askeleen kohti rationaalista huumepolitiikkaa, jossa pyritään minimoimaan käyttäjille itselleen ja koko yhteiskunnalle aiheutuvat haitat.

Narkomaaneille ei haluta ehdoin tahdoin lisää kärsimyksiä kuten HIV-tartuntaa. Puhtaiden huumeruiskujen saatavilla ololla estetään epidemiaa leviämästä myös valtaväestöön esimerkiksi prostituution mukana.

On opittu myös näkemään huumeidenkäytön ja viinanjuonnin taakse. Pääongelmaksi - Christien sanoin - osoittautuu ihmisten irrallisuus muista ihmisistä ja sosiaalisista verkostoista, olipa sitten kyse työ- tai asumismuodoistamme tai muusta elämänpiiristämme.

Olen lainannut usein tätä viisasta norjalaista, joka kirjoitti jo 20 vuotta sitten, että lasten saattaminen aikuisuuteen on kuin vetäisi suurta kalanvonkaletta maihin liian ohuella siimalla. Siima on sitten vain ohentumistaan ohentunut.

Oikeastaan siima on jo katkennut. Elämänmuotomme tuottaa moniongelmaisia lapsia ja nuoria, joista tulee helposti päihdeongelmaisia. Jos tähän pulmaan ei löydetä ratkaisuja, voidaan puhua sivilisaatiokriisistä. Oma vaatimaton ehdotukseni on, että kaikessa päätöksenteossa koetetaan kaivaa esiin keinot, joilla vahvistetaan yhteisöllisyyttä.

Annan arvoa sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle, joka ilmoitti päihdepolitiikan seminaarissa valmiutensa siirtää syrjäytyneet sekä päihde- ja mielenterveysongelmaiset vankiloista ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin.

Toivottavasti ministeri Hyssälä näkee, että näitä palveluja olisi tuotava myös vankiloihin, joissa vaikeasti huumeongelmaiset jäävät vaille hoitoa ja löytävät keinoja jatkaa käyttöään myös muurien sisäpuolella. Jos huumesotaa ei ole onnistuttu voittamaan vankiloissa, on varmasti illuusiota kuvitella, että sen nykykeinot purisivat muuallakaan.

Valitettavasti suomalainen sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä kriminaalipolitiikka ovat kulkeneet huumekysymyksissä aivan eri suuntiin. Poliisi edelleen lähinnä pamputtaa, ja entinen poliisiministeri Ville Itälä on antanut sille täyden kannustuksen.

Huumerikoksista tuomittujen määrä suomalaisissa vankiloissa on kasvanut koko 1990-luvun voimakkaasti, vaikka samaan aikaan esimerkiksi rattijuoppojen ja varkaiden määrä on saatu laskemaan - ilman, että näiden ollessa vapaalla jalalla kyseisten rikostenkaan määrä olisi mitenkään kasvanut.

Poliisiministeri Kari Rajamäki on avainasemassa pohdittaessa, voitaisiinko samalla kriminaalipolitiikalla saada myös vähäisistä huumerikoksista, lähinnä käytöstä ja sen rahoittamisesta tuomitut pois vankiloista vaihtoehtoisten seuraamusten avulla. Kova huumebisnes ja järjestäytynyt rikollisuus on sitten aivan eri asia.

Niin ikävä kuin asia onkin, päihdeongelmat ovat aivan liian vakava asia jätettäväksi kannatustaan populistisesti maksimoivien, vastuutaan pakoilevien poliitikkojen pelinappulaksi. Hyvästä vihollisesta on vihdoin päästävä irti.

---

Egypti opettaa ?
Lähde: Terveydenedistämisen keskuksen Promo lehti no 27
http://www.health.fi/promo/27/Promo27.pdf

Suunnittelija Kaj-Mikael Wredlund Terveydenedistämisen keskuksesta analysoi kirjoituksessaan 'Kannabiksestako laillinen päihde?' kansainvälistä kannabiksen uudelleenarviointia suomalaisesta näkökulmasta:

"Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, mutta voi kuitenkin halutessaan tehdä samankaltaisia myönnytyksiä esim. kannabiksen käytön ja hallussapidon suhteen, kuin mitä joissakin Euroopan maissa jo on tehty. Siihen ei mielestäni ole vielä mitään syytä. On myös hyvä muistaa, että kun kannabis liitettiin kansainvälisen huumausainekontrollin piiriin vuonna 1925, Egypti oli se maa, joka halusi sitä kaikkein eniten. Siellä oltiin jo vuosisatoja nähty niitä ongelmia, jotka ovat kannabiksen endeemisen käytön seurauksia. "

Hollannissa kädet ahkerina

Promon seuraavassa artikkelissa tutkija Tuukka Tammi kumoaa sitä suomalaisessa huumekeskustelussa yleisesti käytettyä symbolista viestiä, että Hollannissa ollaan nostettu kädet pystyyn huumeongelman edessä eli suomeksi sanottuna ei tehdä mitään:

"Hollannissa on keskustelua puolesta ja vastaan käyty lähinnä sosiaali- ja terveysviranomaisten kesken. Poliittinen asetelma on siten ollut jokseenkin erilainen kuin monissa muissa maissa, joissa napit vastakkain tässä kysymyksessä esiintyvät lainvalvonta-ja hoitoviranomaiset.

Huumeongelmaan suhtaudutaan maassa vakavasti ja sen hoitamiseen panostetaan huomattavia resursseja; kädet ovat pikemmin ahkerina, eivät pystyssä. Toinen kysymys sen sijaan on, soveltuvatko muualla ja erilaisessa kulttuurisessa ilmastossa hyviksi havaitut keinot sellaisinaan muihin maihin, esimerkiksi Suomeen."

---

Huumekeskustelun sietämätön vaikeus
Lähde: Tiimi 3-4/03
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/3403/paakirj.html

Helsingin kaupungille valittiin taannoin nuorisotoimenjohtajaa. Ehdolla oli useita henkilöitä, myös määräaikaisen viran silloinen haltija Lasse Siurala. Helsingin Sanomat luonnollisesti seurasi korkean viran täyttöprosessia. Lehdessä uutisoitiin pariinkin otteeseen, kuinka Siuralan "rasitteena ovat hänen vuonna 1997 esittämänsä  huumelausunnot, joita jotkut pitivät tuolloin nuorisotoimenjohtajalle sopimattomina".

Lausuntojen sisällöstä lehti ei kertonut vaan luotti lukijoidensa muistin ulottuvan viiden  vuoden taakse. Tuolloin Siurala valmisteli nuorisotoimen kannanottoa tekeillä olleeseen Helsingin kaupungin huumestrategiaan. Hän mm. peräänkuulutti useamman kuin yhden totuuden sallimista kerrallaan huumekeskusteluissa, strategioissa ja hoitotavoissa. Siurala myös halusi jatkaa keskustelua siitä, voidaanko kannabistuotteita pitää terveydelle haitallisempina kuin tupakkaa tai alkoholia.

Vihreää Liittoa edustava Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pekka Sauri pohti pari vuotta sitten Päihdepäivillä päihdepoliittisen keskustelun käymisen vaikeutta.  Saurin mukaan poliitikkojen on vaikea puhua huumeista. Vähäinenkin lipsuminen  vallitsevasta huumepoliittisesta linjasta tulkitaan huumemyönteisyydeksi, ja se saattaa käydä esittäjälleen kohtalokkaaksi.

Erilainen huumepuhe on silmäätekevälle takuuvarma keino päästä puheenaiheeksi. On vaikea kuvitella, millä muulla aiheella saisi suomalaisessa yhteiskunnassa vastaavaa kohua aikaan. Toisaalta mikään ei ole helpompaa kuin pitäytyä vallitsevassa linjassa ja poimia poliittisia irtopisteitä vaatimalla kovempaa kuria huumerikollisille.

On vaikea ymmärtää, miksi huumekeskustelu on niin tavattoman yksioikoista.  Asiallista, argumentoivaa keskustelua ei käydä, sen sijaan leimakirveitä aletaan heilutella surutta, jos jossain päin ollaan edes näkevinään jotain yhdestä totuudesta poikkeavaa. Niin teki oikeastaan Helsingin Sanomatkin Siuralan tapauksessa. Lehti ei vaivautunut kertomaan hänen kannanotoistaan, totesipa vain niiden olleen joidenkin mielestä sopimattomia. Ellet ole puolellamme, olet meitä vastaan.

Kansalaisena arveluttaa, entä jos kaikki vallankäyttäjät eivät olekaan samalla huumekannalla. Toisinajattelijat tuskin lausuvat mielipiteitään ääneen ristiinnaulitse-ilmapiirin vallitessa. Kuitenkin he luultavimmin toimivat aidon mielipiteensä pohjalta ja sitä edistäen. Kenen etu siinä toteutuu?

Lasse Siuralalle puheet eivät koituneet kohtalokkaiksi: hänet valittiin edelleen jatkamaan Helsingin nuorisotoimenjohtajana. Onnellisesti kävi myös vihreille, jotka korjasivat viime eduskuntavaaleissa vaalivoiton huolimatta kansanedustajaehdokkaana olleen Markus Draken toiminnasta ja europarlamentaarikkojen Heidi Hautalan ja Matti Wuoren huumekannanotoista. Lasse Siuralaa huumepuheet näyttävät seuraavan vielä vuosienkin jälkeen. Saa nähdä, miten Vihreille käy.

Tässä kirjoituksessa ei oteta kantaa erilaisten huumeita koskevien argumenttien oikeellisuuteen. Sen sijaan korostetaan julkisen keskustelun arvoa sinänsä. Länsimaisessa demokratiassa päätöksenteon tulee perustua avoimeen, vapaaseen ja monipuoliseen keskusteluun, jossa esiin tuotujen argumenttien arvo punnitaan.

Nykyinen tilanne, jossa monet vakavissaan huumekysymysten kanssa työskentelevät henkilöt välttelevät julkiseen keskusteluun osallistumista sen yksisilmäisyyden vuoksi, on perin huolestuttava. Miten sellainen järjestelmä, joka ei siedä monipuolista pohdintaa, voi säilyttää uskottavuutensa?

Auli Saukkonen

---

Kansanviisautta ja outoja nuoria
Lähde: Tiimi 3-4/03
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/3403/italia.html

Soile Pietikäinen kirjoittaa Tiimi-lehdessä Italian päihdehuollon ammattilaisten asenteista ja työetiikasta. Siellä saadut tulokset antavat viitteitä siitä, miksi suomalaisessa päihdehuollossa tunnutaan toistuvasti törmättävän asenneongelmiin:

Miten italialaiset päihdehuollon ammattilaiset suhtautuvat nuorten alkoholinkäyttöön Italian muutospaineiden alaisessa viinikulttuurissa? Kuinka paljon päihdetyöntekijät itse asiassa tietävät nuorisokulttuurissa ajankohtaisista uusista alkoholinkäytön muodoista?

Muutama vuosi sitten Torinon yliopiston tutkimusryhmä julkaisi laajan tutkimuksen alkoholiongelmien kanssa tekemisissä olevista ammattilaisista ja tämän päivän nuorista. Tulokset ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Tutkimus on italialaisittain harvinaisuus, koska lähes kaikki maassa tehty alkoholitutkimus on luonteeltaan lääketieteellistä tai epidemiologista.

Useat tekijät vaikuttivat ammattilaisten alkoholipolitiikkaa ja oman työnsä keinoja koskeviin asenteisiin. Suurin osa omasta pätevyyden puutteestaan tietoisista tunsi itsensä epävarmoiksi eikä asettunut minkään äärimmäisen näkökulman kannalle. Asenteiden ääripäät löytyivät kahdesta ryhmästä: nuoret naispuoliset sosiaalityöntekijät olivat kieltolakiorientoituneita ja keski-ikäiset mieslääkärit olivat valmiita pitämään normaalina hyvinkin korkeaa alkoholinkulutusta, varsinkin jos se on perinteisen mallin mukaista.

Ne jotka kokivat itsensä ammatillisesti päteviksi kohtaamaan alkoholiin liittyviä ongelmia, olivat jyrkimpiä kieltomentaliteetin kannattajia, vaikka hekään eivät uskoneet rajoitusten vähentävän kulutusta. Ammatillinen itsevarmuus ei myöskään aina liittynyt millään tavalla tosiasialliseen asiatiedon hallintaan. Lisäksi jyrkän kieltolakimentaliteetin kannattajat keskittyivät alkoholistien terapian parissa työskenteleviin ja henkilökohtaisesti alkoholista pidättäytyviin henkilöihin. Tämä viittaa siihen, että voimakkaan autoritaarisilla asenteilla on yhteys yhtäältä tiettyjen terapiakoulukuntien kantoihin ja toisaalta ne perustuvat usein henkilökohtaisen kokemuksen yleistämiseen.

---

Kieltolain aika
Lähde: Ahonen, Jukka (2003) Raittiuden voima. Raittiuden ystävät 1853-2003. Keuruu. ISBN 951-1-18920-4

150 vuoden kokemuksella Raittiuden ystävien juhlakirjassa ja historiikissa kerrotaan raittiuspyrkimysten huippukokemuksesta, kieltolaista:

Kieltolain voimaan saattaminen ja valvominen olivat keskeisiä juonteita 1920-luvun ja 1930-luvun alun raittiusliikkeen toiminnassa. Aluksi kieltolakiin suhtauduttiin suurenmoisena voittona, jonka vaalimiseen raittiusväen tuli osallistua kaikesta sydämestään. Raittiuden ystävät toimeenpani jo heti sisällissodan jälkeen kieltolakikursseja, joilla valaistiin lain toteuttamista koskevia kysymyksiä. Lain kirjaimen noudattaminen osoittautui kuitenkin hyvin monitahoiseksi asiaksi. Kieltolain toteuttamisen ja valvomisen johto annettiin sosiaaliministeriön alaisen raittiusosaston hoidettavaksi. Raittiusväki osallistui kieltolain aikana monin tavoin paikallistason alkoholiolojen valvontaan, minkä ansiosta raittiusliike sai suuren yleisön silmissä selvästi kielteisemmän maineen kuin vuosisadan kahdella ensimmäisellä kymmenluvulla. Maan merkittävimpänä raittiusjärjestönä Raittiuden ystävät sai tästä luonnollisesti oman osansa. Raittiusliikkeen huonoa mainetta oli omiaan heikentämään myös liikkeen johdon julkisissa kommenteissa toistunut itsepintainen kiinnipitäminen huonosti toimineesta kieltolaista. Tilanne johti raittiusliikkeen "kahden rintaman sotaan". Kieltolain rikkojiakin vaarallisemmaksi viholliseksi nousivat lain vastustajat, joiden enemmistön päämäärä kuitenkin oli sama kuin raittiusliikkeellä. Tämän tavoitteen korostamista kuvaa mainiolla tavalla esim. vuonna 1919 perustetun Täysikiellon Vastustamisyhdistyksen nimen muuttaminen kaksi vuotta myöhemmin Täysikiellottoman Kansanraittiuden Edistämisliitoksi.

Kieltolain merkittävin "saavutus" oli rikollisuuden lisääntyminen. Vuodesta 1922 lähtien kieltolaki- ja juopumusrikokset käsittivät jatkuvasti n. 80 % kaikista rikoksista. Yleisen lainkuuliaisuuden selkeä heikkeneminen ja viranomaisten toivoton taistelu laitonta väkijuomaliikettä vastaan synnyttivät vahvoja epäilyjä, vastasiko kieltolain ylläpitäminen siitä aiheutuvia kustannuksia. Yleismaailmallisen talouspulan vaikutukset asettivat 1920-30-lukujen taitteessa kieltolain lopulliseen kokeeseen. Valtion menojen supistaminen ja uusien tulonlähteiden etsiminen tulivat välttämättömiksi. Kieltolain vastustajat olivat jo useiden vuosien ajan esittäneet alkoholiverotuksen käyttöönottoa, joka laskelmien mukaan olisi lisännyt valtion tuloja merkittävällä tavalla. Kieltolain kumoamisen puolesta puhuivat myös kauppasuhteiden säilyttäminen protektionismiin siirtyvien viinimaiden kanssa sekä Ranskalta luvattu huomattava valtionlaina.
 
 

---

  Tulevat äidit ja isät suojattava päihteiltä
Lähde: Helsingin Sanomat 3.9.2003

Jouko Tuomisto, professori kansanterveyslaitoksessa ja osa-aikaisesti Kuopion yliopiston yleislääketieteen laitoksella, pohtii yliökirjoituksessaan päihdepolitiikkamme ongelmia ja tavoitteita. Hänen mielestään olisi tärkeää saada nuoret ymmärtämään ongelmat, joita päihteistä ja jopa niiden normaalista käytöstä aiheutuu.

Samassa yhteydessä hän pohtii myös kannabiksen asemaa:

Kannattaisi myös vakavasti tutkia, olisiko parempi myydä tiettyjä kannabistuotteita valvotuista liikkeistä kuin kadulla. Se irrottaisi niiden kaupan vahvojen huumeiden, kuten heroiinin ja amfetamiinin, katukaupasta. Asia olisi syytä tutkia ennakkoluulottomasti vaikka ei olekaan varmaa, että haitat näin minimoitaisiin.

---

Tupakka ja laittomat huumeet - sosiaalisten ja laillisten erojen kaveneminen
Lähde: Kansainvälinen tupakkakonferenssi Helsingissä
Juttu löytyy keskiviikon numerosta lehden loppupäässä.pdf-tiedostona:
http://www.wctoh2003.org/dailynews/index.html

Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän mielestä keskusteltaessa kansallisesta lainsäädännöstä ja toimintasuunnitelmista on järkevää käsitellä laittomia ja laillisia huumeita erillään. Hän on kuitenkin avoin joidenkin laillisten erojen kaventamiselle:

"Tällä hetkellä keskustellaan siitä, että onko mitään järkeä pitää kannabis laittomana aineena samalla kun nikotiini on laillinen. Minä olisin sellaisen muutoksen puolella, jossa nikotiinin myyminen vaatisi lisenssin. Olisin myös valmis keskustelemaan mahdollisuudesta sallia kannabiksen laillinen myynti tietyin rajoituksin keinona vähentää rikollisuutta."

Ohessa alkuperäinen artikkeli kokonaisuudessaan:

Tobacco and Illegal Drugs - Narrowing the Social and Legal Distinction

In debates on drug policy one occasionally hears views from both the tobacco lobby as well as some anti-drug crusaders sharply opposing any suggestion that illegal drugs would be in any way comparable with tobacco. According to this way of thinking, doing so trivialises the dangers of illegal drugs and blunts the anti-drug message that society needs to send to its youth.

On the other hand, it could also be argued that the implication that tobacco happens to be legal makes it a significantly lesser evil than any illegal drug, amounts to an endorsement of a drug that is both deadly and very addictive, even though it is legal.

Markku Soikkeli, Senior Planning Officer in the Prevention of Substance Abuse at Finland's National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES), wants to send out the message that tobacco is a indeed a real drug:

“Tobacco should be seen as one of the most addictive drugs. It is also the one that is most associated with damage to health."

Dr. Matti Rimpelä, a research professor at STAKES, agrees: “In terms of addictiveness I would classify nicotine in the same category as heroin and cocaine, for example." It is merely the relatively low price and easy availability of cigarettes that keeps nicotine addicts from acting like junkies and crackheads.

Tobacco - a minor vice?

These views are in sharp contrast with the popular way of thinking in Finland, in which all interaction with illegal drugs has long been demonised. Tobacco has been traditionally seen as a fairly minor vice at worst, and something of a rite of passage for youth.

It was not until 1977 that a minimum age - 16 - was set for possession of tobacco. Up until then the only restriction on youth smoking was a law passed in the 1960s making it illegal for schoolchildren to smoke while travelling between their homes and school. Now the age for buying tobacco is 18, but enforcement of the age limit leaves much to be desired. In what was seen as a socially progressive move at the time, some Finnish schools the early ´70s actually set up smoking lounges for pupils in the upper grades. The rationale was that it was better for teenagers to smoke in a lounge where young-er kids could not see them, than in school toilets, or nearby forests and alleys.

In the 1990s the smoking age was raised to 18. Nevertheless two years later parents whose children attended a traditional Finnish Lutheran summer confirmation camp were offered the possibility to sign a paper giving permission for him or her to smoke during the camp in a specified area.

Although legislation has become more restrictive, Markku Soikkeli says that the familiarity of smoking still helps people avoid drawing the most logical conclusions on tobacco.

“The fact that tobacco is effectively sold to young kids, and that we know that it will eventually kill about one half of smokers, should be intolerable. It should not be possible for this kind of merchandise to exist in a society that normally protects public health and the life of its citizens. But it is possible, because over a long period of time we have learned to consider it natural."

He says that part of the problem has to do with the different taboos surrounding legal and illegal drugs.

Tobacco and Illegal Drugs  - Narrowing the Social and Legal Distinction

“Tobacco appears to be as addictive as heroin and more lethal, so we should consider it the more dangerous drug. However, it is very difficult to say this out loud."

Smoking starts below the legal age

Studies show that tobacco use tends to start far below the legal smoking age - usually between the ages of 12 and 14. Markku Soikkeli feels that the right kind of education is very important. He says that it should include the legal drugs alcohol and tobacco, and that it should avoid propagandistic emotion, relying instead on objective facts and critical information about the substances, trusting the kids themselves to draw the right conclusions:

“By critical information I mean information that relies on exposing the tactics and lies of the tobacco industry to the young kids. We don't need to feed them our attitudes or to indoctrinate them to an anti-tobacco way of thinking, because exposing them to simple facts will do the job. It has the added benefit of allowing young people to use their own resources - their intelligence and sense of justice."

Professor Rimpelä sees the main social distinction between legal and illegal drugs as stemming from the differences in the legal status. He also has hopes that tobacco might soon become far less accepted socially and culturally:

“At the moment alcohol and tobacco do not have the kinds of subcultures that illegal drugs do. They are so widespread that it is difficult to talk about a subculture. However, in Finland smoking is decreasing so much that it could turn into a subculture of sorts as it becomes a marginalised phenomenon.

This has not happened yet, but it is inevitable at some point. It would be good if smoking were to become such a rare phenomenon that the Minister of Culture would not even consider meeting the winner of a car race who receives sponsorship money from a tobacco company."

Rimpelä says that when discussing national legislation and plans of action, it may be sensible to deal with illegal and legal drugs separately. However, he is also open to narrowing some of the legal distinctions:

“At the moment there is considerable debate on whether or not there is any sense in having cannabis as an illegal substance while nicotine is legal. I would be very much in favour of a change in which selling nicotine would require a licence. I would also be willing to discuss the possibility of allowing cannabis to be sold legally - with certain restrictions - as a way of reducing crime."

To rationally deal with the problem posed by nicotine as an addictive drug, Matti Rimpelä feels that it is important to disengage from the powerful moral attitudes of various interest groups and to examine the phenomenon of all types of substance abuse as a societal whole:

“On the level of individual human beings it is often difficult to distinguish between legal and illegal substances. The substances themselves are not important - helping people is. Focusing on specific substances has not proven to be very successful."

At the moment alcohol and tobacco do not have the same kinds of subcultures as illegal drugs.

---

Vain kolmen prosentin tähden
Lähde: Turun Sanomat 4.9.2003

Turun poliisin huumerikosyksikön päällikkö, rikoskomisario Veli-Matti Soikkeli kertoo kriminaalivalvonnan tuloksellisuudesta Turun Sanomien uutisessa:

- Mitä enemmän huumetorjuntaan sijoitetaan, sitä enemmän juttuja paljastuu. Tähän asti on arvioitu, että 10 prosenttia huumeista paljastuu, mutta nyt kansainvälinen tutkimus totesi, että paljastuneita onkin vain kolmisen prosenttia. Se hätkähdyttää. Työsarkaa olisi loputtomasti ja enemmänkin voitaisiin tehdä kuin nyt, Soikkeli sanoi.

---

Paimion ja Piikkiön metsistä
Lähde: Turun Sanomat 3.9.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,132682,2003-09-03

Poliisi on löytänyt Paimion Preitilästä toistakymmentä maahan istutettua cannabis sativa -kasvia.Metsäntutkimuslaitoksen mailla kasvaneet hampuntaimet löytyivät yleisövihjeen perusteella.

Myös Piikkiön Jättänväljästä seurakunnan mailta löydettiin samaa hamppukasvia, joka oli istutettu kolmeen tynnyrinpuolikkaaseen. Piikkiön hamput olivat ennättäneet hujahtaa runsaan metrin korkuisiksi pensaiksi.

Poliisin mukaan kummassakin tapauksessa on kyse huumekasvin kasvatuksesta kotitarpeiksi. Tekijöistä ei ole vielä tietoa.

- Yleisemmin hamppua kasvatetaan sisätiloissa, kuten kylpyhuoneissa ja saunoissa. Ulkona kasvatus on harvinaisempaa, maaseutumainen tapa, määrittelee ylikonstaapeli Ismo Mäntylä Paimion poliisista.

Hamppuviljelmät havaitaan yleensä kotietsintöjen yhteydessä. Sen sijaan ulkoa metsän
siimeksestä kasveja on vaikeampi löytää.

Valistus on tehnyt tässä suhteessa tehtävänsä.

- Hamppua on varmasti kasvatettu kauan, mutta nyt kasvi tunnistetaan yhä herkemmin, Mäntylä uskoo.

Viimeksi Paimiossa tehtiin kaksi hamppulöydöstä vuonna 2000.

Paimion ja Piikkiön löydöissä on todennäköisimmin kyse huumausainerikoksesta, josta saa vähintään sakkorangaistuksen ja enintään kaksi vuotta vankeutta.

- Kannabiksen kasvatus on kiellettyä kaikissa muodoissaan. Myös siemenien tuonti maahan on laitonta, Mäntylä sanoo.

Turussa poliisin haaviin jää muutamia kymmeniä hampun kotikasvattajia vuodessa.

---

Kannabis hyväksytympää
Lähde: Turun Sanomat 31.8.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,132454,2003-08-31

Huumeidenkäyttäjä hyväksyy raittiuden perinteistä alkoholinjuojaa paremmin

Täysin raittiit ja huumeita kokeilleet nuoret naiset suhtautuvat päihteiden käyttöön yllättävän samalla tavalla. Molemmat ryhmät esimerkiksi vieroksuvat perinteistä suomalaista humalahakuistabaarikulttuuria.

Huumeita käyttävät hyväksyvät myös täysraittiuden "perinteisiä" alkoholinjuojia paremmin.

- Molemmilla on tietynlainen ymmärrys toisen ryhmän valintaa ja elämäntapaa kohtaan, kertoo Katri Paija, joka tutki sosiologian gradussaan alle 30-vuotiaiden turkulaisnaisten päihdeasenteita.

Naiset jaettiin neljään erilaiseen joukkoon. Ideana oli selvittää, mikä yhdistää ja erottaa eri lailla päihteisiin suhtautuvia.

Tutkimuksen naisista yli kolmannes kuului kokeilijoiden ryhmään. Kokeilija käyttää alkoholia ja on joskus kokeillut myös huumeita.

Liki saman verran baaritiskeillä viihtyi ns. perinteisiä naisia, jotka juovat alkoholia, mutta eivät koske huumeisiin. Loppu kolmannes jakautui kahteen ääripäähän - täysraittiisiin ja huumeita käyttäviin.

Tutkimuksen aineisto kerättiin pari vuotta sitten Turun keskustan ravintoloista ja muista
viihdepaikoista. Lomakkeen sai täytettäväksi viitisensataa nuorta - alkuillasta tietenkin, ettei humalataso häiritsisi vastaamista.

Kyselyn tekoon suhtauduttiin innostuneesti. Vaikeinta oli tavoittaa alle 19-vuotiaita huumeidenkäyttäjätyttöjä.

- Kysely kertoo nimenomaan tämän tutkimuksen nuorista naisista. Kaikkiin turkulaistyttöihin tuloksia ei sovi yleistää, muistuttaa Paija.

Joka viides täysin raitis

Seitsemän tyttöä kymmenestä kertoi hallitsevansa päihteiden käyttönsä ravintolaillan aikana. Liki kolmannes siis oli asiasta epävarma.

Tavoitetuista tytöistä viidennes ilmoittautui raittiiksi. Heistä liki puolet väitti, ettei ole koskaan maistanutkaan alkoholia.

Oleellinen syy raittiuteen oli se, ettei haluta olla päihteiden vaikutuksen alaisena. Kolme raitista neljästä myönsi pelkäävänsä kontrollin menettämistä.

Myös päihteiden kallis hinta kannusti osaa tytöistä täysraittiuteen. Viidennes raittiista epäili, etteivät raittiit ehkä olisi raittiita jos olisivat kokeilleet päihteitä ja tietäisivät mistä jäävät paitsi.

- Yli puolet raittiista ajattelee, että päihteitä käyttävät ovat vähän eksyksissä oman elämänsä suhteen, että käyttö on jonkinasteinen ongelma. Raittiit antavat arvoa valitsemalleen elämäntavalle, Katri Paija sanoo.

Toisaalta puolet raittiista tytöistä epäili, että käyttäjät uskovat heidän nauttivan vähemmän elämästä ja omistavan vähemmän ystäviä. Päihteitä käyttävät eivät todellisuudessa kuitenkaan ajattele näin synkästi.

Kannabis saa ymmärrystä

Huumeidenkäyttäjien ryhmästä 93 prosenttia käytti kannabista, vahvempia huumeita vain muutama.

- On silti mahdollista, että vahvojen huumeiden käyttäjiä löytyy enemmän tutkimuksen ulkopuolisista ravintoloista, huomauttaa Paija.

Kannabis on noussut selvästi erilaiseen asemaan kuin muut huumeet. Kaikki ryhmät - myös huumeidenkäyttäjät - pitivät vahvoja huumeita hyvin vaarallisina, mutta pilvenpolttoon suhtauduttiin lievemmin.

Nuorimmat pitivät kaikkia huumeita vähemmän haitallisina kuin vanhemmat vastaajat. Joka viidennen mielestä ekstaasi on vaaratonta.

- Nuoremmille huumeet eivät ole tabu. Tulevaan päihdekulttuuriin vaikuttaa paljon se, olemmeko valmiit hyväksymään, että ihmisten tunteita säädellään kemiallisesti. Nuorimmat naiset antoivat päihdeasenteissaan viitteitä siihen, että alkoholi menettää asemiaan, Katri Paija sanoo.

Huumeidenkäyttäjille ja kokeilijoille oli tyypillistä runsas alkoholinkäyttö. Kannabista käyttävät naiset juovat miesmäisesti itsensä humalaan.

- Kannabiksen laillistamista kannattavat perustelevat kantaansa muun muassa sillä, että se on paljon vaarattomampaa kuin alkoholi. Norjalaistutkimuksen mukaan kannabis ei kuitenkaan tulisi syrjäyttämään alkoholia, vaan nousisi sen rinnalle. Varsinkin naisilla näyttäisi käyvän näin, Paija kertoo.

Yli puolet ulkonakäyvistä yli 22-vuotiaista nuorista naisista piti parin paukun päivittäistä juomista ihan normaalina. Nuoremmat pitivät tätä vaarallisempana.

- Tässä oli havaittavissa pieni ikäpolvien ero. Nuorimmilla vastaajilla on vielä alkoholivalistuksen mukaisia asenteita.

Tupakoinnissa selvät erot

- Mitä laajemmin käyttää päihteitä, sitä enemmän uskoo niiden hyvää tekevään vaikutukseen. Eniten näin uskovat huumeita käyttävät, Katri Paija sanoo.

Loogista, totta kai. Silti kolmannes raittiistakin uskoi, että huumeiden ja alkoholin avulla ihmiset voivat nauttia olostaan enemmän.

Valtaosa kyselyn tytöistä oli aloittanut alkoholin käytön 13-15-vuotiaina, siis selvästi alaikäisenä, huumeidenkäyttäjänaiset vielä nuorempina.

Tupakanpoltossa oli suuria eroja käyttäjäryhmien kesken. Huumeidenkäyttäjistä tupakoi 88 prosenttia, alkoholinjuojista 41 prosenttia ja raittiista tytöistä kolme prosenttia.

Nuorten tupakointi on Suomessa yleistä, tosin harvinaisempaa kuin vielä 1970-luvulla. Silloin ilmapiiri oli niin liberaali, että koulujen pihoillekin asennettiin tuhkakuppeja.

Tyttökavereista huolehditaan

Haastatellut eivät myöntäneet, että päihteiden avulla tavoittaisi syvempiä merkityksiä maailmasta.

Baariin lähdetään ystäviä tapaamaan ja pitämään hauskaa. Keinot tosin vaihtelevat: osa kertoi viihtyvänsä tupaten täynnä olevissa klubeissa, osa kävi savuttomissa baareissa.

- Tytöt eivät pidä juomista yhtä tärkeänä syynä ravintolaan menolle kuin nuoret miehet. Tai ainakaan he eivät sitä tunnusta, koska naisen ei kuulu myöntää, että haluaa juopotella. Toisaalta voi olla, ettei alkoholi todellakaan ole heille niin tärkeä syy ulkonakäymiseen, sanoo Katri Paija.

Miehet myöntävät suoremmin, että alkoholi on tärkeää, ja kaiken lisäksi, että he hakevat baarista kumppania.

- Vaikka tyttöjen sosiaalinen liikkumatila on lisääntynyt, se ei ole yhtä väljä kuin poikien. "Liikaa" rajoja rikkovaa tyttöä pidetään helpommin sosiaalitapauksena kuin vastaavalla tavalla käyttäytyvää poikaa, Paija sanoo.

Suurin osa naisista pyrkiikin "kontrolloituun humalaan" säädellen juomistaan. Samalla pidetään huolta liikaa nauttineista tyttökavereista.

---

Keinohuumeella tehokuntoon
Lähde: Turun Sanomat 31.8
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,12,0,0,132498,2003-08-31

Kolmenkymmenen vuoden kuluttua jok'ikisen työpaikan palkolliset puurtavat tauotta tappavan pitkiä työpäiviä. Kukaan ei valita, vaan kaikki ovat päivästä toiseen iloisia ja ahkeria. Burn outista ei ole puhuttu enää aikoihin, eikä krapulan kyllästämistä poissaoloista kärsi kukaan. Juhlimisesta nauttivat voivat olla huoleti, sillä seuraavana päivänä ei päätä kivistä.

Tehokas, vireä työilmapiiri on uuden, synteettisesti valmistetun keinohuumeen ansiota. Terveysruisku ei tuhoa käyttäjäänsä fyysisesti eikä aiheuta hänessä psyykkisiä jälkiseurauksia. Keinopäihde mullistaa Suomen huumausainelainsäädännön uuteen uskoon.

- Nähtäväksi jää, keksitäänkö tällainen turvallinen huume, joka syrjäyttäisi alkoholin ja muut narkoottiset aineet. Koska ihmisen tarve päihtyä on ikiaikainen, terveyspäihteelle olisi suuri tilaus, uumoilee Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen.

Hän huomauttaa, että Suomen huumeidenkäytön historia kehittyy kolmenkymmenen vuoden sykleissä. Huume- ja alkoholipiikit näkyvät nousevan aina hyvinvointikausien kynnyksellä, laman jälkeen, jolloin on varaa haistella kansainvälisiä virtauksia.

Vapaamielisen 1960-luvun puolivälin jälkeen kannabiksen käyttö lisääntyi rivakasti, ja myös amfetamiini ja LSD tulivat jäädäkseen. Kokeileminen oli erityisesti nuorisokulttuurien ilmiö. Huumeisiin suhtauduttiin ennakkoluulottomammin, sillä aineiden vaikutuksista ja vaaroista ei tiedetty yhtä lailla kuin nykyään.

- Ainetta kokeillut julkisuudenkin henkilö saattoi esiintyä Seuran tai Avun palstoilla omilla kasvoillaan ja kertoa, minkälaiset fiilikset huumeesta sai, Hakkarainen kertoo.

Vuonna 1969 Ylioppilaslehti julkaisi abinumeron, jonka erityisteemana olivat huumeet.

- Lehdessä kerrottiin, missä kussakin yliopistokaupungissa myytiin parhaat pilvet. 1970-luvun puolivälissä tilanne rauhoittui, mutta 1990-luvulla tapahtui uusi käänne. Kokeilut lisääntyivät huimasti, ja ongelmakäyttö kasvoi rajusti. Uusia, synteettisesti valmistettavia designerhuumeita alkoi ilmestyä markkinoille tutkijan mukaan läjäpäin.

- Erityisesti heroiinin käyttö levisi räjähdysmäisesti, mutta myös buprenorfiinit, kuten Subutex ja Temgesic ja hallusinogeenit, kuten ekstaasi ja amfetamiini levittäytyivät laajalle Suomeen.

Nykyisin 20-29-vuotiaista miehistä kolmannes ja naisista neljännes ilmoittaa kokeilleensa kannabistuotteita. Hakkarainen spekuloi, että mikäli kehitys jatkuu nykyiseen tapaan, huumeiden käytön seuraava piikki näkyy 2020-2030-lukujen taitteessa yhä kasvaneina lukuina.

- Tuolloin enemmistö kokeilee miedoiksi luokiteltuja huumeita, ja säännöllinen käyttö lisääntyy. Kannabiksen laillista asemaa joudutaan väistämättä miettimään, mikäli yli puolet väestöstä rikkoo lakia.

Kuohuvan 1960-luvun jälkimainingeissa määriteltiin huumausainelaki, jonka tiukka huumeidenvastainen kanta juurrutti asenteet kiinteästi ihmisten mieliin. 1990-luvulla poliisivalvonnan lisäksi on ryhdytty myös ennaltaehkäisyn, valistuksen ja hoidon keinoin puuttumaan huumeiden käyttöön.

Huumeet ovat pysytelleet otsikoissa myös 2000-luvulla. EU:n parlamentissa käydään kaiken aikaa kiivaita keskusteluja Euroopan huumausainepolitiikasta. Iso-Britanniassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Portugalissa lainsäädäntöä on jo lievennetty mietojen huumeiden hallussapidon ja oman käytön osalta
.
- Euroopan unionin sisällä sovellettavien huumausainelakien haitari on hurja, jos ajatellaan esimerkiksi Hollannin ja Ruotsin käytäntöjä. Suomi on valinnut tarkkailijan roolin eikä aio ainakaan etulinjassa hyökätä laillistamaan kannabistuotteita.

Suomessa lainsäädäntö määrittää, mitkä aineet luokitellaan huumeiksi. Yksi tulevaisuuden kysymyksistä on, käytetäänkö huumeita päihdyttäviin vai lääkinnällisiin tarkoituksiin. Erikoistutkija uskoo, että medikalisointi lisääntyy, ja viittaa jo nyt yleistyneeseen mielialalääkkeiden kulutukseen.

- Ei ole mahdotonta, että huumeita käytettäisiin tulevaisuudessa enemmän psyykenlääkkeiden tapaan. Kehitettiinhän moni nykyinenkin huume alun alkaen lääkkeeksi. Heroiini oli 1800-luvun lopulla yskänlääke, ja amfetamiini tunnettiin aluksi laihdutusrohtona.

Hakkarainen lohduttaa, että huumeiden lisääntyminen on vain yksi tulevaisuuden ennuste. Yhtä hyvin käyttö voi olla 30 vuoden kuluttua vähäisempää.

- Kun Viron viinahanat aukeavat, voi olla, että ihmiset lopulta kyllästyvät alkoholin tuomiin, itseaiheutettuihin terveysongelmiin. Samoin voi käydä huumeiden osalta, kun itsekontrolli kasvaa.

Tulevaisuus muotoutuu ihmisten näköiseksi.

---

Tilaisuus tekee uteliaan
Lähde: Turun Sanomat, pääkirjoitus 14.8.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,131086,2003-08-14

Kun suomalainen autoilija takavuosina jäi kiinni ylinopeudesta, hän harvoin paljasti konstaapelille todellisia tulojaan. Jonkinlaiseksi maantavaksi oli sukeutunut, että oma palkka ilmoitettiin niin alakanttiin kuin oma tunto suinkin salli.

Ja sallihan se.

Jos poliisille sakotusta varten kerrottuja lukuja olisi käytetty virallisten tulotilastojen pohjana, Suomi olisi osoittautunut mitä varmimmin OECD:n alhaisimpien ansioiden ja tasaisimman tulonjaon maaksi.

Nelisen vuotta sitten esivalta teki lopun tästäkin riettaudesta: sakkovilppi säädettiin rangaistavaksi teoksi. Mutta edes oikeusvaltiossa laki ei ole aina kaikille sama, pikemmin niin kuin se luetaan.

Taannoisen uutisen mukaan (MTV 13.8.), poliisi ja syyttäjät ovat käyttäneet matkapuhelimitse toimivaa ansiotulojen kyselyjärjestelmää ainakin osin lainvastaisesti.

Modernin tietotekniikan ansiosta sakkovilpin kontrollointi on nykyisin peräti yksinkertaista. Poliisi näppäilee suoraan tien päältä kännykän tekstiviestinä kyselyn verohallinnon tietorekisteriin. Ja naps, päiväsakon määrittelemiseksi tarpeellinen tulotieto on varmistettu.

Vaikka järjestelmä on ollut käytössä vuosikausia, vasta viime talvena verohallitus heräsi selvittämään, toimiiko se niin kuin pitää. Tammikuun tarkastusiskussa seurattiin kaksi viikkoa poliisin ja syyttäjien tekstari-liikennettä.

Kävi ilmi, että poliisi oli tehnyt verottajan tietokantaan 9000 tulokyselyä. Kun tulosta verrattiin poliisin sakkorekisteriin, huomattiin outo käppi. Noin 2000 tapauksessa kansalaisen tuloja oli udeltu ilman sakotuksen tarkoitusta.

Verohallituksen ylitarkastajan Ulla-Maija Heikkilän mukaan valtaosaan ylimääräisistä kyselyistä löytyy "ymmärrettävä selitys", esimerkiksi systeemin testaaminen. Lopuissa kyse on ollut tuttavien, naapurien, kenties kollegojen tulotietojen tarkistamisesta - motiivina silkka uteliaisuus.

Suomen rehti ja rehellinen poliisikunta voi tietysti pitää pikkumaisuutena sitä, että mediassa haaskataan palstatilaa näin vähäpätöisten rikkeiden setvimiseen.

Samalla kannalla tuntuvat olevan selvityksen tehneen verohallituksen ja poliisin toimia valvovan sisäministeriön edustajat.

Viranomaiset myöntävät, että lakia on rikottu, mutta edesvastuuseen ei ketään vedetä. Asianomaisten hallinnollinen ohjaus ja puhuttelu riittävät.

Ja mikä ettei. Voihan sitä niinkin suhtautua. Mikseivät poliisit saisi käyttää tilaisuutta siinä kuin marjan poimija, joka pistää joka kymmenen mustikan omaan suuhunsa.

Tai kirjakaupan myyjä, joka työsuhteen luontaisetuna ottaa oikeudekseen tirkistellä bestsellereitä tiskin alla.

Poliisi on kuitenkin viranomaisena poikkeusasemassa. Virkatoimessa häntä velvoittaa erityinennuhteettomuuden ja laillisuuden vaatimus.

Kun liikennettä valvova konstaapeli hyödyntää tulojen kyselyjärjestelmää henkilökohtaisiin tarkoituksiin, hän käyttää väärin virka-asemaansa. Hän rikkoo perusteettomasti kansalaisille laissa turvattua tietosuojaa.

Tulojen urkkiminen ei sinällään suuresti kansalaisen etua loukkaa; ovathan verotustiedot kenen tahansa saatavissa, kunhan vaivautuu verotoimistoon katsomaan.

Ilmitulleet tapaukset herättävät kuitenkin kysymään, mihin muuhun poliisi mahtaa käyttää hallussaan ja/tai käytettävissään olevia henkilötiedostoja.

Ken kerran keksitään, sitä aina epäillään. Eikä epäilyttäviä kertoja kaikkiaan ole aivan vähän, jos niitä jo kahdessa viikossa kertyy kaksituhatta.

Poliisi on yhteiskunnallinen instituutio, johon suomalaiset uskovat perinteisesti kuin vuoreen.

Tuoreimman, viime vuoden keväällä tehdyn eurobarometrin kyselyssä 88 prosenttia vastaajista ilmoitti luottavansa järjestysvaltaan. Yhtä korkeaan lukemaan ylti vain puolustusvoimat.

On hienoa, että kansalaiset arvostavat poliisia ja poliisin työtä. Asemasta kannattaisi pitää kiinni ja muistaa, että luottamus ja uskottavuus ovat hupaa tavaraa.

Ne on helppo menettää, mutta tosi työlästä ansaita takaisin.
 

---

Nalle Puh korjaa satoaan
Lähde: Helsingin Sanomat 13.7.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1057922094827

Nalle Puh: herttaisia eläinhahmoja, ajattomia elämänviisauksia?

Pah!

Kannattaa muistaa, että sadut ovat todellisuudessa allegorioita, jotka kertovat tarinan lisäksi vertauskuvallisesti ympäröivästä yhteiskunnasta. Eikä Nalle Puh ole poikkeus.

Vähemmän tunnetun tarinan mukaan vielä käsikirjoitusvaiheessa A. A. Milnen teksti oli tiettävästi realistinen kuvaus huumeyhteisöstä. Kustantajan vaatimuksesta siihen tehtiin muutoksia, ja nyt tarina tunnetaan klassisena eläinsatuna.

Alkuperäisestä teemasta on silti jäljellä paljon viittauksia, jos niitä vain osaa etsiä.

Ajatellaanpa vaikka Nalle Puhia: hän on hajamielinen, ystävällinen pullukka, jonka pakkomielteenä on saada jatkuvasti "hunajaa".

Vaikka Puh on perusluonteeltaan laiska ja mukavuutta rakastava, hän ottaa suuriakin riskejä saadakseen ainetta. Kun päivittäinen annos on kasassa, hän nauttii sen hurmioituneena leveä hymy kasvoillaan.

Entä mistä Puh saa hunajansa? Kirjassa hän rientää Kanin luokse, jolla hän tietää yleensä olevan "ainetta". Kani tarjoaakin hänelle kierroksen. Ensimmäinen näyte on aina ilmainen.

Nautittuaan liikaa "hunajaa" Puh koettaa päästä ulos Kanin pesäkolosta mutta jää oviaukkoon "jumiin" moneksi vuorokaudeksi. Tapaus onkin tosiasiassa metafora, jolla viitataan Puhin kannaövereihin.

Muita käyttäjiä sadussa on Pöllö, joka puhuu sekavia ja nuokkuu oksallaan kaikki päivät – tyypillinen opiaattien väärinkäyttäjä. Surkea kohtalo! Pöllöä tuskin nähdään subutexhoidossa. Vakavasti masentunut Ihaa-aasi on taas malliesimerkki siitä, mihin alkoholin suurkulutus voi johtaa.

Tiikerikin on selvä tapaus. Kirjan salattua syntytarinaa epäilevienkin täytyy myöntää, että kaverilla on aika vauhti päällä. Voimakkaiden piristeiden vaikutuksen alaisena hän jopa kiipeää puun latvaan, josta ei omin neuvoin pääse alas.

Kirjan tapahtumapaikkana on puolen hehtaarin metsä. Tätä voidaan pitää kirjailijan ilkikurisena vitsinä, sillä se on suora viittaus kirjan väitettyyn alkuperäiseen nimeen Nalle Puh ja puolen hehtaarin sato.

---

Valistusta nuorisofestareilla
Lähde: Helsingin Sanomat, Nyt-liite nr. 30, 25.7.2003

Koneisto-festivaali kerää jälleen elektronisen tanssimusiikin kuuntelijat Helsinkiin. Kaapelitehtaalle saapunee myös runsaasti huumepoliiseja. Moni ihmettelee miksi.

Toukokuun suuriskussa Kaapelitehtaan Koneisto Experienceen kärysi huumeista reilusti alle prosentti kävijöistä. Viime kesän Koneistossa oli kävijöitä 15 500, ja huumeita löytyi 67 ihmiseltä eli 0.4 prosentilta kävijöistä.

Tilastojen valossa kiinni jääneitä on todella vähän. Stakesin erikoistutkijoiden Pekka Hakkaraisen ja Leena Metson valtakunnallisessa päihdetutkimuksessa selvisi, että 12 prosenttia 15-69 vuotiaista suomalaisista on käyttänyt huumeita: kolme prosenttia viime vuoden aikana ja yksi prosentti viime kuukauden aikana.

Poliisin näkökulmasta pienempiin kohteisiin iskeminen vie siis liikaa aikaa ja on vaivalloista. Mutta voiko poliisin toiminta olla näin kylmän taloudellista?

(Helsingin poliisin huumerikosyksikön rikoskomisario Jari) Pynnönen tunnustaakin, että virkavallan pontimena on myös poliisin itselleen antama valistustehtävä. Koska tarjontaan on vaikea puuttua, poliisi uskoo pelottelun vähentävän kysyntää.

"Käyttäjäpuolihan se aiheuttaa kysynnän, ja tarjonta on sen mukaista, mitä on kysyntä", Pynnönen sanoo.

Tutkija Salasuo on eri mieltä:"Vaikka poliisi ratsaisi kaikki bileet joka päivä, sillä ei olisi suurtakaan vaikutusta. Muutoksen on tultava juhlintakulttuurista itsestään."

---

Huumekauppiaan arkea Suomessa
Lähde: Helsingin Sanomat 24.7.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1058506357132

Pilvikauppa käy nojatuolissa istuen

Aamuyöllä neljältä Petonen on hiljainen lähiö. Puolikuu parkkipaikan yllä ja autojen lasit aamukasteessa, ei näy edes ravintolasta kotiin palaavia.

Takana on poliisinkin mukaan ehkä kesän rauhallisin yö.

Ravintolasta soitettiin poliisille, koska helsinkiläisseurue oli jättänyt biljardin maksamatta. Partio poimi viisihenkisen seurueen kadulta, vei takaisin, ja ravintoloitsija sai puuttuvat pari euroa.

"Eikö teilläkään nyt parempaa tekemistä ole", maijan takaa kuului, mutta lähinnä tilanne nauratti seuruetta.

Toinen tehtävä olikin sitten monimutkaisempi ihmissuhdesotku, johon liittyi mies, toinen mies, juopottelua, nainen ja yhteisiä lapsia sekä kiista siitä, missä lapset yönsä viettäisivät. Ei siitä sen enempää.

Partioiden vakioreitteihin kuuluvat seudun useat ulkoilureitit. Koiran taluttajat hätkähtävät, kun kulman takaa ilmestyy poliisiauto.

Parkkipaikoilla poliisit ajavat lamput pimeinä, jotta autovarkaille jäisi vähemmän aikaa.

Tupakalla partiot tykkäävät käydä venerannassa, jonka vastarannalla nousevat satojen neliöiden uudet luksusasunnot. Kalleimman tontin hinta oli kuulemma lähes 120 000 euroa.

Sake, 21, piti muutama vuosi sitten huolta, että Petosen rötösrintamalla oli vilkasta. Nyt hän istuu Kuopion poliisin putkassa yhdestä epäselvästä ryöstöjutusta ja autovarkaudesta.

Ei ole ensimmäinen kerta. Mies laskee olleensa Kuopion putkassa vajaat sata yötä. Linnassa on käyty neljästi, muutaman kuukauden reissuja.

Sake oli pari vuotta sitten pilvikauppias Petosella. Omasta kämpästä oli tullut häätö, mutta bisnes pyöri kaverin kämpillä.

"Ei tarvinnut kuin nojatuolissa istua ja syödä pillereitä. Puhelin soi koko ajan. Jos oli tuttu, sanoin että tuu käymään", Sake kertoo. "Olis siinä päässyt rahoiksi, mutta kun tuli ryypättyä ja syötyä ryyniä." Poliisi kyttäsi ulkopuolella, ja lopulta käry kävi.

Mies suunnittelee velkojensa maksua ja kaupungin vaihtoa. Petosen huumekuviot ovat silti vielä tutut.

"Pilven saanti on vaikeata, mutta piriä ja pillereitä löytyy." Amfetamiini onkin seudun muutaman sadan käyttäjän suosikkihuume ja monen häiriön alku.
"Petosella on helppo lähteä perimään velkaa, kun kaveri asuu parin talon päässä."

Yksi asia on selvä: kersoille ei aineita myydä. Sake sanoo mukiloineensa kahdesti tyypin, joka myi. Kolmannella kerralla osasi jo lähteä karkuun. "Kenellekään ei myydä, jos ei itse kysy."

 

---

Kansanedustajat haluttomia tuomitsemaan Tony Halmetta
Lähde: Helsingin Sanomat 8.7.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1057223680549

"Ei sillä perusteella voi ketään erottaa, että mies on viety sairaalaan"

Kansanedustajat varovat jakelemasta hätiköityjä tuomioita tai erovaatimuksia hämminkiä aiheuttaneelle kollegalleen Tony Halmeelle (perus). Tuoreen kansanedustaja Halmeen kohtalo ja kunto kiinnostavat kuitenkin kansaa niin paljon, että viime päivinä kansanedustajat ovat joutuneet vastaamaan Halmetta koskeviin uteluihin kaikkialla.

Halme kiidätettiin sairaalaan torstaiaamuna, kun hän oli ampunut laukauksen käsiaseellaan kotonaan Helsingissä. Halme on edelleen sairaalassa eikä poliisi ole kuulustellut häntä. Helsingin rikospoliisin väkivaltarikosyksikön päällikön Kari Tolvasen mukaan Halmetta päästään kuulustelemaan luultavasti loppuviikosta. Siihen mennessä Halmeen toivotaan toipuneen ja tilanteen rauhoittuneen.

Monet kansanedustajat ovat antaneet tyrmistyneitä kommentteja tapahtuneesta, mutta kukaan ei toistaiseksi ole ryhtynyt toimiin. Jos kymmenen kansanedustajaa vaatisi kirjelmässään Halmetta luopumaan kansanedustajan tehtävästä, eduskunnan perustuslakivaliokunnan olisi pakko ottaa asia käsiteltäväksi.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) ei ole kuullut, onko tällaisia hankkeita vireillä.

"Luulen, että niillä tiedoilla, joita tällä hetkellä on, tuskin mitään (on tekeillä). Tietysti sen jälkeen, kun poliisitutkinta valmistuu, tiedetään tarkemmin tapahtumien kulku ja se, millaisia syytteitä kenties syyttäjä esittää. Sen jälkeen on helpompi tehdä arvio tilanteesta", Sasi sanoi maanantaina.

Jos perustuslakivaliokunta saisi edustajien vaatimuksen, se kuuntelisi ensin asianosaista eli Halmetta itseään sekä muita henkilöitä, jotka voisivat valaista tapahtumia. Sitten kuultaisiin asiantuntijoita. Lausuntojen pohjalta valiokunta tekisi mietinnön, jonka pohjalta koko eduskunta käsittelisi asiaa.

Sasi myöntää, että Halme-kohu on vaikuttanut kansanedustajien arvostukseen.

"Sehän on selvää, että ei tämä paranna kansalaisten käsitystä kansanedustajista."

Hän muistuttaa kuitenkin, että negatiivinen julkisuus kohdistuu helposti julkkiskansanedustajiin. "Palaute, mitä itse olen saanut kansalaisilta, on aika paljon sitä, että kun valitaan julkkiksia, niin tässä on nyt, mitä saadaan."

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Sasi ei halua vielä ottaa millään tavalla tapahtumaan kantaa.

Yhtä varovaisia ovat myös monet muutkin perustuslakivaliokunnan jäsenet. He odottavat poliisitutkinnan valmistumista.

"Tässä on ihan sama kuin Irak-jupakassakin. Minkään lausunnon antaminen ennen kuin tiedetään, mitä todella on tapahtunut, on sopimatonta", sanoo Hannu Hoskonen (kesk). Hän korostaa vielä, ettei ole halua olla "lynkkaaja".

Anne Huotari (vas) toivoo poliisin tutkivan "ihan normaalisti, mitä on tapahtunut". "Jos on aihetta, niin eduskunta tekee normaalit kuviot. En mitenkään halua olla aktiivisesti tuomitsemassa häntä."

Huotari tosin ihmettelee Halmeen puheiden ja käytöksen ristiriitaa. "Hän itse on esiintynyt koko ajan tämmöisenä ikään kuin moralistina ja vaatinut lisää poliiseja ja tämäntyyppistä. Ehkä uusi kansanedustaja ei tiedä vielä kansanedustajan roolia tai ehkä hän ei välitäkään."

"Ei sillä perusteella voi ketään erottaa, että mies on viety sairaalaan. Minä ihmettelen kyllä, jos jotkut kansanedustajat vaatisivat näiden lehtitietojen perusteella erottamista", tokaisee Reino Ojala (sd).

Ojalakin toivoo, että ensin selvitettäisiin, mistä on ollut kysymys ja sitten katsottaisiin, onko jatkotoimiin tarvetta. "Eihän siinä muuten mitään järkeä ole."

---

KKO alensi kahden hasismiehen tuomioita
Lähde: Helsingin Sanomat 4.7.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1057169221894

Oikeuden mukaan kaikki lieventävät ja koventavat seikat huomioitava

Huumeiden käyttäjille ei pidä korkeimman oikeuden (KKO) mukaan tuomita rangaistusta pelkästään huumeen määrän ja laadun perusteella, vaan asiassa pitää ottaa huomioon kaikki rangaistusta lieventävät ja koventavat perusteet.

KKO alensi kahdelle hasiksen käyttäjälle tuomittuja rangaistuksia.

Ensimmäisessä jutussa 24-vuotias mies piti hallussaan vuosina 1999 ja 2000 yhteensä noin puoli kiloa hasista. Hän käytti kaiken itse. Miehellä oli hallussaan enimmillään sata grammaa huumetta.

Espoon käräjäoikeudessa mies tuomittiin 45 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Helsingin hovioikeus ei muuttanut tuomiota.

Mies vaati edelleen KKO:ssa, että rangaistus lievennettäisiin sakoiksi. Näin tapahtui: mies joutuu maksamaan 80 päiväsakkoa eli yhteensä 480 euroa sakkoa. Oikeus korosti, että huomioon on otettava kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Esimerkiksi tässä tapauksessa mies oli itse edistänyt rikoksensa selvittämistä kertomalla avoimesti käytöstään.

Lisäksi mies hakeutui kiinnijäämisensä jälkeen hoitoon eikä hän ole hoidon aikana tehdyissä testeissä jäänyt kiinni huumeiden käytöstä.

Toisaalta mies piti kerrallaan niin huomattavia määriä hasista, että siitä on saatu useita satoja käyttöannoksia. KKO totesi, että tällöin on ollut vaara siitä, että muutkin henkilöt saavat ainetta haltuunsa.

Mies menetti paljastumisensa takia työpaikkansa, mutta KKO:n mukaan yksin tämä ei ole sillä tavoin kohtuutonta, että asia vaikuttaisi rangaistuksen mittaamiseen. KKO:n päätös syntyi äänin 4-1. Enemmistön muodostivat presidentti Leif Sevon ja oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Mikko Könkkölä. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Mikko Tulokas olisi pitänyt voimassa hovioikeuden määräämän ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Toisessa jutussa 31-vuotiaan miehen sakkorangaistusta hasiksen käytöstä alennettiin. Mies myönsi tuprutelleensa vuonna 2001 puolen vuoden aikana 75 grammaa hasista.

Miehen rangaistus huumausaineen käyttörikoksesta aleni 65:stä 30 päiväsakkoon eli mies joutuu maksamaan 180 euroa sakkoa. Asian ratkaisi sama kokoonpano kuin ensimmäisen jutun, mutta tällä kertaa kaikki olivat yksimielisiä.

---

Nuorten tupakointi ja alkoholin juominen vähentyneet
Lähde: Stakes 1.7.2003
Arja Rimpelä, Tomi Lintonen, Lasse Pere, Susanna Rainio ja Matti Rimpelä: Nuorten terveystapatutkimus 2003. Tupakkatuotteiden ja päihteiden käytön muutokset 1977-2003. Stakes. Aiheita 13/2003.
http://www.stakes.fi/tiedotteet/2003/34.htm
http://www.stakes.fi/verkkojulk/pdf/Aiheita13-2003.pdf

Alle 18-vuotiaiden tupakointi, toistuva alkoholin käyttö ja humalajuominen vähentyivät selvästi kahden viime vuoden aikana. Myös huumekokeilijoiden tunteminen ja huumetarjonnan kohtaaminen vähenivät ensimmäisen kerran.

Nuorten terveystapatutkimus tehdään joka toinen vuosi 12-18-vuotiaille nuorille. Keväällä 2003 toteutettuun postikyselyyn vastasi 6826 nuorta. Tupakointi ja päihteiden käyttö lisääntyivät 1990-luvulla. Vuoden 2001 kyselyssä oli jo viitteitä tämän kehityksen tasaantumisesta. Tämän kevään tutkimuksessa kaikki tupakointia ja päihteiden käyttöä kuvaavat mittarit osoittivat vähenemistä alle 16-vuotiailla ja myös 16 vuotta täyttäneillä pojilla. Tämän ikäryhmän tytöillä ja 18-vuotiailla pojilla tilanne pysyi ennallaan. Tupakointi ja alkoholin juominen lisääntyivät edelleen 18-vuotiailla tytöillä.

Tutkimus tehtiin kotiin lähetettynä postikyselynä. Todelliset tupakointia ja päihteiden käyttöä kuvaavat luvut ovat hieman suurempia kuin vastanneista lasketut, koska vastaamatta jättäneissä on tupakoivia ja päihteitä käyttäviä enemmän kuin vastanneissa. Kahden perättäisen tutkimuksen vertailu on kuitenkin luotettavaa. Myös Kouluterveyskyselyn tuoreiden tulosten mukaan 14-15-vuotiaiden tupakointi ja alkoholin juominen ovat vähentyneet.

---

Työpaikkojen huumetestaus
Lähde: Helsingin Sanomat 25.6.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1056447859508

Työelämän tietosuojalain täydentämistä valmistellut työryhmä esittää työnantajille myös oikeutta työntekijöiden pakollisiin huumetesteihin.

Oikeus testeihin olisi silloin, kun työntekijä toimii tehtävässä, jossa huumaantuneen oleminen voi aiheuttaa vaaraa joko hänelle itselleen tai muille ihmisille.

Myös työnantajan omaisuuden ja tietojen suojeleminen voisi oikeuttaa työntekijän huumeidenkäytön testaamisen.

Tiettävästi esitys kuitenkin kieltäisi sen, että työsopimuksen yhteydessä ennakolta voitaisiin antaa suostumus huumetesteihin.

Hallitusneuvos Raila Kangasperkon johtama työryhmä jättää esityksensä torstaina. Työryhmä on tehnyt täydennyksiä lokakuussa 2001 voimaan tulleeseen lakiin työntekijän yksityisyyden suojasta työelämässä.

Täydentämistarvetta nähtiin lain voimaantulon jälkeen kolmella tasolla: työnantajan oikeudessa tarkkailla työntekijöiden sähköpostia, teknisen valvonnan eli muun muassa kamera-, video- ja kulunvalvonnan määrittelyssä sekä kolmantena työpaikkojen huumetestien säätelyssä.

Nykyiset käytännöt niin teknisessä valvonnassa, sähköpostitarkkailussa kuin huumetesteissäkin ovat kirjavia ja yrityskohtaisia, koska säännöksiä ei ole olemassa.

Hallitusneuvos Raila Kangasperko ei tiistaina halunnut kertoa esityksen yksityiskohdista.

Työryhmän jäsenten mukaan esitys on yksimielinen, mutta monien kompromissien tulos.

Eduskunnassa esityksestä odotetaan kiivasta keskustelua. Näkemyseroja on etenkin huumetesteistä.

Työryhmä on niiden osalta noudatellut näkemyksiä, joiden mukaan tietyillä edellytyksillä ja tietyntyyppisissä töissä työntekijä tulee voida määrätä huumetestiin jo oman turvallisuutensa vuoksi. Esityksessä ei kuitenkaan luetella ammatteja tai työtehtäviä, joissa pakollinen testaus voidaan tehdä.

Huumetestien lisäksi esityksessä määritellään myös muiden päihteiden käytön testaaminen työpaikoilla. Päihdetestausta koskevia esityksiä pidetään luonnoksen yksiselitteisimpänä osana.

---

Jos täytätte mun lasini
Lähde: Matti Turunen (2002) Jos täytätte mun lasini. Suomalaisen panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden vuosisata. Helsinki. ISBN 952-91-5088-1

Panimoteollisuuden julkaisema olut- ja virvoitusjuomateollisuuden historia sivuaa myös Suomen alkoholikieltolakikokeilua kriittisessä valossa:

Laillisen alkoholiliikkeen aikana ennen ensimmäistä maailmansotaa oli syntynyt käsitys siitä, mikä oli sopivaa ja mikä sopimatonta alkoholinkäyttöä. Kieltolain aikana väkevien juomien käyttö ja salajuopottelun ilmapiiri muuttivat aikaisempia juomatapoja hillittömämpään suuntaan, mikä näkyi myös rikostilastoissa. Väkivaltarikokset lisääntyivät erityisesti maaseudulla.

Lisäksi valtio menetti huomattavasti tuloja, koska laittoman myynnin myötä alkoholitulot menivät ulkomaisille alkoholiteollisuuden harjoittajille sekä oman maan trokareille. Kieltolaista aiheutui kauppapoliittisia vaikeuksia viinimaiden kuten Ranskan ja Espanjan kanssa. Lisäksi virkavalta hukkasi voimansa jokseenkin toivottomassa taistelussa salakuljetusta ja -kauppaa vastaan.

Kieltolakia vastustettiin myös myös poliittisin keinoin eikä vain lasin ääressä. Vastustajien toiminta keskittyi vuonna 1919 perustetun Täysikiellon vastustamisyhdistyksen toiminnan ympärille.

Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana oli professori Ossian Aschan. Myöhemmin yhdistys muutti nimensä Täysikiellottoman kansanraittiuden edistämisliitoksi. Liitto ei voinut saada valtionavustusta, joten se joutui rahoittamaan toimintansa jäsenmaksu-, keräys- ja lahjavaroin. Mallasjuomapanimoista ainakin F. Sergejeffin Oluttehdas tuki yhdistystä taloudellisesti. Myös Panimoteollisuusyhdistys antoi liitolle 3000 markan lahjoituksen valistus- ja propagandatyöhön. Lahjoittajista ei voida esittää kovin tarkkoja tietoja, koska monet halusivat pysyä tuntemattomina.

---

Kannabis, paljon käytetty - vähän puhuttu
Lähde: http://members.surfeu.fi/halkoryhma

Turussa pidettiin 10.6. päivän pituinen kannabisseminaari, joka oli tarkoitettu päihteidenkäyttäjiä työkseen hoitaville ammattilaisille ja muille päihdeongelmaisia työssään kohtaaville. Seminaarin oli järjestänyt Turun kaupunki ja Halkoryhmä. Paikkana oli vielä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymänjuhlasali, mikä lisäsi tilaisuuden virallista luonnetta.

Seminaariin kutsutut puhujat edustivat myös korkeatasoista asiantuntemusta tutkimuksen ja käytännön tuntemuksen aloilta. Aamupäivällä kannabiksen käytön laajuudesta ja käyttäjien hoidossa käymisestä kertoivat Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen ja suunnittelija Airi Partanen. Kannabis on eniten käytetty mutta vähiten hoitoa aiheuttava laiton huumausaine myös Suomessa.

Oulun yliopistosta farmakologian tohtori ja psykiatri Pekka Laine kertoi kannabiksen käytön vaikutuksista nykytutkimuksen valossa ja kannabiksen käyttäjien hoidosta. Myytit vuosikymmenten takaa tulivat kumottua uusimman tieteellisen tutkimuksen valossa. Esitelmän ajan tasalla ollut tieto saikin yhden kuulijoista kysymään, että pitääkö meidän nyt pitää kannabista täysin haitattomana!

Helsingin nuorisoaseman johtaja Katarina Fagerström kertoi käytännön tasolta kannabiksen käyttäjien hoidosta. Joka kolmas kannabiksen takia hoitoon hakeutuva menee sinne vanhempiensa painostamana ja siksi myös vanhempien hoitoon on satsattu.

Tampereen yliopistosta tutkija Taru Kekoni kertoi parhaillaan menossa olevan tutkimuksensa valossa kannabiskeskustelusta ja -aktivistimista Suomessa. Tilaisuus päättyikin SKY:n, Vihreiden Panttereiden ja Hamppukaupungin kotisivujen esittelyyn ja kotiin lähtiessään kuulijat saivat vielä SKY:n materiaalia mukaan purtavaksi.

---

Kannabis tylsistyttää aivoja
Lähde: Kaleva 16.6.2003
http://www.kaleva.fi/html/JTpage325017.html

Laajat, puolueettomat tutkimukset viattomaksi huumeeksi väitetyn kannabiksen pitkäaikaisen käytön vaikutuksista eivät puolla aineen käytön laillistamista.

Psykiatrian dosentti ja Suomen psykiatriyhdistyksen pääsihteeri Jyrki Korkeila sanoi lääketieteen toimittajille pidetyssä seminaarissa, ettei hänen mielestään laillistamisaikeissa ole mitään mieltä. Useat huolellisesti toteutetut lääketieteen tutkimukset osoittavat, että kannabiksen runsas käyttö aiheuttaa aivojen tylsistymistä ja osalla käyttäjistä puhkeaa skitsofrenia.

"Kun skitsofrenian muut riskitekijät Suomessa koko ajan vähenevät, kannabiksen käyttö voi lisätä niitä. Kannabiksen vaikutuksesta aivoissa tapahtuu epäsuotuisia muutoksia, joita kaikkia ei vielä edes tunneta tarkoin", Jyrki Korkeila varoitti.

Kannabiksella on myös eräitä hyötyvaikutuksia, joita tutkitaan maailmalla tiiviisti. Kannabis voi lievittää esimerkiksi syöpäkipuja ja leikkauskipua ja siitä voi olla apua migreenin ja näköä rappeuttavan kaihin hoidossa. "Lääkkeellisiä vaikutuksia on hyödyllistä tutkia, koska niiden pohjalta saattaa tulevaisuudessa löytyä uusia lääkesovellutuksia", Korkeila totesi.

Suurkulutus laskee älykkyysosamäärää. Huumekäytössä kannabiksesta on laajojen tutkimusten mukaan pelkästään terveydellistä haittaa. Jyrki Korkeilan mukaan kannabiksen suurkuluttajat ovat Suomessa yleensä alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvia nuoria miehiä, joilla käyttö vähenee iän myötä. Suurkulutuksena pidetään viittä tai sitä suurempaa annosmäärää viikossa.

"Suurkulutus laskee selvästi älykkyysosamäärää. Myös muisti ja uuden oppiminen vaikeutuvat. Kaksikymmentä vuotta jatkunut huolellinen seurantatutkimus, jossa oli 102 kannabiksen käyttäjää, osoitti, että ajatustoiminta, verbaalinen muisti ja oppiminen hidastuivat sitä enemmän, mitä pitempään käyttö jatkui. Muutokset eivät kuitenkaan olleet pysyviä. Kun kannabiksen käyttö loppui, 28 vuorokauden kuluttua älykkyysosamäärä nousi ja muisti ja oppiminen paranivat", dosentti Korkeila kertoi.

Kannabiksen keskeinen vaikuttava aine on tetrahydrokannabinoli eli THT, joka sisältää yli 150 eri ainesosaa. THT aiheuttaa euforiaa, kivun ja pahoinvoinnin lievittymistä, kuulon herkistymistä, impulsiivisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta, muistin heikentymistä ja tahdon häiriöitä.

Myös vieroitusoireiden kirjo on laaja. Ne liittyvät aivojen keskeisten välittäjäaineiden häiriöihin ja aiheuttavat muun muassa unihäiriöitä, ärtyisyyttä ja pelkotiloja, hikoilua, vapinaa ja keskittymiskyvyn puutetta. THT:ssä on samanlaisia syöpää aiheuttavia karsinogeeneja kuin tupakassa ja sen suurkulutus voi aiheuttaa hengitysteiden syöpää. Esimerkkinä nuorista syöpää kuolleista kannabiksen käyttäjistä Jyrki Korkeila mainitsi vähän yli 40-vuotiaana menehtyneen rockmuusikko Bob Marleyn. Nuorena alkanut käyttö moninkertaistaa riskit. Kahden hiljattain julkaistun amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kannabiksen pitkäaikaisilla käyttäjillä oli nelinkertainen todennäköisyys sairastua masennukseen ja hautoa itsemurhaa.

"Ruotsalalaisia asevelvollisia koskeva tutkimus osoitti, että kannabiksen runsas käyttö kuusinkertaistaa skitsofrenian riskin. Toinen tutkimus, jossa seurattiin 759:ää ihmistä lapsuudesta lähtien, osoitti, että niillä joilla kannabiksen säännöllinen käyttö oli alkanut ennen 15 vuoden ikään, oli 26 vuoden iässä seitsenkertaisesti enemmän skitsofreniaa
ja 11 kertaa enemmän skitsofreenisia oireita kuin muilla. Tutkimus osoitti, että mitä nuoremmalla iällä huumeen käyttö aloitetaan, sitä suurempi on riski", Jyrki Korkeila kertoi.

Korkeilan mukaan kannabis myös vaikeuttaa skitsofrenian kulkua ja haittaa merkittävästi sairauden hoitoa. Skitsofrenian kehittyminen edellyttää kuitenkin kannabiksen ohella myös muiden riskitekijöiden olemassaoloa.

Skitsofreniaa sairastavien potilaiden aivo-selkäydinnesteessä on todettu normaalia korkeampia määriä sisäsyntyisiä kannabinoideja ilman, että he olisivat käyttäneet huumetta. Jos tasapainossa oleville skitsofreniapotilaille annetaan THT:tä, se aiheuttaa heillä psykoosioireiden pahenemista.

Jyrki Korkeilan mukaan on ilmeistä, että skitsofreniapotilailla sisäsyntyisten kannabinoidien vastaanottajareseptorit aivoissa toimivat poikkeavasti ja lisäävät skitsofrenialle alttiilla ihmisillä merkittävästi huumeen käytön riskejä.

---

Alkoholi - se vesiliukoinen päihde
Lähde: Helsingin Sanomat 18.5.2003 ja 17.6.2003, Kaleva 16.6.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030519KO4
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1055268643587
http://www.kaleva.fi/html/JTpage325148.html

Humalan osuus kuolonkolareihin kasvussa

Humalan osuus moottoriajoneuvolla ajetuissa kuolemankolareissa on hälyttävässä kasvussa tieliikenteessä.

Viime vuonna sattui yli 270 sellaista liikenneonnettomuutta, jossa vähintään yksi moottoriajoneuvossa mukana ollut henkilö kuoli.

Ajoneuvon kuljettaja oli humalassa 29:ssa prosentissa näistä kolareista. Toissa vuonna vastaava luku oli 26 prosenttia.

Liikennevakuutuskeskuksessa pidetään kolmen prosenttiyksikön nousua pahana merkkinä.

"Vahvassa humalatilassa olevien kuljettajien valvontaa pitäisi tehostaa. Poliisin tulisi pyytää kaikilta törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiltä päihderiippumattomuustodistus jo ensimmäisellä kertaa", toivoo onnettomuustutkinnan johtaja Lasse Hantula.

Nykyisin tällainen todistus pyydetään vasta toisesta rattijuopumuksesta.

Lisäksi päihderiippuvaisille tulisi osoittaa hoito-ohjelma ja palauttaa ajolupa vasta lääkärin todettua henkilön päihteistä vapaaksi.

Suomalaiset käyttävät alkoholia toiseksi vähiten EU:ssa

Alkoholimyrkytyksiä silti eniten Suomessa

Suomalaiset ovat alkoholinkäyttötilastoissa Euroopan maiden hännillä. Tilastokeskuksen vertailututkimuksen mukaan vain Ruotsissa käytetään EU-maista vähemmän alkoholia kuin Suomessa. Eniten alkoholia asukasta kohden maailmassa kulutettiin vuonna 2001 Luxemburgissa, 12,4 litraa. Suomalainen juo vuodessa viisi litraa vähemmän.

EU-maista kulutus on erityisen runsasta myös Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa ja Saksassa.

Maailmanlaajuisessa tilastossa Suomi on sijalla 23, kun verrataan alkoholin kokonaiskulutusta asukasta kohden. Viiniä ja väkeviä alkoholijuomia suomalaiset juovat 16:nneksi eniten, olutta 13:nneksi eniten.

Erikoistutkija Esa Österberg Stakesista muistuttaa, että EU on alkoholinkulutuksessa Euroopan kärkeä ja Eurooppa maailman kärkeä. Vaikka Suomi on EU:n sisällä tilastoissa matalalla, maailmanlaajuisesti kulutus on suurta.

Matalaa alkoholinkulutusta Österberg selittää sillä, että Suomessa alkoholia käytetään ruokajuomana harvoin.

"Korkean kulutuksen maissa viiniä tai olutta käytetään yleisesti aterian yhteydessä. Suomessa alkoholin käyttö painottuu iltoihin ja viikonloppuihin. Niinpä meillä on vähäisemmällä kulutuksella paljon enemmän humalatiloja kuin useimmissa muissa maissa."

Alkoholi tappaa noin 3000 suomalaista vuodessa. Puolet heistä kuolee alkoholisairauksiin ja puolet erilaisiin onnettomuuksiin. Maksan ja haiman sairauksiin Suomessa kuolee vähemmän ihmisiä kuin korkean kulutuksen maissa, mutta monet muut haitat ovat Suomessa suurempia.

"Noin 400 suomalaista vuodessa kuolee alkoholimyrkytykseen. Se on saman verran kuin ihmisiä kuolee liikenteessä. Tämä luku on länsimaiden suurin", Österberg huomauttaa.

Suomalaisten itsemurhat ovat taas lisääntyneet

Naisten itsemurhat kääntyivät nousuun kolme vuotta sitten

Itsemurhat näyttävät taas yleistyvän. Ne vähenivät koko 1990-luvun ajan mutta kääntyivät naisten tilastossa nousuun kolme ja miesten tilastossa kaksi vuotta sitten.

Naiset tekivät toissa vuonna vähemmän itsemurhia kuin huippuvuonna 2000 mutta silti enemmän kuin 1990-luvulla keskimäärin. Ero ei tosin ole iso.

"Itsemurhien väheneminen on ehkä pysähtymässä", arvioi Kansanterveyslaitoksen professori Jouko Lönnqvist. "Trendin näkemiseen tarvittaisiin vielä vuoden, kahden luvut."

Itsemurhaan johtaviksi tiedettyjen tekijöiden määrä on kasvanut. "Viinan kulutus lähti nousuun 1995, ja se heijastuu itsemurhiin jollakin viiveellä", Lönnqvist kertoo. "Masennus on itsemurhan suurin vaaratekijä, alkoholi toinen."

Tieto on 1980-luvun lopulta 1990-luvun puoliväliin jatkuneesta laajasta itsemurhien ehkäisyprojektista. Sitä varten selvitettiin kaikki vuonna 1987 tehdyt itsemurhat.

Itsemurhia selitetään myös kulttuurisilla ja sosiaalipoliittisilla seikoilla, kuten näköalattomuudella, toivottomuudella ja syrjäytymisellä. Masennus tai mielialan häiriö voivat silloin johtaa umpikujan tunteeseen.

"Alkoholin kulutuksen merkitys on Suomessa suuri, koska viina on suomalaisen miehen ykkösturva ilossa ja surussa, voitossa ja tappiossa", Stakesin kehittämispäällikkö Maila Upanne luonnehtii.

Kulutus on noussut 1990-luvun loppupuolen lisäksi uudelleen viime vuosina. Viinaa menee jo kaksin verroin vuoteen 1970 verrattuna - yli yhdeksän litraa sataprosenttista alkoholia asukasta kohti.

---

Kannabiksen siementen myynti on laillista
Lähde: Iltalehti 5.6.2003

Yritykset toimivat lain puitteissa

Nuoret etsivät huumeita internetistä

Poliisi pelkää, että internetissä toimivat kannabiksen siemeniä myyvät yritykset saattavat kannustaa nuoria huumausaineiden pariin. Kannabiksen siemenien myyminen ja hallussapito on täysin laillista, jos niistä ei kasvateta huumausainetta.

-Internetistä löytyy aika paljon siemeniä myyviä sivuja. Ei sitä voi laittomaksi sanoa, mutta se on moraalisesti ja eettisesti väärin. Nuori saattaa saada sieltä kimmokkeen kokeiluihin ja kasvattamiseen, sanoo rikoskomisario Jari Pynnönen Helsingin poliisin huumerikosyksiköstä. Eräs suomalainen, kannabiksen siemeniä internetin välityksellä myyvä yritys mainostaa toimintaansa lauseella "kannabiksen kasvattaminen ei ole ikinä ollut näin helppoa". Sivuillaan yritys pyytää asiakkaitaan tutustumaan huumausainelainsäädäntöön ennen tilauksen tekemistä. Yritys mainitsee erikseen, ettei ota vastuuta asiakkaalle mahdollisesti koituvista seuraamuksista.

-Kyseiseltä sivulta pääsee linkkien kautta lukemaan, miten kasveihin saa thc:tä mahdollisimman suuren määrän. Sielläkin kielletään, että kyse olisi huumausainekäyttöön kasvattamisesta, vaikka thc on kannabiksessa huumaavan vaikutuksen antava aine, Pynnönen sanoo.

Kasvatusohjeet löytyvät helposti

Pynnönen ei osaa sanoa, milloin mennään laittomuuksien puolelle, kun on kyse siemeniä myyvistä ja internetisssä toimivista yrityksistä.

-Kyllähän joillakin sivuilla tulee hyvin selväksi, että kyse on huumausaineiden kasvattamiseen tarkoitetuista siemenistä, vaikka sitä ei suoraan sanota. On vaikea sanoa, missä raja menee. Nämä ovat hankalia asioita.

-Onhan se tietenkin ongelma, että esimerkiksi ohjeet kannabiksen kasvattamiseen löytyvät internetistä hyvin nopeasti ja vaivattomasti. Ne saattavat houkutella kasvattamiseen.

Pynnönen painottaa, etteivät internetsivut vaikuta juurikaan huumerikosyksikön työmäärään.

-Valtaosa niistä, jotka tietävät, miten kannabista kasvatetaan huumausainekäyttöön, tietävät sen ilman internetiäkin.

---

Moraalinvartijoidemme moraaliset ongelmat
Lähde: Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat 11.6.2003, HS ja Kansan Uutiset 21.5.2003, HS 29.5.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/artikkeli/1055268538772
http://www.iltalehti.fi/2003/06/11/826599_uu.shtml
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030528OL40
http://www.kansanuutiset.fi/kolumni.htm
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030521KO9

Ratista kärähtänyt Hakola luultavasti pois huumeyksiköstä

Rikoskomisario Juha Hakolan jatko Helsingin poliisin huumerikosyksikössä näyttää epätodennäköiseltä, jos hänet tuomitaan rattijuopumuksesta. Hakola puhalsi rattijuopumuksen rajan ylittävät lukemat ratsiassa Helsingin satamassa sunnuntaina Tallinnasta saavuttuaan.

Helsingin poliisipäällikkö, poliisikomentaja Jukka Riikonen kertoo, että poliisin rattijuopumustapauksissa kurinpitotoimiin vaikuttavat olosuhteet, promillemäärä ja se, tapahtuiko rikkomus virantoimituksessa. Hakola oli ratsiaan ajaessaan lomalla.

Riikonen ei sulje täysin pois kurinpitotoimista järeintä, erottamista. Hän tosin pitää tapausta nykyisten tietojen valossa melko lievänä. Huumeyksiköstä Hakola joutunee joka tapauksessa lähtemään.

"Jos tuomio tulee, joudumme tarkastelemaan hyvin kriittisesti Hakolan jatkoa nykyisellä tehtäväalueella. On hyvin todennäköistä, että hänen toimenkuvansa muuttuu", Riikonen sanoo.

Puhelinkuuntelusta maan tapa

Sisäministeriön kansliapäällikkö Kari Häkämiehen (kok.) pidättäminen virasta vakavien rikosepäilyjen vuoksi on melkoinen paukku. Häntä epäillään törkeästä pahoinpitelystä ja pahoinpitelystä sekä yllyttämisestä yksityisyyden suojasta teletoiminnassa annettujen säännösten rikkomiseen.

Kaksi ensin mainittua ovat yleispaheksuttavia, mutta viimeinen erityispaheksuttava, kun tiedetään Häkämiehen tausta. Hän on tällä hetkellä poliisitoiminnasta vastaavan ministeriön korkein virkamies. Aiemmin hän on ollut oikeusministeri ja sitä ennen eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. On vaikea kuvitella Suomeen henkilöä, jolla pitäisi olla enemmän tietoa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Sisäministeri Kari Rajamäki (sd) ei pidä mahdollisena, että Kari Häkämies palaisi vielä hoitamaan virkaansa sisäministeriön kansliapäällikkönä. Rikosepäilyt ovat vieneet vahvasti Häkämiehen luotettavuutta, Rajamäki sanoi keskiviikkona Oikeustoimittajien lounastilaisuudessa Helsingissä.

Rajamäki huomautti, että sisäministeriössä on parhaillaan vireillä hanke, jonka tarkoituksena on vähentää parisuhdeväkivaltaa. Hankkeen vetäjä on juuri kansliapäällikkö.

Rajamäen mukaan on "aika suuri rasite", jos hanketta vetäisi kumppaninsa pahoinpitelyyn syyllistynyt henkilö.

---

Huumeiden käytön koko kuva
Lähde: Stakes 28.5.2003
tiedote:
http://www.stakes.fi/ajankohtaista/index.html#huume
raportti:
http://www.stakes.fi/verkkojulk/pdf/Huumausainetilanne2002.pdf

Suomen vuoden 2002 kansallinen huumausainevuosiraportti on osa Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen (EMCDDA) koordinoiman EU:n kansallisten seurantakeskusten verkoston (REITOX) tiedontuotantoa. Kansallisten raporttien perusteella valmistetaan vuosittain EU:n huumausainevuosiraportti.

Kaikkiaan huumausaineiden ja lääkeaineiden väärinkäytön aiheuttamat sosiaali- ja terveyden-huollon kustannukset sekä huumevalistuksen ja huumetutkimuksen kustannukset olivat vuonna 1999 arviolta 64,5 - 87,9 miljoonaa euroa. Siitä päihdehuollon erityispalveluiden kustannukset olivat 26,0 - 27,0 miljoonaa euroa, sairaanhoitokustannukset 16,5 - 29,5 miljoonaa euroa, toimeentulotuen ja lastensuojelun kustannukset 13,6 - 17,9 miljoonaa euroa, päivärahat, maksetut korvaukset ja työkyvyttömyyseläkkeet 3,2 - 8,3 miljoonaa euroa sekä huumetutkimuksen ja -valistuksen kustannukset 5,2 miljoonaa euroa. Huumausainehaittojen kokonais-kustannukset (mukaan lukien laillisuusvalvonnan toimet) arvioitiin samana vuonna 127,4 - 195,9 miljoonaksi euroksi. Vertailun vuoksi samana vuonna alkoholin välittömät kustannukset olivat 500-640 miljoonaa euroa.

Julkisessa keskustelussa painotetaan kannabiksen käyttäjien eurooppalaisittain suhteellisen vähäistä määrää osoituksena huumeongelmamme vähäisyydestä. Raportissa tuodaan esille 1990-luvulla harjoitetun huumepolitiikkamme vaikutus huumeongelmamme muotoutumiseen:

"Koska amfetamiinia käytetään Suomessa paljon pistämällä, myös amfetamiinin käyttäjät voitaisiin laskea eurooppalaiseen ongelmakäyttäjien määrävertailuun mukaan. Tällöin pääkaupunkiseudun ongelmakäyttäjien määrä olisi jo eurooppalaista suurkaupunkitasoa."

Suomalainen huumeiden käyttö näyttäytyy raportissa sekakäyttönä. Toisaalta tämä yleistys syntyy pitkälti hoitoverkoston aineiston pohjalta. Suomalaisen sekakäyttötilanteen analysointi tuo esille huumepolitiikan terminologisen "oikeaoppisuuden". Huumeiden käyttötapojen kuvauksessa pidättäydytään poliittisesti latautuneessa ongelmakäyttö - viihdekäyttö kahtiajaossa. Sekakäytössä käytetyille lääkkeille löytyy ymmärrystä niiden "itsehoitotarkoituksesta". Eli lääkkeellä voidaan myös lääkitä mutta huumeella vaan huumataan.

Kannabiksella tiedetään olevan myös itsehoidollisia käyttötarkoituksia jopa itsevierotuksessa sekakäyttäjien keskuudessa. Tämä ei kuitenkaan nouse  tutkimuksen piiriin, koska se edellyttäisi laadullisempaa lähestymistapaa ja käsitteellistä avoimmuutta. Vaikka kannabiksen käyttö on yleisin laittomien huumeiden käyttömuoto tässä maassa, tuntuu se edelleen kaikista vähiten tutkitulta ja varsinkin vähiten ymmärretyltä.

---

Huumeongelma räjähti tänäkin vuonna
Lähde: Helsingin Sanomat 24.5.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030524OL23

Huumerikollisuus on räjähtänyt rajuun kasvuun tänä vuonna. Huumausainerikoksia tehtiin alkuvuonna noin 10 prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana.

Poliisiylijohtaja Reijo Naulapää sanoi lauantaina Hämeenlinnassa Poliisien päivillä, että huumeiden käyttöä ja siitä versovaa rikollisuutta ei saada kuriin yksin poliisin keinoin. Hän vetosi sekä vanhempiin että ammattikasvattajiin, jotta nämä tukisivat lasten ja nuorten päihteettömyyttä.

"Päihteiden käytön kontrollointi ei ole vanhanaikaista rajoittamista vaan vastuullista vanhemmuutta, etten sanoisi jopa trendikästä kasvatuskulttuuria. Lasten tupakanpolton ja alkoholin käytön torjuminen on hyvä keino estää nuorta myöhemmin kokeilemasta huumeita".

Tupakanpoltto, alkoholi ja huumeet ovat usein saman ketjun lenkkejä, jotka seuraavat toisiaan, varoitteli poliisiylijohtaja.

---

Suomen huumepolitiikka kantaa outoa hedelmää
Lähde: Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat 23.5.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030523KO1
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,124570,2003-05-23

Rikollisryhmä Lahdesta joutuu lähes kokonaisuudessaan vankilaan

Huumerahaa pesty ainakin erotiikkabaarin avulla

Tulli ja poliisi kertoivat torstaina onnistuneista operaatioistaan, joiden johdosta lahtelainen rikollisryhmä on toimitettu lähes kokonaisuudessa vankilaan ja syytteitä odottamaan.

Kyse on pari vuotta vanhasta, noin parikymmenpäisestä ryhmästä, jonka nahkaliivien selässä lukee Rogues Gallery (suomeksi konnagalleria). Heistä on nyt vapaana vain kaksi.

Poliisi epäilee ryhmää erittäin laajoista puuhista useilla rikosten aloilla. Päätoimiala on ollut huumekauppa maahantuonteineen ja levityksineen. Toimenkuvaan on kuulunut myös omaisuusrikoksia ja väkivaltaa.

Ryhmä on järjestäytynyt kuten ilmeiset esikuvansa, moottoripyöräjengit, tosin ilman moottoripyöriä.

Sillä on johtaja, ja ryhmäkuri on ollut kovaa. Tekemättömistä töistä on ainakin yhdessä tapauksessa seurannut varpaan irtileikkaaminen.

- Suomessa on noin 70 järjestäytynyttä rikollisryhmää, joista 30 on sitä myös EU-kriteerien mukaan. Järjestäytynyt rikollisuus on nykyään monialaista, monikansallista ja perustuu verkostoitumiseen, krp:n apulaispäällikkö Jari Liukku alusti.

---

Huumeinen televisio
Lähde: Helsingin Sanomat 15.5.2003

Huumeet ovat lähiviikkojen teemana TV2:ssa. Faktaohjelmien päällikön Ilkka Saaren mukaan he haluavat puhua vakavasta asiasta. Mutta voiko Suomessa keskustella huumeista?

Muistakaapa vain eduskuntavaaleja. Yhden provosoivan nuoren takia hysteria iski suomalaisiin poliitikkoihin ja mediaan.

Voima-lehti totesi Draken pössyttelykampanjan siirtäneen suomalaisen päihdekeskustelun asenteita kymmenen vuotta taaksepäin.

Journalismikritiikin vuosikirjassa kulttuurihistorioitsija Tapio Onnela sanoo, että suomalaiset tiedotusvälineet haluavat huumeista puhuessaan vastustaa pahaa. Siksi ne eivät ole kriittisiä. Kaikki pyrkivät välttämään huumemyönteiseksi leimaantumista, ja niin käy, jos poikkeaa vallitsevista käsityksistä.

TV2 on luvannut keskustelua, jossa pohditaan, miksi huumeista keskustelu on niin vaikeata. Mitenkähän tuo onnistuu. Monet päihdekysymysten asiantuntijat eivät enää tule televisioon eivätkä osallistu julkiseen keskusteluun. He sanovat, että heidän ensisijainen tehtävänsä on yrittää auttaa huumeista kärsiviä eikä taistella tuulimyllyjä vastaan.

Toisinajattelijan leima otsassa ei auta arkisessa työelämässä.

Tiistai-illan virolaisdokumentti Valkea tie ei ollut järin onnistunut avaus TV2:n teemaohjelmistolle. Se vilisi pieniä virheitä ja laajempaa asiantuntemuksen puutetta. Asenteita sen sijaan löytyi.

Tadzhikistanin liikennemiliisejä haastateltaessa olisi syytä mainita, että juuri heidän epäillään hoitavan pääosan sikäläisestä salakuljetuksesta. Miliisin kiinnijääminen ei siis ole sattuma.

Päihdekulttuurissa symboleilla ja mielikuvilla on keskeinen sija. Huumeista kerrottaessa pitää miettiä tarkkaan, miten näitä symboleja, kuten neuloja ja ruiskuja, kuvataan ja käytetään kerronnassa.

Uutisissa kerrottiin jokin aika sitten eri puolilla maata järjestetyistä vapauttakaa hamppu -mielenosoituksista. Mukaan oli saatu myös asiantuntijan kommentti. Hän uskalsi sanoa, ettei miedoista huumeista vahvempiin siirtymisen porttiteorialle ole löydetty näyttöä. Rohkea esiintyminen virkamieheltä. Toivottavasti, näitä rohkeita löytyy myös TV2:n tulossa olevaan keskusteluun.

On hyvä, että päihteistä puhutaan myös televisiossa. Ne ovat osa kriminaalipolitiikkaa mutta myös terveydellinen ja sosiaalinen ongelma. Samalla ne ovat haaste suomalaiselle sananvapaudelle ja tiedonvälitykselle.

Tuike Alitalo

TV2:ssa esitetyn The Grass dokumentin sivut:
http://www.missliberty.com/FilmGrass.html

---

Huumepolitiikka ja sananvapaus
Lähde: Turun Sanomat 4.5.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,123105,2003-05-04

Turussa marssittiin hampun puolesta

Noin 150 henkeä kokoontui lauantaina iltapäivällä marssimaan kannabiksen laillistamisen puolesta Turun keskustassa. Hamppumarssi järjestettiin kaupungissa nyt neljännen kerran.

Rauhallisesti alas Taidemuseonmäkeä edennyt kulkue vaati plakaateissaan kannabiksen käytön sallimista ja rangaistusten lieventämistä. Hamppu haluttiin panna verolle ja laaduntarkkailuun.

- Eroa hampun ja kovien huumeiden käyttäjien välillä pitäisi kasvattaa, ja ihmisiä pitäisi ohjata pois eri aineiden sekakäytöstä. Vapauttamalla kannabis voitaisiin siirtää varoja rikoskontrollista huumeongelman hoitoon, sanoi Risto Mikkonen mielenosoituksen järjestäneestä Vihreet pantterit ry:stä.

Aivan samaa mieltä eivät olleet Irti huumeista ry:n jäsenet, jotka olivat kokoontuneet torin laidalle vastamielenosoitukseen.

- Meillä on sananvapaus, mutta on silti aika surullista, että tällaisen asian puolesta saa marssia ja vielä poliisin johdolla, mietti Tanja Laitala yhdistyksen Turun alueosastosta.

---

Ruohoa TV 2:ssa
Lähde: YLE

Sunnuntaina 18.5 kello 23.35 esittää TV 2 mainion kanadalaisen dokumentin Grass, Ruoho, joka käsittelee USA:n marihuana kieltolain syntymistä 1930-luvulla ja tämän vaikutuksia nykyaikaan. Kesto 80 min.

---

Kannabiksen suosio kasvaa tasaisen varmasti
Lähde: Stakes 8.5.2003, Helsingin Sanomat 9.5.2003, Turun Sanomat, 12.5.2003
http://www.stakes.fi/tiedotteet/2003/18.htm
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030509KO3
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030509KO1
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,123711,2003-05-12

Artikkelin voi tilata Stakesin viestinnästä: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Stakesin tutkimus suomalaisten huumeiden käytöstä sai hyvin julkisuutta mediassa. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 3/2003 julkaistava tutkimus "Huumeiden käytön uusi sukupolvi" ansaitseekin julkisuutta: siinä julkaistavat tiedot laittomien huumeiden ja lääkkeiden käytön laajuudesta ja kehityksestä olisivat olleet järkevä pohja vaalikeskustelulle.

Kannabis on eniten käytetty laiton huume ja tiedotusvälineiden bailuhuumeiksi ristimät amfetamiini ja ekstaasi ovat se näkyvin osa julkisessa huumekuvassa. Yksi kokaiinivideo jaksaa pyörittää lehtipainoja viikon. Mutta kun tilastot osoittavat lääkkeiden väärinkäytön olevan toiseksi yleisin laiton itsensä päihdyttämisen muoto, on tämä virallisen huumekeskustelumme suurin musta aukko.

Samoin tilastoista käy hyvin esille se, ettei kannabis ole mikään portti näihin kovempiin tai bailuhuumeisiin. Niin paljon useampi sitä käyttää kaikissa ikäryhmissä. Mutta kun joka ikäluokassa näytetään hankittavan ne ensimmäiset humalakokemukset jo 12 vuotiaasta alkaen, ei tämä ole herättänyt lehtien päätoimittajia moraaliseen ristiretkeen. Laajamittainen doping urheilun piirissä ei mahdu tämän keskustelun piiriin samoin kuin nuorimmissa ikäluokissa kannabiksen kokeilua yleisempi liuottimien kokeilu.

Kaikki nämä alkavat näyttää ideologisilta rajauksilta. On tärkeämpää taittaa peistä oikeiden termien käytöstä kuin esitellä ongelmia vähentäviä toimenpiteitä tai kertoa rehellisesti muissa maissa tapahtuvasta muutoksesta. Kansanterveydelliseltä kannalta tarkastellen olisi hyödyllistä tarkastella terveyshaittoja kaikkien päihteiden osalta.

Huumekokeilujen määrä kasvanut

Kaksitoista prosenttia suomalaisista eli joka kahdeksas suomalainen on kokeillut tai käyttänyt jotain huumetta elämänsä aikana, selviää Stakesin tuoreesta päihdetutkimuksesta. Kymmenen vuotta sitten sama prosenttiluku oli viisi.

Tutkimus arvioi, että Suomessa on siten noin 450 000 ihmistä, jotka ovat joskus kokeilleet jotain huumetta. Valtaosalla kokeilusta on kuitenkin kulunut vähintään vuosi.

Eniten ovat lisääntyneet 20-29-vuotiaiden huumekokeilut. Tämän ikäryhmän miehistä kolmannes ja naisista neljännes on kokeillut kannabista jossain elämänsä vaiheessa.

Kyse on kuitenkin lähinnä kokeilusta, sillä viimeisen kuukauden aikana kokeilleita oli miehistä viisi ja naisista kaksi prosenttia.

Stakesin tutkimus piirtää melko tarkkaa kuvaa suomalaisten huumeidenkäytöstä. Sitä on seurattu kyselytutkimuksilla nyt kymmenen vuotta.

Tuoreen tutkimuksen tuloksen voi tiivistää siihen, että kokeilijoiden määrä kasvaa, mutta viime aikoina käyttäneiden määrä on pysytellyt samana.

Tuloksista käy ilmi, että huumeiden kanssa puuhailevat pääasiassa nuoret. Merkkejä ei ole siitä, että vanhemmista ikäryhmistä löytyisi uusia käyttäjiä.

Pelottelulinjasta tutkimus on kaukana: "On tärkeätä korostaa, että suomalaisnuorten huumeiden käyttö on tutkimusten tulosten mukaan edelleenkin valtaosaltaan satunnaista, yhteen tai joihinkin käyttökertoihin rajoittuvaa kokeilua", kirjoittavat erikoistutkijat Pekka Hakkarainen ja Leena Metso.

Heidän mukaansa suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole perusteita puhua huumeiden käytön normalisoitumisesta.

Asuinpaikka vaikuttaa melkoisesti huumeiden käyttöön. Pääkaupunkiseudulla lähes joka neljäs ilmoitti kokeilleensa joskus kannabista, kun sama luku maaseudulla oli muutaman prosentin. Yleisintä kannabiksen polttelu on opiskelijoiden keskuudessa.

Tutkijoiden mielestä yksi merkittävä piirre tuloksissa on, että amfetamiinin ja ekstaasin käyttö on selvästi lisääntynyt alle 40-vuotiaiden joukossa.

Neljä prosenttia ilmoitti joskus kokeilleensa tai käyttäneensä amfetamiinia, ekstaasissa luku oli kolme prosenttia.

Kun tarkastellaan samaa asiaa 20-29-vuotiaiden ryhmässä, saadaan melko yllättäviä lukuja: miehistä kahdeksan ja naisista neljä prosenttia ilmoitti olleensa amfetamiinipuuhissa. Ekstaasin suhteen samat luvut olivat kahdeksan ja kolme prosenttia.

Myös kokaiinin käytöstä raportoitiin nyt aiempaa enemmän. Tutkijoiden mielestä tämä on esimerkki ns. bailuhuumeiden esiinmarssista.

"Tulokset viittaavat siihen, että teknomusiikin rytmittämään uuteen juhlimis- ja klubikulttuuriin kytkeytyvät stimulanttien käyttötapa olisi alkanut saavuttaa Suomessakin aiempaa laajempaa levinneisyyttä", tutkijat toteavat.

Suomessa eletään nyt toista huumeaaltoa, johon kuuluu erityisesti amfetamiinin ja ekstaasin nousu. Ne eivät juuri ole kiinnostaneet vanhempia huumeidenkäyttäjiä.

"Näyttää siltä, että 1990-luvun huumeaalto imaisi mukaansa uusia kokeilijoita lähinnä nuorista ikäluokista. Huumeiden ensikokeilut tehtiin keskimäärin 18-vuotiaana."

Huumeet eivät ole enää nuorille. Tästä kertoo se, että noin puolella alle 30-vuotiaista vastaajista on henkilökohtaisessa tuttavapiirissään huumeita käyttäviä ihmisiä.

Lähes yhtä monelle on tarjottu joko ostettavaksi tai ilmaiseksi joskus jotain huumetta.

Huumeiden viihdekäytöstä puhuminen on kevytmielistä

Lähde: Helsingin Sanomat pääkirjoitus 11.5.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030511PA2

Huumeongelma ei ole vähenemässä, vaikka viime vuoden tilastoista niin voisi päätellä. Poliisin tietoon tulleita huumausainerikoksia kirjattiin seitsemän prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Törkeät huumerikokset näyttävät vähentyneen vielä enemmän. Samaa kehitystä tukevat keskusrikospoliisin tilastot: vuonna 1998 krp tutki 440 huumausainerikosta, viime vuonna vain 144.

Tilastot ovat kuitenkin harhaanjohtavia. Krp on viime vuosina keskittynyt järjestäytyneeseen huumerikollisuuteen. Niiden tutkinta vie aikaa ja sitoo useiden huumetutkijoiden työpanoksen. Työ kuitenkin kannattaa, vaikka tilastot vääristyvät. Ison huumekoplan paljastamisella on suurempi merkitys kuin katutason vähittäiskauppiaiden jahtaamisella.

Työ ei missään nimessä lopu, päinvastoin. Huumeet ovat maailmalla jo niin yleisiä, että puhutaan niiden käytön normalisoitumisesta. Eli huumeisiin suhtaudutaan kuin mihin tahansa ihmisten elämään kuuluvaan normaaliin toimintaan.

Suomessa ei onneksi olla vielä niin pitkällä, mutta siihen suuntaan ollaan menossa. Stakesin tutkimuksen mukaan huumeita kokeilleiden määrä kasvaa jatkuvasti. Erityisen huolestuttavia ovat tiedot 20-29-vuotiaista. Heistä joka kolmas mies ja joka neljäs nainen ilmoittaa joskus kokeilleensa kannabista.

Kannabista kovempiakin huumeita on tarjolla diskoissa ja kotihipoissa ikään kuin normaaliin juhlimiseen kuuluvana. On ryhdytty suuren maailman tyyliin puhumaan huumeiden viihdekäytöstä. Ikään kuin ekstaasi, amfetamiini, kokaiini tai LSD olisivat alkoholiin verrattavia päihteitä. Huumeiden vähättely johtaa helposti huumeiden säännölliseen käyttöön ja riippuvuuteen, joka tuhoaa käyttäjän elämän lopullisesti.

Etenkin mietojen huumeiden käytölle löytyy puolustajia. Väitetään, että kannabiksen käyttö on jopa vähemmän haitallista kuin alkoholin nauttiminen. Yhden hasissätkän polttaminen ei vie terveyttä, mutta se voi johtaa kovempiin huumeisiin. Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan miltei kaikki laittomia huumeita kokeilleet ovat joskus elämänsä aikana käyttäneet kannabista. Tiedetään myös, että koviin huumeisiin sortuneet ovat lähes poikkeuksetta aloittaneet miedoista aineista.

Keskustelu mietojen huumeiden käytön sallimisesta kävi eduskuntavaalien alla kiivaana. Vihreiden yhden ehdokkaan huumemyönteiset kannanotot saivat puolueet vannomaan tiukan huumepolitiikan nimeen. Huumeille ei pidä antaa tuumaakaan periksi. Pienikin lievennys johtaa nopeasti huumerikollisuuden entistä suurempaan kasvuun.

Suomeen ja etenkin Helsinkiin virtaa entiseen tahtiin amfetamiinia, ekstaasia ja heroiinia. Huumepoliisi yrittää vähenevän väen voimin estää huumeiden leviämistä. Työtä ei yhtään helpota, jos asenteet huumeisiin muuttuvat myönteisiksi. Keskusrikospoliisin päällikkö Rauno Ranta on oikeassa, kun hän laitoksen tuoreessa vuosikertomuksessa arvostelee huumemyönteistä ilmapiiriä. Huumeista pitää voida keskustella, mutta huumeille annettu viihteellinen merkitys antaa väärän mielikuvan huumeiden käytön hyväksyttävyydestä ja vaarattomuudesta. Vaaratonta huumausainetta ei ole olemassakaan.

Kokeilijoiden määrä kasvussa

Lähde: Turun Sanomat pääkirjoitus 12.5.2003.
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,123711,2003-05-12

Yhä useammalla suomalaisella on omakohtaisia kokemuksia huumeista. Stakesin tuoreen selvityksen  mukaan 12 prosenttia kansalaisista on käyttänyt tai kokeillut jotakin huumetta elämänsä aikana. Vuosikymmen sitten vastaava luku oli viisi. Eniten ovat lisääntyneet 20 - 29 -vuotiaiden huumekokeilut

Prosenttiosuuden reipas tuplaantuminen vaikuttaa todella huolestuttavalta muutokselta. Tutkimuksen tekijät toppuuttelevat kuitenkin ryhtymästä liian pitkälle meneviin johtopäätöksiin. He korostavat, että suomalaisten nuorten huumeiden käyttö edelleen valtaosaltaan satunnaista, "yhteen tai joihinkin käyttökertoihin rajoittuvaa kokeilua".

Satunnaisuus on tietysti suhteellista, ja tunnuslukujen antama kuva aina tulkinnanvarainen. Toisaalta huumeet ovat aineita, joiden kanssa yksikin kerta voi olla liikaa ja kokeilusta tulla nopeasti pysyvä riippuvuus.

Stakes on tutkinut suomalaisten huumeiden käyttöä systemaattisesti 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Olennaista tulosten vertailussa on sen toteaminen, millaisia asennemuutoksia on tapahtunut tai tapahtumassa. Tältä osin viestit eivät ole kovin myönteisiä.

Viime syksynä koottuun kyselyaineistoon perustuva tutkimus osoittaa, että nuorten suhtautuminen niin sanottuihin mietoihin huumeisiin on löyhtynyt. Alle kolmekymppisten keskuudessa joka kolmas mies ja neljäs nainen on kokeillut kannabista. Myös amfetamiinin käyttö on lisääntynyt.

Tilastollisesti merkittävimmin suosiotaan on kasvattanut ekstaasi. Tutkijoiden mukaan teknobailaajien suosima kiihote näyttää tulleen jäädäkseen ja on vahvistanut asemiaan nuorten klubijuhlijoiden keskuudessa. Ekstaasia kertoi käyttäneensä kahdeksan prosenttia miehistä ja kolme prosenttia naisista.

Vaikka "miedot" huumeet eivät ole Suomessa väestötasolla samanlainen ongelma kuin monissa Euroopan maissa, täälläkin ne näyttävät valitettavasti tekevän tuloaan pysyväiseksi osaksi nuorten aikuiskaupunkilaisten urbaania elämäntapaa. Trendin torjumiseksi on tuskin muuta tehtävissä kuin huumeisiin ryhtymisen riskeistä valistaminen.

Tutkimus: Veridoping oli yleistä MM-Lahdessa

http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030509UR1
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030509UR2

Puolella huippuhiihtäjistä oli tutkimuksen mukaan poikkeavat veriarvot

Lähes puolella Lahden MM-hiihtojen mitalisteilla oli poikkeavat veriarvot vuoden 2001 arvokisoissa. Kymmenellä huippuhiihtäjällä veriarvot olivat "erittäin poikkeavat". Poikkeamat viittaavat vahvasti veridopingin käyttöön, mutta eivät todista sitä sataprosenttisesti.

Tiedot käyvät ilmi tutkimuksesta "Huippuhiihtäjien poikkeavat veriarvot - veridopingia vai?" jonka, Jim Stray-Gundersen, Tapio Videman, Ilkka Penttilä ja Inggard Lereim tekivät kisojen aikana.

Tutkimus julkaistaan kokonaisuudessaan tänään perjantaina ilmestyvässä Clinical Journal of Sport Medicine  -tiedelehdessä.

Videman uskoo, että veridoping on yleistä kaikissa kestävyyslajeissa ja hiihto on joutunut silmätikuksi vain tehokkaan veriarvojen seurannan johdosta.

"Olisi väärin hiihtoa kohtaan sortua johtopäätökseen, että veridoping on vain tämän lajin ongelma ja lajit, joissa ei tehdä veritestejä, ovat puhtaita."

---

Hampun pitkät juuret
Lähde: Ahokas, Hannu (2002) Cultivation of Brassica species and Cannabis by ancient Finnic people, traced by linguistic, historical and ethnological data; revision of Brassica napus as B. radice-rapi. Acta Botanica Fennica 172: 1-32, Vammala. ISBN 951-9469-66-4.

Vaikka valistuksen yksi teesi on, että kannabiksen käyttökulttuuri on uusi tulokas Suomessa, löytyy hamppukasvin viljelystä Suomessa todisteita vuosituhansien takaa aina 1950-luvulle. Siitepölyanalyysit kertovat hampun löytäneen tiensä tänne ennen pellavaa 6000 vuotta sitten. Hamppu oli tärkeä viljelykasvi jousenjänteiden, verkkojen ja saamelaisten suopunkien raaka-aineena. Hampun viljelyn jumala on vanha karjalainen Ägräs.

Hampusta saatiin ruokaa ja vaatteita; kangas-sana juontaa juurensa indoeurooppalaisiin kanab ja ganja kantasanoihin. Hampunsiemenistä osattiin jalostaa öljyä lamppuun ja lääkkeeksi. Yksi perussuomalaisista ruokalajeista oli kypsennettyjen nauriiden dippaaminen paahdetuista hampunsiemenistä, ohranjyvistä ja suolasta valmistettuun tahnaan.

Tämä menneisyys näkyy vielä 345:ssä hamppujohtoisessa suomalaisessa paikannimessä. Hampun muinaisesta nautintoainekäytöstä ei ole säilynyt selviä viitteitä, vaikka finno-ugrilaiset kansat olivatkin satoja vuosia Mustan meren pohjoispuolella asuneitten Skyyttien naapureita.

---

Huumetalouden lonkerot
Lähde: Huumetalouden lonkerot, hyvinvoinnin ilmapuntari 8, ISBN 952-9548-13-3
http://www.huumaa.net
http://www.elamantapaliitto.fi/240403.html

Elämäntapaliitto julkaisi kattavan mutta silti helppolukuisen katsauksen kieltolain luoman laittoman huumetalouden lonkeroihin. Verrattuna vallitsevaan uutisointiin aiheesta tarjoaa tämä kirjanen kiihkoilematonta analyysia nykytilanteesta. Kieltolain luoma todellisuus on niin karmaiseva kasvavine vanki- ja kuolleisuuslukuineen, että kirjoittajien kuvittelemasta vastakohdasta, huumeiden täydellisestä laillistamisesta, tulee vähintään yhtä karmaiseva.

Viileän nykytilanteen analyysin vastapainoksi olisikin odottanut realistista ja toteuttavissa olevaa vaihtoehtoa. Esimerkiksi kannabismarkkinoiden erottaminen kovien aineiden markkinoista ei vaatisi YK:n sopimusten romuttamista. Tästä löytyy käytännön esimerkkejä aivan kotoEU:sta. Mutta tätä nykytilanteen arviota soisi kaikkien huumekeskusteluun osallistuvien lukevan, varsinkin poliitikkojen.

---

Markus Drake saa syytteen hasiksen polttamisesta
Lähde: Ilta Sanomat 26.4.2003

Vihreän liiton kohuehdokas Markus Drake saa syytteen vaalimökillä tapahtuneesta huumeen polttelusta.

Helsingin kihlakunnansyyttäjä Tove Myhrberg ilmoitti perjantaina siirtäneensä asian käsittelyn käräjäoikeuteen. Syytteen sisältö ja rikosnimike eivät ole vielä julkisia.

Draken on epäilty polttaneen kannabista eduskuntavaalien alla vihreiden vaalimökin luona Helsingin ydinkeskustassa.

Poliisi aloitti tutkimukset luettuaan asiasta lehdissä. Tutkinnassa on tiettävästi keskitytty lievimpiin huumerikoksiin eli käyttöön ja hallussapitoon. Ne voivat johtaa sakkorangaistukseen.

---

Salamyhkäistä peitetoimintaa
Lähde: Helsingin Sanomat, 10.4.2003 ja pääkirjoitus 22.4.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030422PA4
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030410OL27

Poliisilla on käytössä kiitettävästi työkaluja vakavien rikosten selvittämiseen. Vielä muutama vuosi sitten tuntui mahdottomalta ajatus, että suomalainen poliisi soluttautuisi rikollisten joukkoon tai tekisi valeostoja. Niin ääritoimia ne yhteiskunnassamme ovat. Koventunut ja kansainvälistynyt huumerikollisuus vaatii kuitenkin tiukkoja vastatoimia. Enää ei puhelinkuuntelu ja televalvonta riitä, vaan niiden rinnalle on otettu vielä tehokkaampia keinoja.

Poliisi on voinut käyttää peitetoimintaa ja valeostoja kahden vuoden ajan. Niihin ei tarvita, päinvastoin kuin puhelinkuunteluun, tuomioistuimen lupaa. Päällystön harkinta riittää. Siksi on erityisen tärkeää, että poliisin toiminta on riittävän läpinäkyvää, jotta ylilyönneiltä vältytään. Valvontaa varten sisäasiainministeriö antaa vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle kertomuksen peitetoiminnan ja valeostojen käytöstä.

Ensimmäinen kertomus on valmistunut. Vuoden 2002 tapahtumista kertova selvitys tyydyttänee oikeusasiamiestä, mutta julkisuuteen toiminnasta ei paljon tietoa heru. Ministeriön tiedotteessa vain todetaan, että peitetoiminnan kohteena oli hyvin rajallinen määrä törkeisiin huumausainerikoksiin epäiltyjä. Valeostoista tehtiin toistakymmentä päätöstä, joista vain osa johti valeosto-operaatioon. Sen tarkemmin poliisi ei toiminnastaan halua kertoa.

Peitetoiminta ja valeostot ovat luonteeltaan sellaisia poliisin työtapoja, joiden yksityiskohtainen ruotiminen on ongelmallista. Tietty salamyhkäisyys on ymmärrettävää esimerkiksi poliisin turvallisuuden vuoksi, mutta se ei saa johtaa lähes täydelliseen vaikenemiseen. Poliisi on saanut oikeutensa eduskunnalta sillä puheella, että toiminta on riittävän valvottua. Oikeusasiamiehen lisäksi myös kansalaisilla on oikeus tarkempaan tietoon. Pelkkä maininta, että poliisi on käyttänyt oikeuksiaan pidättyvästi ja hallitusti ei riitä.

Poliisi käyttänyt valeostoa vain muutaman kerran

Poliisi on käyttänyt kaksi vuotta sitten voimaan tulleita oikeuksiaan peitetoimintaan ja valeostoihin vain harvoin. Tuoreen, eduskunnan oikeusasiamiehelle jätetyn kertomuksen mukaan valeostoista tehtiin viime vuonna vain toistakymmentä päätöstä, joista lopulta vain vajaat kymmenen johti varsinaiseen operaatioon.

Valeostolla tarkoitetaan poliisin tekemää ostotarjousta jonkun ulkopuolisen hallussa laittomasti olevasta tai kaupankäynnin kohteena olevasta omaisuudesta. Kaikki valeostotapaukset liittyivät huumausainerikosten tutkintaan.

Poliisi kokeili viime vuonna myös peitetoimintaa. Se tarkoittaa poliisin salaista tiedonhankintaa ja soluttautumista. Soluttautujat käyttävät harhauttavia tai peiteltyjä tietoja.

Tämän toiminnan yksityiskohdista poliisi haluaa pysyä vaiti. Poliisiylitarkastaja Robin Lardotin mukaan toiminnasta tai sen luonteesta ei haluta kertoa mitään täsmällisiä lukuja.

"Tässä on myös suuria vaaroja poliisien työturvallisuuden kannalta", hän sanoo.

Turvallisuussyistä hän kieltäytyy kertomasta edes sitä, missä päin maata operaatioita on ollut. Perusteluna on myös ammattimaisten rikollisten vainoharhaisuus, joka näkyy helposti väkivaltana epäiltyjä vuotajia tai soluttautujia kohtaan.

"Jatkuvasti sattuu tapauksia, joiden taustalla voi se, että rikolliset ovat ryhtyneet joko kostoksi tai ennalta ehkäisevässä mielessä toimiin toisiaan vastaan", Lardot sanoo.

Oikeusasiamiehelle jätetyssä raportissa ei arvioida sen enempää valeostojen kuin peitetoiminnan menestystä. Niillä on kuitenkin ollut merkitystä muun muassa siihen, mihin esitutkintaa tietyissä tapauksissa on suunnattu.

---

Poliisin puhelinkuuntelu kolminkertaistui
Lähde: Helsingin Sanomat 25.4.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030425KO6

Epäiltyjen tiuhaan vaihtuvat kännykät selittävät kasvun

Poliisin kuunteli viime vuonna selvästi enemmän rikoksesta epäiltyjen puhelimia kuin vuotta aiemmin.

Muutos ei kuitenkaan kerro rikostilanteen olennaisesta muuttumisesta, vaan kyse on siitä, että epäillyt pyrkivät pudottamaan poliisin langoilta: he vaihtavat kännykkänumeroita tiheään, ja poliisi joutuu joka kerta hankkimaan tuomioistumelta uuden telekuunteluluvan.

Poliisin mukaan kuuntelu tuotti hyviä tuloksia. Tutkinnanjohtajien mielestä telekuuntelulla ja -valvonnalla oli kahdessa tapauksessa kolmesta ratkaiseva tai tärkeä asema rikoksen selvittämisessä. Käännettä huonompaan kuitenkin pelätään.

"Viime aikoina on ollut viitteitä siitä, ettei telekuuntelu olisi enää tehokas työkalu törkeiden rikosten selvittämisessä, koska rikolliset ovat oppineet välttämään poliisin käyttämiä selvittämiskeinoja."

---

Joustoa huumeseuraamuksiin
Lähde: Helsingin Sanomat 23.3.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030323PA3

On tärkeää, että rikosoikeudellisilla keinoilla ei edistetä huumeiden käyttäjien syrjäytymistä, kirjoittaa Aarne Kinnunen.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan suomalaisen huumepolitiikan toimenpidevalikoimaan kuuluvat kokonaiskieltoon perustuva huumausainekontrolli, kokeilua ja käyttöä ehkäisevät toimet sekä riittävien hoitomahdollisuuksien järjestäminen.

Käytön ja hallussapidon rangaistavuudella on pyritty hillitsemään huumeiden kokeilua ja käyttöä sekä edistämään huumeidenvastaisia asenteita. Suomalaiset suhtautuvatkin huumeisiin erittäin kielteisesti, ja käytön rangaistavuudelle perustuvaa huumepolitiikkaa pidetään yleisesti oikeana linjauksena.

Syyskuussa 2001 tuli voimaan huumausaineiden käyttörikosta koskeva lainmuutos. Se mahdollisti rangaistusmääräysmenettelyn käytön vähäisissä huumausainerikoksissa. Nyt poliisi voi heti tapahtumapaikalla kirjoittaa rangaistusvaatimuksen, jonka perusteella syyttäjä määrää sakon.

Uudistuksen keskeisinä tavoitteina oli säästää oikeusjärjestelmän voimavaroja, puuttua nopeasti huumeiden käyttöön ja yhtenäistää syyttämiskäytäntöjä.

Ennen lainmuutosta johtava periaate oli, että rankaisemisesta luovutaan, ellei sitä vastaan ole painavia syitä. Käytännössä syyttämättäjättämispäätöksiä tehtiin vaihtelevasti ja oikeuskäytäntö oli epäyhtenäinen.

Uudistuksen jälkeen pääperiaatteeksi muodostui, että rangaistuksesta luovutaan vain, jos on erityinen peruste tehdä niin. Peruste on esimerkiksi se, että käyttäjä hakeutuu hoitoon.

Uudistuksen vaikutuksia on vielä aikaista arvioida, mutta jo nyt tiedetään, että poliisi valvoo käyttörikollisuutta varsin tehokkaasti ja rangaistuksia annetaan runsaasti. Sakotuksen piiriin on otettu myös sellaisia tapauksia, jotka ennen uudistusta olisi jätetty syyttämättä. Se vastaa valtakunnansyyttäjänviraston tulkintaa, jonka mukaan rangaistuksesta luopumista pitäisi harkita lähinnä vain silloin, kun kyseessä ovat alle 18-vuotiaat ja huumeiden ongelmakäyttäjät.

Lainmuutoksen ja poliisitoiminnan tehostumisen myötä huumeiden käyttäjiin kohdistuva oikeudellinen kontrolli on siis kiristynyt.

Miksi huumeiden käytöstä halutaan rangaista? Taustalla on näkemys, että dekriminalisointi antaisi viestin käytön sallimisesta, mikä todennäköisesti lisäisi käyttäjien ja kauppiaiden määrää. Salliva suhtautuminen houkuttelisi erityisesti nuoria huumeiden käyttöön.

Toisaalta ongelmia aiheutuu myös siitä, että huumeiden käytöstä rangaistaan. Vaarana on, että kontrolli kohdistuu entistä voimakkaammin käyttäjiin kauppiaitten sijasta.

Valtaosa huumeita kokeilleista tai käyttäneistä ihmisistä lopettaa käytön ennen pitkää. Huumeiden käytöstä saatu rangaistus voi muuttaa elämänkulkua ratkaisevasti ja ehkä tarpeettomastikin. Esimerkiksi työpaikan saaminen voi vaikeutua nuoruuden huumekokeilujen takia, jos niistä on sattunut jäämään kiinni.

Yksi rikosoikeudellisten keinojen käytön ongelma onkin kontrollin valikoivuus. Elämänhallinnan ongelmista kärsivät joutuvat muita helpommin poliisitoimien kohteeksi, ja huumeiden käyttäjän leimasta voi olla vaikea puhdistautua. Juuri näihin ryhmiin voidaan soveltaa syyttämättä jättämistä.

Pahimmillaan ongelmat kasaantuvat ja sakkorangaistukset vain pahentavat tilannetta. Maksamattomien sakkojen takia vankilaan joutuneista 96 prosentilla on C-hepatiitti, joka on yleensä saatu suonensisäisistä huumeista.

Länsimaiseen oikeusajatteluun kuuluu, että yksilö voi ottaa tietoisesti riskejä, eikä rikosoikeutta yleensä käytetä tapauksissa, joissa henkilö vahingoittaa vain itseään. Yhä useammat EU-maat ovat luopuneet huumeiden käyttäjien rankaisemisesta ja kiinnittäneet huomiota huumehaittojen ehkäisyyn ja hoitojärjestelmien kehittämiseen.

Useimmissa maissa huumausaineiden käyttöä ei ole laillistettu. Osittain se perustuu YK:n vuoden 1988 huumausaineyleissopimukseen, joka velvoittaa sopimusmaita säätämään rangaistavaksi huumausaineiden hallussapidon omaa käyttöä varten.

Kullekin maalle on kuitenkin jätetty oikeus muotoilla se politiikka, jota käytännössä sovelletaan. Myös Suomessa huumeiden käytön laillistaminen olisi vastoin YK:n yleissopimusta, ja se olisi ristiriidassa nykyisen huumestrategiamme kanssa.

Seuraamusjärjestelmään on kuitenkin perusteltua jättää vaihtoehtoja erilaisia tilanteita varten. Tärkeää on, ettei ratkaisuilla vahvisteta huumeiden käyttäjien syrjäytymistä, vaan pikemminkin tuetaan avun ja tuen hakemista.

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies oikeusministeriön kriminaalipoliittisessa osastossa.
AARNE KINNUNEN
 

---

KATKOLLA TODELLISUUS?
KAMPANJA TOIMIVAN JA TEHOKKAAN HUUMEPOLITIIKAN PUOLESTA.
Lähde: http://www.hppry.org

HUMAANIA PÄIHDEPOLITIIKKAA HPP ry avaa kampanjan tehokkaan ja toimivan huumepolitiikan puolesta. KATKOLLA TODELLISUUS -kampanjan tarkoituksena on nostaa esiin YK:n huumausainesopimusten velvoittaman politiikan tehottomuus ja esitellä sen aiheuttamia ongelmia. Kampanja haastaa nykyisen politiikan nostamalla esiin ratkaisuja, joilla on  kyetty vähentämään ongelmia. Lähtökohtana on se, että politiikan on  vähennettävä konkreettisesti huumeiden käytöstä yksilölle ja  yhteiskunnalle koituvia haittoja.

Kampanja on osa Euroopan laajuista kansalaisjärjestöjen yhteiskampanjaa, joka nostaa esille nykyisen huumepolitiikan luomia ongelmia ja sen kyvyttömyyttä ehkäistä huumeongelmien jatkuvaa pahenemista. Nykyinen huumepolitiikka ei ole saavuttanut tavoitteitaan, vaan huumeiden tuotanto, kauppa ja käyttö sekä näistä johtuvat ongelmat kasvavat jatkuvasti.

Lisää aiheesta:

Miksi huumepolitiikkaa pitäisi muuttaa?
http://www.hppry.org/modules.php?name=Content&pa=showpage&pid=18
Mitä on tehokas päihdepolitiikka?
http://www.hppry.org/modules.php?name=Content&pa=showpage&pid=20
Kohti toisenlaista huumepolitiikkaa
http://www.hppry.org/modules.php?name=Content&pa=showpage&pid=21
Europarlamentaarikot vetoavat YK:n huumesopimusten muuttamiseksi
http://www.hppry.org/modules.php?name=News&file=article&sid=38&mode

=&order=0&thold=0

---

Poliitikkojen sätkynukkena
Lähde: Journalisti
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/kesk/lahdenma.htm

Julkinen keskustelu vihreiden huumepoliittisista lausunnoista osoittaa, kuinka media on alistunut poliitikkojen sätkynukeksi. Haluamme puuttua tähän huolestuttavaan ilmiöön esittämällä aluksi huumepolitiikasta kolme tosiasiaa, joista ei mediassa havaintojemme mukaan saa puhua:

1) Yhdysvaltojen kymmeniä vuosia sitten lanseeraama, rajoittava huumepolitiikka on epäonnistunut. Rangaistusten koventaminen sekä poliisin ja tullin valtuuksien lisääminen eivät ole vähentäneet huumeiden käyttöä. (Taloustieteilijä Milton Friedman onkin ihmetellyt, mitä järkeä on syytää vuosi vuodelta enemmän rahaa kontrollijärjestelmään, joka ei toimi.)

2) Monet Euroopan maat, etunenässä Hollanti, ovat jo vuosia soveltaneet niin sanottua haittojen vähentämisen politiikkaa. Sen on tutkimuksin voitu osoittaa vähentävän huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja, kuten rikollisuutta, heroiinikuolemia, hiv- ja hepatiittitartuntoja sekä vaarallisimpien huumeiden käyttöä.

3) Suurimmalle osalle huumeiden käyttäjistä aineet eivät aiheuta vakavaa riippuvuutta. Tilanne on sama alkoholinkin kohdalla.

Media välittää huumeista kuitenkin tyystin toisenlaisen kuvan. Käyttöä tarkastellaan tutkija Mikko Salasuon mukaan vain narkomanian näkökulmasta, mikä on yhtä absurdia kuin puhua alkoholista pelkästään alkoholismin kannalta. Näinhän ei tehdä. Alkoholikeskustelua dominoi paraikaa kiitettävän pragmaattinen pohdinta siitä, kuinka paljon alkoholiveroa tulisi alentaa, jotta pidettäisiin haitat mahdollisimman pieninä mutta anniskeluravintolat pystyssä, jos Viro liittyy EU:hun.

Kun eräät vihreät poliitikot ehdottivat, että huumeiden käytöstä ei tulisi rangaista, alkoivat kokoomuksen ja Sdp:n kärkipoliitikot syyttää vihreitä "huumeongelmasta". Media lähti mukaan keskusteluun, jossa vihreitä moittineilla ei tosiasiassa ollut asiantuntemusta eikä tutkimustietoon perustuvaa tukea syytteilleen.

Esimerkiksi Sdp:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma väitteli Yokotai-tv-ohjelmassa eurokansanedustaja Heidi Hautalan kanssa pelkästään omiin mielikuviinsa perustuvin argumentein. Tosiasioista hänellä ei ollut tietoakaan.

Tutkijat Nils Christie ja Kettil Bruun kirjoittavat klassikkokirjassaan "Hyvä vihollinen", että vaarallisinta huumeiden käyttöä on niiden poliittinen käyttö. Juuri tästä on kyse.

MTV3 teki äskettäin suomalaisille mielipidetiedustelun, jossa se kysyi, mikä on suurin yhteiskunnallinen ongelmamme. Yli puolet vastasi: "Huumeet." Näin hallituspuolueiden ei tarvitse perustella epäonnistumistaan asuntopolitiikassa, perhepolitiikassa, pitkäaikaistyöttömyyden kitkemisessä tai alkoholihaittojen vähentämisessä. Niihin verrattuna huumeet aiheuttavat tosiasiassa mitättömän vähän kärsimystä. Todellista kuvaa ei kuitenkaan saa mediaa seuraamalla.

Tiedotusvälineet välittävät kritiikittä uutisia "huumehörhöistä" (kuka tahansa joka käyttäytyy poikkeavasti), neulojaan sitrushedelmiin puhdistavista narkomaaneista (Iltalehden noin vuoden takainen, perätön uutinen), elämänsä tuhonneista, kasvottomista narkomaaneista ja erilaisissa juhlissa mahdollisesti käytetyistä laittomista päihteistä.

Tosiasiassa suurin osa suomalaisista ei ole koskaan käyttänyt huumeita eikä ole ollut niiden kanssa muutenkaan missään tekemisissä. Kaikilla on niistä kuitenkin maagisen pelonsekainen käsitys, jota media uusintaa toimiessaan kritiikittä ja asiantuntemuksetta poliitikkojen populismin äänitorvena.

Epärealistiset huumeuutiset estävät huumekysymysten käytännönläheisen tarkastelun ja kasvattavat aiheetonta pelkoa käyttäjiä kohtaan. Kuilu nuorten aikuisten todellisen kokemusmaailman ja median välittämän todellisuuden välillä kasvaa kestämättömän syväksi. Pelkäämme, että tällainen vieraannuttaa nuoria politiikasta ja näivettää äänestysaktiivisuutta.

Nykyisessä huumekeskustelussa nimenomaan nuoria ehdokkaita on lyöty huumeaseella. Poliitikot ja tiedostusvälineet ovat antaneet vain kaksi mahdollisuutta: voi olla "huumemyönteinen" tai "huumekielteinen". Realismille ja pragmaattisuudelle ei ole jätetty sijaa.

Poliitikot ja heidän käytössään oleva media eivät salli asiallista keskustelua huumeista. Rakentavat, poleemiset äänet vaiennetaan kutsumalla keskusteluun entisen syyttäjän Ritva Santavuoren, entisen huumepoliisin Torsti Koskisen ja poliitikko-huumepoliisi Juha Hakolan kaltaisia hahmoja, joilla on joko vanhentuneet, tutkimustietoon perustumattomat näkemykset tai henkilökohtainen poliittinen missio.

Kun tutkija Salasuo toi julkiseen keskusteluun käsitteen "huumeiden viihdekäyttö", Helsingin Sanomain pääkirjoitus vaati, ettei moista termiä tule käyttää. Lehden näkemys on epä-älyllinen, kuvaahan termi hyvin yhtä tapaa käyttää huumeita.

Tutkija Pauliina Seppälä on huomauttanut, ettei kahtiajako "viihdekäyttö-ongelmakäyttökään" anna kuvaa koko huumeilmiöstä. Esimerkiksi heroinisteilla on oma, vireä käyttökulttuurinsa ja puhetapansa, samoin kannabista käyttävillä hiphopparinuorilla, joilta puuttuu yleensä kannabikseen liitetty hippi-ideologia. Seppälän mukaan esimerkiksi ekstaasin käyttö ilmentää yhteiskunnassamme vallitsevia pyrkimyksiä välttää tavallisuutta ja toisaalta hakea jonkinlaista yhteisöllisyyttä yksilöllisyyttä korostavassa hegemoniassa. Tällaista puhetta lehtien ongelmakeskeiset uutiset eivät kuitenkaan salli.

Mutta eikö journalismin tulisi kuvata tällaisia yhteiskunnassa vallitsevia ilmiöitä eikä pyrkiä keinotekoisesti kieltämään niitä? Suomalaiset tiedotusvälineet voisivat ottaa oppia esimerkiksi brittilehdistä The Independent on Sunday ja The Economist, jotka ovat moniarvoisesti antaneet tilaa kaikelle huumeiden käyttöön liittyvälle keskustelulle ja pyrkineet ravistelemaan vanhoja, vääriin käsityksiin perustuvia kantoja.

Median on tunnettava vastuunsa: sen tehtävä ei ole myydä vaan välittää todellista tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. Huumekysymyksistä kerrottaessa tulisi antaa oikeaa ja monipuolista tietoa esimerkiksi eri käyttökulttuureista ja -tavoista.

Kun käsitellään huumeriippuvuutta tai käyttäjien tekemiä rikoksia, tiedotusvälineiden pitää muistaa kertoa asioista oikeassa suhteessa
alkoholiongelmiin ja rikollisuustilastoihin nähden.

Suomalainen media ei voi väistellä vastuutaan. Otetaanpa esimerkiksi Jussi Ahde ja Susanna Tervaniemi. Heidän tapauksensa kertoi, että kaksi mukavanoloista, menestyvää nuorta käytti silloin tällöin muotihuumeita, kuten lähes 20 prosenttia ikätovereistaan. Se tietenkin vaarantaa heidän terveyttään siinä missä alkoholin juonti ja tupakointikin, mutta kumpikaan heistä ei ollut ajautunut mihinkään kummallisiin ongelmiin - ennen kuin joutui tekemisiin poliisin, poliitikkojen ja median kanssa.

Poliisi sai kuunnella Ahteen puhelinta mitättömän henkilökohtaisen käytön ja epämääräisen vihjeen perusteella, MTV3:n ja Nelosen uutiset esittivät ilman perusteltua syytä heidän kotijuhlissaan kuvatun videon - ja molemmat nuoret näyttävät menettävän työnsä. Taas yksi esimerkki siitä, että huumeiden käytön rangaistavuus lisää nuorten vaaraa joutua syrjäytetyksi.

Vielä toinen esimerkki. Osmo Soininvaaran ministerikaudella heroiinikuolemien määrä kääntyi dramaattiseen laskuun hänen lisättyään
opiaattiriippuvaisten korvaushoitopaikkoja. Helsingin yliopiston päihdelääketieteen professorin Mikko Salaspuron mukaan huumeongelmaisten asema ei ole parantunut koskaan niin merkittävästi kuin Soininvaaran kaudella.

Siitä huolimatta Eero Heinäluoman ja kokoomuksen puheenjohtajan Ville Itälän kaltaiset populistit esittävät mediassa heittoja vihreiden
huumeongelmasta ilman, että toimittajat niitä kyseenalaistaisivat - analyyttisyys on uutisista kaukana.

Huumekysymyksessä ei todellakaan toteudu Suomessa sananvapaus. Toivottavasti samoin ei ole sellaisten asioiden kohdalla, joita allekirjoittaneet eivät aktiivisesti seuraa.

ARI LAHDENMÄKI
sanomalehtimies
huume- ja alkoholiasioiden asiantuntija
Helsinki

RIKU RANTALA
tv-toimittaja ja -tuottaja
rikosasioiden asiantuntija
Helsinki

RIKU SIIVONEN
toimittaja, Ylioppilaslehti

---

Koillis-Helsingin koulujen huumehuhut perättömiä
Lähde: Helsingin Sanomat 21.3.2003

Malmin, Pihlajiston ja Pihlajamäen kouluissa ja päiväkodeissa oltiin alkuviikosta huolissaan siitä, että oppilaille olisi jaettu lelujen ja
tarrojen mukana huumeita.

Tarroja toimitettiin tutkittavaksi Helsingin huumepoliisille, joka totesi ne vaarattomiksi, päivystävä komisario Vesa Hietala kertoi.

Koulujen ulkopuolella muutama mies oli kiertänyt jakamassa ilmaiseksi GoGo's Crazy Bones -lehtisiä ja tarroja.

Joissain kouluissa ehdittiin jo varoittaa oppilaita ja heidän vanhempiaan siitä, että tarroissa saattaa olla LSD:tä.

---

Huumepolitiikkamme pitkät perinteet

"Ei ole olemassa mitään liberaalia keskitietä! Jos pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Jos kannabispellet pääsis tätä maata hallitsemaan, tästä tulisi kehitysmaa, jota huumekauppiaat ja heimot hallitsis ja tänne pitäisi antaa kehitysapua."
Tony "Viikinki" Halme Ilta-Sanomissa 17.3.2003.

"WHO:n asiantuntijat ja Norjan lääkintöhallituksen pääjohtaja, tunnettu vasemmistolainen Karl Evang väittävät, että jos hasis leviäisi yhtä laajalle täällä kuin alkoholi on levinnyt, koko järjestäytynyt yhteiskuntaelämä, sellaisena kuin me sen tunnemme, tulisi toimintakyvyttömäksi parissa vuosikymmenessä."
Nils Bejerot (1971) Huumausaineet - ihmisen ongelma. Kääntänyt Juhana Idänpää-Heikkilä. Tampere. Alkup. ruotsalainen painos 1969.

"Näin siis vasemmisto vallankumoushuumassaan pitää jopa huumausaineiden käyttöä suotavana suomalaisen ja pohjoismaisen ja yleensäkin eurooppalaisen kulttuurin ja elämäntavan tuhoamiseksi. Pornografia, yleisradion ja tv:n rivoudet ja kiihotus, vasemmiston hallussa olevat teinilehdet, ylioppilaslehdet ja kulttuurilehdet ja äärimmäisenä keinona huumausaineet ovat vasemmiston hyökkäysaseita suomalaista yhteiskuntaa ja nuorisoa vastaan"
SMP:n edustaja Kortesalmi eduskunnassa vuonna 1971.

---

Sitä saa mitä tilaa
Turun Sanomat 20.3.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,119146,2003-03-20

Metkaa tämä edustuksellinen demokratia. Äänestäjä todella saa sitä mitä tilaa.

Toisaalta. Vaikenemalla Halmeen kaltaisia ilmiöitä ei kannata yrittää kitkeä. Hän tekee oikeastaan palveluksen demokratialle kanavoituaan yli 16 000 ihmisen turhautumisen normaaliksi edustukselliseksi vaikuttamiseksi.

Eduskunnassa Halmeen kaltaiset populistit ovat loppujen lopuksi pienempi paha kuin myyräntöissä sen ulkopuolella.

Ja mikä tärkeintä, hänen nousunsa kansanedustajaksi on "terveellinen haaste suomalaiselle yhteiskunnalle ja erityisesti eduskunnalle", kuten kollega Erkki Pennanen Helsingin Sanomissa toteaa.

Halmeen elkeet pakottavat muut päättäjät ottamaan kantaa kysymyksiin, jotka koskevat ulkomaalaisia, maahanmuuttajia, rasismia, vähemmistöjä ja suvaitsevaisuutta.

Jostakin syystä ne olivat aiheita, jotka taannoisessa vaalitaistelussa sujuvasti ohitettiin.

Juhani Heimosen kolumni

---

Vihreä kahjo
Lähde: Turun Sanomat 16.3.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,118713,2003-03-16

Harvoin eduskuntavaalien yksittäinen ehdokas on tuottanut puolueelleen yhtä paljon harmia kuin Vihreän liiton nuorisojärjestön ex-puheenjohtaja Markus Drake. Hän on kunnostautunut muun muassa huumemyönteisillä puheilla ja polttamalla provokatorisesti kannabista puolueen vaalimökillä keskellä Helsinkiä.

Puheenjohtaja Osmo Soininvaara luonnehti Drakea osuvasti "yksittäiseksi kahjoksi", jonka edesottamukset ampuvat niin räikeästi yli, että vaalikansakin sen tajuaa. Saman oivalsi viimein myös vihreiden nuorisojärjestön hallitus, joka hyllytti Draken luottamustehtävästä ja ilmoitti, ettei pidä hänen käytöstään kansanedustajaehdokkaalle eikä puheenjohtajalle sopivana.

Eri asia, riittääkö yhden kahjon paljastaminen palauttamaan vihreiden maineen huumeidenvastaisena puolueena. Vaalitulos vastatkoon.

---

Äänestämättä jättävät eivät koe puolueiden tavoitteita omikseen
Lähde: Turun Sanomat, pääkirjoitus 16.3.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,118715,2003-03-16

Puolueet lähtevät tämänkertaisiin eduskuntavaaleihin ainakin kärjen osalta harvinaisen tasaväkisistä asetelmista. Voittajien ja häviäjien lisäksi tänään on syytä jännittää äänestysprosenttia. Jos uurnilla käyvien osuus supistuu edelleen, niin kuin on supistunut 1960-luvulta asti, edustukselliselta demokratialta uhkaa rapautua pohja.

Äänestysaktiivisuus on pudonnut runsaassa kolmessa vuosikymmenessä tasollisesti melkein viidenneksen. Kun kuohuvalla 1960-luvulla oli tavallista, että 85 prosenttia äänioikeutetuista äänesti, nyt melkein joka kolmas viittaa uurnien kutsua
kintaalla.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa äänestysprosentti kipusi nipin napin 68:een. Näiden vaalien ennakkoäänestys enteili jo käännettä parempaan, mutta puhti loppui kesken. Nyt tilaisuudesta otti vaarin 25,5 prosenttia äänioikeutetuista, mikä on 1,4 yksikköä neljän vuoden takaista tulosta heikompi.

Äänestysvilkkauden jatkuvaan alamäkeen on etsitty ja esitetty moninaisia selityksiä. Professori Tuomo Martikaisen mukaan vaalipassiivisuudella on taipumus sekä periytyä että kasautua.

Vaaleissa nukkuvista keskimääräistä suurempi osa on nuoria, heikosti koulutettuja ja työttömiä. Yhteisiä nimittäjiä voivat olla myös ammattitausta ja asuinpaikka. Esimerkiksi rakennusalalla työskentelevistä 19 - 24 -vuotiaista ainoastaan 40 prosenttia käytti viime eduskuntavaaleissa äänioikeuttaan.

Tuoreen ja kiinnostavan näkökulman äänestämättömyyteen avaa Turun yliopiston sosiologian laitoksella valmistunut tutkimus, jonka otsikkona on "Suomalaisten omat puolueet". Tutkijakolmikko Annamari Konttinen, Riley E. Dunlap ja Sari Aarnio tekee empiirisesti selkoa, millaiset tekijät vaikuttavat suoraan tai välillisesti äänestyskäyttäytymiseen.

Toisin kuin laskevista äänestysprosenteista voisi päätellä, suomalaisten enemmistö pitää vaaleihin osallistumista ylivoimaisesti tehokkaimpana vaikuttamisen kanavana. Kauaksi taakse jäävät sellaiset keinot kuin yhteydenpito viranomaisiin, kunnan luottamushenkilöihin ja kansanedustajiin tai suhteiden käyttäminen vaikutusvaltaisiin ihmisiin.

Miksi niin moni kuitenkin jättää äänestämättä? Siksi, että he eivät löydä puolueiden joukosta sellaista, minkä arvot ja tavoitteet he kokisivat omikseen, sosiologit vastaavat.

Arvovastaavuudessa on yhteiskunta- ja väestöryhmien kesken selkeitä eroja. Vähän koulutetut kokevat useammin kuin korkeasti koulutetut, työntekijät useammin kuin toimihenkilöt ja pientuloiset useammin kuin hyvätuloiset, etteivät minkään puolueen pyrkimykset vastaa heidän arvostuksiaan. Puoluetarjonta näyttää palvelevan parhaiten niitä, joilla muutenkin menee yhteiskunnassa hyvin.

Samastuminen puolueen tai vaaleihin osallistuvan poliittisen ryhmittymän arvoihin ei ole tutkimuksen valossa ainoa äänestyspäätöksen peruste. Myös sillä on merkitystä, kuinka tehokkaina  ja vaikutuskykyisinä toimijoina niitä pidetään.

On tuskin yllätys, että suuret puolueet Sdp, keskusta ja kokoomus sijoittuvat tehokkuudessa ja poliittisessa vaikutusvallassa kärkiryhmään. Ideologioiden ehtymisen mukana ne näyttävät kuitenkin menettäneen myös arvoyhteyden yhä kasvavaan osaan äänestäjäkuntaa. Siinä on kiteytettynä keskeinen syy äänestysaktiivisuuden hiipumiseen.

---

Ville Komsi vihreiden huumehässäkästä
Lähde: http://www.villekomsi.net/vastauksia4.html

Puhdas ja turvallinen maailma on oikein hyvä tavoite, mutta jos ollaan rehellisiä, äärimmäisen puhdasta ja turvallista on vain keskoskaapissa. Jonkinlainen annos suhteellisuudentajua ja ymmärtäväisyyttä ei ole koskaan pahaksi. Pahaa EI VOI vastustaa, ellei sitä jollakin tavalla tunne, tiedä ja tajua. Asiat eivät yleensä ole niin yksioikoisia kuin pieni ihminen haluaisi ja populisti väittää.

Tyhmyyttä ja jähmettävää pelkoa on kumpaakin paljon enemmän kuin varsinaista pahuutta: Hysteria, joka estää katsomasta asioita rauhallisesti, joka estää kuuntelun ja keskustelun, saattaa hyvinkin tuottaa pahempaa jälkeä kuin alkuperäinen huolenaihe.

Suola on myrkkyä liikaa syötynä, viina on myrkkyä liikaa juotuna, hengästyminen rasittaa sydäntä jne.

Joillakin aineilla kuten morfiinilla ja sen johdannaisilla on hyvin voimakas fyysistä riippuvuutta aiheuttava vaikutus. Silti olisi sydämetöntä olla antamatta morfiinia kivuista kärsivälle vanhukselle. Muiden kohdalla on syytä olla sitäkin pidättyväisempi. (Tosin myös minä sain opiaatteja sairaalassa kolme kuukautta sitten, ja olen siitä kiitollinen.)

Psykologista ja sosiaalista riippuvuutta on luultavasti paljon enemmän. Jotkut jäävät vedonlyönti- tai peliautomaattikoukkuun. Hyvin monet meistä taas ovat jossain määrin koukussa kahvin ja ylensyönnin suhteen, minä ainakin. En silti heittäydy paniikkiin. Yritän vain päivästä toiseen miettiä, mitä todella haluan.

Edellä sanottu EI OLLUT tarkoitettu heroiinin, amfetamiinin tai muun sellaisen vaarojen vähättelyksi. Yritän vain selventää sitä, etteivät äärimmäinen puhtaus ja turvallisuus välttämättä edes ole itsestäänselvästi parhaita saati mahdollisia tavoitteita jokaiselle. Minä ainakin haluan joskus kuunnella musiikkia niin kovaa, että korvani saattavat sadassa vuodessa heikentyä. Haluan tuntea auringon ihollani ja muuttua kesän kuluessa hissuksiin toisen väriseksi, vaikka olen kuullut paljon ihosyövän riskeistä. Haluan nuuhkia palavien koivuhalkojen hajua, olkoon vaikka miten karsinogeenistä. Nautin kahvipaahtimon tuoksusta välittämättä tietää, onko se terveellistä vai ei. Irvistän leville. Hyljeksin pelastusliivejä kesäpäivinä. Pidän pyöräilykypärää mutta polvisuojuksista varmaan kieltäytyisin.

Minua iäkkäämpi ruotsinkielinen painamon (tuntuu hölmöltä puhua kirjapainosta, kun siellä ei tehdä kirjoja) omistaja kysyi, mitä arvelen herra Draken edesottamuksista. "On hänessä ainakin särmää" mies itse sitten totesi.

Ensimmäiselle, joka tuli vaalikopin luona kyselemään minulta huumeista, sanoin päin näköä, että tekisi mieli heti vaalien jälkeen liittyä kannabisyhdistykseen vain siksi, että hysterian epä-älyllisyys (ja joskus myös harkittu tekopyhyys) ottavat niin paljon päähän.

Selitin, etten polta edes tupakkaa ja että juon melkoisen maltillisesti. Sanoin joskus miettiväni, olenko moraaliton nauttiessani lievästä humaltumisesta ja tietäessäni samalla olevani turvassa (ruumis kieltäytyy huolimasta liikaa alkoholia). Saatanhan näyttää esimerkkiä jollekulle, jonka ruumis huolii kaiken kunnes hajoaa. Eikä tähän ole varmaa vastausta.

Kiipeän minä joskus puuhunkin, vaikka puusta voi pudota, minä tai joku muu. En antaisi karsia oksia sen takia.

Kerroin, ettei minulla ole minkäänlaista tarvetta etsiä itselleni muunlaisia kemiallisia päihteitä (kuin alkoholi) saati kaupitella niitä muille, mutta juuri kurjuuden vähentämiseksi yritän katsoa tosiasioita silmiin. Kaiken sen mukaan, mitä tähän mennessä tiedän, kannabis tuskin FYSIOLOGISESTI välttämättä johtaa kovempiin huumeisiin sen pahemmin kuin alkoholikaan. Sitä vastoin käytännössä "porttiteoria" todellakin toimii JUURI SIKSI JA VARSINKIN SIKSI, että mietojen ja vahvojen huumeiden kauppa on samoissa rikollisissa käsissä. (Mitäs tykkäisitte, jos nelosolutta ja käsiaseita myytäisiin vierekkäin divarin perähuoneessa?)

Sanoin, että tämän kytkennän purkaminen on kaikkein tärkein asia. Jos se saadaan aikaan eriyttämällä rangaistustasoa riittävästi, hyvä niin. Jos hampun vapauttaminen on ainoa keino, hyväksyn siinä tapauksessa senkin mieluummin kuin nykytilanteen. Ja joka tapauksessa kannatan voimakasta panostusta huumeista riippuvaisten hoitamiseen julmistelevan kuolkoot-pakkaseen-linjan sijasta.

Sanoin vielä, että se hysteerinen kuoro, joka kieltää meitä näkemästä eroa eri huumeiden välillä, tekee hallaa juuri sille asialle, jota sanoo kannattavansa. Tekee vahinkoa niille lapsille, joita sanoo puolustavansa.

(Huume kuin huume. Ryssä kuin ryssä. Rättipää kuin rättipää. Hyviä mörköjä, hyviä vihollisia. Minussa ei ole mitään vikaa.)

Puhuttiin, väiteltiin. Mies oli lopulta samaa mieltä. En hävennyt ollenkaan.

Onko parempaa keinoa menettää uskottavuutensa kuin ryhtyä selittämään, ettei oikeastaan ole sanottu mitään ja ettei ole mitään sanottavaakaan?

---

Huumeilla leikittelyä
Lähde: Kansanuutiset, pääkirjoitus 13.3.2003

Vihreiden johtajat ovat valitelleet, ettei Suomessa voi käydä asiallista  huumekeskustelua. Vaikerrus johtuu siitä, että puolueella on huumeongelma, joka rasittaa vaalitaistelua. Kuten niin tavallista, myös vihreät syyttävät peiliä kun naama on vino. Se huumekeskustelu, jota vihreät kaipaavat, on nopeasti käyty. Mitkään syyt eivät puolla huumeiden vapauttamista, eivät edes käytön. Sen pituinen se.

Sisäasiainministeriön poliisiylitarkastaja Jouni Välkki jyräsi käytön vapauttamista puoltavat argumentit niin maan tasalle, ettei sitä sen perusteellisemmin voi tehdä Helsingin Sanomissa julkaistussa  yleisönosastokirjoituksessa ( 28.2.). Yhtä jyrkkä ja vakuuttava oli Tehyn toinen varapuheenjohtaja Liisa Kivekäs Kansan Uutisten haastattelussa  (4.3.).

Huumeiden vapauttajia ei löydykään niiden ihmisten joukosta, jotka joutuvat siivomaan jäljet, joita huumeet aiheuttavat.

Huumeiden käytön rangaistavuuden poistamista kannattavia on muidenkin puolueiden kuin vihreiden ehdokkaina. He ovat tietenkin aivan yhtä hölmöjä ja vastuuttomia kuin vihreät aateveljensä ja -sisarensa.

Maailmalta ei löydy esimerkkiä maasta, jossa huumeongelma olisi saatu sillä hallintaan, että käytön, joissakin tapauksissa myös ainakin mietojen huumeiden myynti, olisi vapautettu. Kaikki esimerkit ovat päinvastaisia.

Väitetään, että käytön rangaistavuus estää hoitoon hakeutumista. Välkki pitää väitettä absurdina. Poliisi ja syyttäjät pyrkivät, päinvastoin, aktiivisesti ohjaamaan käyttäjiä hoitoon, jolloin rangaistuksistakin voidaan luopua. Poliisi tarjoaa jopa kyydin hoitoon haluavalle. Ongelma on vain se, ettei hoitohaluja ja -paikkoja ole riittävästi.

Huumeiden käyttäjät eivät myöskään todistaisi helpommin huumekauppiaita vastaan, jos käytöstä ei rangaistaisi. Välkki huomauttaa, ettei ole juurikaan puhtaita huumeiden käyttäjiä, lukuun ottamatta aivan varakkaimpia. Muut rahoittavat käyttöään myymällä aineita. Kivekkään mukaan käyttäjät eivät todista myyjiä vastaan, koska ovat heistä niin  riippuvaisia ja joutuvat pelkäämään väkivaltaa.

Välkki tuo keskusteluun myös tärkeän lisänäkökulman: ellei käyttö olisi rangaistavaa, ei voitaisi tehdä myöskään kotietsintöjä. Niissä taas takavarikoidaan paljon aineita pois markkinoilta, myynnistä saatua rahaa ja aineiden hankkimiseksi varastettua tavaraa.

Käytön vapauttajat vähättelevät huumeongelmaa, vaikka eivät sitä itse ehkä tiedostakaan. Terveysalan ammattilaisena Kivekäs tuntee raa'an todellisuuden. Nuorimmat huumeiden käyttäjät ovat kahdeksanvuotiaita ja huumeriippuvuus syntyy helposti. Miedotkin huumeet saattavat johtaa psykoosiin, ja miedoista siirrytään yleensä vahvempiin. Usein käytetään sekaisin viinaa, lääkkeitä ja kaikkia saatavilla olevia huumeita.

Onnettomin argumentti huumeiden käytön vapauttamisen puolesta on se, että alkoholi on kymmeniä kertoja suurempi ongelma. "Mikä logiikka vaatii, että pitäisi olla saatavilla lisää 'laillisia' päihteitä? Miten päihdeongelma ratkaistaan päihteiden saatavuutta lisäämällä ja käyttöä helpottamalla?", Välkki tivaa.

---

Unohdettu haittakeskustelu
Lähde: Turun Sanomat 16.3.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,118678,2003-03-16

Itsemurhien määrän lasku pysähtynyt

Itsemurhien määrän pitkään kestänyt lasku on Suomessa pysähtynyt. Vuonna 2001 itsemurhaan päätyi 1 204 suomalaista, joista valtaosa oli edelleenkin miehiä.

Pieni tilastopiikki on yllättänyt alan asiantuntijat, sillä itsemurhatapausten määrä oli miltei yhtäjaksoisessa laskussa koko 1990-luvun. Tapausten määrän vakiintumista 1 200:n tienoille on tulkittu kahdella tavalla.

- On pohdittu, kertovatko luvut vain kausiluonteisesta vaihtelusta vai onko uusi nousu alkanut. Itsemurhien määrä kulkee usein käsi kädessä alkoholin saatavuuden kanssa, joten voisi sanoa, että hyviä aikoja ei Suomessa ole ainakaan odotettavissa, sanoo Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jouko Lönnqvist.

Itsemurhien määrän kasvua voi ennustaa myös yleisen taloudellisen tilanteen takia. Yleensä tilastopiikki löytyy nousukauden viimeisiltä vuosilta, kun töitä on paiskittu äärirajoille asti ja kun ensimmäiset merkit epäonnistumisista ovat ilmassa.

Entistä useammin lääkkeillä

1990-luvun itsemurhalukujen hiipumista on selitetty etenkin masennuksen eli depression hoidon tehostumisella ja isoilla itsemurhien ehkäisyhankkeilla. Masennukseen puuttumisella ja psyykelääkkeiden käytön yleistymisellä on kuitenkin ollut myös haittapuolensa.

- Psykotrooppisten lääkkeiden käyttö itsemurhan välineenä on ollut kasvussa samaan tahtiin niiden käytön yleistymisen kanssa. Vaikka itsemurhien määrä on ollut laskussa, nimenomaan lääkkeillä itsensä tappaneiden määrä on ollut koko ajan nousussa, sanoo Lönnqvist.

Erilaiset lääkkeet ovat Suomessa jo toiseksi merkittävin itsemurhatapa, ja vuonna 2001 itsemurhan tehneistä melkein joka kolmas päätti päivänsä lääkkeellä. Hieman enemmän kuolinsyytilastoihin kirjattiin hirttäytymisitsemurhia, noin 360 kappaletta.

- Lääkkeillä itsemurhan tekevät etenkin naiset, miehet taas päättävät päivänsä väkivaltaisemmin hirttäytymällä tai ampumalla. Molemmilla miltei yhtä yleistä on itsemurhan liittyminen alkoholin käyttöön, sillä valtaosa oman käden kautta kuolleista kuoli alkoholia veressään, Lönnqvist tulkitsee.

Eniten idässä ja pohjoisessa

Vuonna 2001 itsemurhan tehneistä melkein 80 prosenttia oli miehiä. Lukumäärissä tarkasteltuna eniten itsemurhia tekivät 40-55 -vuotiaat miehet ja 35-55 -vuotiaat naiset.

- Miehillä alttius itsemurhaan on isompi silloin, kun koulutus ja tulotaso on alhainen. Naisten itsemurhat vaikuttavat enemmänkin reagoinnilta lähipiirin ongelmiin. Riskiryhmän huiput löytyvät sekä korkeasti koulutetuista että alemman tulotason parista, arvioi Lönnqvist.

Alueellisesti tarkasteltuna itsemurhia tehdään edelleenkin eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa. Isoin suhteellinen itsemurhakuolleisuus on Kainuussa, Lapissa, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Savossa, mutta naisten itsemurhia tapahtuu suhteellisen paljon myös Uudellamaalla.

- Vaikka työttömyys ei suoranaisesti lisää itsemurhariskiä, pohjoisen ja idän muuttotappioseuduilla itsemurhien taustalla on keski-ikäisten miesten syrjäytymistä. Etelä-Suomessa kovilla taas ovat etenkin korkeasti koulutetut naiset, summaa Lönnqvist.

---

Uutinen ja kuinka se tehdään

Ehdokas poltti pilveä vaalimökillä - arvaa kuka?

Lähde: Ylioppilaslehti 5/2003
http://www.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2003/030314/juttu_ehdokas.html

Viime viikon torstai, Helsingin keskusta. Vihreiden vaalikopin ympärillä Kolmen sepän patsaan vieressä on säpinää. Ehdokkaat jakavat vaalimainoksiaan, vaaleihin on enää reilu viikko aikaa.

Aurinko on jo laskenut, mutta ilma on pilvinen. Ja makean tuoksuinen. Ihan selvästi kukkaa, kannabista!

Patsaan vieressä sätkä kiertää kädestä käteen. Paikalla näyttävät olevan ainakin Vihreiden opiskelijanuorten puheenjohtajat Markus Drake ja Heini Salmela.

Poltitko pilveä vaalimökin vieressä, kansanedustajaehdokas Markus Drake?

"Ei kai se mikään salaisuus ole. Mutta kyseessä ei ollut mikään provokaatio. Ja kyllähän me mentiin vaalikopilta pois."

Patsaan toiselle puolelle?

"No niin."

Viime viikkoina vellonut huumekeskustelu ja -kohu ei näköjään ole pelästyttänyt Drakea. Entäpä sitten puheenjohtajatoveria? Vihreiden nuorten puheenjohtaja ja Suomen Attacin hallituksen jäsen Heini Salmela, poltitko Markus Draken kanssa pilveä Kolmen sepän patsaalla?

"En kommentoi."

Voi Ode-parkaa.

Markus Drake poltti pilveä vaalimökillä

Lähde: Helsingin Sanomat 12.3.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030312OL45

Huumemyönteisiä lausuntoja antanut vihreiden kansanedustajaehdokas Markus Drake poltti pilveä eli kannabista viikko sitten Helsingin keskustassa, kertoo tuore Ylioppilaslehti. Lehden mukaan vihreiden vaalimökin läheisyydessä Kolmen sepän patsaalla sätkä kiersi kädestä käteen. Lehdessä haastateltu Drake myöntää kannabiksen käytön patsaan läheisyydessä.

"Ei kai se mikään salaisuus ole. Mutta kyseessä ei ollut mikään provokaatio. Ja kyllähän me mentiin vaalikopilta pois", Drake sanoo Ylioppilaslehdessä.

Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaaraon useaan otteeseen kieltänyt puolueen olevan huumemyönteinen tai vaativan kannabiksen laillistamista. Hän on myös sanonut puolueen tehneen virheen siinä, että Drake otettiin kansanedustajaehdokkaaksi.

Vihreiden ehdokas käytti huumetta vaalimökin luona

Lähde: Ilta Sanomat 13.3.2003
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa.asp#id519634

Vihreiden kansanedustajaehdokas Markus Drake poltti viikko sitten julkisesti kannabista Helsingin keskustassa Kolmen sepän patsaalla vihreiden vaalimökin luona.

Asiasta kertoo Ylioppilaslehti, jonka kuvailevan jutun mukaan "patsaan vieressä sätkä kiertää kädestä käteen", ja mökin luona on huumeen makea haju.

Paikalla oli mm. vihreiden opiskelijanuorten puheenjohtaja Markus Drake. Lehti kysyi Drakelta myöhemmin, polttiko hän pilveä.

-Ei kai se mikään salaisuus ole. Mutta kyseessä ei ollut mikään provokaatio. Ja kyllähän me mentiin vaalikopilta pois patsaan toiselle puolelle, Markus Drake vastasi.

Vihreiden puheenjohtajan Osmo Soininvaaran mielestä Draken tempaukset eivät enää puoluetta vahingoita.

-Suuri yleisö alkaa ehkä jo ymmärtää, että tässähän on kyse yksittäisestä kahjosta, Soininvaara sanoo.

Drake pössytteli pilveä vihreiden vaalimökillä

Lähde: Iltalehti 13.3.2003

Soininvaara: En edes uskalla ajatella sitä, että hän pääsisi eduskuntaan

Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara on niin kyllästynyt ehdokkaansa Markus Draken tempauksiin, että ei haluaisi nähdä tätä Arkadianmäellä - eikä edes puolueessaan.

Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Drake on viime viikkoina aiheuttanut pahaa verta huumemyönteisillä kommenteillaan. Huomenna Ilmestyvässä Ylioppilaslehdessä Drake myöntää pössytelleensä pilveä vihreiden vaalimökin takana, kolmen sepän patsaalla Helsingin keskustassa.

Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara on asiasta erittäin tuohtunut.

- Olemme tästä uusimmasta tempauksesta tietoisia ja erittäin vihaisia.

- Sinänsä pilven poltto ei kuulu minulle vaan poliisille.

- Se kaveri on ihan mahdoton, olen täysin menettänyt toivonsa hänen
suhteensa, Soininvaara jyrähtää.

- Hänen käytöksensä on kakaramaista ja epäsolidaarista muita ehdokkaita kohtaan. Tämä kohuhan tuntuu vahingoittavan meitä enemmän kuin muita puolueita, Soininvaara sanoo.

Drake ei ole piilotellut huumemyönteisiä kantojaan, vaan päinvastoin. Eilen hän osallistui Humaania päihdepolitiikkaa ry:n paneelikeskusteluun ja toissapäivänä Suomen Kannabisyhdistyksen vastaavaan tilaisuuteen.

Erottaa ei voi, kun ei ole jäsen

Drake sanoo, ettei puolueen taholta ole pyydetty laittamaan huumekommenteissa sordinoa päälle, vaikka vaaleihin on vain muutama päivä. Soininvaaralla on asiasta hieman toisenlainen näkemys.

- Ollaan kyllä yritetty - ja paljon, Soininvaara huudahtaa.

- Hän ei vain kuuntele lainkaan, vaan hakee tietoisesti julkisuutta. Hänen ehdokkuutensa on ollut virhe. Tiesimme hänen radikaalista taustastaan, mutta tällaista käytösta emme osanneet odottaa.

Soininvaara kertoo hieman yllättäen, ettei Drake itse asiassa ole puolueen jäsen, vaikka onkin ehdokas ja puolueen nuorten puheenjohtaja.

- Siksi emme voi häntä edes erottaa. Hänellä ei kyllä ole tämän jälkeen tulevaisuutta puolueessa, Soininvaara vakuuttaa.

Vaalien alla puolueet yleensä toivovat ehdokkaidensa pärjäävän, mutta Soininvaaraa ajatus kansanedustaja Drakesta lähinnä kauhistuttaa.

- Emme ole uskaltaneet edes ajatella sitä mahdollisuutta, että hän pääsee läpi!

Soininvaaran mielestä tämä ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä.

- Eivät marginaaliehdokkaat yleensä pääse läpi. Tony Halme tuskin on mikään ääniharava - eikä ole Markus Drakekaan.

Drake itse ei halua kommentoida Soininvaaran lausuntoja.

"LSD:tä Bushille ja Saddamille!"

"Mä oon Markus Drake ja osaltani syyllinen tähän hässäkkään", aloitti Drake puheenvuoronsa eilisessä Humaania päihdepolitiikkaa ry:n
tilaisuudessa, jossa mm. kyseenalaistettiin huumeiden käytön kriminalisointi.

Drake pahoitteli, että demokraattisen järjestelmän kautta on vaikea vaikuttaa päihdepolitiikkaan, koska huumeet jakavat mielipiteet niin mustavalkoisesti.

- Uskon enemmän painostukseen ja kansalaisliikehdintään niiden taholta, jotka nykyisistä laeista kärsivät.

Tilaisuuden jälkeen Drake sanoi olevansa alustajien kanssa asiakysymyksistä samaa mieltä.

- Kyllä koen omikseni nämä täällä esitetyt mielipiteet, Drake sanoi.

Tilaisuudessa ihmeteltiin myös sitä, miksi huumeista kirjoitetaan aina niin negatiivisessa valossa. Yleisön joukosta nousi myös ratkaisuehdotus Irakin-kriisiin:

- Syötetään Saddamille ja Bushille LSD:tä. Kalifornialainen rauhanliikehän nappeja syömällä pitää tätä palloa kasassa!

Markus Tiittula

MARKUS DRAKE EI EDUSTA VINOA

Lähde: Tiedote 12.3.2003

Vihreät nuoret ja opiskelijat (ViNO) pitää vakavana virheenä kansanedustajaehdokas Markus Draken julkista kannabiksen käyttöä vihreiden vaalimökillä Helsingissä torstaina 6. maaliskuuta.

ViNO ei pidä tällaista käytöstä kansanedustajaehdokkaalle ja puheenjohtajalleen sopivana. Toistaiseksi ViNOn puheenjohtajina järjestöä edustavat Heini Salmela ja Anne Hildén.

ViNOn hallitus päätti asiasta yksimielisesti kokouksessaan keskiviikkona 12. maaliskuuta. ViNOn puheenjohtajiston ja hallituksen luottamusta arvioidaan yhdistyksen kevätkokouksessa 29. maaliskuuta.

Vihreät nuoret ja opiskelijat ry.

---

Europaparlamentet för ungdomar: Gemensam drogpolicy behövs
Lähde: HBL 8.3.2003

- Drogfrågan har väckt den allra livligaste diskussionen. Kanske för att vi alla kommer från så olika kulturer, konstaterar Daniela Niemimäki från gymnasiet Grankulla samskola. Hon deltar i europaparlamentet för ungdomar som i dag avslutar sitt veckolånga sammanträde i Helsingfors, i riksdagens plenisal.

- Ungdomarna från Nederländerna röstade alla ganska väntat för en europeisk drogstadga. Vi finländare var inte riktigt så enhålliga, säger hon.

- Jo, men vi var inte lika negativt inställda som engelsmännen heller, de röstade alla emot, tillägger Linn-Sofi Wieliczko.

Daniela och Linn-Sofi märkte redan i ett tidigt skede hur brokiga tankar om just exempelvis droganvändning det finns bland 16-19 -åringarna i Europa.

- Största delen av oss som deltar i konferensen har väldigt starka åsikter om just sådana här saker. Men vi försöker diskutera behärskat och organiserat, så vi faktiskt kan komma någonvart med vårt arbete, säger Wieliczko.

Drogdiskussionen resulterar i varje fall i att majoriteten av ungdomarna godkänner förslaget om en gemensam drogpolicy i de europeiska länderna.

- Vi sitter faktiskt inte här helt i onödan. De förslag som vi godkänner går vidare till det "rigtika" EU-parlamentet. Så här har vi faktiskt en chans att påverka.

---

Psykiatrille rock on nykyajan Kalevala
Lähde: Helsingin Sanomat 9.3.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030309TK1

ONNITTELEMME - TOR-BJÖRN HÄGGLUND, 75

Tor-Björn Hägglund syntyi Pietarsaaressa 10. maaliskuuta 1928. Hän valmistui lääkäriksi 1960 ja erikoistui lastenpsykiatriaan.

Hägglund väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1976. Psykoanalyysista tuli hänen elämäntehtävänsä. Hägglund aloitti Oulun yliopiston psykoterapian apulaisprofessorina 1976 ja Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian dosenttina 1977. Professorin arvonimen hän sai 1987.

Hän on vaikuttanut merkittävästi nuorten hoidon kehittymiseen. Hän oli perustamassa Suomen nuorisopsykiatrista yhdistystä, Nuorison psykoterapiasäätiötä ja psykoterapiasäätiö Monasteria.

Hägglundin tutkimusalueita ovat ihmisen psyykkinen kasvu ja luovuus sekä suomalaiset kansantarut ja myytit. Hägglund on kirjoittanut paljon tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja sekä lukuisia kaunokirjallisia teoksia.

Professorin erityisen kiinnostuksen ja huolen kohteena ovat olleet 14-20-vuotiaat. Hän sanoo nyky-yhteiskunnan antavan nuorille aiempaa enemmän. Heillä on mahdollisuus viettää nuoruuttaan ja kiinnostua heille tärkeistä asioista.

"Nuoret ovat kehittyneempiä. Tietämys on lisääntynyt ja tunne-elämä syventynyt. Nuoret ovat pohtivaisempia, keskustelevampia ja pitkäjännitteisempiä", Hägglund sanoo

"Tietysti on häiriköitäkin, mutta minä ja vaimoni olemme huomanneet, miten ystävällisiä nykyajan nuoret ovat vanhuksille. Helsingissä raitiovaunussa nuoret tytöt nousevat ensimmäisenä ylös ja antavat paikkansa."

Viime aikoina tiedotusvälineet ovat käsitelleet nuoria lähinnä huume- ja väkivaltauutisissa. Hägglund murehtii, ettei nuorille ole riittävästi töitä. Työ lisäisi itseluottamusta, ehkäisisi tarvetta hakea syvyyttä elämään vaikkapa huumeista.

"Eivätkä nuoret sen väkivaltaisempia ole kuin aiemmin, ehkä päinvastoin. Tiedotusvälineissä väkivalta nostetaan liioitellulla tavalla esiin, kun ennen sitä piiloteltiin."

Seuraavassa lainaus syntymäpäiväsankarin pätevästä analyysistä 1970-luvulta:

"Luja moraali on alun perin yksilöä vahvistava asia. Mutta tilanne on aivan toinen, kun moraalia liioitellaan. Esim. huumetta ei tällöin kuvata enää ainoastaan huonona valintana, vaan jo sen kokeilua pidetään paheellisena, äärimmäisen vaarallisena, uhkana yhteiskunnalle ja terveydelle tai suoraan ikuista riippuvuutta aiheuttavana. Tällöin moraali muuttuu moralismiksi, moraalin aiheuttama turva ja vahvistus uhkaksi, pelottavaksi vaatimukseksi ja haasteeksi, jota vastaan yksilö joutuu puolustautumaan.

Vanhemmat eivät tiedosta, että nuori aiheuttaa heille tuskaa kasvaessaan ja aikuistuessaan. Nuori ei myöskään tiedosta aikuistumisen pelkoaan, ja huumeesta voi tulla heitä yhdistävä syntipukki. Huume-päihde -kysymykseen on tällöin liitetty sellaisia moraaliarvoja ja ristiriitoja, jotka eivät siihen varsinaisesti kuulu. Huume ei enää merkitse jotakin ainetta vaan moninaisten tunteiden sekasotkua."
Tor-Björn Hägglund & Kari Pylkkänen: Nuoret ja huumeet. Porvoo 1976. s. 98-100.

---

Itälä: Vihreät koettavat luistella huumeasiasta
Lähde: Helsingin Sanomat 8.3.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030308KO8

"Puolue voi ajaa Soininvaaran yli"

Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä jatkoi perjantaina vihreän liiton huumausainelinjausten arvostelua. Hän syytti vihreiden puheenjohtajaa Osmo Soininvaaraa yrityksestä luistella vastuusta.

Huumepolitiikasta on saatava takeet, ennen kuin kokoomus voi mennä vihreiden kanssa samaan hallitukseen, Itälä sanoi perjantai-iltana MTV3:n vaalitentissä.

Vaalitentissä Itälä joutui koville hallituksen viimekesäisestä päätöksestä, että virolaiset vangit lähetetään Viroon rangaistustaan kärsimään. Itälä myönsi, että ainuttakaan vankia ei ole lähetetty kotimaahansa, koska passituksesta voi valittaa. Ensimmäinen vanki lähetetään Viroon "lähivuosien aikana", Itälä lupasi.

---

Soininvaara vastaa Itälälle
Lähde: Tiedote 8.3.2003

Vihreän liiton puheenjohtaja Osmo Soininvaara pitää tahdittomana loanheittona Ville Itälän hyökkäystä vihreiden huumepolitiikkaa vastaan. Itälä on esittänyt alatyylisiä vihjailuja ja selkeästä totuuden vastaisia väitteitä.

Väite, että vihreät olisivat vastustaneet poliisin oikeutta salakuunnella huumerikollisten puheluita  ei pidä paikkaansa. Olemme päinvastoin halunneet poliisin kiinnittävän huomiota huumesodassa ammattimaisiin suurrikollisiin, ja siksi olemme olleet hyväksymässä varsin pitkälle meneviä tutkintakeinoja. Olisimme olleet valmiit ulottamaan nämä oikeudet myös naiskaupan tutkimiseen, varsinkin kun se on voimakkaasti kytköksissä huumerikollisuuteen.

Ainoa salakuunteluun liittyvä oikeus, jota vastustimme oli oikeus kuunnella ja katsella melko vapaasti sivullisten makuuhuoneita sillä perusteella, että joku rikoksista epäilty saattaisi käydä kylässä. Tämä esitys oli Itälältä selvä ylilyönti. Eduskunnan perustuslakivaliokunta rajasikin yksimielisesti tämän keinon käyttöä Itälän esittämästä. Onko Paula Kokkosen johtama perustuslakivaliokunta siis läpeensä huumemyönteinen?

Ei myöskään pidä paikkaansa, että en olisi ministerinä tehnyt mitään huumetestejä koskevan lainsäädännön selkeyttämiseksi. Asetin tätä selvittämään kolmikantaisen työryhmän, joka ei valitettavasti päässyt asiasta yksimielisyyteen lähinnä työlainsäädäntöön liittyvistä koukeroista johtuen. Ymmärtääkseni asia ei ole selvinnyt vieläkään. Kokoomuksen vaalitentissä toisena edustajana ollut Pirjo-Riitta Antvuori muuten vastusti näitä koulujen huumetestejä. Jäikö tämä havaitsematta vieressä seisoneelta Itälältä?

Hallituksen koko huumepolitiikan koordinointi kuuluu peruspalveluministerille. Olen siten esitellyt iltakoululle hallituksen huumepolitiikan kokonaisuuden. Vastuullinen huumepolitiikka koostuu kahdesta toisiaan tukevasta raiteesta, toisaalta hoito- ja valistuslinjasta ja toisaalta kurilinjasta.

Vastuullani ollut hoito- ja valistuslinja on tuottanut hyviä tuloksia. Huumekokeilujen määrä on kääntynyt selvään laskuun, heroiinikuolemat ovat lähes loppuneet, huumeiden käyttäjien HIV-tartunnat ovat pudonneet kolmasosaan ja niin edelleen.

Itälän vastuulla oleva pamppulinja ei ole onnistunut yhtä hyvin. Poliisin oman ilmoituksen mukaan huumeiden tarjonta vain lisääntyy. Huumeiden hinnat eivät ole katukaupassa nousseet, mikä osoittaa, että käytön väheneminen ei johdu siitä, että pamppulinja olisi onnistunut vähentämään tarjontaa, vaan siitä että valistuslinja on onnistunut vähentämään kysyntää. Kun amatöörit on raivattu pois, huumekauppa on ajettu kovan linjan häikäilemättömien rikollisten käsiin.

Vihreä eduskuntaryhmä on ollut kokonaisuudessaan ja yksimielisesti harjoitetun huumepolitiikan takana. Itälä ei ole onnistunut yhtä hyvin saamaan omiaan hallituksen huumepolitiikan taakse. Kokoomuksen kansanedustajat ovat äänekkäästi vastustaneet sekä ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmaa että heroiiniriippuvaisten korvaushoitoja. Neulojen vaihto on pelastanut Suomen vakavalta HIV-epidemialta. Kaudellani laillistettiin niin sanottu Subutex-hoito,  minkä ansiosta heroiinitilanne on parantunut olennaisesti. Kokoomuslaiset ovat vastustaneet juuri sitä osaa huumepolitiikasta, jonka tulokset ovat olleet parhaat.

Kun Itälä ei löydä vikaa vihreiden hallituksessa noudattamasta huumepolitiikasta, hän vihjaa, että vihreät kenties tulevat kävelemään tässä kysymyksessä puheenjohtajansa yli. Helsingin Sanomien vaalikoneen mukaan 98% vihreiden eduskuntavaaliehdokkaista vastustaa kevyiden huumeiden sallimista. En todellakaan pelkää, että ne kaksi prosenttia kävelevät ylitseni.

---

Huumekeskustelun pohjat
Lähde: Turun Sanomat 8.3.2003

Aimo Massisen kolumni

Vihreät, hyväuskoinen hippiliike

Vihreät ovat jääneet vaalien edellä huumekoukkuun. Kun vihreiden monet keskeiset henkilöt ovat ilmaisseet - ehkä hieman vahingossa väärään aikaan - kantansa vapaamman huumepolitiikan puolesta, puolueelle tuli hätä.

Vihreät valittelevat nyt, miksi vain heitä jahdataan huumeista eikä osata käydä oikealla tavalla avointa huumekeskustelua?

Aivan samoin kuin Nato-jäsenyyden kannattajat pitävät avoimena keskusteluna vain Nato-jäsenyyden kannattamista, vapaamman huumepolitiikan kannattajat pitävät oikeana keskusteluna vain, jos kannattaa huumepolitiikan lieventämistä.

Joka tapauksessa ei ole jäänyt epäselväksi, etteivätkö vihreät olisi vapaamman huumepolitiikan kannalla. Ei vielä avoimesti puolueena, mutta riittävän monen keskeisen vaikuttajan suulla.

Puolueen presidenttiehdokas ja europarlamentaarikko, nyt Suomen eduskuntaan pyrkivä Heidi Hautala on sitä mieltä, että huumeiden käytön rangaistuksista pitäisi luopua.

Hautala ja toinen vihreiden meppi Matti Wuori ovat yhdessä Ahvenanmaan kansanedustajan Gunnar Janssonin kanssa allekirjoittaneet vetoomuksen YK:lle vapaamman huumepoliittisen perussopimuksen puolesta. Vetoomukseen kuuluu esitys huumeiden käytön ja kannabistuotteiden (hasis ja marihuana) myynnin rangaistavuuden poistamisesta.

Huumekeskustelun varsinaisesti aloitti vihreiden nuorisojärjestön puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Markus Drake, joka television vaalikeskustelussa vaati kannabistuotteiden käytön rangaistavuudesta luopumista.

Drake on ehtinyt aiheuttaa mieliharmia myös monella muulla tavalla. Hän on mm. organisoinut nuorten mielenosoitusmatkoja ulkomaille huippukokouksiin, kakuttanut Maailmanpankin pääjohtaja James Wolfensohnin Helsingissä, osallistunut
itsenäisyyspäivän kuokkavieraana Linnan edustan mielenosoitukseen ja tunkeutunut ulkomaalaisvirastoon töhrimään seiniä.

Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara on nyt julkisen metelin noustua koettanut vähätellä, että vapaamman huumepolitiikan kannattajat rajoittuvat vihreissä vain muutamiin yksilöihin.

Soininvaara kommentoi kuitenkin tuoreeltaan Heidi Hautalan kannanottoja Ilta-Sanomissa toteamalla, että hän pitää huumeiden käytön rangaistavuuden poistamista "harkinnan arvoisena". Soininvaaran mukaan "se edistäisi hoitoon hakeutumista ja huumekauppiaiden kiinni saamista".

Vihreiden kansanedustajaehdokas Kimmo Helistö on tehnyt kannabiksen laillistamisesta oikein vaaliaseen ja ajoi kantaansa kiihkeästi läpi myös Yokotai-ohjelmassa.

Lievempää huumepolitiikkaa ajavat lähtevät siitä, että meillä on jo aika eurooppalaistua myös tässä suhteessa. Euroopan maista Hollanti, Italia, Portugali ja Espanja ovat jo luopuneet huumeiden käytön ja hallussapidon rankaisemisesta. Pelkästä käytöstä
kuulemma rankaisevat enää vain Suomi, Ruotsi ja Kreikka.

Huumekaupasta rankaiseminen on sentään muuallakin vielä yleistä, mutta nyt siis siinäkin ajetaan kannabistuotteiden vapauttamista.

Meille "vanhoillisille" opetetaan, ettei pitäisi sortua yksipäiseen huumeasenteeseen ja hysteriaan. Pitäisi muka ymmärtää, että on myös lähes vaarattomia huumeita. Marihuanan ja hasiksen haittavaikutukset nähdään alkoholihaittoja vähäisemmiksi, vaikka kannabiskin aiheuttaa tunnetusti erilaisia masennustiloja.

Sitä paitsi osaako 14-15-vuotias nuori päättää, millä päänsä sekoittaa. Kaikki tutkimukset kertovat, että suurin osa huumeisiin sortuneista on sekakäyttäjiä. Siinä menevät viina, lääkkeet, lievät ja vahvat huumeet yhtä lailla.

Keskikaljasta yleensä aloitetaan. Sitten tulevat viinit, viinat, pillerit ja lievät huumeet. Hasiksen ja marihuanan jälkeen kovennetaan kokaiiniin, amfetamiiniin, ekstaasi-pillereihin ja jopa heroiiniin.

Jos lievien huumeiden käyttö, hallussapito ja jopa kaupustelu vapautettaisiin, se olisi selvä signaali koko yhteiskunnalle ja varsinkin huumemafioille. Huumeiden käyttö räjähtäisi meilläkin samoille luvuille kuin vapaamielisten vihreiden ihannoimissa eteläisemmän Euroopan maissa.

Tätäkö todella halutaan vai eikö vain ymmärrys riitä?

Rauhan ja rakkauden hipit sauhuttelivat jo 1960-luvun lopulla hasista ja marihuanaa. Useimmille kokemus jäi harmittomaksi kokeiluksi, mutta monet hyväuskoiset hipit myös sortuivat.

Itse olen köyhänä maalaispoikana on jäänyt huume-elämyksestäkin kokonaan osattomaksi. Kerran Floridassa jotain kamaa kovasti tyrkytettiin, mutta silloin olin jo niin vanha ja viisas, että ymmärsin kohteliaasti kieltäytyä.

Olen nimittäin vanhanaikaisesti sitä mieltä, että itse elämä on parasta huumetta.

---

Päihteetön elämä
Lähde: Turun Sanomat 13.3.2003, Mielipiteet
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,9,0,0,118386,2003-03-12

Samaa tahtia kun vihreiden gallupluvut Varsinais-Suomessa ovat kasvaneet, niin tahallinen vihreiden leimaaminen epämääräisellä huumeleimalla lisääntyy. Aimo Massinenkin (TS 8.3.) maalasi meistä vihreistä huumehöyryisen kuvan. Tämä on erittäin loukkaavaa vihjailua, kun esimerkiksi meidän nykyinen eduskuntaryhmämme pitkälti koostuu pienten lasten äideistä, jotka koko sydämestään haluavat suojella niin omia kun kaikkien muidenkin lapsia huumeilta ja muiltakin päihteiltä. Sama koskee myös kaikkia Varsinaissuomalaisia vihreitä eduskuntavaaliehdokkaitamme, joista ei yhdenkään voi väittää olevan vapaamman huumepolitiikan kannalla.

Viimeisimpiä vääriä väitteitä saimme kuulla Ville Itälän suusta TS:n suuren vaalipaneelin 9.3. yhteydessä. Jotta väärät väittämät eivät jäisi elämään, haluan muistuttaa että vihreä eduskuntaryhmä oli mukana hyväksymässä poliisin oikeutta salakuunnella huumerikollisia. Olisimme olleet valmiita ulottamaan nämä oikeudet myös naiskaupan tutkimiseen, varsinkin kun se on voimakkaasti kytköksissä huumerikollisuuteen.

Lisäksi kokoomuksen Ylen vaalitentissä toisena edustajana ollut Pirjo-Riitta Antvuori vastusti koulujen huumetestejä. Jäikö tämä havaitsematta vieressä istuneelta Itälältä?

Erittäin vakava asia on kaikkien äitien ja isien pelko siitä, että hänen lastaan houkutellaan käyttämään huumeita. Kun emme millään pysty suojaamaan lapsiamme kaikilta ulkopuolelta tulevilta vaikutteilta, niin jokainen kai yrittää antaa lapsilleen hyvän itsetunnon ja rohkeuden sanoa ei kun hänelle tyrkytetään päihteitä. Jos lapsemme kuitenkin sortuisivat kokeilemaan jotakin kiellettyä, niin eikö silloin ole parempi että he uskaltavat kertoa vanhemmilleen tai jollekin muulle aikuiselle tapahtuneesta kuin, että he pelkäävät rankaisua niin paljon etteivät uskalla kertoa meille?

Jos nuori jää näin yksin taistelemaan esimerkiksi huumemyyjien kanssa, riski on suuri, ettei hän pysty pääsemään irti näistä hänelle erittäin vaarallisista ihmisistä. Meidän yhteiskuntamme valitettavasti sulkee eri-ikäiset ihmiset aika tiukasti omiin karsinoihinsa. Nuoret viettävät suurimman osan ajastaan keskenään ja näin heille ei synny tarpeeksi hyviä luottamuksellisia suhteita aikuisiin. Tällaisia aikuisia kuitenkin tarvittaisiin tukemaan heitä päihteettömän elämän rakentamisessa.

Janina Andersson
Vihreän eduskuntaryhmän pj.
Kansanedustajaehdokas

---

Media huumekoukussa
Lähde: Turun Sanomat 14.3.2003, Mielipiteet

Aimo Massinen epäilee vihreiden jääneen huumekoukkuun (TS 8.3.). Hän perustelee arviotaan vihreiden europarlamentaarikkojen linjauksilla haittoja vähentävän politiikan puolesta.

Huumekoukussa taitaakin olla media, sillä huumeriippuvuuden eräs piirre on tosiasioiden kieltäminen ja harhaluuloihin perustuva käsitys maailmasta.

Massisen kannattaisi aluksi tutustua vaikkapa Euroopan huumeseurantakeskuksen EMCDDA:n tilastoihin joiden mukaan haittoja vähentävää huumepolitiikka jo 25 vuotta harjoittaneessa Hollannissa huumeiden ongelmakäyttö on selvästi muuta Eurooppaa vähäisempää, myös huumekuolemia sattuu siellä vähemmän ja heroiininkäyttäjien keski-ikä on korkeampi.

Eipä siis ihme, että haittojen vähentämiseen tähtäävään politiikkaan ollaan siirtymässä myös monessa muussa Euroopan maassa. Kanadan senaatin kymmeniä asiantuntijoita kuullut komitea julkaisi vastikään laajan selvityksen, joka päätyi suosittelemaan huumepolitiikan muutosta Hollannin mallin suuntaan.

Päihteiden käyttöön ei ole pystytty vaikuttamaan kieltolakilinjalla, tästähän meillä on Suomessakin karvaita kokemuksia alkoholikieltolain ajalta: ongelmat lisääntyivät ja rikolliset keräsivät voitot.

Utopia päihteettömästä yhteiskunnasta on vaarallista hyväuskoisuutta, kun huumeita ei saada pidettyä poissa edes vankiloista.

Tapio Onnela
Turku

---

Heikoin lenkki
Lähde: Matti Wuoren kolumni Iltalehdessä 6.3.2003

Olemme suistumassa väkivallan, ahneuden ja pelon aikakauteen.

Epävarmuus ja sodan uhka heijastuvat meillekin. Siitä ehkä johtuu, että järkevän keskustelun käyminen vakavista yhteiskunnallisista ongelmista tuntuu näin vaalien alla käyneen entistäkin mahdottomammaksi.

Äänestäjille ei haluta kertoa epämiellyttäviä asioita. Kun niitä tässä raadollisessa maailmassa kuitenkin on, vieläpä yllin kyllin, niihin
tarjotaan yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja. Halpahintainen populismi ei koskaan puhkea niin verevään kukoistukseen kuin vaalien lähestyessä.

Tietämättömyys, suvaitsemattomuus ja pelko ovat mahtavia voimavaroja, joista kelpaa ammentaa. Vastuuttomaksi niillä pelaaminen käy silloin, kun se vain ruokkii asenteita, jotka pahentavat syrjäytymistä ja inhimillistä kärsimystä.

Menestyjät ja selviytyjät alkavat olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Mielenterveyspotilaat, huumeiden käyttäjät ja muut luuserit taas ovat se heikoin lenkki, jonka olemassaolokin haluttaisiin kieltää. Jos Yhdysvalloissa poliittinen aloitteellisuus näyttää toistaiseksi luisuneen uskonnollisten fundamentalistien ja kiihkoilijoiden käsiin, niin Suomessakin poliittisin tunnuksin esiintyvä kristillisyys näyttää edenneen pisimmälle siitä laupeudesta, jota rippikoulussa opetettiin. "Se mitä teet yhdelle näistä pienimmistäni…" kuuluu joutaviin kehotuksiin, kun kamppaillaan maallisesta vallasta.

Heikkoja on sorrettava elon tiellä. Siinä periaate joka ansaitsisi tulla kaiverretuksi uuden perustuslain pyhiin oppeihin. Tehokkainta sortoa on juuri kieltäminen ja torjunta.

Olen yli 35 vuoden ajan ollut lakimiehen työssäni tekemisissä lukemattomien sellaisten lasten ja nuorten kanssa, jotka olisivat vielä olleet pelastettavissa. Harvalle se onnistuu. Leimautuminen ja pikku hiljaa tihenevä rangaistuskierre ovat tehneet selvää näistä pienimmistämme.

Leimautuminen on ensiaskel - tai potku - nujertamisen ja ulos lyömisen tiellä. Siinä vaiheessa kun vasta ajattelemattomuuttaan rikokseen syyllistynyt nuori on merkitty, hänet on myös ehkä peruuttamattomasti sysätty niin sanotun tavallisen elämän vuorovaikutusverkoston ulkopuolelle. Pelistä ulos äänestetty heikoin lenkki ei kuitenkaan katoa mihinkään mustaan aukkoon, vaan vuorovaikutuksesta tulee etumerkiltään negatiivista, puolin ja toisin. Heitteille jättö maksaa, eikä hinta ole
edes laskettavissa pelkästään rahassa.

Näiden vuosikymmenien aikana olen ammatissani joutunut kerta toisensa jälkeen todistamaan, kuinka juuri huumeiden käyttäjien kyttääminen pahentaa kokonaistilannetta. Ennen eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun omaksumista meillä pidettiin pienen kannabismäärän hallussapidosta kiinni jääneitä alaikäisiä koulutyttöjä pidätettynä lain sallimat 14 vuorokautta pelkästään sen selvittämiseksi, keneltä he olivat aineen ostaneet. Nyt kun sekä kokonais- että huumerikollisuus Suomessa ovat tuntuvasti laskeneet, käyttäjien kiusaaminen näyttää palanneen poliisin rutiinikeinoihin.

Tällä tavalla voidaan toki saada tietoa niistä kavereista tai tuttavista, joilta omaan käyttöön hankittu aine on saatu, joskin on muistettava että itsekin rikoksesta epäillyllä ei ole mitään velvollisuutta edistää oman tai kenenkään muunkaan syyllisyyden selvittämistä. Epäiltyä ei voi kuulla todistajana.

Isot tekijät ovat aivan liian suuria tähän verkkoon. Tutkimukset osoittavatkin, että ruohonjuuritason käyttäjien ja välittäjien hätyyttäminen on vain siirtänyt huumeiden levittämisen tosi ammattilaisille, jotka pyrkivät maksimoimaan voittonsa levittämällä ennen kaikkea kovia aineita.

Sillä välin kun meillä hoettiin "nollatoleranssia" häikäilemätön itämafia sai ensimmäistä kertaa tukevan jalansijan suomalaisilta markkinoilta. 1990-luvulla pelkät heroiinikuolemat 60-kertaistuivat muutamassa vuodessa. Uhrit olivat pääosin lapsia ja alle 25-vuotiaita nuoria.

Onneksi myös käyttäjien hoitoon ja kuntouttamiseen on alettu kiinnittää huomiota. Haittojen vähentäminen on yhteinen etu. Mutta se edellyttää samalla sitä että tunnustamme käyttäjät kanssaihmisiksi. Yhteiskunta on juuri niin luja kuin sen heikoin lenkki.

Matti Wuori

---

Kuka on rikollinen, kuka uhri?
Lähde: Iltalehti,6.3.2003

Jan D. Oker-Blom ihmettelee logiikkaani suhtautumisessani huumeisiin ja prostituutioon. Iltalehden pääkirjoituksessa viitataan nimeltä
mainitsematta samaan mysteeriin.

Oker-Blom siteeraa minua ensiksikin epäasiallisesti. En ole vaatinut kannabiksen oston ja hallussapidon laillistamista vaan sitä, että pelkästä huumeen käytöstä ei tulisi tuomita rangaistukseen. Kun pahimmin leimaava huumekeskustelu on viime päivinä antanut hiukan tilaa myös asiallisemmille mielipiteille, on ollut kiinnostavaa havaita, että useat tutkijat ovat kanssani samaa mieltä pelkästä käytöstä rankaisemisesta. Tämä on myös käytäntö kaikissa muissa EU-maissa paitsi Suomessa, Ruotsissa ja Kreikassa, eikä turhaan. Vuoteen 2001 tämä oli lainsäätäjän tarkoitus myös Suomessa, mutta sitten lakia tiukennettiin.

Kuinka sitten on ymmärrettävissä, että henkilö, joka suhtautuu epäilevästi huumeiden käytöstä tuomittavien rangaistusten hyötyyn, voi kannattaa seksin oston kriminalisoimista? Katsotaanpa, kuka on kummassakin tapauksessa uhri. Pidän huumeriippuvuudesta kärsivää ihmistä uhrina, en toisten huumekoukusta hyötyvää kauppiasta.

Prostituution käyttäjää ei minusta voi pitää uhrina, vaan uhri on prostituoitu, joka vain harvoin on ammatistaan ylpeä yksityisyrittäjä. Ranskassa on mielestäni tehty virhe, kun yleisen turvallisuuden nimissä on aivan äskettäin säädetty rangaistuksia prostituoiduille. Jos eurooppalaisessa prostituutiokeskustelussa on yksi asia, josta melkein kaikki ovat samaa mieltä, se on, että prostituoitu tarvitsee apua ja suojaa, ei rangaistuksia.

Näin myös suhtautuminen rangaistuksiin voi olla erilainen puhuttaessa huumeista ja prostituutiosta. Erilaisissa vaalikoneissa olen kertonut olevani seksin oston kriminalisoimisesta jokseenkin samaa mieltä, jos tällainen vaihtoehto on ollut tarjolla. Perusteluissa olen kertonut, että Ruotsin kokemusten perusteella pitää kuitenkin ensin voida selvittää, vähentääkö toimenpide prostituutiota, siirtyykö toiminta vain maan alle ja onko sellaista lakia käytännössä mahdollista valvoa. Uusi eduskunta joutuu paneutumaan asiaan perusteellisesti.

Heidi Hautala
Euroopan parlamentin jäsen

---

Amfetamiinia lapsille
Lähde: Helsingin Sanomat 5.3.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030305KO7

Amfetamiinilääkkeen suosio kasvaa ylivilkkaiden lasten hoidossa

Amfetamiini rauhoittaa keskittymiskyvyttömän lapsen opiskelemaan

Amfetamiinipohjaisten lääkkeiden käyttö tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivien ylivilkkaiden lasten hoidossa on yleistynyt huimaa vauhtia Suomessa. Viime vuosikymmenen puolivälissä Lääkelaitos oli myöntänyt 27 erityislupaa Ritalin-nimisen lääkkeen käyttöön, mutta viime vuonna lupia oli jo käytössä 927.

Lääkkeiden käyttö jakaa lasten kanssa työskentelevien mielipiteitä jyrkästi. Osa pelkää, että lääkkeillä turrutetaan lapsia ja että lääkkeitä käytetään harkitsemattomasti. Jyrkimmät vastustajat katsovat, että ylivilkkaiden lasten hoitaminen lääkkeillä on pahimmanlaatuista medikalisaatiota - luonteenpiirteiden muuttamista kemiallisesti.

Amfetamiinijohdannaisten mahdollisiksi sivuvaikutuksiksi mainitaan ruokahalun väheneminen. Siksi niitä esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetään myös laihdutuslääkkeinä. Joidenkin tutkimusten mukaan amfetamiinilääkkeet voisivat lisätä myös nikotiini- ja kokaiiniriippuvuuden riskiä.

Tarkkavaisuushäiriöisiä lapsia hoitavat lastenpsykiatrit taas ovat enimmäkseen sitä mieltä, ettei lääkkeitä ainakaan Suomessa käytetä liikaa, pikemminkin päinvastoin. Muissa Pohjoismaissa amfetamiinijohdannaisia käytetään niin sanottua ADHD-oireyhtymää potevien lasten moninkertaisesti Suomeen verrattuna, Yhdysvalloissa jopa 50 kertaa enemmän.

---

Ehdokkaat kannattavat ankarampia huumerangaistuksia
Lähde: Helsingin Sanomat 3.3.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030303OL44

Eduskuntavaaliehdokkaat haluavat nykyistä tiukempaa linjaa huumepolitiikkaan, selviää Helsingin Sanomien vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden kannoista. Noin 60 prosenttia vastanneista ehdokkaista on ankarampien rangaistuksien kannalla. Samalla
he vaativat lisää resursseja ja valtuuksia poliisille ja tullille.

Vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista viidennes pitää nykyistä käytäntöä hyvänä.

Ehdokkaista 17 prosenttia on sitä mieltä, että kovien ja mietojen huumeiden välille on tehtävä nykyistä selkeämpi ero ja keskitettävä voimavarat kovien huumeiden torjuntaan.

Vain prosentti vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista kannattaa lievien huumeiden laillistamista.

Ehdokkaiden mielipiteitä
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030304KO14

"Huumeet tuovat mukanaan rikollisuutta, väkivaltaa ja onnettomuuksia. Miksi tätä kehitystä pitäisi sietää?"
    Björn Cederberg (kd) Pohjois-Savosta

"Valitettavasti huumeet ovat osa monen pienenkin kaupungin arkea ja aiheuttavat inhimillisiä tragedioita tuhansissa perheissä. Poliisin tulisi keskittää resurssinsa varsinaisten liigojen paljastamiseen sekä huumeiden maahantuonnin estämiseen."
    Hilkka Ahde (sd) Helsingistä

"Ei pidä mennä ansaan, että sallimalla miedot huumeet estettäisiin kovien huumeiden käytön yleistyminen."
    Seppo Särkiniemi (kesk) Uudeltamaalta

"Huumeiden torjunnassa tehokasta on ennen kaikkea paremman sisällön tarjoaminen nuorten ihmisten elämään."
    Sampo Terho (perus) Pirkanmaalta

"Erityisen kovalla kädellä on rangaistava niitä, jotka houkuttelevat lapsia huumekoukkuun sekä myyvät tai välittävät huumeita lapsille ja nuorille."
    Kristiina Lummi (kok) Lapista

"On vain yksi tapa lopettaa: ei edes aloita. Käyttäjät ovat pian hyväksikäytettyjä. Vain kovat rangaistukset myynnistä ja levityksestä auttavat."
    Jouni Harju (vas) Helsingistä

"Poliisi tarvitsee enemmän tietoa ja resursseja, mutta ennen kaikkea painopiste pitäisi laittaa ennalta ehkäisevään työhön, nuorten asenteisiin huumeisiin ja myös hyvään hoitoon."
    Mikaela Björklund (r) Vaasasta

"Huumeiden käyttöä tai hallussapitoa ei pidä sallia. Kovat huumeet ovat kuitenkin niitä, jotka aiheuttavat eniten ongelmia sekä käyttäjille että muulle yhteiskunnalle. Jos voimavaroja on kohdennettava, niin kohdennetaan ne sitten huumekauppiaitten kiinnisaamiseen ja kovien huumeiden käyttäjien hoitoon ohjaamiseen."
    Sirpa Hertell (vihr) Uudeltamaalta

---

Kokoomus kalastaa nuoria alkoholilla
Lähde: Iltalehti 4.3.2003

Lisää vauhtia päihdekeskusteluun

Olli Oikarinen houkuttelee äänestäjiä alkoholitarjouksilla.

Nuorisoidoli Olli Oikarinen houkuttelee nuoria vaaliuurnille alkoholin voimalla. Tuotevalvontakeskus ei pidä tempausta loppuun asti harkittuna.

Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Olli Oikarinen on tehnyt nimestään brandin omassa vaalikampanjassaan. Jakamissaan lentolehtisissä Oikarinen houkuttelee nuoria helsinkiläiseen ravintolaan maistamaan Olli-drinkkiä, Olli-olutta, Olli-hanasiideriä ja Nelos-Ollia. Kaiken tämän jälkeen Oikarinen uskoo, että "Olleissa olet symppis". Kyse ei ole uudesta olutmerkistä vaan alkoholiin yhdistyvästä vaalimainonnasta.

Lentolehtisen mainostamat hinnat ovat kyseisen ravintolan hintoja edullisempia. Siideri maksaa paikan päällä euron ja nelos-olut 80 senttiä enemmän. Tarjoushinnat ovat voimassa Oikarisen mainostamina päivinä, jolloin hän on itse paikalla.

Oikarisen kampanja osuu arkaan ajankohtaan, sillä viime viikkoina virinnyt päihdekeskustelu nostaa alkoholimainokset herkästi kriittisen arvostelun kohteeksi.

"Väkeviin juomiin ei saa viitata"

Tuotevalvontakeskuksen lakimies Pirkko Ekholm ei osaa suoralta kädeltä sanoa, onko Oikarisen mainos hyvän tavan vastainen.

- Lentolehtisessä pitäisi ilmoittaa ainakin juomien annoskoko. Väkeviin juomiin ei saa viitata drinkki-sanalla, Ekholm selvittää.

- Näiden asioiden oikeellisuudesta vastaa anniskeluluvan haltija.

Ekholmin mukaan Oikarisen vaalimainoksen yhdistäminen ravintolan juomasekoituksen mainostamiseen voi olla myynnin edistämistä, joka on lain mukaan kielletty. Tuotevalvontakeskus harkitsee lähipäivinä, johtaako mainos jatkotoimiin.

Ilmoituksesta ei käy ilmi, että Oikarisen mainostama drinkki on alkoholiton. Asiantuntijan mukaan kirjoitusasu olisi pitänyt miettiä toisin.

- Mainoksen drinkki-sana pitäisi korvata esimerkiksi sanoilla "mieto drinkki", Ekholm jatkaa.

"Ihan lain puitteissa mennään"

Oikarinen itse ei pidä "Olleissa olet symppis" -iskulausetta alkoholipoliittisena kannanottona. Olli-sanalla viitataan lehtisessä olueen ja siideriin.

- Jokainen voi käsittää sen miten haluaa. Itse haluan sillä sanoa, että Ollissa on lumovoimaa ilman alkoholiakin.

Lakipykäliin Oikarinen sanoo perehtyneensä ennen vaalimainosten painamista.

- Olen tarkistanut, että ihan lain puitteissa mennään. Kannattaa käydä tsekkaamassa, mistä on kyse, hän vastaa.

Molli-Ollin kampanja on saanut varmasti huomiota, sillä hän jakoi ilmoituksia viime keskiviikkona Helsingin keskustassa sijaitsevan Tennispalatsin edustalla. Samana päivänä Tennispalatsi juhlisti syntymäpäiväänsä edullisilla
elokuvanäytöksillä.

Lentolehtisillä Oikarinen pyrkii vetoamaan etenkin nuoriin äänestäjiin. Tarkoituksena on houkutella ihmisiä ravintolaan keskustelemaan.

- Kansanedustajia ei pääse tapaamaan kovin usein. Ravintolaan tulevat pääsevät vaihtamaan ajatuksia rauhassa, hän sanoo.

---

Keskustan Vanhanen tekee poliittista heinää huumehysterialla
Lähde: Keskustapuolueen vaalisivut 12.2.2003
http://www.keskusta.fi/apila/uutiset/?article_id=7716&Keskusta_Session
=d21e8ed7fe505adf10e5fedbbede7c44

Vanhanen tyrmää vihreiden huume-esitykset

Keskustan varapuheenjohtaja Matti Vanhanen muistuttaa, että vanhempien kasvatustyötä on tuettava tiukalla huumelailla, eikä huumeidenkäyttöä tule laillistaa.

Vihreiden europarlamentaarikkojen Heidi Hautalan ja Matti Wuoren esitys huumeidenkäytön kriminalisoinnin lopettamisesta on vastuuton. Eivät isät ja äidit voi sanoa lapsilleen, että "huumeiden käyttö on pahasta, mutta ei se kiellettyä ole", Matti Vanhanen puuskahtaa.

Valtion on tuettava perheitä pitämällä yksiselitteinen raja sallitun ja kielletyn sekä vaarallisen ja turvallisen välillä, Matti Vanhanen sanoo vihreiden esityksestä.

Kun vihreät perustelevat esitystään sillä, että sallivampi linja "mahdollistaisi esimerkiksi heroiinikorvaushoidot vaikeimmin riippuvaisille", niin on pakko muistuttaa, että rikosseuraamus heroiiniriippuvaiselle on merkityksetön kun tosiasiassa panoksena on elämä.

Vanhanen muistuttaa, että huumepolitiikkaa ei pidä nyt muokata huumeiden käyttäjien tai niitä joskus kokeilleiden näkökulmasta vaan lapsiperheiden kasvatusvastuun näkökulmasta.

Kodeissa joudutaan taistelemaan kaveripiirien kokeilunhalua vastaan. Tässä kampailussa perheitä pitää tukea tekemällä yhteiskunnan puolesta selvääkin selvemmäksi se, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, vaatii Vanhanen.

---

Krapulaa ja kaksinaismoraalia
Lähde: Helsingin Sanomat 3.3.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030303PA2

Oksennusta, verta ja kyyneleitä

Pitempiaikainen oleskelu yliopistollisen keskussairaalan sisätautiosastolla avaa silmät: hämmästyttävän moni on osastolla alkoholin aiheuttamien sairauksien vuoksi.

Alkoholi tappaa vuosittain yli 3 000 ihmistä. Joka vuosi noin sata lasta syntyy vakavasti vammaisena äidin alkoholinkäytön vuoksi.

Päättäjien silmät eivät ole kuitenkaan avautuneet. Päinvastoin, vuodesta 1968 lähtien alkoholin tarjontaa on lisätty ja helpotettu siitä huolimatta, että samana aikana asukasta kohden laskettu alkoholinkulutus on kaksinkertaistunut.

Jokainen suomalainen juo vuodessa keskimäärin alkoholimäärän, joka vastaa noin 50:tä pulloa Koskenkorvaa.

Ja lisää viinaa saadaan. Ensi vuonna alkoholijuomien veroton tuonti EU-maista, myös Virosta, vapautuu.

Tähän haittaan vastataan todennäköisesti laskemalla alkoholiveroa.

Eikä tässä vielä kaikki!

Nyt Euroopan unionin komissio on ottanut tutkittavakseen valituksen, jonka suomalainen liikemies on tehnyt siitä, että hän ei saa tuoda 96-prosenttista pirtua Virosta Suomeen.

EU:n komissio on siis vakavissaan ottanut tutkittavakseen, miten merkittävä sisämarkkinoiden epäkohta on se, että kaikkein pahinta tulilientä ei saa olla kaupan.

Joka vuosi noin 500 ihmistä kuolee alkoholimyrkytykseen.

Suomi siirtyy näin eurooppalaiselle tasolle, suorastaan eturiviin. Suomi on kulutuksen määrässä jo ohittanut vanhan viinimaan Italian.

Vanhoissa viinimaissa alkoholin kulutus laskee. Asiantuntijoiden mukaan se johtuu siitä, että näissä maissa suuri alkoholin kulutus liittyy maalaiseen elämäntyyliin, ja kun ihmiset muuttavat kaupunkeihin, kulutus vähenee.

Suomessa sen sijaan suuri alkoholin käyttö liittyy enemmän kaupunkilaiseen elämänmuotoon, ja näin maaltapako Suomessa vain pahentaa ongelmaa.

Vapaan alkoholipolitiikan puolustajat sanovat, että alkoholin vapaa saatavuus kuuluu moderniin elämänmuotoon. Ihmisellä täytyy olla oikeus valita.

Entä mikä on rattijuopon tappaman tai vammauttaman ihmisen ja hänen läheistensä oikeus?

Mikä on humalaisen pahoinpitelemän tai tappaman ihmisen oikeus?

Ja mitkä ovat heidän oikeutensa, joiden kohtalo on elää samassa perheessä alkoholistin kanssa?

Lähes joka toinen suomalainen sanoo, että hänen lähipiirissään joku käyttää liikaa alkoholia.

Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 alkoholin suurkuluttajaa. Heitä on neljä kertaa enemmän kuin on pitkäaikaistyöttömiä.

Mutta kukaan ei tunnu välittävän.

Ei, vaikka sekin tiedetään, että nuorten alkoholinkäyttö mataloittaa kynnystä siirtyä huumeisiin.

Viinejä myydään jo kätevissä useiden litrojen pakkauksissa, kaupat vaativat oikeutta myydä vahvempaa olutta ja viinejä, ravintolat saavat olla auki puoleen aamuun ja urheilukilpailuissa alkoholi virtaa.

Sata vuotta sitten syntyi vastaliike juopottelulle.

Sen aika on taas.

Ei kieltolain, mutta jonkinlaisen kansallisen itsepuolustuksen.

Ja miten kauan me sallimme, että etelä- ja keskieurooppalaisten viininviljelijöiden ylituotanto-ongelmat ja kansainvälisen alkoholikaupan edut painavat eurooppalaisessa yhteisössä enemmän kuin ihmisten hyvinvointi?

MERKINTÖJÄ - ANTTI BLÅFIELD

---

Liiat unilääkkeet heikentävät vanhusten muistia
Lähde: Helsingin Sanomat 25.2.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030225KO6

Kahden viikon lääkitysohje on unohtunut lääkäreiltä

Terveydenhuolto pahentaa ja nopeuttaa itse vanhusten dementoitumista uni- ja psyykenlääkkeillä. Lääkärit määräävät varsin löyhäkätisesti ja vuosi vuodelta enemmän unilääkkeitä suomalaisille, etenkin iäkkäille ihmisille.

Viime kesänä julkaistu ranskalaistutkimus osoittaa, että pitkäaikainen bentsodiatsepiinien käyttö vähentää merkittävästi tajunnan ja ymmärtämisen tasoa aivoissa.

Suomalaiset vanhuslääketieteeseen eli geriatriaan perehtyneet lääkärit ovat myös huomanneet ilmiön.

Unilääkkeisiin käytetään Suomessa noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Tuhannen suomalaisen joukko nappaa päivässä keskimäärin 53,5 unilääkeannosta.

Alueelliset erot unilääkkeiden käytössä ovat valtavat. Tuhat ahvenanmaalaista tarvitsee vain 37 unipilleriä, kun taas Etelä-Pohjanmaalla 64 annostakaan ei ihan riitä. Etelä-Pohjanmaa johtaakin kirkkaasti unilääkkeiden käyttötilastoa.

Yli 60 pilleriä tarvitsee myös tuhannen eteläsavolaisen ja kymenlaaksolaisen joukko.

"Suomessa lääkärit eivät ole saaneet aikaan samanlaista ryhtiliikettä unilääkkeiden määräyksiin kuin kollegansa muissa pohjoismaissa. Suomalaiset syövätkin naapurimaiden asukkaisiin verrattuna selvästi eniten unilääkkeitä", kertoo tutkimuspäällikkö Timo Klaukka Kelasta.

Tanskassa viranomaiset puuttuivat ravakasti unilääkkeiden määräämiseen 1990-luvun puolivälissä, ja lääkkeiden käyttö kääntyi laskuun.

Ruotsissa ja Norjassa unilääkkeiden käyttö on pysynyt suunnilleen tasaisena, mutta Suomessa kulutus kasvaa kaiken aikaa parin prosentin vuosivauhtia. Jo useamman vuoden se on ollut suurinta Pohjoismaissa.

Tuoreet tutkimukset osoittavat, että jatkuvasti käytettynä unilääkkeet heikentävät ihmisen toimintakykyä ja nopeuttavat dementian kehittymistä. Sekä dementoituvat ihmiset että unilääkkeiden suurkuluttajat kuuluvat samaan ikäryhmään, eläkeikäisiin.

Vähintään keskivaikeasta dementiasta kärsii nyt noin 75 000 suomalaista. Heidän määränsä ennustetaan kasvavan 128 000:een vuoteen 2030 mennessä.

"Bentsodiatsepiineja sisältävät unilääkkeet lamaannuttavat ihmisten toimintakykyä ja ajattelua sen ajan, mitä ainetta on veressä. Jos käyttö lopetetaan, ei ole näyttöä pysyvien muutosten syntymisestä. Vanhuksille näitä lääkkeitä määrätään kuitenkin jatkuvaan käyttöön", sanoo geriatrian professori Raimo Sulkava Kuopion yliopistosta.

Lääkäreille opetetaan kyllä, ettei unilääkkeitä pidä määrätä yli kahden viikon käyttöön. Sulkavan mielestä ohje on jäänyt lähinnä käsien pesemiseksi ongelmasta. Kaikki tietävät, ettei kahden viikon ohjetta noudateta.

Jos potilaan univaikeudet jatkuvat yli kaksi viikkoa, pitäisi selvittää, mistä unettomuus johtuu. Syynä voi olla kipu, ahdistus, astma, mahavaivat tai moni muu ongelma. Ne eivät kuitenkaan poistu unilääkkeitä syömällä.

Kahden viikon sääntöä ei juuri noudateta, kun unilääkettä kirjoitetaan vanhuksille. Lääkereseptejä uusitaan terveyskeskuksissa rutiinityönä potilasruuhkan keskellä.

Kelan tilastojen mukaan esimerkiksi Evijärvellä Etelä-Pohjanmaalla saa yli puolet 75 vuotta täyttäneistä miehistä korvausta unilääkkeistä. Kela-korvausta ei makseta lainkaan pienistä ja halvoista pakkauksista, vaan kyseessä ovat sadan pillerin purkit pitkäaikaiskäyttöön.

Evijärven terveyskeskuksen johtava ja ainoa lääkäri Eila Alaviuhkola-Rantalahti ei oikein osaa selittää, miksi juuri Evijärvellä
syödään poikkeuksellisen paljon unilääkkeitä.

"Tämä on laajempi ongelma täällä Etelä-Pohjanmaalla. Meillä on paljon mielialaongelmia täällä. Kyllä vanhukset tarvitsevatkin unensa, jatkuva valvominen sairastuttaa varmasti lisää", Alaviuhkola-Rantalahti sanoo.

Vanhusten lääkitystä on tutkinut geriatrian opettaja Sirpa Hartikainen Kuopion yliopistosta. Hänen mielestään unilääkeongelmaa ei oteta ihan tosissaan.

"Jatkuva unilääkkeiden käyttö on monella tapaa vaarallista. Lääkkeet heikentävät tasapainoa sekä aivojen kautta että heikentämällä lihaksistoa. Ne panevat tiedon kulun aivoissa takkuamaan. Unilääkkeisiin sitä paitsi tottuu nopeasti ja niiden teho häviää muutamassa kuukaudessa", Hartikainen sanoo.

Viime kesänä julkaistiin laaja Ranskassa tehty tutkimus pitkäaikaisesta bentsodiatsepiinien käytön vaikutuksista vanhuksiin. Bentsodiatsepiini ja sen kaltaiset aineet ovat unilääkkeiden perustana.

Tulokset osoittivat, että näiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö laski selvästi aivojen älyllisen toiminnan tasoa.
 

---

Seuraavassa valikoima eduskuntavaalien synnyttämästä kannabiksen laillistamiskeskustelusta, joka muuttui huumeiden laillistamiskeskusteluksi ja kadotti lopulta kohteensa. Vaaleihin on vielä aikaa, joten tarina taatusti jatkuu.

Leimaamisen tuoksinnassa suomalaiset tiedostusvälineet eivät vieläkään onnistuneet kertomaan suomalaisten kansanedustajien allekirjoittamasta EU parlamentin vetoomuksesta. Lue lisää ulkomaan uutisista.

---

Symboliset viestit sekaisin
Lähde: Iltalehti 25.2.2003, Uutispäivä Demari 19.2.2003

Samalla kun poliisin määrärahoista ja poliisin toiminnan kohdentamisesta käydään keskustelua, suomalaisen huumekeskustelun keskeiset osallistujat eivät osaa päättää, mihin huumeiden tarjonnan vähentämisen kustannukset hukkuvat.

Entinen valtakunnan syyttäjä Ritva Santavuori väittää Iltalehden kolumnissaan: "Selitys huumausaineiden käyttörikosten lisääntymiseen löytyy poliisin uudesta huumestrategiasta. Poliisijohto on viisaudessaan siirtänyt huumejuttujen painopisteen ja määrärahat suurten liigajuttujen tutkinnasta katuvalvontaan. Näin poliisi tyytyy poimimaan talteen kadulta, autoista ja huvipaikoista pikku tekijöitä, joilla on taskussaan aineita gramma tai pari omaan käyttöön tai pieneen myyntiin. Isot tekijät saavat olla rauhassa. Näin meillä löysäillään. Ja sehän on huumemafialle mieleen."

Vaaleissa huumehaukkojen ääniä kalastamaan lähtenyt, kolmen lapsen isä, Eero Heinäluoma SDP:stä, on jatkuvasti väittänyt poliisin toiminnan kohdistuvan nimenomaan vakavaan huumerikollisuuteen.

Näinhän poliisikin yleensä selittää. Poliisin toiminnasta kertovien tilastojen mukaan vuonna 2002 huumausainerikoksista epäiltiin 6047 eri henkilöä. Näistä 42 prosenttia epäiltiin enintään käyttörikoksesta. Mikä sitten on käyttörikosta vähäisempi huumerikos? Tuoksurike ?

Kirjatuista huumausainerikoksista käyttörikoksia oli 52%. Omien tilastojensakin valossa poliisin toiminta kohdistuu käyttöön, suurimmassa osassa tapauksista kannabiksen käyttäjiin.

Marihuanan ja kannabiskasvien takavarikkoluvut ovat nousseet. Kannabisviljelmiä paljastettiin aiempaa enemmän. Sen sijaan amfetamiinitakavarikoiden määrä väheni.

Tämä oli kai se tilastollinen notkahdus, johon Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä vetosi kieltäessään huumekeskustelun kokonaan. Sairasvuoteelta noustuaan hän todellakin julisti, että nyt kun me vihdoin olemme saaneet huumeiden käytön kasvun loppumaan, niin ei saa antaa mitään viestiä siitä, että olisimme sallimassa sen. Myös hänellä on tähtäimessään huumeista huolestuneet kansalaiset.

Tällä kertaa rikosylitarkastaja Björn Weckström varoitti tuudittautumasta tilastoharhaan siitä, että huumeongelma Suomessa olisi ratkaisevasti pienentynyt.

"Tilanne kentällä on vähintään sama kuin aiempina vuosina. Jos asiaa katsoo vähän pidemmällä aikavälillä, nousu on huima ja olemme edelleen siellä huimassa nousussa. Vaihtelu vuoteen 2001 on niin pieni, että siitä ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä."

(Suomessa ei todellakaan olla kädet pystyssä huumeiden edessä, mutta mitä tämä symbolisten viestin välittämiseen tarkoitettu organisaatio, suomalainen huumepolitiikka, oikein maksaa?)

---

Hinnat mukaan huumetilastoihin
Lähde: Voima 02/2003, Rahan voima

Vuonna 2001 poliisi ja tulli takavarikoivat 567 kiloa hasista, viime vuonna 482 kiloa. Amfetamiinin takavarikot putosivat 150 kilosta 129 kiloon, heroiinin noin kahdeksasta kilosta kolmeen kiloon. Samaan aikaan huumerikosten määrä väheni tuntuvasti.

Huumepoliisin voimavarat ovat suorassa suhteessa huumerikosten ja takavarikointien määrään. Siksi keskusrikospoliisi joutuikin helmikuussa selittelemään noita lukuja. Poliisin mukaan tilastoista ei voi päätellä, että huumeita liikkuisi markkinoilla entistä vähemmän tai että niiden kysyntä olisi aiempaa pienempää.

Poliisin tiedotteen mukaan syynä alhaisempiin lukuihin on se, että poliisi käytti vähemmän työaikaa huumerikosten tutkintaan. Toisena syynä mainittiin, että tilastoissa näkyvät vain tietoon tulleet tapaukset. Mutta näinhän oli myös edellisvuonna!

Kysymys huumetilastoista on tärkeä paitsi poliisille myös koko huumepolitiikalle, mutta mitä takavarikot itse asiassa kertovat huumekaupan määrästä? Lyhyellä aikavälillä takavarikointien määrän vähentyminen voi osoittaa, että maassa on vähemmän huumeita. Mutta yhtä perusteltua olisi väittää, että tällöin huumeita on enemmän liikkeellä, koska viranomaiset eivät ole saaneet niitä pois markkinoilta.

Yhden vuoden aikana ja yhdessä maassa huumetakavarikkoihin vaikuttaa huumeiden todellisen määrän lisäksi toki myös poliisin aktiivisuus. Tähän taas voivat vaikuttaa esimerkiksi muutokset huumerikosten tutkintaan varatuissa määrärahoissa. Myös onnella saattaa olla oma osuutensa. Esimerkiksi vuonna 2000 Suomen poliisi onnistui takavarikoimaan liki 39 kiloa kokaiinia, kun vuonna 2001 saalis oli vain 1,7 kiloa.

Toisin kuin poliisi esittää, huumekauppa näyttäisi todellisuudessa vähentyneen Suomessa. Huumerikoksista epäiltyjen määrä laski jo vuodesta 2000 vuoteen 2001, eivätkä takavarikot kaikilta osin enää nousseet. Viime vuonna laskeva trendi siis vahvistui.

Takavarikointien antamaa kuvaa voi tarkentaa ottamalla tarkasteluun myös hintatiedot. Mikäli huumeiden hinnat laskevat ja takavarikot lisääntyvät, tarjonta on kasvamassa. Hintojen nousu taas voi kertoa siitä, että viranomaisten toimet ovat onnistuneet vähentämään huumeiden tarjontaa. Keskusrikospoliisi voisikin parantaa katsaustensa luotettavuutta ja huumekeskustelun tasoa ryhtymällä julkaisemaan tietoja myös huumeiden hintakehityksestä.

Sinänsä takavarikot ovat hyvä mittari huumeongelmalle. Tutkimusten mukaan EU:n tasolla heroiinitakavarikkojen määrä on yhteydessä huumekuolemiin. Yhdysvalloissa marijuanan takavarikot ja kannabiksen käyttö kouluissa kulkevat käsi kädessä.

Kertovatko tilastot, että Suomen tiukka huumepolitiikka on onnistunut tavoitteissaan? Niin sanottujen kovien huumeiden osalta tämä tuntuu pitävän paikkansa, mutta kannabiksen takavarikot ovat sen sijaan nousussa. Törkeiden huumerikosten määrä väheni viime vuonna. Rikostilastot tuntuvat täyttyvän tapauksista, joissa poliisi ratsaa niin sanottujen mietojen huumeiden käyttäjiä.

Heikki Hiilamo

---

Haittakeskustelu vaaliaseena
Lähde: Helsingin Sanomat, mielipide 19.2.2003

Erikoislääkäri ja isoisä Hannu Vierola kirjoittaa HS:n mielipideosastolla Duodecim-lehdessä julkaistusta tutkimusuutisesta kannabiksen mielenterveydellisistä haitoista. Erikoislääkäri Hannu Vierola antaa "kylmää kyytiä" kannabiksen laillistajille, jotka tekevät "päätöksiä mutu-tuntumalla" ja tiivistää Duodecim lehdessä olleen uutisen British Medical Journalissa julkaistuista tutkimuksista ytimekkäästi "syy on itse aineessa". Myös siirtyminen koviin aineisiin johtuu "itse kannabiksen käytöstä".

Duodecim-lehdessä (119, s. 175) kirjoitetaan puolestaan: "Ei siis toistaiseksi tiedetä, olivatko kannabiksen käyttäjät jo ennen aloitusta alttiita skitsofrenialle, mutta selvää on, että jonkinlainen yhteys kannabiksen säännöllisellä käytöllä ja mielenterveysongelmilla on. Tarvitaan vielä lisätutkimuksia, jotta selviää, kumpi on muna ja kumpi kana."

Tämä oli jo toinen kerta kun Hannu Vierola vääristelee tieteellistä tutkimusta tarkoitushakuisesti HS:n julkaisemassa mielipiteessä. Huumehaukat saavat raittiuden näyttämään lähinnä tyhmältä ja yksisilmäiseltä, millä on haitallinen vaikutus uskottavalle tiedotukselle eri päihteiden haitoista. Kyseiset tutkimukset löytyvät SKY:n ulkomaan uutisista.

Suomen Kannabisyhdistyksen vastine Helsingin Sanomiin:

Kannabiksen asema muuttunut EU-maissa

Nyt käytävissä vaaleissa huumepolitiikasta ja varsinkin suhtautumisesta kannabiksen lailliseen asemaan on tullut merkittävä keskustelun aihe. Useimmat EU-maat soveltavat kannabiksen suhteen vapaampaa politiikka ja kehitys on menossa kohti selvempää kannabiksen ja vakavia haittoja aiheuttavien aineiden erottamista toisistaan.

EU-maissa suhtautumista kannabiksen sallimiseen on muuttanut tasapuolinen haittakeskustelu. Suomen kannabisyhdistys on uutisoinut uusinta tutkimuksista kotisivuillaan (http://www.sky.org). Esimerkiksi Britanniassa johtopäätelmänä on ollut, että koska tiedämme kieltolain aiheuttavan enemmän haittoja kuin kannabiksen käyttö, ei aloiteta käyttäjien vainoa uudestaan vaan tehdään uskottavaa tiedotusta.

Suomessa harjoitetun valistuksen takia vaikeita haittoja aiheuttaviin huumeisiin suhtaudutaan tietämättömästi ja hyvin haitalliseen alkoholiin suhtaudutaan välinpitämättömästi.

Arvostettu RAND-tutkimuslaitos julkaisi viime joulukuussa myös porttiteoriaa käsittelevän tutkimuksen. Siinä arvioidaan, että politiikka, joka tähtää kannabiksen saatavuuden vähentämiseen, ei vaikuta kovien huumeiden käyttöön. Resurssien ollessa suunnattuna kannabista vastaan voi kovien huumeiden käyttö sitä vastoin jopa lisääntyä.

Kanadan lääkärilehdessä, CMAJ:ssa, julkaistiin tammikuussa tutkimus kieltolain käytännön vaikutuksista. Kieltolain perusta on tarjonnan rajoittaminen kriminaalipoliittisin keinoin, ja oletuksena on, että huumeiden takavarikointi rajoittaa tarjontaa, nostaa huumeiden hinnat riskiryhmään kuuluvien nuorten tavoittamattomiin ja vähentää yliannoksia.

Näiden toimien vaikutus huumeiden vallitsevaan hintatasoon ja saatavuuteen on vähäinen tai olematon. Kanadassa huumeongelman hoitoon tarkoitetuista varoista 93% kuluu tähän tarjonnan rajoittamiseen.

Huumeongelmasta ei saisi puhua sen takia, että sen kasvu olisi juuri nyt pysähtynyt. Poliisien resursseja ei myöskään käytetä pienten juttujen jahtaamiseen. Poliisitilastoista voidaan lukea, että 42%:ia pidätetyistä epäiltiin enintään käyttörikoksesta ja 52%:ia kirjatuista huumausainerikoksista oli käyttörikoksia. Samalla kun marihuanan ja kannabiskasvien takavarikot ovat nuosseet, amfetamiinitakavarikot ovat laskeneet.

Kansalaisten kiinnostus huumekysymystä kohtaan johtuu myös siitä huolesta, että politiikkamme on symbolista viestintää juhlapuheissa ja ongelmaiset jätetään heitteille. Tämä on se ratkaiseva ero Suomen ja Ruotsin sekä muiden EU-maiden välillä. Vastuullisen politiikan tekijän tulee vastata kolmeen kysymykseen: Kuinka paljon nykyisen kieltolain ylläpito maksaa, mitkä ovat kieltolain saavutukset, mitkä ovat nykyisen kieltolain haitat ?

Risto Mikkonen
VTK
Suomen Kannabisyhdistys

---

Suuri Huumesota
Lähde: Aamulehti 23.2.2003:

Seisoskellessani tupakalla muutama vuosi sitten Helsingin Iso-Roobertinkadulla silloisten kollegojeni kanssa, väittelimme usein siitä, kummat ovat ohikulkijan kannalta vaarallisempia: kimppuun hyökkäävät narkomaanit vai kimppuun hyökkäävät alkoholistit. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että narkomaanit, koska alkoholistit ovat sekä ennustettavia että usein niin huonokuntoisia, että väsyneinkin toimittaja jaksaa juosta niitä pakoon.

Joutuessani silloin tällöin käymään Sörnäisten metroaseman liepeillä, sama kysymys käy mielessäni, yhdellä lisäkysymyksellä varustettuna: kummallahan täällä aseman liepeillä makaavilla ovat asiat huonommin, narkomaaneilla vai alkoholisteilla? Kysymys on akateeminen. Molemmat ovat pohjalla, ja molempien hoitoonsaamiseksi pitäisi tehdä jotain. Jos on niin, että huumeidenkäytön dekriminalisointi edistää narkomaanien saamista hoitoon, olen dekriminalisoinnin kannalla. Median väitteistä huolimatta kantani ei silti tee minusta narkomaania, joka haluaisi myydä huumeita lapsille.

Luettuani kylliksi lehtien traagisia pikku-uutisia ja katseltuani suomalaista ravintolaelämää, olen myös väkevästi sitä mieltä, että ennen kuin saa luvan käyttää alkoholia, pitäisi läpäistä jonkinlaiset älykkyys- ja psykologiset testit.

---

Läntisessä Euroopassa huumekeskustelu on moniarvoista keskustelua, jossa ongelmaa tarkastellaan monelta kantilta. Leimaavan hysterian sijasta siellä otetaan huomioon muitakin tekijöitä kuin äänestävät lapsiperheet, ja taistelussa huumerikollisuutta vastaan käytetään aseina muutakin kuin hysteriaa, esimerkiksi ihmisen kykyä ajatteluun.

Euroopan maista Hollanti, Italia, Portugali ja Espanja ovat dekriminalisoineet huumeiden käytön ja hallussapidon. Iso-Britannian lehdissä on jo vuosia käyty monipuolista huumekeskustelua, ja esimerkiksi muutamat Iso-Britannian korkeat poliisiviranomaiset ovat puoltaneet kevyiden huumeiden käytön laillistamista, koska se edistäisi taistelua huumerikollisuutta vastaan. Suomessa huumekeskustelun käyminen on kuitenkin täysin mahdotonta, koska media on löytänyt huumeista sen viimeisen yhteisen, suuren vihollisen, johon tuhlata hysteriaa.

On ymmärrettävää, että media ei halua luopua helposta vihollisesta ja nähdä sillä monia kasvoja. Siksi huumeidenkäyttäjä on mediassa hyvin harvoin oman ja läheistensä elämän tuhonnut tahdoton raukka, vaan vaarallisen määrätietoinen rikollinen, joka on juuri piilottamassa ruiskua lapsesi vaippoihin. Narkomaanille saa mediassa tehdä ihan mitä vain paitsi edesauttaa sen hoitoon ohjaamista.

---

Median naiivin yksipäiseen huumeasenteeseen sai törmätä taas viime viikolla, kun vihreät sekoilivat huumekannanotoissaan. Yhden uhmakkaan nuoren, vihreiden 26-vuotiaan Markus Draken huumemyönteiset kannanotot yhdistettynä Matti Wuoren ja Heidi Hautalan haluun poistaa käytön rangaistavuus saivat median sekaisin ilosta.

Vihreät haluavat myydä huumeita lapsillemme! Koska narkomaanit eivät ole relevantti äänestäjäjoukko, sdp:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma syöksyi ensimmäisenä julkisuuteen vaahtoamaan vihreiden huumemyönteisyyden vaikutuksista lapsiperheiden asemaan.

Media seurasi mukana kuin demareiden maksettu mainos. Huumehysteria nousi saman tien sellaisiin asteisiin, että sotkettuja kategorioita oli enää turha selkeyttää ja käydä keskustelua asiasta narkomaanien hoitoonohjauksen kannalta. Pakinoitsijat saivat vihreiden ansiosta käyttää huonoimmatkin pössyttelyvitsinsä. Otsikoissa vihreistä tehtiin yhteiskunnalle vaarallinen tekijä, jonka tulisi heti asettua ruotuun. Ilta-Sanomat jaksoi huumehysteriaa pisimpään, siihen saakka kunnes Kaisa Varis jäi kiinni veriarvoistaan.

Vielä tämän viikon tiistain lööppiin oli onnistuttu tunkemaan Markus Draken kuva sekä kysymys "Tuhoaako HÄN vihreiden vaalit?" Liki aukeaman jutussa sitten kerrottiin, että "vihreiden listalta eduskuntaan pyrkivä Markus Drake, 26, on puolueen pahin painajainen kuukautta ennen vaaleja", vaikka sekä puolueen että suomalaisen huumeongelman pahin painajainen on kyllä itsensä hysteeriseen tilaan saattanut media, joka ei näe metsää puilta.

Jyrki Lehtola

---

Raittiusliikkeelle olisi töitä
Lähde: Kansan Uutiset, Pääkirjoitus 25.2.2003

Kansan Uutiset kirjoittaa pääkirjoituksessaan osuvasti suomalaisesta kaksinaismoralismista päihdekeskustelussa. Kirjoituksen hilpeyttä lisää se, että KU  edustaa kannabiksen haitoista käydyssä vaalikeskustelussa juuri näitä uskottavuuden kadottaneita Turmiolan Tommi -kampanjoijia:

Raittiusliike on menettänyt uskottavuutensa takavuosien yliampuvilla Turmiolan Tommi -kampanjoillaan. Vahinko, sillä sille olisi nyt töitä enemmän kuin koskaan. Yhteiskunta on jo alkoholisoitunut. Alkoholimyönteistä elämäntapaa markkinoidaan joka tuutista, myös lapsille ja nuorille. Alkoholi pyörittää jopa urheilua. Vain kymmenen prosenttia suomalaisista on enää raittiita.

Raittiustyö ei onnistu alkoholin haittoja liioittelemalla eikä tiukkapipoisella moralismilla. Sisältyyhän alkoholiin myönteisiäkin puolia. Se edistää esimerkiksi sosiaalista kanssakäymistä. Mutta harkitsemisen ja kokeilemisen arvoisena terveenä elämäntapana raittiutta voisi hyvinkin propagoida.

Olisi vain löydettävä ihmisiä, joista itsestään olisi esimerkeiksi. Raittiustyöhön pitäisi saada yhteisöjä, jotka olisivat vapaita uskonlahkomaisesta ahdasmielisyydestä ja omahyväisyydestä.

---

Poliitikot: Lisää hoitopaikkoja
Lähde: Helsingin Sanomat 22.2.2203
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030222KO3

Päihdepoliittinen keskustelu on viime aikoina jumiutunut juupas-eipäs-väittelyksi siitä, kannattaako vihreä liitto mietojen huumeiden laillistamista vai ei. Samalla on unohtunut asiantuntijoiden tärkeimpänä pitämä ongelma: hoitopaikkojen liian vähäinen määrä sekä eri viranomaisten ja terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten lisäkoulutustarve.

Vaaliohjelmissakin huumeet mainitaan ohimennen. Vasemmistoliitto, Rkp ja vihreät eivät edes mainitse. Kokoomus, Sdp ja perussuomalaiset vaativat lisää poliiseja ja riittäviä määrärahoja huumerikollisuuden torjuntaan. Kokoomus ja kristillisdemokraatit esittävät pakkohoitoa alle 18-vuotiaille sekä lakia huumetesteistä.

Keskustankin vaaliohjelma tarjoaa huumeongelman ratkaisuksi keppiä. Puolue kuitenkin esittää myös konkreettisia sosiaalipoliittisia toimia: huumevieroituksen osaamiskeskuksia maakuntiin.

Hoitoon on vuosien jonot

Hoitoon haluavia huumeriippuvaisia on paljon, mutta hoitoon hakeutumista jarruttavat hoitojonot, jotka kestävät puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Pelkkää arviointia hoidon tarpeesta voi joutua odottamaan vuoden.

Suomessa huumeiden maahantuonti ja levitys on yhä enemmän virolaisten ja venäläisten rikollisryhmittymien käsissä. Suomalaisille on jäänyt lähinnä käyttäjien rooli.

Huumeriippuvaisia käännytetään hoidosta

"Minun mielipiteeni on, että kaikki aineet pitäisi saada apteekista. Jokaisella on vapaus valita mitä tekee."

Laillistamisella loppuisi myös virolaisten rikosliigojen tukeminen, eikä epäpuhtaita aineita enää käytettäisi, Sari perustelee.

Sari uskoo hallittuun käyttöön. Hän kertoo olevansa joskus kuukaudenkin ilman amfetamiinia eikä säilytä ainetta kotonaan.

Poikansa päiväkodissa hän järjestää joskus retkiä ja muuta puuhaa. "Ei ne kukaan tiedä, että vedän kamaa. Se homma loppuisi heti, jos tietäisivät."

Jotkut Sarin ystävät ovat hakeutuneet korvaushoitoon, mutta heidät on käännytetty, koska heillä ei hoitohenkilöstön mielestä ollut "tarpeeksi hoitoonhakeutumiskertoja".

Koska Sari on pirinisti, hänelle ei ole tarjolla hoitoja. Jos olisi, hän harkitsisi menemistä mutta pelkäisi, että poika otettaisiin huostaan.

Vuosia sitten Sari istui lyhyen huumetuomion. "Jos ei vedä kamaa sitä ennen, niin viimeistään vankilassa vetää."

Lapsena Sari tiesi mennä naapuriin yöksi, jos isä tuli töistä Alkon paperipussin kanssa. Nyt hänen oma poikansa sanoo joskus, että "polttaisit äiti jointin (hasissätkän), koska olet silloin paljon pehmeämpi".

"Onko käytön rankaiseminen oikea tapa vähentää huumeongelmaa?"

Helsingin Sanomat asetti tämän kysymyksen ja kaikki puolueet vastasivat kyllä. Kokoomus, RKP, Vasemmistoliitto ja SDP uskovat symbolisten viestien merkitykseen huumepolitiikan perusteena. Keskusta uskoo kepin ja porkkanan voimaan mutta heillä on tarjota vain pamppua ja keppiä. Ainoastaan Vihreät kyseenalaistavat rankaisemisen vaikutukset, koska siten käyttäjistä tehdään huumekauppiaiden kanssarikollisia ja vaikeutetaan hoitoon hakeutumista.

---

Äijämuuri myös huumekeskustelussa
Lähde: Helsingin Sanomat 22.2.2203, osasto Sanottua.

"Heinäluoma käyttäytyy kuin ikääntyvä mies, joka hermostuu, kun työpaikalle on tullut älykkäämpi nuori nainen uusine luovine ideoineen. Kun mies ei pysty kilpailemaan naisen kanssa reiluin keinoin, hän aloittaa kiusaamisen ja leimaamisen, jonka tavoitteena on saada uhri hämmennyksiin ja nakertaa hänen itsetuntoaan, sitoa hänen energiansa."

Kansanedustaja Satu Hassi (vihr) nettisivuillaan Eero Heinäluomasta, jonka mielestä vihreillä on huumeongelma.

(Sunnuntaina 19.2.2003 TV1:n Yokotai-ohjelmassa Vihreiden Heidi Hautala ja SDP:n puoluesihteeri Heinäluoma keskustelivat huumepolitiikasta Hautalan allekirjoitettua EU-parlamentin vetoomuksen. Heinäluoman vastaansanomattomia argumentteja kannabiksen laillistamista vastaan olivat mm. "olen 3 lapsen isä" ja "siinä on se suppilovaikutus". )

---

Kahakka Tikkurilassa
Lähde: Helsingin Sanomat, 22.2.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030222KO8

Ainoa kunnon hintalaputon keskusteluteema tässä kampanjassa on tähän mennessä ollut huumeet.

Reaktiot ovat olleet niin voimakkaita, että kaikki keskeiset puolueet ovat irtisanoutuneet vapaampaa politiikkaa kannattaneiden ehdokkaidensa linjoista.

Liberaalia linjaa puolustamaan on jäänyt yksittäisiä ehdokkaita, joista useat eivät kannata mietojen huumeiden käytön "laillistamista", mutta "dekriminalisointia" kylläkin.

No, dekriminalisointi on sama asia kuin laillistaminen. Rikoslaissa laittomaksi tekeminen tapahtuu käytännössä siten, että teosta määrätään rangaistus. Jos tarkoitus on sanoa, että näitä rangaistuksia ei kuitenkaan käytännössä pitäisi tuomita, kyseessä on "depenalisointi" - vapaasti käytettäväksi niille, jotka uskovat sivistyssanoilla ääniä keräävänsä.

(Jos joku haluaa kerätä ääniä asiantuntemuksella niin kerrottakoon, että laillistamisella viitataan jonkin kasvin kasvatuksen, kaupan ja nauttimisen ottamiseen kokonaan pois rikosoikeudellisen lain piiristä esimerkiksi kauppaa säätelevän lainsäädännön piiriin. Tämä sisältää runsaasti erilaisia vaihtoehtoja sovittaa kuluttajien edut ja turva sekä ulkopuolisten kokemat haitat.

Esimerkiksi Hollannissa ja monessa muussakin EU-maassa kannabiksen käyttö ja hallussapito omaan käyttöön on dekriminalisoitu. Hollannissa vähittäismyynti ja kasvatus sitä varten sallitaan taloudellisuusperiaatteeseen vedoten. Laillistaminen vaatii YK-sopimusten muuttamista.

Kannabiksen ja huumeiden laillistamisen niputtamisella halutaan väistää keskustelu käytännön vaihtoehdoista nykyisen lainsäädännön puitteissa.)

---

Yhä useampi rikos jää selvittämättä
Lähde: Helsingin Sanomat 20.2.03
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030220KO12

Poliisi pystyy pääosin selvittämään törkeät rikokset Suomessa, mutta massarikollisuuden eli tavanomaisten rötöstelyn selvittämisessä on paikoin suuriakin ongelmia.

Esimerkiksi rikostiedustelua eli tiedon hankkimista rikosmaailmasta pitäisi kohdistaa muuhunkin kuin huumerikollisuuteen eli siis kaikkeen ammattimaiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Lisäksi tiedustelun organisointi on nyt liian hajanaista.

---

Huumekolumni
Lähde: Metro-lehti, 19.2.2003

Poliittisesti vihreä vihreä puolue ilmoitti edustajiensa suulla, että joku on joskus kokeillut jotakin kiellettyä ainetta, jonka ei tarvitsisi olla laissa kiellettyä. Tämä oli väärin tehty. Pitää selittää. Oululaisen mahtipariskunnan yksi lapsi saa kuulemma syytteen 250 ekstaasitabletin myynnistä, ja entinen tyttöystäväkin on polttanut yhden marisätkän. Tämä on ikävää, vaikka ei vakavaa, ottaen huomioon asian erityispiirteet.

Virallinen Suomi puolustaa mustavalkoista ja taipumatonta suhdetta huumekontrolliin, vaikka muut valtiot Euroopassa osoittaisivat vapaamielisyyden oireita. Tämä oli odotettavissa. Huumeet ovat vaalien alla nousseet kansalaisten huolten listan yläpäähän. Poliisille on pakko saada lisää rahaa, välineitä ja oikeuksia huumevaaran hoitamiseen. Jokainen saa mitä ansaitsee. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että huumeista on olemassa vain yksi totuus, eikä aiheesta ole aihetta keskustella. Tämä kolumni on siis aiheeton. Mutta pakinoida voi aina aiheettakin.

Huumeita on neljä. Ensin on kahvi eli niin sanottu mamma- ja pappa-aine. Sitä saa käyttää. Se piristää ja maistuu hyvälle. Toiseksi on tupakka. Se haluttaisiin kieltää, mutta käyttäjät ja tuottajat ovat vielä liian vahvoilla. He mieluummin kuolevat kuin luovuttavat. Suosituin huume on alkoholi eli kotoisammin viina. Kaikki ulkomailla tietävät, että täällä Suomessa asuu juoppo kansa joka juo vodkaa. Kun sanoo, että vodka on muotijuoma vain Amerikassa, ihmiset katsovan kuin hullua. Suomen viranomaiset ovat säätäneet jo kauan sitten, että Suomessa ei saisi juoda viinaa. Nyt kun EU sanoo, että pitää saada juoda ja vielä halvalla, viranomainen on niin ymmällä, että alkaa pian itsekin juoda.

Sitten on kokonainen kaatoluokka kaikenlaisia mömmöjä. Jos niitä haluaa käyttää, on mentävä lääkärille ja valitettava masennusta. Lääkärin vallassa on sitten päättää saako ottaa jotakin vai ei. Lääkärin määräämät mömmöt ovat hyviä, niihin ei tule tottumusta eivätkä ne aiheuta muitakaan oireita. Lääkärit sanovat, että läheskään kaikki ihmiset jotka näitä aineita tarvitsisivat, eivät ole niitä vielä hakeneet itselleen. Silti ne ovat jo nyt aivan yleisimmin käytettyjen lääkkeiden joukossa. Ihmiset ovat sekaisin ja depiksessä, ja silloin on vaikea osata tai jaksaa mennä selittämään oireitaan. Jos taas on pää kunnossa, ja selitykset sujuvat, ei lääkkeitä tarvitse. On tietysti hyvä, että kurjaan fiilikseen saa muutakin apua kuin alkoholia. Näin voi kehoaan ikään kuin vuoroviljellä: kun pää ja maksa eivät enää kestä viinaa, voi ottaa pillereitä. Sitten kun taas kestää, voi ottaa olutta. Monella aineella jaksaa pitempään. Ja todettakoon vain, että ihminen on silläkin tavoin puutteellinen luomus, ettei se kerta kaikkiaan jaksa ilman kemian teollisuuden apua. Aineet ovat välttämättömiä, ellei sitten tule niin uskoon että päätyy luostariin. Suomessa niitä ei juurikaan ole.

Mömmöistä omituisimpia ovat niin sanotut oikeat huumeet, jotka kaikki ovat kovaa kamaa ja tappavat pian käyttäjänsä. Joka ei luule näin, on väärässä. Mitä tahansa kokeileekin, se on portti vielä kovempaan kamaan. Pian on koukussa, sitten sekaisin, rikollinen, sairas ja vankilassa. Tämän kohtalon voi välttää vain se, joka ei kertaakaan kokeile mitään. Nancy Reagan sanoi sen pistämättömästi: Just say no (sano vain ei). Vaikka Amerikasta ei koskaan voi tulla mitään hyvää, niin sentään tämä helmi on otettu ilolla vastaan Suomessakin.

Ikävää vain, että Suomi joutuu aina eristäytymään muusta maailmasta ja seuraamaan Ruotsin tukehtunutta esimerkkiä. Virallinen Suomi kuvittelee edelleen olevansa saari Venäjän kupeessa, kaukana kavalasta maailmasta. Ajatellaan, että riittävin viranomaisvaltuuksin kansa pysyy herran nuhteessa, vaikka mitä tapahtuisi muualla. Joku byroo kertoo mitä pitää ajatella ja mitä ei saa tehdä. Ja koko kansa muka tulee perässä kuin pässi narussa.

Timo Airaksinen

---

Kokoomusnuoretkin kritisoivat tiukkaa huumepolitiikkaa
Lähde: Aamulehti 19.02.2003
http://www.aamulehti.fi/a/2003/02/20/93387.shtml

Vihreät ei ole ainoa puolue, jonka nuorisojärjestöt haluaisivat muutosta  Suomen huumepolitiikkaan. Sairaslomaltaan palattuaan kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä ehätti ensitöikseen haukkua vihreiden huumelinjaukset käsittämättömiksi.

Huumelainsäädännössä toisinajattelijoita löytyy kuitenkin myös kokoomuksen nuorisojärjestöistä, vaikka siitä vaalien alla mieluimmin vaiettaisiin.

Kanta-Espoon kokoomuksen nuoret esittivät jo Lahden puoluekokouksessa  kesällä 2001, että miedot huumeet tulisi laillistaa.

Miedoilla huumeilla yhdistys tarkoitti kannabistuotteita eli marihuanaa ja hasista.

- Niiden valvomiseen on turha käyttää resursseja, koska se ei johda mihinkään.

- Kun mietojen huumausaineiden myynti on kriminalisoitua, sitä pyörittävät rikollisjengit, joilla on suurimpana intressinä saada ihmiset käyttämään vahvoja huumausaineita, toteaa Kanta-Espoon kokoomuksen nuorten sihteeri Ville-Petteri J. Mäkinen.

Yhdistys ei ottanut aloitteessaan kantaa siihen, vastaisiko kannabiksen myynnistä valtio vai yksityiset yritykset, mutta tarkempi hiominen olisi ollut ajanhukkaa, sillä reaalisia läpimenomahdollisuuksia aloitteella ei ollut.

- Emme edes ehtineet puolustaa sitä, kun juutuimme ruuhkaan Lahden moottoritiellä. Pitäähän sitä kuitenkin välillä kokeilla kepillä jäätä.

Vihreiden leimaus huumepuolueeksi saa Mäkiseltä suoran tuomion.

- Mielestäni keskustelu on ala-arvoinen, kuten yleensä huumausaineisiin liittyvät keskustelut.

- Ei puhuta faktoista. Poliitikot kerta kaikkiaan kosiskelevat suurta yleisöä, joka ei tiedä näistä asioista yhtään mitään.

"Loanheitto ei sovi sivistyneelle porvarille"

Helsingin kokoomuksen nuorten hallituksen jäsen Niko Lipsanenkin on närkästynyt vihreiden mustamaalauksesta.

- Sivistyneelle porvarille ei sovi toisten lokaaminen.

Helsingin kokoomuksen nuoret julkistivat viime syksynä kannanoton nimeltään Vaihtoehtoja nykyiselle huumausainepolitiikalle.

Teksti muistuttaa erehdyttävästi vihreiden puheenjohtajan Osmo Soininvaaran kolumneja: mietojen huumeiden laillistamista ei suoranaisesti kannateta, mutta siitäkin vaihtoehdosta toivottaisiin kiihkotonta keskustelua.

Helsingin kokoomuksen nuorten antamassa julkilausumassa kerrotaan, että "tiukan kontrollin maissa, kuten Ruotsissa ja Yhdysvalloissa,  huumausainekuolemien määrä on suuri".

Sen sijaan Saksassa, jossa narkomaaneille on luotu turvallisia ja siistejä paikkoja käyttää huumeita ja vaihtaa ruiskuja, neulat ja käyttäjät on saatu pois lasten leikkipaikoilta ja "huumekuolemien määrä on laskenut dramaattisesti".

Yleisesti ollaan arvokonservatiiveja

Julkilausuma muistuttaa myös alkoholin ja tupakan terveyshaitoista ja toteaa, että "terveysnäkökulmasta katsoen Suomen lainsäädäntö kannabiksen kohdalla onkin tekopyhää".

- Halusimme nostaa esille niitä näkökulmia, jotka julkisessa keskustelussa olivat saaneet vähemmän huomiota, Niko Lipsanen sanoo.

Yksittäisiä vapaa-ajattelijoita kokoomusnuorista varmasti löytyy enemmänkin, mutta kokonaisista järjestöistä Helsingin kokoomuksen nuoret ja Kanta-Espoon kokoomuksen nuoret ovat huumepolitiikassa outolintuja.

Itse asiassa Helsingin kokoomuksen nuoret ovat vain yksi seitsemästä kokoomuksen nuorten Helsingin piirin paikallisyhdistyksestä.

Muut yhdistykset ja piirihallinto edustavat perinteistä arvokonservatismia, ja Helsingin kokoomuksen nuorten ainoa eduskuntavaaliehdokas Inka Koskenvuo korostaa jättäneensä koko kannanotosta eriävän mielipiteensä.

---

Huumeet vaalikeskustelussa
Lähde: Helsingin Sanomat 16.2.2003, Pääkirjoitus
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030216PA2

Äskeisessä HS:n teettämässä selvityksessä eduskuntavaalien tärkeistä asioista kolmen suurimman puolueen äänestäjät nostivat aivan kärkipäähän huumeet. Se oli nähtävästi yllätys puolueille, sillä ne eivät ole kiinnittäneet vaaliohjelmissaan juuri huomiota huumekysymykseen. Ohjelmansa viimeisenä julkistanut Sdp ennätti noteerata asian yhden lauseen maininnalla, että huumeiden vastaiseen työhön on lisättävä voimavaroja.

Tilanne nähtävästi muuttuu nyt, kun vihreät harhautuivat poliittiseen miinakenttään, josta kilpakumppanit tuskin kiirehtivät auttamaan heitä ulos.

Ensin vihreiden nuorisojärjestön puheenjohtaja vaati tv-keskustelussa kannabiksen käytön sallimista. Sitten kävi ilmi, että vihreät europarlamentaarikot Heidi Hautala ja Matti Wuori olivat allekirjoittaneet YK:lle suunnatun vetoomuksen, jossa vaadittiin muun muassa luopumaan kannabiksen myynnin rangaistavuudesta.

(Ilmeisesti HS:n päätoimittajakaan ei seuraa EU parlamentin toimintaa.)

---

Tuhoaako Drake vihreiden vaalit?
Lähde: Ilta Sanomat 18.2.2003
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/uutiset_tulostus.asp?id=506625&osasto
=Kotimaa

Vihreiden johtajat hermoilevat, että puolueen nuorten ja opiskelijoiden valtakunnallisen järjestön puheenjohtaja Markus Drake, 26, karkottaa vihreiden äänestäjät.

Drake kannattaa kannabiksen laillistamista ja tunnustaa myös itse polttelevansa pilveä.

Draken uusin veto on yrittää muuttaa yhteiskuntaa matkustamalla pummilla julkisissa liikennevälineissä.

- Ehdokkuuteni vahvistaa vihreitä, Drake itse vakuuttaa.

- Haluan puhua tästä huumeteemasta, koska se on läsnä tässä yhteiskunnassa. Suomessa harjoitetaan nyt täysin kaksinaamaista päihdepolitiikkaa. Esimerkiksi kannabiksen ja kovien huumeiden kytköksestä on päästävä eroon, kertoo Drake, joka tietää, että aiheesta on erilaisia mielipiteitä vihreiden sisällä.

- On hyvä, että on erimielisyyksiä. Mitään kehitystä ei voi tapahtua, ellei asioista voida puhua.

Drake sanoo, ettei puoluejohto ole yrittänyt saada häntä vaikenemaan huumenäkemyksistään.

- Johdon suunnalta ei ole tullut mitään käskytystä. En ole myöskään keskustellut asiasta puheenjohtaja Osmo Soininvaaran kanssa.

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Janina Andersson ei myönnä Markus Draken olevan ongelma vihreille.

- En mä nyt niin sanoisi ... On tärkeää, että on oikeus omaan mielipiteeseen. Ongelma tulee, jos luullaan, että yhden mielipiteet ovat kaikkien mielipiteitä, Andersson toteaa.

- On olemassa paljon näyttöä vihreistä pitkältä ajalta. Ihmiset näkevät, mitä me olemme ja tietävät mitä Ode (Soininvaara) tai Tuija Brax tai minä teemme. Jos tulee nuori uusi henkilö, jolla on tuollaiset mielipiteet, niin eihän se kaikkia leimaa.

---

Ei huumeille
Lähde: Ilta Sanomat 18.2.2003, Lukijat

Ilta-Sanomien uutiseen (14.2.), jossa käsiteltiin vihreiden kansanedustajaehdokkaiden suhtautumista huumeisiin, haluamme todeta, että emme kannata huumeita, huumeiden laillistamista, emmekä ole toimineet kannabisyhdistyksessä tai ole sen jäseniä.

Kannabisyhdistyksestä tiedusteltiin kantaamme kannabiksen laillistamiseen. Kerroimme, ettemme kannata sitä, mutta käytöstä ei tulisi rangaista. Kannabis ei ole vaaraton päihde. Nykyinen käyttäjien rankaisuun ja kontrolliin perustuva huumepolitiikka ei ole onnistunut vähentämään huumeiden käyttöä tai huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja. On tärkeää, että asenteet pysyvät huumekielteisinä, mutta samalla ymmärrettäisiin, että huumeriippuvaiset ovat ihmisiä, eivät petoja. Huumeriippuvaisten hoitojärjestelmä ei Suomessa toimi ja tämä on nykyisen huumepolitiikan keskeinen ongelma. Erityisesti lääkkeellisestä korvaushoidosta on puutetta ja esimerkiksi kotikaupungissamme Tampereella hoitoon on vuoden jono.

Huumepolitiikan eri vaihtoehtojen vaikutuksia huumeiden kokonaiskulutukseen ja haittoihin on pystyttävä analysoimaan järkiperäisesti. Jokainen, joka kritisoi nykyistä pamppulinjaa, ei ole "huumemyönteinen".

Rosa Meriläinen
huumepolitiikan tutkija, kansanedustajaehdokas
Oras Tynkkynen
opiskelija, kansanedustajaehdokas

---

Kallis varoittelee arvoliberalismin leviämisestä
Lähde: Helsingin Sanomat 15.2.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030215OL8

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Bjarne Kallis varoittelee arvoliberalismin leviämisestä. Kallis arvioi lauantaina Pohjanmaalla, että
muut puolueet kilpailevat lainsäädännön muuttamisesta yhä vapaamielisemmäksi yhteiskunnan eri aloilla.

"Suomessa vapaamielisimmän puolueen paikasta ovat kilpailleet Vihreä liitto, Vasemmistoliitto ja Ruotsalainen kansanpuolue. Myös aiemmin arvokonservatiivinen Keskusta on nykyisen puheenjohtajansa johdolla ottanut monia askeleita arvoliberaaliuden suuntaan", Kallis sanoi. Tämä näkyi mm. hedelmöityshoitolain käsittelyssä.

Kallis kauhisteli erityisesti vihreiden europarlamentaarikkojen ja Ahvenanmaan edustajan Gunnar Janssonin huumelinjauksia ja tulkitsi heidän esittäneen kannabistuotteiden laillistamista.

"Milloin Suomen kansa herää huomaamaan, mihin ollaan menossa, jos nämä voimat edelleen vahvistuvat", Kallis varoitteli.

Kristillisdemokraatit ovat kuitenkin johdonmukaisia, hän vakuutti.

"Kansalla on nyt mahdollisuus sanoa jyrkkä "ei" tälle ihmistä vahingoittavalle kehitykselle tukemalla kristillisdemokraatteja, jotka ovat osoittaneet olevansa luotettavin perusarvoja vaaliva puolue", Kallis lupasi kuulijoilleen.

---

Huumerikosten määrä laskenut, aineiden kysyntä pysynyt ennallaan
Lähde: Helsingin Sanomat 15.2.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030215KO3
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030215KO4

Huumerikokset vähenivät melkoisesti viime vuonna. Rikosten väheneminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että huumeita liikkuisi markkinoilla entistä vähemmän tai että niiden kysyntä olisi aiempaa pienempää.

Näin totesi keskusrikospoliisi vuotuisessa huumekatsauksessaan perjantaina, kun poliisi ja tulli esittelivät viime vuoden takavarikkotilastoja.

Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin huumerikosten kasvu näytti tilastoissa taittuneen vuosien kovan nousun jälkeen. Poliisin ja tullin mukaan nyt ei ole kuitenkaan syytä iloita, sillä tilastoissa näkyvät vain tietoon tulleet tapaukset.

Miksi sitten huumetilastot näyttävät yhtäkkiä alaspäin kaatuvaa suuntaa?

Viime vuonna huumerikoksia ja niistä epäiltyjä oli seitsemän prosenttia aiempaa vähemmän. Myös takavarikkomäärät putosivat melkoisesti.

Krp:n tutkija Tuija Hietaniemi kertoi useita syitä kehitykselle. Selvitysten mukaan uusia käyttäjiä ei enää ilmaannu niin paljon kuin ennen.

Syy on myös siinä, että poliisin käyttämä työaika huumejuttujen paljastamiseen ja selvittämiseen väheni kaksitoista prosenttia edellisvuodesta. Näin huumeorganisaatiot ovat saaneet puuhailla melko rauhassa.

Sekin vaikuttaa, että poliisi kirjaa tietojärjestelmiinsä laajoja rikoskokonaisuuksia eri tavoin eri laitoksissa.

Eräs kokonaistilannetta selittävä syy on myös se, että koska heroiinia ei ole enää niin paljon tarjolla, sitä ei myöskään enää löydetä niin paljon käyttäjien hallusta.

Tämä taas johtaa siihen, että rikos luokitellaan harvemmin törkeäksi. Kaikkiaan kirjattujen törkeiden huumausainerikosten määrä laski kaksitoista prosenttia.

Kirjaamisten määrä aleni siksi, että rikoskokonaisuudet ovat entistä vaikeampia selvittää muun muassa kansainvälisten yhteyksiensä vuoksi.

Kaikkiaan viime vuonna huumerikoksesta epäiltiin yli 6 000:ta henkilöä, joista vajaa puolet oli epäiltynä vain käyttörikoksesta. Kirjattujen huumerikosten määrä oli runsas 13 800.

Takavarikoidut määrät laskussa

Vuonna 2000 poliisi ja tulli takavarikoivat yhteensä 196 kiloa hasista. Seuraavana vuonna luku oli 567 ja viime vuonna 482 kiloa.

Amfetamiinia takavarikoitiin 78 kiloa vuonna 2000. Seuraavana vuonna määrä nousi 150:een ja viime vuonna laski 129:ään.

Heroiinia saatiin kadulta pois kuusi kiloa vuonna 2000 ja seuraavana vuonna 7,9 kiloa. Viime vuonna määrä laski kolmeen kiloon.

Subutexiä takavarikoitiin viime vuonna yli 38 000 tablettia, viime vuonna luku puolittui vajaaseen 19 000:een.

---

Heidi Hautala ei rankaisisi huumeiden käytöstä
Lähde: Helsingin Sanomat 12.2.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030212KO17

Vihreiden europarlamentaarikko ja kansanedustajaehdokas Heidi Hautala on sitä mieltä, että huumeiden käytön ei pitäisi olla rangaistavaa.

Hautala ja hänen kollegansa Matti Wuori (vihr) allekirjoittivat joulukuussa 106:n muun EU-parlamentaarikon kera vetoomuksen, jossa vaaditaan muutosta YK:n huumepoliittisiin perussopimuksiin. Vetoomuksessa lähdetään siitä, että kieltoihin ja kriminalisointiin perustuva huumepolitiikka on maailmanlaajuisesti epäonnistunut.

"Olen sitä mieltä, että huumausaineiden käytön ei pidä olla kriminelliä. Kriminalisointi vaikeuttaa hoitoon hakeutumista. Kaikki rikosoikeudelliset toimenpiteet pitäisi kohdistaa suurrikollisuuteen ja kauppaan", Strasbourgista tavoitettu Hautala sanoo. Hänen mielestään politiikan muuttaminen mahdollistaisi esimerkiksi heroiinikorvaushoidot vaikeimmin riippuvaisille.

Vihreissä on viime päivinä kuohunut puolueen nuorisojärjestön johtajan ja kansanedustajaehdokas Markus Draken kannabis-myönteisten lausuntojen vuoksi. Puolue on ilmoittanut vastustavansa mietojen huumeiden laillistamista.

Käytön sallivan lainsäädännön pitäisi Hautalan mielestä koskea kaikkia aineita. "En halua korostaa, että olisi olemassa jokin itsestään selvä raja miedon ja vahvan huumausaineen välillä, koska vaikutukset ovat yksilöllisiä."

Hautala pitää suomalaista huumekeskustelua vainoharhaisena, koska se ei ole "missään suhteessa siihen, miten valtavia toimia alkoholihaittojen torjunta vaatisi".

Hänen mukaansa alkoholia kuten muita huumeita pitäisi tarkastella  samoilla kriteereillä, haittavaikutustensa mukaan.

"Juuri tässä suhteessa YK-sopimuksilla on täysin epätieteellinen pohja", Hautala sanoo.

Muiden puolueiden edustajien kommentit Hautalan ja Vuoren allekirjoittamasta EU-parlamentaarikkojen vetoomuksesta YK:lle osoittavat suomalaisten poliitikkojen tietämättömyyttä siitä, mistä he puhuvat:

Vihreiden huumelausuntoja syytetään vastuuttomiksi

Lähde: Helsingin Sanomat 13.2.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030213KO22

Keskusta, Rkp ja kristillisdemokraatit arvostelevat vihreiden poliitikkojen viimeaikaisia huumepoliittisia kannanottoja.

Keskustan varapuheenjohtaja Matti Vanhanen pitää vastuuttomana vihreiden europarlamentaarikkojen Heidi Hautalan ja Matti Wuoren kannanottoa, jonka mukaan huumeiden käytöstä ei pitäisi rangaista.

Hautala ja Wuori allekirjoittivat viime vuoden lopulla monen muun kollegansa kanssa vetoomuksen, jossa vaaditaan muutosta YK:n huumepoliittisiin perussopimuksiin. Vetoomuksessa katsotaan, että kriminalisointiin perustuva huumepolitiikka on maailmanlaajuisesti epäonnistunut.

Hautalan mielestä edes vahvojen huumeiden käytöstä ei pitäisi rangaista, koska rangaistukset vaikeuttavat riippuvaisten hakeutumista hoitoon. "Rikosoikeudelliset toimenpiteet pitäisi kohdistaa suurrikollisuuteen ja kauppaan", hän sanoi (HS 12. 2.).

"Eivät isät ja äidit voi sanoa lapsilleen, että huumeiden käyttö on pahasta, mutta ei se kiellettyä ole", Vanhanen sanoo.

Myös Gunnar Jansson allekirjoitti vetoomuksen kannabiksen dekriminalisoinnin puolesta

Rkp:n puheenjohtaja Jan-Erik Enestam pitää vihreiden suhtautumista lepsuna.

"Meidän on tehtävä kaikkemme torjuaksemme asenteita, jotka voivat saada huumeiden käytön näyttämään hyväksytyltä."

Rkp kannattaa ruiskujen vaihtoa ja korvaushoitoa, mutta vastustaa käytön ja aineiden levittämisen sallimista.

Hautalan ja Wuoren tavoin vetoomuksen on allekirjoittanut myös eduskunnasta luopuva ahvenanmaalaisten kansanedustaja Gunnar Jansson. Hän sanoo tukevansa "skandinaavista" tiukkaa linjaa, mutta halunneensa allekirjoituksella edistää asiasta käytävää keskustelua YK-konferenssissa keväällä. Eduskunnassa Jansson istuu Rkp:n ryhmässä.

"On terveellistä, että vihreiden huumepoliittinen yleislinja alkaa hahmottua myös suomalaiselle yleisölle ennen vaaleja", sanoo kristillisdemokraattien puoluesihteeri, euroedustaja Eija-Riitta Korhola.

"Euroopassahan on näkynyt jo pitkään, että vihreiden asenne huumeita kohtaan on salliva, paikoin jopa suopea", hän arvioi lisäksi.

Korholan mukaan järjestäytyneen rikollisuuden lisääntymistä ei ole voitu estää vapaamielisen huumepolitiikan maissa.

Keskusta ja Rkp hämmästelevät vihreiden huumelausuntoja

Lähde: Helsingin Sanomat 12.2.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030212OL13

Keskustan varapuheenjohtaja Matti Vanhanen ja Rkp:n puheenjohtaja Jan-Erik Enestam hämmästelevät molemmat vihreiden lausuntoja huumepolitiikasta.

Vanhanen toteaa kannanotossaan keskiviikkona, että europarlamentaarikkojen Heidi Hautalan ja Matti Wuoren kannanotto huumeidenkäytön kriminalisoinnin lopettamisesta on vastuuton. Molemmat ovat allekirjoittaneet italialaisen radikaalipuolueen vetoomuksen asiasta.

"Eivät isät ja äidit voi sanoa lapsilleen, että "huumeiden käyttö on pahasta, mutta ei se kiellettyä ole". Valtion on tuettava perheitä pitämällä yksiselitteinen raja sallitun ja kielletyn sekä vaarallisen ja turvallisen välillä", Vanhanen vaatii.

Enestam oudoksuu vihreiden lepsua suhtautumista omassa kannanotossaan ja toteaa, että taistelu huumeita vastaan on koko yhteiskunnan asia.

"Meidän on tehtävä kaikkemme torjuaksemme asenteita, jotka voivat saada huumeiden käytön näyttämään hyväksytyltä", Enestam toteaa.

Enestam huomautti, että Rkp on ainoa puolue, jolla on huumepoliittinen ohjelma. Puolue kannattaa ruiskujen vaihtoa ja korvaushoitoa mutta vastustaa käytön ja huumaavien aineiden levittämisen sallimista.

Tvist om EU:s nya drogpolitik

Lähde: Hufvudstadsbladet 12.2.2003

Endel menar att EU:s kommande riktlinjer om narkotikabekämpning kan tvinga fram en liberalare drogpolitik i Finland. Andra menar att EU:s drogpolitik redan tillämpas i Finland.

EU-länderna är djupt splittrade i knarkfrågor. På den ena planhalvan står drogliberalerna med Holland och Spanien i spetsen. Här tillåts mindre innehav av droger. I stället riktar länderna in sig på begränsa skadorna av missbruk. På den andra planhalvan står de kompromisslösa knarkmotståndarna. Länder som Finland, Sverige och Grekland förbjuder allt innehav av narkotika.

"Drogliberal riktning"

Inklämd mellan motpolerna har EU-kommissionen ändå lyckats mangla fram ett förslag till en så kallad rekommendation om hur Europa ska bekämpa droger. På torsdag tar Europaparlamentet ställning till förslaget som sedan ska upp i ministerrådet före sommaren.

Kommissionen föreslår flera åtgärder. Bland de harmlösa förslagen finns mer information och forskning om drogproblem. Mer kontroversiellt är dock förslaget om att "främja" substitutionsvård, alltså utskrivning av exempelvis metadon till heroinmissbrukare. Substitutionsvård tillämpas redan i begränsad skala i Finland. Den inleddes som ett experiment år 2000, men fortsätter nu som en vårdform bland andra. För närvarande skrivs metadon och subutex (substitut för amfetamin) ut till mellan 400 och 500 missbrukare.

Men Astrid Thors, Europaparlamentariker och riksdagskandidat för sfp i Nyland, menar ändå att kommissionens förslag om att bygga ut substitutionsvården är oroväckande.

- Det här pekar i en mer drogliberal riktning. Man är inte ense om substitutionsvården i Finland. Problemet är att missbrukare blir kvar i sitt missbruk. Dessutom kommer metadon och subutex ut på gatan, säger hon.

"I linje med vår politik"

Till skillnad från Astrid Thors hävdar Antti Holopainen, överläkare vid Järvenpää socialsjukhus, att substitutionsvården fungerat mycket bra.

- Mellan 70 och 80 procent av missbrukarna som fått vård i Finland har kommit ur sitt missbruk. De får nu i stället metadon eller subutex i stället för olagligt gatuheroin och amfetamin. Fortfarande är det ett långt steg för många missbrukare att komma ut i arbetslivet, men en del har även lyckats med det, säger han.

Också Astrid Thors kollega i Europaparlamentet Heidi Hautala (grön) vill avdramatisera kommissionens förslag om att satsa på mer substitutionsvård.

- Det här är inte drogliberalism, utan i linje med dagens finländska narkotikapolitik. Man måste både bekämpa narkotikatillgång och erbjuda vård för missbrukare, säger hon.

Hautala får även medhåll från Europaparlamentariker Riitta Myller (sdp).

- Vård är ett sätt att få in patienterna i ett nätverk, säger hon.

Inte bindande

Ett beslut i form av en rekommendation innebär inte att medlemsstaterna måste ändra sin lagstiftning. Men Astrid Thors anser ändå att det finns en risk att Finlands drogpolitik påverkas av EU:s kommande riktlinjer.

- En rekommendation är inte bindande, men även en mjuk styrning kan vara verkningsfull.

Varför anser du men inte dina parlamentskolleger att kommissionens förslag avviker från den finländska droglinjen?

- Jag ser det i ett sammanhang där diskussionen kommit att präglas av en liberal syn på cannabis och andra droger.

Fakta om finländsk drogpolitik

I europeisk jämförelse har Finland en restriktiv drogpolitik. Alla försäljning samt allt innehav och missbruk är olagligt. Till skillnad från andra restriktiva länder som Sverige har dock Finland en relativt "liberal" inställning till hur sjukdomar ska förebyggas. Medan sprututbyte endast finns som omdebatterad försöksverksamhet i Sverige erbjuds sprututbyte sedan flera år i finländska storstäder. Både Finland och Sverige erbjuder substitutionsvård i strikt reglerad form.

Vihreä huumepuolue

Lähde: Kansan Uutiset, pääkirjoitus 13.2.

Osmo Soininvaaralla ja muilla Vihreän liiton johtajilla riittää päänsärkyä. Vihreät ovat leimautumassa hyvää vauhtia Suomen huumepuolueeksi. Se voi jopa estää puoluetta saamasta vaalivoittoa, jota on toivonut ja jota ainakin jotkut gallupit ovat sille lupailleetkin.

Huumeiden käytön vapauttamista kannattanevat monet tyypilliset vihreiden äänestäjät, pääkaupunkiseudulla asuvat koulutetut nuoret. Muualla maassa huumeleima karkottaa nekin, jotka voisivat nyt ensimmäistä kertaa äänestää vihreitä.

Suhtautuminen huumeisiin on ollut vihreille aina ongelma. Monet vihreät vapauttaisivat ainakin miedot huumeet, jotkut käyttävät niitä avoimesti itsekin, mutta puolueena vihreät on joutunut tasapainoilemaan heidän ja maan virallisen huumepolitiikan välimailla. Huumeongelma on tullut vihreiden syliin pahasti juuri nyt, kun puolueen pitäisi kampanjoida aivan muilla asioilla itsensä vaalivoittoon.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtaja Markus Drake vaati viimeviikkoisessa nuorten vaalikeskustelussa kannabiksen käytön sallimista. Vihreiden eduskuntaehdokas Kimmo Helistö, joka on ollut myös merkittävillä johtopaikoilla Helsingin kunnallispolitiikassa, ilmoittautuu internetin seksipalveluportaalissa julkaistussa mainoksessaan myös kannabiksen ystäväksi ja käyttäjäksi.

Drake ja Helistö olisi vielä ehkä voitu kuitata niin, että "ne nyt ovat heidän  henkilökohtaisia mielipiteitään, joihin heillä on oikeus, mutta eivät vihreät puolueena...". Keskiviikkona tuli kuitenkin vihreiden vaalirekeen kaksi niin isoa kiveä, ettei niitä noin vain pois vyöräytetä. Vihreiden eurokansanedustajat Heidi Hautala ja Matti Wuori ovat allekirjoittaneet italialaisen radikaalipuolueen vetoomuksen, jossa vaaditaan unionimaita luopumaan huumeiden käytön kriminalisoimisesta - ei vain mietojen, vaan kaikkien.

Kilpailevat puolueet, keskusta ja RKP, iskivät heti. Keskustan  varapuheenjohtaja Matti Vanhala ja RKP:n puheenjohtaja Jan-Erik Enestam hämmästelivät vihreiden huumelausuntoja. He pitivät Wuoren ja Hautalan toimintaa vastuuttomana. Kuoroon yhtynevät muidenkin puolueiden vaikuttajat, kunhan ehtivät. Soininvaaralle riittää selittelemistä vaali-iltaan asti - ja sen jälkeenkin, jos voidaan katsoa huumeiden pilanneen vihreiden vaalituloksen.

Vihreät eivät nimittäin voi voittaa vaaleja, elleivät saa vihdoin runsaasti kannatusta muualtakin kuin eteläisimmästä Suomesta. Puolueella on paremmat ehdokaslistat kuin edellisissä vaaleissa muuallakin kuin Helsingissä ja Uudellamaalla, mutta se ei auta, jos puolueen vaalikampanja sujuu yhtä onnettomasti kuin se on alkanut.

Vihreillä on asiallinen ja kunnianhimoinenkin peräti seitsemäntoista kohdan vaaliohjelma. Siinä on nostettu tärkeimmiksi asioiksi mm.
terveydenhuolto ja perhepolitiikka, joita kansalaisetkin pitävät tärkeimpinä. Mutta eivät vihreät ole näillä asioilla julkisuuteen päässeet, vaan aivan muilla: Tuija Braxin totuuskomissiolla, Merikukka Forsiuksen Harkimo-suhteella ja nyt huumeilla. Ei näillä teemoilla äänivyöryä hankita, ei ainakaan maakuntien Suomesta.

Vihreät vakuuttavat huumevastaisuuttaan

Helsingin Sanomat 14.2.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030214OL42

Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara ja europarlamentaarikko Heidi Hautala vakuuttivat perjantaina puolueen huumevastaisuutta. Vihreä liitto ei aja mietojen huumeiden laillistamista, kaksikko vakuutti.

Vihreille kiusallinen huumekohu alkoi, kun puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja Markus Drake esitti televisiossa kannabiksen laillistamista. Keskustelu kiihtyi, kun Hautala ehdotti, ettei huumeiden käytöstä pitäisi rangaista.

"Sen voin sanoa, että olemme asiasta eri mieltä kuin nuorisojärjestömme puheenjohtaja", Soininvaara sanoi.

Vihreät järjestivät tiedotustilaisuuden, kun muut puolueet olivat iskeneet vihreiden lepattavaan huumelinjaan.

Sdp:n puoluesihteerin Eero Heinäluoman mielestä vihreillä on "huumeongelma". Kokoomuksen ryhmäjohtaja Ben Zyskowicz puolestaan ilmoitti tiedotteessa, ettei kokoomus lähde mukaan "sellaiseen hallitukseen, joka kannustaa ja yllyttää nuorisoamme huumausaineiden käyttöön".

 Soininvaaran mielestä keskustelu on ollut epäoikeudenmukaista. Myös Hautalan mielestä vihreiden leimaaminen huumemyönteisiksi on "halpahintaista" ja "loukkaavaa", kun puolue vakavissaan yrittää pienentää huumehaittoja ja ymmärtää myös "uhrin" eli narkomaanin näkökulmaa.

---

Urheilijanuoret käyttävät päihteitä muita enemmän
Lähde: Helsingin Sanomat 6.2.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030206KO14

"Seuroilla ei kykyä suojata nuoria vaarallisilta aineilta"

Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen uusi tutkimus paljastaa, mihin väite alkoholikulttuurimme nuoria suojaavasta vaikutuksesta on johtanut myös urheilukasvatuksen:

Urheiluseuroihin kuuluvat 15-vuotiaat nuoret käyttävät kannabista, alkoholia ja nuuskaa vähintään yhtä paljon kuin seuroihin kuulumattomat ikätoverinsa, usein enemmänkin.

Vain tupakoinnissa tilanne on jonkin verran toisin päin, ilmenee Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen julkaisemassa tieteellisessä artikkelissa. Uusi tutkimuskeskus toimii Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa.

Keskuksen johtaja, terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas ihmettelee, etteivät urheiluseurat ole kyenneet suojaamaan nuoria eivätkä toimimaan vastavoimana terveydelle vaarallisten aineiden vastaisessa taistelussa.

"Näyttää siltä, että urheiluseuroilla ei ole paukkuja, pyssyjä eikä edes halua sellaiseen."

Seurojen tavoitteista puuttuu Kannaksen mielestä nuorten kasvatustehtävään liittyvä terveysnäkökulma. Toiminnassa korostetaan suorituksia, menestystä, saavutuksia ja sijoituksia. Samalla unohtuu kehittyvän nuoren kokonaisvaltainen terveyden edistäminen.

Kyse on yhteiskunnallisesta kulttuuri-ilmiöstä, Kannas painottaa. Esimerkiksi aikuisten maailmassa suositaan alkoholin nauttimista ja mainontaa urheilukilpailuissa. Nuori poimii helposti käyttäytymismallin, jossa nautintoaineet ovat hänellekin sallittuja.

"Tämä ei ole hyökkäys urheilua eikä urheiluseuratoimintaa vastaan", Kannas täsmentää. Päinvastoin.

---

Poliisi povaa huumekuskeille kovia aikoja
Lähde: Helsingin Sanomat 2.2.2003
Eduskunnan päätös:
http://www.eduskunta.fi/thwfakta/vpasia/vepsfakta.htm
Lakiteksti:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vepssk.scr?{KIELI}=sd&
{SAADK}=1198/2002
http://www.finlex.fi/linkit/sd/20021198

Helsingin Sanomien juttu liikenteen 0-toleranssilaista paljastaa lain todelliset tarkoitusperät:

"Kyllä se kannustaa poliisiakin, jos jutuista tulee myös tuomioita"

Vanhempi konstaapeli Jani Relander painaa jarrua ja tekee u-käännöksen Itä-Helsingissä.

"Oli sen näköinen kaveri, että täytyy pysäyttää. Lisäksi Honda Accord on sellainen auto, joita varastetaan paljon tällä alueella", kertoo poliisipartion toinen osapuoli, ylikonstaapeli Jussi Hietala.

Hietala ja Relander ovat tarkkailleet pääkaupungin liikennettä lauantain aamuseitsemästä lähtien. Kolmessa tunnissa haaviin on jäänyt pari hurjastelijaa.

Samana päivänä voimaan tullutta huumeiden nollarajaa he eivät ole vielä soveltaneet yhteenkään huumekuskiin. Sitä ei tarvitse myöskään Accordin kuljettajaan.

"Se oli ihan kunniakansalainen. Oli menossa taekwondoharjoituksiin", Relander naurahtaa ja ohjaa poliisiauton takaisin liikenteeseen.

Hietala uskoo, että virkavalta kiinnittää uuden lain ansiosta enemmän huomiota huumekuskeihin.

Nyt huumeiden vaikutuksessa ajaminen rinnastetaan rattijuopumukseen. Syyte tulee, jos veressä on huumeita tai huumeiden jäämiä.

Lauantaihin asti huumekuskin narauttaminen ja tuomitseminen oli vaikeampaa ja monimutkaisempaa. Lääkäri joutui tekemään verikokeen yhteydessä kliinisen kokeen ja arvioimaan, miten löydetty huumemäärä vaikuttaa kyseiseen kuljettajaan.

Poliisi joutui puolestaan selostamaan, millaista kuljettajan ajo oli ja mitä sen jälkeisissä keskusteluissa havaittiin.

Poliisin ja lääkärin antamien tietojen pohjalta oikeus ratkaisi, oliko kuljettajan ajokyky huonontunut huumeiden takia. Vain kolmannes epäillyistä huumekuskeista sai tuomion.

Hietala ja Relander uskovat, että nollarajan ansiosta aiempaa useampi saa rangaistuksen.

"Kyllä se kannustaa poliisiakin, jos jutuista tulee myös tuomioita", Relander sanoo.

"Poliisikin on vain ihminen ja miettii oman työnsä tarpeellisuutta, vaikka oikeuden ratkaisujen ei pitäisikään antaa vaikuttaa", Hietala jatkaa.

Pääkaupungin liikenne vaikuttaa aamupäivän pakkaskelissä hyvin rauhalliselta ja on hieman vaikea kuvitella, että rattien takana olisi ainakaan kovin monta huumeidenkäyttäjää. Hietala huomauttaa, että valitettavan paljon heitä kuitenkin on.

Helsingissä jäi viime vuonna kiinni 2016 rattijuoppoa, joista 251 oli käyttänyt joko huumeita ja alkoholia sekaisin tai pelkästään huumeita.

Yleensä huumekuskit jäävät kiinni, kun poliisi kiinnittää huomiota epävakaaseen ajotapaan. Monesti myös yleisövihjeistä on apua. Ratsioihinkin huumekuskeja ajaa.

"Kiinnitämmeköhän liian paljon huomiota pelkästään rähjäisen ja roiston näköisiin huumekuskeihin. Ihan yhtä hyvin autoa voi ajaa hyväosainen huumeidenkäyttäjä", Hietala pohtii.

Kun Hietala ja Relander ajavat autonsa takaisin Pasilan poliisitalon autohalliin, kello on 15. Jos päivän liikenteessä olis huumekuskeja, tällä kertaa he onnistuivat välttämään poliisipartion haavin.

Tausta: Nollarajaa ei sovelleta reseptilääkkeisiin

Huumeiden nollarajaa sovelletaan liikenteessä päihdetarkoituksessa käytettyihin aineisiin. Srn sijaan lääkärin lääkinnälliseen käyttöön määräämien reseptilääkkeiden osalta nollarajaa ei sovelleta, vaikka lääkkeessä olisikin huumausainetta.

"Jos sen sijaan löytyy lääkettä, jossa on huumausainetta, mutta lääkäri ei ole sitä määrännyt, silloin sovelletaan nollarajaa", Helsingin liikkuvan poliisin liikennepoliisitarkastaja Pentti Nevala kertoo.

Uuden lainsäädännön aikana ihmisten onkin tärkeää tietää, mitä he nauttivat lääkärin määrääminä lääkkeinä.

Jos lääkärin määräämien aineiden kanssa tapahtuu ylityksiä ja ajokyky heikkenee, tapauksen käsittely menee vanhan, monivaiheisen prosessin mukaisesti.

"Yskänlääkkeestä ei vielä paljon jäämiä näy, mutta tietysti jos pullon juo, niin silloinhan siitä pitää rangaista", Nevala sanoo.

---

Liikenteeseen huumeiden nollaraja
Lähde: Helsingin Sanomat 1.2.2003

Liikenteessä astuu tänään lauantaina voimaan huumeiden nollaraja. Huumeiden vaikutuksessa ajaminen rinnastetaan rattijuopumukseen, ja syyte tulee, jos veressä on huumeita tai huumeiden jäämiä. Nollarajan piiriin kuuluvat kaikki huumausainelaissa luetellut aineet.

Uusi laki selkeyttää ja yksinkertaistaa käytäntöä, kun aineiden vaikutusta kuljettajan ajokykyyn ei enää arvioida tapaus tapaukselta kuten tähän asti.

Vuosittain tutkituista ja epäillyistä noin 1400-1500 kuljettajasta on oikeudessa tuomittu vain noin 450. Kaksi kolmasosaa epäillyistä on välttänyt tuomion.

Pikatestauslaitteita eli huumetestereitä poliisilla on kuutisenkymmentä. Koko maan kattavaan peittoon tarvittaisiin viisisataa laitetta lisää.

Helsingin Liikkuvan poliisin liikennepoliisitarkastaja Pentti Nevala ei pidä laitteita välttämättöminä. "Nykyisillä huumetestereillä saa tuloksen selville 15-20 minuutissa. Se on aivan liian pitkä aika, jotta mitään seulontaa voisi ajatella", sanoo Nevala.

Huumetesterin ampullit ovat kalliita. Yksi testi maksaa 35-40 euroa. Vastaavasti yksi alkometrin pilli maksaa viitisen senttiä. "Ennen kuin hankalaa huumetestausta käynnistetään poliisin täytyy olla muiden havaintojen perusteella melko varma epäilyistään. Jos alkoholia ei löydy ja kuljettaja on kuitenkin selvästi jollakin tavalla vaikutuksen alainen, niin huumaus- tai lääkeaineestahan silloin täytyy olla kysymys", sanoo Nevala.

"Huumausaineiden käyttäjät jäävät jatkossakin kiinni nykyisen kaltaisilla tavoilla eli heidät tunnetaan ja tiedetään paikkakunnalla. Lisäksi heitä jää kiinni ajotavan perusteella", sanoo Nevala.

Uutta nollarajaa sovelletaan Nevalan mukaan päihdetarkoituksessa käytettyihin aineisiin. Lääkärin määräämiin, lääkinnällisesti käytettyihin reseptilääkkeisiin nollarajaa ei sovelleta.

---

Huono isäntä ja hyvä vihollinen
Lähde: Helsingin Sanomat 31.1.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030131KU1

USA:n sota huumeita vastaan edisti merkittävästi kansainvälisten huumeliigojen syntyä

KIRJAT:
Richard Davenport-Hines, The Pursuit of Oblivion.
A Global History of Narcotics1500-2000. Weidenfeld (Lontoo). 466 s.

Englannin kuningas Yrjö IV (1762-1830) nyrjäytti nilkkansa tansseissa ja sai lääkärin määräyksestä 100 tippaa laudanumia, oopiumista valmistettua eliksiiriä. Tästä alkoi kuninkaan kasvava riippuvuus huumeesta. Kuolinvuotenaan hän nautti oopiumia joka aamu paistin,kyyhkyspiiraan, viinin, samppanjan ja  brandyn kera. Aikalaistensa mukaan kuningas käyttäytyi kuin "hemmoteltu, itsekäs, vastenmielinen peto".

Huumausaineiden käyttöön on aina liitetty riippuvuuden tuomia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Samalla huumausaineita on tarjottu lääkkeinä ja ne ovat tarjonneet käyttäjilleen hetkellistä hyvän olon tunnetta. Tämä hyvän ja pahan ristiriita on Richard Davenport-Hinesin kirjan punainen lanka, kun hän kuvaa perusteellisesti ja anekdootteja säästämättä huumausaineiden käytön historian 1500-luvulta tähän päivään.

Huumausaineiden moderni historia Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa alkoi1800-luvulla, kun oopiumin ja muiden aineiden käyttölaajeni eri kansanosiin ja haittoja alettiin tunnistaa. Viehtymys mitä erilaisimpiin arkipäivästä vieroittaviin aineisiin on siitä asti ollut yhtä yleistä sosiaalisesta asemasta, koulutuksesta ja taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Kysynnän ohella merkittäviä käyttöä lisääviä tekijöitä ovat  olleet tarjonnan kasvu ja 1900-luvulle astilääketiede. Oopiumin uskottiin parantavan keuhkosairauksia, ehkäisevän malariaa ja tasapainottavan järkkyneen mielen. Yhdysvaltain sisällissodassa sotilaille jaettiin 10 miljoonaa oopiumtablettia punataudin hoitoon.

Vielä Vietnamin sodan aikana vuosina 1966-1969 yhdysvaltalaisille sotilaille annettiin amfetamiinia fyysisen ja psyykkisen kunnon nostamiseksi. Morfiinia mainostettiin 1800-luvulla apuna koleraan, ripuliin, yskään, influenssaan, reumatismiin, hermosärkyyn ja keuhkoputkentulehdukseen. Morfiinin käyttö aiheuttikin laajasti riippuvuutta. Lääkkeeksi riippuvuuteen kehitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1884 juoma, jossa viiniin oli sekoitettu kokaiinia. Raittiuskampanjoinnin tuloksena rinnalle tuotiin alkoholiton versio, jossa viini oli korvattu kolajuomalla: syntyi varhainen CocaCola.

Saksalainen lääkeyritys Bayer puolestaan toi markkinoille vuonna 1898 lääkkeen astmaa, tuberkuloosia, keuhkoputkentulehdusta ja katarriavastaan. Kuvauksen mukaan lääke ei tulisi aiheuttamaan riippuvuutta. Tuotenimeksi annettiin Heroiini.

Kului vielä muutama vuosikymmen ennen kuin kansallisissa lainsäädännöissä ja kansainvälisissä sopimuksissa alettiin säädellä lääkkeiden käyttöä. Esimerkiksi kannabista myytiin Yhdysvaltain apteekeissa suhteellisen vapaasti vuoteen 1942 asti.

Kirjan mukaan vasta sensaatioita etsivän sanomalehdistön yleistyminen sekä yleinen moralismin nousu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa mahdollistivat huumausaineiden ja alkoholin kieltolait. Davenport-Hines kuitenkin korostaa, että kieltopolitiikka on aiheuttanut myös merkittäviä haittoja: laittomuuden ilmapiiri on ajanut monia huumeista riippuvaisia vaarallisempiin käyttötapoihin - heroiinin pistäminen on vaikeammin havaittavissa kuin oopiumin polttelu. Aineiden laatua ei myöskään päästä viranomaisten taholta tarkistamaan, vaan hämäräperäiset sekoitukset pääsevät markkinoille. Tiukka kontrolli ja täydelliset kiellot ovat lisäksi estäneet mahdollisesti hyödyllisten lääkkeiden kehittämisen. Erityisen kriittisesti kirjoittaja tarkastelee Yhdysvaltain ankaraa huumausainelainsäädäntöä. Yhdysvalloissa on suhteellisesti maailman eniten vankeja, joista suuri osa on tuomittu laittomien huumausaineiden käytöstä.

Presidentti Richard Nixonin ensimmäisen kerran vuonna 1969 julistama "sota huumeita vastaan" puolestaan edisti merkittävästi huumekauppaan erikoistuneiden kansainvälisten rikollisliigojen syntymistä. Esimerkiksi Kolumbiassa tuotetun kokaiinin vienti Yhdysvaltoihin alkoi toden teolla vasta sen jälkeen, kun meksikolaisten pienviljelijöiden kasvattaman kannabiksen kuljetus maahan estettiin. YK:n huumausainejärjestön UNDCP:n mukaan laitonta huumekauppaa käydään nykyään 400 miljardin euron arvosta vuosittain.

Tämä muodostaa kahdeksan prosenttia maailmankaupasta - yhtä suuren osan kuin öljyteollisuus tai turismi. Kirjoittaja tuo esille merkittävän ongelman myös huumevalistuksessa: käyttäjät ovat usein paremmin informoituja kuin valistajat. Huumausaineiden käyttäjä yleensä tietää esimerkiksi heroiinin ja kannabiksen olevan vaikutuksiltaan hyvin erilaisia, mutta valistuksessa nämä aineet usein niputetaan samaan laittomien huumausaineiden kategoriaan.

Markkinoille tulevan uuden aineen kohdalla valistukseen ei enää välttämättä uskota. Davenport-Hinesin mukaan tämä uskottavuusongelma edisti merkittävästi kannabiksen käyttäjien siirtymistä kokaiiniin Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Merkittävin huumausaineiden kulutusta ohjaava tekijä on kirjoittajan mukaan kuitenkin muoti. Ihmiset ovat kautta aikojen hakeneet hyvän olon tunnetta ja hetkellistä pakoa arkipäivästä. Keinot ja aineet ovat vaihdelleet historian kuluessa. On kiistatonta, että kieltoihin perustuva politiikka aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Vähintäänkin yhtä tärkeää on huomioida kieltojen merkitys terveyttä edistävänä tekijänä. Myös haittojen minimoimiseen ja kysynnän hallitsemiseen perustuva politiikka tuottaa negatiivisia sivuvaikutuksia.

Kirjoittaja peräänkuuluttaa lääketieteeseen perustuvaa harkintaa ja kattavaa lähestymistapaa huumausainepolitiikkaan: pelkkä kriminalisointi ilman sosiaalista tukea saattaa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Toisaalta huumausaineita on hyvin erilaisia ja samaa toimintamallia ei voida soveltaa niihin kaikkiin. Kuten aina hyvän ja pahan välisessä taistossa, tunteet pääsevät usein valloilleen ja tosiasioihin perustuva harkinta jää helposti vähemmälle. Näin käy monesti myös keskusteluissa huumausaineiden haitoista ja hyödyistä. Huumausainepolitiikkaa muotoiltaessa luisutaan mielikuvien väliseen kompromissiin tietoisen harkinnan sijasta. Asiantuntijoina esiintyvät useammin oikeusoppineet ja toimeenpanovaltaa käyttävät viranomaiset kuin lääkärit ja kemistit.

Davenport-Hinesin teoksen erityinen anti on siinä, että se pyrkii käsittelemään huumausaineiden käytön historiaa kiihkottomasti ja hyvin dokumentoituihin historiallisiin lähteisiin perustaen. Kirjan käytettävyyttä lisää hyvin laadittu asiasana- ja henkilöluettelo. Teos ei tarjoa politiikkasuosituksia, mutta se suhtautuu selkeän kriittisesti yksisilmäiseen politiikkaan, perustuipa se ensisijaisesti haittojen minimoimiseen ja sosiaalisiin syihin puuttumiseen tai kriminalisointiin. Davenport-Hinesille mieluisin huumausainepolitiikka pyrkisi näiden kaikkien keinojen käytössä tasapainoon.

Valtiotieteiden tohtori Antti Kaski toimii ulkoasiainsihteerinä Suomen Wienin suurlähetystössä, jossa hän hoitaa YK:n huumausainejärjestöön (UNDCP) liittyviä kysymyksiä.

---

Ihmisoikeudet ja kansalaisten valvonta
Lähde: Helsingin Sanomat 19.1.03
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030119KO2
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030119KO1

TAUSTA
Ihmisoikeudet vahvistuivat Suomessa 1990-luvulla Suomessa ihmisoikeuksien asema vahvistui ja vakiintui 1990-luvulla sen jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen toukokuussa 1990. Ennestään Suomessa oli jo voimassa Yhdistyneiden kansakuntien keskeiset sopimukset vuodelta 1966.

YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa (KP-sopimuksessa) turvataan perinteiset vapaus- ja poliittiset oikeudet, kuten oikeus vapaaseen liikkumiseen ja sananvapauteen.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa sopimuksessa (TSS-sopimuksessa) puolestaan turvataan oikeus koulutukseen ja terveydenhoitoon. Sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen että YK:n sopimuksiin liittyy valvonta. Yksittäinen ihminen voi esimerkiksi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jos hän katsoo valtion rikkoneen sopimusta. KP-sopimuksen rikkomisesta voi tehdä valituksen YK:n ihmisoikeuskomiteaan.

Suomen allekirjoittamia muita keskeisiä ihmisoikeussopimuksia ovat muun muassa rotusyrjinnän vastainen yleissopimus vuodelta 1965, naisten oikeuksien sopimus vuodelta 1979, kidutuksen vastainen sopimus vuodelta 1984 sekä lapsen oikeuksia koskeva sopimusvuodelta 1989.

Ihmisoikeusyksikön päällikkö: Terroritaistelu oli vain notkahdus

Ulkoministeriön ihmisoikeusyksikön päällikkö Johanna Suurpää ei usko terrorismin vastaisen taistelun uhkaavan ihmisoikeuksia pitkällä aikavälillä. Syyskuun 2001 jälkeisten tapahtumien jälkeen ihmisoikeuksiin kyllä pyrittiin puuttumaan terrorismin varjolla, mutta Suurpään mielestä kyse oli vain väliaikaisesta notkahduksesta.

"Näkisin tämän tietynlaiseksi heilahdukseksi isommassa liikkeessä, joka ilman muuta on kohti ihmisoikeuksien vahvistuvaa asemaa kansainvälisessä kentässä. Se on pitkän ajan iso trendi."

Ihmisoikeuksien vahvistumiseen vaikuttaa Suurpään mukaan ennen kaikkea yleinen mielenkiinto.

"Ihmisoikeuksia ei koeta kansallisen suvereniteetin piiriin kuuluvaksi valtion omaksi asiaksi, vaan nähdään, että ne ovat kansainvälisiä ja koskevat kaikkia valtioita ja kaikkia yksilöitä."

Kansainvälisillä areenoilla Suomi on ajanut voimakkaasti erityisesti naisten, lasten ja vähemmistöjen asemaa. Suurpään mukaan Suomen mahdollisuuksia ei pidä aliarvioida, sillä Suomi on uskottava.

"Meillä ei ole siirtomaahistoriaa tai muita rasitteita, joiden takia meidän nähtäisiin toimivan omalla asiallamme, kun puhumme ihmisoikeuksista. Myös Suomen painopistealueet - naisten, lasten ja vähemmistöjen oikeudet - ovat uskottavasti puolustettavia."

---

Kansalaisten valvonta lisääntyy nopeasti
Lähde: Jippii 17.1.2003
http://www.jippii.fi/uutiset/kotimaa/?aid=80671

Väitös informaatioyhteiskunnan vaikutuksista:

Oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Rauno Korhosen väitöstutkimuksen mukaan kansalaisiin kohdistuva viranomaisvalvonta kasvaa nopeasti ja huomaamatta. Hän epäilee, että esimerkiksi kehitteillä oleva keskitetty sähköinen henkilökortti osoittautuu lopulta oivaksi valvontakeinoksi. Huomenna Lapin yliopistossa tarkastettava tutkimus väittää, että informaatioyhteiskunnan kehitys on uhka kansalaisten yksityisyydelle jatiedolliselle itsemääräämisoikeudelle. Valvonnan lisääntyminen näkyy erityisesti poliisin ja muiden viranomaisten jatkuvasti paisuvissa valtaoikeuksissa. Korhonen erittelee muun muassa lentokenttien kulunvalvonnan, matkapuhelimien paikantamisen, sähköpostien tarkkailun sekä tele- ja tieliikenteen valvonnan.

---

Nuorissa näyttelijöissä ehkä huumeiden käyttäjiä
Lähde: Iltalehti 17.1.2003

Teatterinjohtaja Esko Roine raottaa kulissien takaisia puheita:

Tampereen Työväen Teatterin johtaja Esko Roine arvelee, että nuorten näyttelijöiden keskuudessa käytetään huumeita. Käsityksensä
hän perustaa teatterilaisten kanssa käymiinsä keskusteluihin.

Kokenut näyttelijä ja teatterinjohtaja Esko Roine kertoi viime viikonvaihteen IL:n haastattelussa, ettei teattereissa enää suvaita viinan kanssa läträämistä, toisin kuin joskus aikaisemmin.

Hänen mukaansa viinan tilalle ovat erityisesti Helsingissä tulleet huumeet. Jos eivät aivan ongelmaksi asti, niin käyttöä kuitenkin esiintyy, hän sanoi.

Roine vahvistaa haastattelulausuntonsa, joskin korostaa puhuvansa vain siitä, mitä on epävirallisissa käytäväkeskusteluissa kuullut lähinnä muilta näyttelijöiltä. Ensikäden tietoa hänellä ei asiasta ole.

- Kuinka todenperäisiä ne jutut ovat, sitä en tiedä, mutta pidän niitä täysin mahdollisena. Ovathan huumeet levinneet joka puolelle.

Nuoret ovat kokeilijoita

Roineen huumeidenkäyttöepäilyt koskevat nimenomaan nuorempaa näyttelijäsukupolvea.

- Nuoret ovat aina olleet kokeilijoita, hän muistuttaa.

Roine painottaa kuitenkin, ettei kyse ole laajasta ongelmasta, jos ongelmasta ollenkaan.

- En tiedä Suomessa yhtään teatteria, joka olisi joutunut peruuttamaan näytöksen siksi, että joku näyttelijöistä olisi ollut "mömmöissä". Mutta tiedän historiasta tapauksia, että näytöksiä on jouduttu peruuttamaan tai keskeyttämään sen tähden, että joku esittäjistä on ollut juovuksissa. Minulla on sellainen mielikuva, että jotkut huumeet eivät näy niin helposti, joten ne ovat sillä tavalla "turvallisempia" ja näyttelijä pystyy vetämään roolinsa läpi. Alkoholi taas vaikuttaa jo puheeseen, tosin parhaimmat vanhat mestarit klaarasivat osansa läpi yli puolen pullon kumarassa.

"En osaa tuomitakaan"

Roine sanoo, ettei osaa mahdollista mietojen huumeiden käyttöä sen pahemmin tuomitakaan, kun hänellä ei ole niistä omakohtaista kokemusta.

- En tiedä, onko pahempaa vetää marisätkä kuin tintata pullo punaviiniä.

Roine korostaa, että esiintyvät taiteilijat ovat kautta aikojen käyttäneet erilaisia lääkeaineita, milloin rauhoittamaan, milloin piristämään.

- On paljon lääkäreitä, jotka sumeilematta kirjottavat näyttelijöille lääkkeitä työn luonteen takia.

"Asiasta ei puhuta"

Roine sanoo, ettei huumeista puhuta teattereissa avoimesti.

- Enkä tiedä, onko syytäkään, jos ne eivät ole todellinen ongelma työyhteisölle, vaikka ne jollekin yksilölle voivatkin olla. Se on vähän sama asia kuin aikanaan alkoholin kanssa. Muistan monta tapausta, joista olen jälkeenpäin ajatellut, että olisiko sittenkin pitänyt tarttua asiaan, kun selvästi näki, että alkoholi oli jollekin ongelma. Silloin vain oltiin hienotunteisia eikä oltu huomaavinaan koko juttua.

"Eteeni ei ole tullut"

Omassa teatterissaan Roine ei ole kertaakaan epäillyt henkilökuntaan kuuluvan käyttäneen huumeita.

- En tiedä, katselenko maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi, mutta eteeni ei ole tullut yhtään sellaista tapausta. Toisaalta en usko, että muu Suomi on niin hirveästi erilainen kuin Helsinki, siellä vain on väkeä enemmän, joten mahdollisia tapauksiakin on enemmän.

---

Oskari ja Vili vetivät vesiperän Veitenmäen yläasteen huumeratsiassa
Lähde: Turun Sanomat
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,114159,2003-01-16

Kaarinan Veitenmäen yläasteella oli keskiviikkona meneillään  välitunti, kun poliisin ja tullin autot kaartoivat koulun pihaan.

Pian autojen ympärillä oli hämmentyneen uteliaita kasvoja. Oppilaiden ilmeistä saattoi tulkita, että nyt on luvassa piristystä  päivään.

Keskiviikkona järjestetyssä, näytösluonteisessa  huumekoiravierailussa oli kyse Kaarinan poliisin ja Turun tullin  tekemästä huumekoiranäytöksestä, joka toteutettiin  sattumanvaraisesti neljässä eri luokassa aamupäivän oppituntien  aikana. Koko koulun 450 oppilaan haistelukierrokseen olisi  kulunut huomattavasti enemmän aikaa.

Kun rehtori Tuula Walden koputti 7E -luokan oveen, historian  oppitunti keskeytyi noin kymmeneksi minuutiksi. Aiheena ollut  imperialismi sai odottaa, nyt oli edessä huumetarkastus.

Poliisin mukaan rikosrekisterimerkintä on ikuinen

- Teemme näytösluontoisen huumetestin. Kun annan teille ohjeet,  toivon, että myös noudatatte niitä, muistutti ylikonstaapeli Ismo Mäntylä Kaarinan poliisista napakasti, mutta lempeään ja isälliseen äänensävyyn.

Lyhyen valistuspuheenvuoron jälkeen hän pyysi oppilaita laittamaan molemmat kätensä pöydälle.

Sen jälkeen kukin oppilas poistui luokasta yksitellen. Luokan ovella olivat vastassa Turun tullin huumekoirat, kuusivuotias Oskari ja kaksivuotias Vili, jotka haistelivat jokaisen ohikulkevan.

Kun kaikki oppilaat olivat siirtyneet käytävälle, luokan ovi suljettiin ja Oskari-koira teki oman kierroksensa pulpettien ja reppujen välissä. Huumekoiraohjaaja Seppo Virtanen Turun tullista seurasi operaatiota luokan edestä.

Kun oppilaat palasivat luokkaan, ylikonstaapeli piti oppilaille vielä lyhyen loppupuheenvuoron.

- Muistakaa, että kaikki mikä liittyy huumeisiin, on rikos. Jokainen kiinni jäänyt käyttäjä saa rikosrekisteriin merkinnän, joka ei koskaan sieltä häviä.

Koira haistaa etupäässä hasista

Kaarinan kihlakunnan poliisi löysi viime vuonna viisi huumeidenkäyttäjää ratsioiden yhteydessä. Osa huumeista löytyy luokasta, osa naulakossa olleesta takista. Useimmissa tapauksissa löydös oli hasista.

- Koulutettu koira haistaa myös sen, jos joku on ollut paikassa, jossa on käytetty huumeita. Tällaisissa jälkihavainnoissa on kysy yleensä hasiksesta, ylikonstaapeli Mäntylä kertoo.

Veitenmäen koululle tehty huumekoiravierailu innosti yhden poikaporukan jekkuilemaan. Välitunnin aikana tullin auton tuulilasinpyyhkijän alle oli piilotettu hamppukasvuston lehti. Tarkemmin katsottuna ilmeni, että kyseessä oli silkkikankaasta tehty jäljennös.

Selkeät huumetestejä koskevat säädökset puuttuvat yhä laista

Professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta tyrmää kouluihin kohdistuvat huumetestit ja -ratsiat. Hänen mielestään kyse on oikeusturvaan puuttumisesta.

- On selvää, että lainsäädäntö on tältä osin puutteellinen. Meillä pitäisi olla yksityiskohtaisesti määritellyt säädökset siitä, miten huumetestauksia tehdään käytännössä. Koko aihetta tulisi lähestyä terveydenhuollon näkökulmasta, hoidollisena kysymyksenä, hän huomauttaa.

Huumetestejä tehdään työpaikoilla, kouluissa ja puolustusvoimissa. Teoriassa testit perustuvat vapaaehtoisuuteen.

Käytäntö on kuitenkin toinen. Kouluissa ja puolustusvoimissa huumeseulonnasta kieltäytyminen tulkitaan usein positiiviseksi tulokseksi. Työpaikkaa hakeva jää valitsematta, jos hän ei suostu testiin.

Yleinen testi harvoin perusteltu

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio muistuttaa, että ainoastaan terveydenhuollon ammattilaiset saavat tehdä testejä. Tutkittavalla ei ole velvollisuutta eikä testin tekijällä oikeutta kertoa tuloksista työnantajalle tai koulun henkilökunnalle.

Hänen mukaansa huumetestejä tehtäessä kajotaan yksilön koskemattomuuteen, joka on suojattu perustuslailla. Koskemattomuuteen voidaan puuttua ilman henkilön omaa lupaa vain, jos siihen on pätevä syy.

- Koskemattomuuden perusoikeus ei ole absoluuttinen. Sitä voidaan loukata asiaa säätelevän erityislain mainitsemilla perusteilla. Huumetestien osalta lakia ei vielä ole olemassa, kertoo työoikeuden professori Seppo Koskinen Lapin yliopistosta.

- Laissa voidaan esimerkiksi todeta, että perusoikeutta saadaan loukata, jos henkilö aiheuttaa työpaikallaan vaaraa. Työturvallisuuden vaarantava henkilö voitaisiin tällöin pakottaa huumetesteihin, hän selittää.

Koskisen mukaan yleinen testi voi olla perusteltu vain erityistä turvallisuutta edellyttävillä aloilla.

Ohjeet ovat kehitteillä

Reijo Aarnio muistuttaa, että testeihin pitäisi suhtautua sairauden määrityksenä. Jos työntekijä tai oppilas osoittautuu sairaaksi, hänet pitää ohjata hoitoon.

- Karmeimpia ovat tilanteet, joissa huumetestissä kiinnijäänyt erotetaan koulusta määräajaksi. Tällöin koulu reagoi oppilaan sairauteen sulkemalla hänet pois yhteisöstä, hän sanoo.

Opetushallitus on antanut syksyllä 2000 ohjeet koulujen huumetestaukseen. Niiden mukaan testistä kieltäytymisestä ei tulisi olla seurauksia oppilaalle.

- Mielestäni tulisi pyrkiä siihen, että mahdollinen huumeidenkäyttö paljastuu keskusteluissa oppilaan kanssa. Testien pitäisi olla toissijainen keino, ylitarkastaja Heidi Peltonen Opetushallituksesta muistuttaa.

Kouluissa tapahtuviin huumeratsioihin ja -testeihin suhtaudutaan monissa EU-maissa ja Yhdysvalloissa varauksellisesti.

Työelämään on luvassa yhteisiä pelisääntöjä toukokuussa, jolloin työministeriö julkaisee huumetestausta koskevan mietintönsä.

Aiemmin samaa on yrittänyt sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä, jonka mietintö on tyrmätty julkisuudessa. Seppo Koskisen mukaan terveydenhoitokeskeinen mietintö ei kelvannut työnantajille, jotka haluaisivat määritellä huumetestauksen rikoskysymykseksi.

Ristiriitaisia tutkimustuloksia

Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa on tutkittu oppilaiden huumetestausta ristiriitaisin tuloksin.

Joulukuussa julkistettujen alustavien tulosten mukaan testatussa koulussa laittomien aineiden käyttö väheni ja alkoholin käyttö kasvoi, koska alkoholia on vaikea testata vuorokausi käytön jälkeen.

Ristiriitaista oli se, että oppilaiden asenteet kulkivat päinvastaiseen suuntaan. Tutkimuksen mukaan oppilaat alkoivat pitää huumeiden käyttöä haitattomampana kuin aiemmin. Lisäksi oppilaiden kielteiset asenteet koulua kohtaan lisääntyivät.

---

Amerikkalaisräppärit työharjoitteluun Nokian pääkonttoriin
Lähde: Helsingin Sanomat 15.1.2003
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030115TA7

Taloussivuilta:

Nokia ja Pepsi suunnittelevat yhdessä  amerikkalaisen televisiotuottajan Michael Daviesin kanssa televisiosarjaa, jossa ei olisi lainkaan mainoskatkoja. Sponsoreiden kaupalliset viestit, tuotteet ja logot näkyisivät sen sijaan ohjelmassa, kertoi The New York Times -sanomalehti.

Lehden mukaan ensi kesänä Yhdysvalloissa suorana lähetettävään ohjelmasarjaan olisi kaavailtu kuutta tunnin pituista jaksoa. Nokia ja Pepsi maksavat ohjelma-ajasta 600 000-1 000 000 dollaria tunnilta. Kahden pääsponsorin lisäksi ohjelmalle etsitään vielä neljää pienempää sponsoria. Ohjelmat esitetään nuorten suosimalla WB Network -kanavalla, joka kuuluu AOL Time Warner -konserniin.

Ajatuksen taustalla on mainostajien huoli siitä, että yhä useammalla tv-katsojalla on videonauhuri, joka automaattisesti jättää mainokset pois nauhoitettavasta ohjelmasta.

Michael Davies kertoi The New York Timesissa, että sponsoreiden viestejä ei aiota mitenkään vaivihkaa ujuttaa ohjelmaan, vaan yritysten logot ovat selkeästi näkyvissä ja juontajat toistelevat avoimesti yhtiöiden ja tuotteiden nimiä.

Davies kertoo lehdessä, että suunnitelmissa on ollut muun muassa kahden rap-artistin, Redmanin ja Method Manin, lähettäminen Suomeen Nokian pääkonttoriin, jossa räppärit osallistuisivat Nokian järjestämään työharjoitteluun.

"Siitä saisi hauskan kolmiminuuttisen filmin", Davies sanoo lehdessä. Nokian pääkonttorissa ei Redmanin ja Method Manin työharjoittelusta ollut tiistaina vielä mitään tietoa.

"Kyllä ahkerille, yritteliäille ja kohteliaille nuorille kuitenkin aina töitä löytyy", Nokia Mobile Phonesin viestintäpäällikkö Marianne Holmlund kommentoi asiaa.

Yhdysvalloissa platinaluokan levymyyntiin yltäneiden Redmanin ja Method Manin musiikkityyli edustaa niin sanottua itärannikon gangsta-rappia. Laulujen teksteissä käsitellään jengien väkivaltaisia yhteenottoja, ylistetään kannabispohjaisia huumeita ja rehvastellaan irtosuhteiden määrällä.

Redman ja Method Man esiintyivät viime vuonna myös huumehöyryisessä elokuvassa How High.

(Video löytyy useimmista videovuokraamoista)

---

Sotilasura alkoi huumetarkastuksella
Lähde: TS 14.1.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,114017,2003-01-14
Joka kolmannes ikäluokasta kokeillut huumeita
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,114011,2003-01-14

Poliisit, tullimiehet ja sotapoliisit olivat Porin prikaatiin maanantaina palvelukseen astuneiden alokkaiden ensimmäinen kosketus tulevaan varusmiehen elämään.

Huumekoiratkin osallistuivat operaatioon, jossa jokaisen saapujan laukut ja autot tutkittiin.

Porin prikaatissa huumetarkastuksia on tehty jo muutaman vuoden ajan. Alokkaat tutkitaan palvelukseen astuttaessa ja muuten tehdään pistokokeita, lähinnä silloin kun on saatu vihiä huumeista.

Tarkastuksissa alusta asti mukana ollut ja niiden suunnitteluun osallistunut yliluutnantti kertoi huumelöytöjen olleen verraten harvinaisia. Erikoisimmasta päästä oli sählymailaan kätketty kannabis, kovia aineita edusti puolestaan heroiini, joka löytyi päivän myöhässä joukko-osastonsa löytäneeltä mieheltä.

Vaikka puolustusvoimat kehuskeleekin avoimella tiedottamisellaan, tekevät huumetarkastuksiin osallistuvat poikkeuksen. Sotapoliisit kieltäytyivät esiintymästä julkisuudessa nimellään saati kuvallaan. Edes puolustusvoimien huumekoiria, joita Huovinrinteelläkin on jo yksi, ei saa kuvata. Poliisit noudattivat Huovinrinteellä vastaavaa tiedotuspolitiikkaa, mutta tullimiehet eivät salanneet nimiään eivätkä huumekoira Viliä.

Turun tullin ylpeys, labradorinnoutaja Vili touhusi laukkujen ja miesten joukossa innolla, joka sai duracell-mainosten kestopäristäjät näyttämään jäätyneiltä kilpikonnilta.

Varusmiesten huumeiden käyttö painottuu vapaa-aikaan. Varuskunnissa tehdään vuosittain alle 20 huumetakavarikkoa. Kyseessä on lähes aina kannabis.

---

Pellolla kannabista viljelleelle vankeutta
Lähde: Turun Sanomat 10.1.2003

Turunseudun käräjäoikeus tuomitsi torstaina ehdolliseen vankeuteen 21-vuotiaan miehen, joka kasvatti kannabista pellolla ja myi kasveista kuivattamaansa huumetta kaverilleen. Kaarinalaismiehen viljelyksillä rehotti runsaimmillaan 70 huumekasvia. Mies sanoi innostuneensa hampun viljelystä, kun kävi Turussa kannabisyhdistyksen marssilla ja sai eräältä toiselta osallistujalta kasvin siemeniä. Hän kylvi siemenet Ala-Lemussa sijaitsevan pellon laitaan ja pyöräili säännöllisesti vesipullon kera kasveja kastelemaan. Valmiista sadosta mies kuivatti kotonaan sanomalehtien välissä marihuanaa, jota käytti itse ja myi ystävälleen. Oikeus tuomitsi 21-vuotiaan huumausainerikoksesta sekä marihuanan, hasiksen, amfetamiinin ja heroiinin käyttörikoksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Mies joutuu korvaamaan valtiolle 250 euroa, jotka hän sai kahden vuoden aikana voittona marihuanan myynnistä. Huumeet ostanut 20-vuotias kaarinalaismies tuomittiin 60 päivän ehdolliseen vankeuteen huumausainerikoksesta ja hasiksen ja marihuanan käyttörikoksesta.